PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - LASKEUTUMISRYHMÄ, OSA 5
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
2.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre puhuu:
"Mytria on eksynyt, hän on eksynyt!", huusin ei-kenellekään. "Miten se on voinut tapahtua? Hän on unohtanut minut sekä oikean todellisuutensa. Hän on yhdistynyt niin kontaktihenkilöön, että hän on muuttunut ihmiseksi sen sijaan, että näyttäisi ihmiselle, miten muututaan häneksi."
Luulin puhuvani itsekseni, kun yhtäkkiä tunsin jotain tuttua takanani. Käännyin nopeasti ja näin Arcturuslaisen katsovan sydämeeni. "Älä ole huolissasi, Mytre. Herättääksemme perheenjäsenemme, jotka ovat ottaneet maa-astian, on välttämätöntä, että ymmärrämme täysin, millaista on eksyä ihmisharhaan.
"Olet saanut yhteyden häneen, mutta hänen on löydättävä tiensä takaisin ihmistunteiden läpi, ennen kuin hän voi muodostaa yhteyden sinuun. Tiedät, että hän pystyi muistamaan tapaamisen tiedotushuoneessa, mikä teillä oli ennen tämän tehtävän alkamista. Voit kaksoispaikantua tuolle aikajanalle ja tavata hänet siellä antaaksesi hänelle viestin."
"Kiitos, että tulit auttamaan meitä", vastasin Arcturuslaiselle. "Minulta alkoi mennä maltti. Meillä ei ollut aavistustakaan, miten vaikeaa kolmannessa ulottuvuudessa on. Miten maadoittuneet jäsenemme selviytyvät kaikista pelkoharhoista?"
"Eivät helposti", Arcturuslainen vastasi. "Mutta sinun on nyt mentävä aikajanalle, missä kävi. Voit tehdä sen kaksoispaikantumalla, niin kuin olet tehnyt aiemmin."
Tunsin Arcturuslaisessa kiirettä, joten en esittänyt mielessäni olevia myriadeja kysymyksiä. Minulla ei ollut aikaa tehdä viestiä, joten minun oli luotettava vaistoihini. Keskitin tietoisuuden ytimeeni ja muistelin viime tapaamistamme ennen tätä tehtävää. Kun löysin itseni tiedotushuoneesta, keskityin tunteeseen Mytrian istumisesta vieressäni.
Ensin kuva oli vain mielessäni, mutta kun jatkoin keskittymistä, tunsin jalkani lattiaa vasten ja tuolin allani. Näin Arcturuslaisen puhumassa meille ja tunsin innostusta huoneessa. Sitten uskalsin katsoa oikealle puolelleni ja Mytria oli siinä. Kuitenkin sen itseensä luottavan version sijasta, jonka olin aina tuntenut, aistin pelkoa ja hämmennystä hänen ympärillään.
Siksi tiesin olevani oikealla aikajanalla. Näin hänet sellaisena, kuin odotin näkeväni, mutta hän näki itsensä ihmisenä, johon hän oli ottamassa yhteyttä. Nopeasti ennen kuin hän lähti, sanoin: "Sinun on kerättävä yhteen samanmielisiä ihmisiä ja kehotettava levittämään sanaa, että me olemme tulossa."
Yritin seurata häntä kaksoispaikantumispaikkaan, mutta pystyin löytämään vain yleisen alueen. Hänen ensisijainen muotonsa oli aluksella syvässä transsissa, kun hän oli kaksoispaikantuneena maan päälle. Oli kuitenkin vaarallista herättää hänet niin syvästä transsista. Minun olisi odotettava ja katsottava, oliko hänen maaitsensä saanut viestini.
Kontaktihenkilö puhuu:
Näin varmasti harhoja, mutta palatessani transsista tai harhanäystä, mielessäni ollut viesti sanoi: "Sinun on kerättävä yhteen samanmielisiä ihmisiä ja kehotettava heitä levittämään viestiä, että me olemme tulossa." Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä tuo viesti oli. Keitä ovat "me", jotka ovat tulossa? Lisäksi, jos oli joitain samanmielisiä ihmisiä, en ollut tavannut heitä. Siksi työnsin tuon viestin, muiston tai harhakuvitelman pois ja jatkoin päivääni.
Tuo viesti kuitenkin palasi riippumatta siitä, miten monta kertaa työnsin sen pois. Lisäksi lakattuani tuomitsemasta itseäni, aloin oivaltaa, että tuohon viestiin liittyi hyvin erityinen tunne. Itse asiassa se oli tuttu tunne, ikään kuin tuo pitkä vaalea mies, jolla oli siniset silmät, olisi kertonut sen minulle, ennen kuin putosin tuosta kokemuksesta.
Samalla tavalla huone tuntui tutulta ja näytti siltä, että tunsin ihmiset siellä. Meidän kaikkien huomio näytti keskittyneen valtavaan valo-olentoon, mikä säteili puhdasta rakkautta huoneeseen, kun se puhui kanssamme. Valo-olento näytti melkein siltä, kuin se olisi opas tai opettaja. Sanon "se", koska olennolla ei ollut sukupuolta. Se näytti puhuvan meille kaikille kerralla, vaikka se samanaikaisesti puhui yksilöllisesti jokaisen sydämeen.
