PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - LASKEUTUMISRYHMÄ, OSA 4
 
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
31.3.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Mytre puhuu:
 
Minun on pyydettävä anteeksi, että tarinamme liikkuu eri aikajaksoilla. Aluksemme on nimittäin tullut maaplaneettanne neljännen ulottuvuuden keskivaiheille. Siksi lähetyksiämme häiritsee kovasti aikaero neljännen ulottuvuuden ja kolmannen ulottuvuuden fyysisen maailmanne välillä.
 
Lisäksi kolmannen ulottuvuuden fyysisen maailmanne olemus on laajenemassa todellisuutenne neljännen ulottuvuuden ilmaisuun. Jotkut teistä pystyvät seuraamaan Gaian tietoisuuden laajentumista moniulotteisen maapallon korkeampiin taajuuksiin ja jotkut eivät.
 
Siksi kommunikoimme vain niiden kanssa, jotka voivat laajentaa tietoisuuttaan riittävästi kalibroidakseen huomionsa todellisuutenne neljännen ulottuvuuden keskivaiheen versioon. Tiedämme, että tämä tietoisuutenne laajentaminen voi olla vähän hämmentävää, koska pidätte myös fyysisen muodon kolmannessa ulottuvuudessa.
 
Jos kuitenkin pystytte seuraamaan viestiämme, olette luultavasti tietoinen moniulotteisuudestanne. Näin ollen voitte myös ymmärtää, että ykseyden suuressa kosmisessa virtauksessa ui monia todellisuusversioita ja -taajuuksia yhdessä.
 
Kun tietoisuutenne kalibroituu Gaian uuden maan korkeampien taajuuksien laajentuvaan osaan, virtaatte planeettatodellisuutenne korkeampiin ilmaisuihin. Nämä maan korkeammat taajuudet virtaavat kaikki ykseyden nyt-hetken kosmisessa meressä.
 
Tässä kosmisessa meressä maaplaneetan elämän monet aikajanat sekoittuvat yhteen kuin merivirtaukset. Eri aikajanojen sekoittumisen ja muuttuvan todellisuutenne taajuuksien vuoksi teille, ylösnouseville ystävillemme, on tavallista kokea samanaikaisesti useampia todellisuuksia.
 
Jäimme viimeksi vuorovaikukseen ensimmäisen kontaktihenkilömme kanssa - tai koemme sitä edelleen. Polarisoituneessa todellisuudessa eläville on hyvin tavallista luulla, että jokin ainutlaatuinen kokemus voi olla vaarallinen. Tämä on varovaista ajattelua, mitä vaaditaan polarisoituneen todellisuuden elämässä.
 
Muistutamme teille nyt, että kontaktihenkilömme viimeiset ajatukset olivat. "Hän haluaa kertoa minulle jotain, mutta minulla on tunne, etten ehkä pidä siitä. Onneksi minun on mentävä, jotta voin lykätä tätä informaatiota tällä erää."
 
Kontaktihenkilö jatkaa:
 
Aamun ajan minulla oli tunne, että pitkä, vaalea mies jolla on siniset silmät, katseli minua. Mielenkiintoista kyllä, hänen tarkkailunsa ei tuntunut häiritsevältä. Itse asiassa se tuntui hyvin lohduttavalta, ikään kuin joku minua rakastava valvoi minua ja varmisti, että kaikki oli hyvin. En kuitenkaan ollut koskaan tavannut tätä miestä aiemmin, joten miten hän voi rakastaa minua? Silti hän näytti säteilevän rakkautta.
 
Lopulta päivän askareet valtasivat mieleni ja unohdin miehen sekä rakkauden tunteen. Miten usein ihmiset lopultakaan kulkevat tuntien rakkaussäteilyä? Iltaan mennessä olin unohtanut kokonaan kokemukseni rakkauden suojaamana olemisesta ja menin vuoteeseen, liian väsyneenä kiireisestä päivästäni edes pohtiakseni, mitä oli tapahtunut.
 
Muistin maksaneeni laskuja. Muistin käyneeni bensa-asemalla, ruokakaupassa ja pankissa. Muistin menneeni töihin, mutten muistanut miestä rakastavan tunteen kera. Miksi?
 
Miksi muistin kaikki tylsät "hengissäpysymisasiat" ja unohdin rakkauden tunteen? Oivalsin kuitenkin toivovani, että joku valvoi minua ja lähetti rakkautta minulle. Nukahdin masentuneena elämäni yksinäisyydestä.
 
Heräsin seuraavana aamuna tavalliseen aikaan ja kiskoin itseni sängystä ylös. Olin väsynyt ja minusta tuntui, etten ollut nukkunut silmällistäkään. Muistin kuitenkin säälineeni itseäni, kun nukahdin. Sitten kun menin suihkuun ja tunsin lämpimän veden osuvan päähäni, muistin jotain.
 
Vain lyhyen hetken näin itseni hyvin suuressa huoneessa monien ihmisten kanssa, joita en tuntenut. Silloinkaan en vielä muistanut tuota pitkää vaaleaa miestä, jolla oli siniset silmät. Minulla oli liian kiire. Minun oli mentävä laittamaan aamiaista. Minun oli soitettava muutama puhelu ja sitten valmistauduttava töihin. Minun oli hoidettava päiväni askareet, aivan kuten joka päivä.
 
Kuitenkin tullessani pois suihkusta huomaisin, etten halunnut tämän päivän olevan kuin kaikki muut päivät. Jotain oli tapahtunut, mutten voinut aivan muistaa sitä. Päätin laittaa päälle kylpytakin ja meditoida. Se mitä oli tapahtunut eilen, oli saanut minut melkoisen tolaltaan. Minun oli selvitettävä, mitä se oli, ja päästettävä siitä irti, etten olisi koko päivää hapan.
 
Menin toiseen huoneeseen, sytytin muutaman kynttilän ja laitoin vähän musiikkia soimaan. Meditointi tarkoitti, etten söisi aamiaista. Minulla oli nälkä, itse asiassa janosin jotain muuta. Valitettavasti en tiennyt, mitä tuo muu oli.
 
Yllätyin, miten nopeasti menin syvään meditaatioon. Ikään kuin etsin jotain tai jotakuta. Tuon ajatuksen myötä näin yhtäkkiä pitkän miehen, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät.
 
Sain hänestä vain lyhyen vilauksen ja sitten epäilin itseäni. Vain hetken epäilys ja mies hävisi. Tietenkin tiesin, ettei mies ollut todellinen, kun hän oli vain mielikuvitustani. Halusin kuitenkin viettää vähän aikaa tämän mielikuvitusmiehen kanssa. Tuon lyhyen vilauksen aikana tunsin sellaista rakkautta, että halusin hänen palaavan.
 
Siksi yritin ja yritin saada hänet palaamaan. Miksi hän lähti niin nopeasti? Miksi hän ei tullut takaisin? Suutuin koko ajan lisää. Olin vihainen hänelle, että hän jätti minut niin pian, ja vihainen itselleni, että - no, en tiennyt, miksi olin vihainen itselleni.
 
Itse asiassa viha itseäni kohtaan tuntui normaalilta. Se tuntui sairaalla tavalla mukavalta. Jos olin itselleni vihainen sen sijaan, että olin vihainen toisille tai yleiselle tilanteelle elämässäni, niin en aikakaan ollut uhri. Ja sitten aloin itkeä.
 
Itkin ja itkin. Itse asiassa itkin niin paljon, että minun oli soittava töihin, että olin sairaana. Menin takaisin sänkyyn ja itkin lisää. Miksi itkin? En voinut mitenkään itkeä sellaisen mielikuvitusmiehen vuoksi, jonka jatkuvasti unohdin.
 
Mutta kyyneleissäni oli kyse unohtamista. Kun makasin vuoteessa kyynelieni ja kurjuuteni keskellä, oivalsin, että olin unohtanut paljon. En voinut muistaa, mitä tuo "paljon" oli, mutta tunsin aukon sydämessäni. Elämässä täytyi olla muutakin kuin asioilla juoksemista ja työn tekemistä. Oli vain pakko olla!
 
Sitten muistin, että lapsena olin aina leikkinyt mielikuvitusihmisten kanssa. Muistin myös, miten nämä mielikuvitusihmiset lähettivät minulle rakkautta ja ymmärrystä, mikä oli paljon palkitsevampaa kuin mikään, mitä sain ulkopuolisesta maailmastani.
 
Itse asiassa muistin, miten minulla oli sisäinen maailma ja ulkopuolinen maailma. Sisäpuoli oli täynnä keijuja, enkeleitä ja sellaisia ihmisiä kuin mies, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Sitten itkin todella. Nyyhkytin, kunnes pystyin tuskin hengittämään. Yhtäkkiä tunsin olevani yksinäinen - yksinäinen sisäisen elämäni vuoksi. Miten olin voinut unohtaa sen, mikä oli tehnyt minusta onnellisemman kuin mikään, mitä löysin ulkopuolisesta elämästäni? Tuon ajatuksen myötä nukahdin levottomaan uneen.
 
Kun lopulta heräsin, oli puolipäivä. Pysytin muistamaan vain paloja olemisesta taas tuossa huoneessa ihmisryhmän kanssa. Joku puhui meille. Itse asiassa enemmänkin jokin puhui meille, koska se ei ollut taatusti ihminen. Itse asiassa se näytti olevan korkea ja hehkuva valo, mikä aina silloin tällöin lähetti säteen, mikä oli melkein kuin käsivarsi.
 
Olin hypnotisoitunut tästä olennosta ja tunsin suurta rakkautta - ei vain tulevan siitä, vaan myös minusta. Rakastin tätä olentoa hyvin paljon. Se ei ollut romanttista rakkautta tai edes inhimillistä rakkautta. Se oli henkistä rakkautta, mitä tunsin ennen lapsena olentoa kohtaan, joka näytti juuri tuolta.
 
Sitten aloin muistaa. Sitten vajosin syvään transsiin kontrolloimatta sitä itse. Olin tuossa huoneessa, missä suuri olento puhui meille, ja istuin tuon pitkän miehen rinnalla, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.