Muisto tästä valo-olennosta tyynnytti ailahtelevia tunteitani ja keskitti mieleni. Sitten ikään kuin muistin yhtäkkiä jotain ja käännyin vasemmalle ja näin pitkän miehen, jolla on vaaleat hiukset, katsovan minua suoraan silmiin. Oli pakahtua siitä henkilökohtaisesta ja henkisestä rakkaudesta, mitä tämä mies tunsi minua kohtaan, ja yllätyin oivaltaessani, että tunsin samoin häntä kohtaan.
Muistikuva tuosta rakkauden ja turvallisuuden tunteesta antoi minulle rohkeutta löytää tavan seurata hänen ohjeitaan. En tiennyt, keitä nuo samanmieliset ihmiset olivat, mutta minun oli löydettävä heidät, tavattava heidät ja aloitettava rehellinen keskustelu siitä, mitä minulle oli tapahtunut.
Ajatus tästä monumentaalisesta tehtävästä väsytti minua ja päätin sulkea silmäni hetkeksi. Silti nukahdin välittömästi ja näin mitä ihaninta unta, missä elin kahdessa maailmassa.
Herättyäni mietin, eläisinkö todella kahdessa maailmassa kerralla. Voisiko minulla olla toinen todellisuus, mikä tapahtui samaan aikaan tämän toisen kanssa? Tuo ajatus näytti mahdottomalta, mutta tuntui myös siltä, että olin löytänyt tärkeän totuuden. Pitäisikö minun luotaa logiikkaani ja työntää pois tuo naurettava ajatus kahdessa maailmassa elämisestä? Vai pitäisikö minun kuunnella sisäisiä tuntemuksiani?
Tiedän, että looginen johtopäätökseni sai oloni tuntumaan eksyneeltä ja yksinäiseltä. Toisaalta, tunteet joita minulla oli tuossa unessa, tekivät minusta onnellisen ja hyvin tyydyttyneen. Itse asiassa tunsin täyttäneeni jonkinlaisen lupauksen - lupauksen minkä olin tehnyt itselleni. Ei, tämä on typerää ajattelua. Olen maannut riittävän pitkään säälien itseäni. On noustava ylös ja valmistauduttava palaamaan töihin huomenna.
Kuitenkin noustessani jatkamaan jokapäiväistä elämääni, olin pakahtua surusta ja yksinäisyydestä. Tiesin, että olin yksinäinen, mutta miksi olin surullinen? "Kaipaat Mytreä", sisäinen ääni kuiskasi. Mutta kuka on Mytre ja miksi kaipaisin häntä? Työnsin tuon ajatuksen pois ja tein vihdoin itselleni vähän ruokaa.
Ruoka oli kuitenkin mautonta ja muistikuva pitkästä vaaleasta miehestä, jolla oli siniset silmät, ei lähtenyt sydämestäni. Voisiko tuo mies olla Mytre?
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
2.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre puhuu:
"Mytria on eksynyt, hän on eksynyt!", huusin ei-kenellekään. "Miten se on voinut tapahtua? Hän on unohtanut minut sekä oikean todellisuutensa. Hän on yhdistynyt niin kontaktihenkilöön, että hän on muuttunut ihmiseksi sen sijaan, että näyttäisi ihmiselle, miten muututaan häneksi."
Luulin puhuvani itsekseni, kun yhtäkkiä tunsin jotain tuttua takanani. Käännyin nopeasti ja näin Arcturuslaisen katsovan sydämeeni. "Älä ole huolissasi, Mytre. Herättääksemme perheenjäsenemme, jotka ovat ottaneet maa-astian, on välttämätöntä, että ymmärrämme täysin, millaista on eksyä ihmisharhaan.
"Olet saanut yhteyden häneen, mutta hänen on löydättävä tiensä takaisin ihmistunteiden läpi, ennen kuin hän voi muodostaa yhteyden sinuun. Tiedät, että hän pystyi muistamaan tapaamisen tiedotushuoneessa, mikä teillä oli ennen tämän tehtävän alkamista. Voit kaksoispaikantua tuolle aikajanalle ja tavata hänet siellä antaaksesi hänelle viestin."
"Kiitos, että tulit auttamaan meitä", vastasin Arcturuslaiselle. "Minulta alkoi mennä maltti. Meillä ei ollut aavistustakaan, miten vaikeaa kolmannessa ulottuvuudessa on. Miten maadoittuneet jäsenemme selviytyvät kaikista pelkoharhoista?"
"Eivät helposti", Arcturuslainen vastasi. "Mutta sinun on nyt mentävä aikajanalle, missä kävi. Voit tehdä sen kaksoispaikantumalla, niin kuin olet tehnyt aiemmin."
Tunsin Arcturuslaisessa kiirettä, joten en esittänyt mielessäni olevia myriadeja kysymyksiä. Minulla ei ollut aikaa tehdä viestiä, joten minun oli luotettava vaistoihini. Keskitin tietoisuuden ytimeeni ja muistelin viime tapaamistamme ennen tätä tehtävää. Kun löysin itseni tiedotushuoneesta, keskityin tunteeseen Mytrian istumisesta vieressäni.
Ensin kuva oli vain mielessäni, mutta kun jatkoin keskittymistä, tunsin jalkani lattiaa vasten ja tuolin allani. Näin Arcturuslaisen puhumassa meille ja tunsin innostusta huoneessa. Sitten uskalsin katsoa oikealle puolelleni ja Mytria oli siinä. Kuitenkin sen itseensä luottavan version sijasta, jonka olin aina tuntenut, aistin pelkoa ja hämmennystä hänen ympärillään.
Siksi tiesin olevani oikealla aikajanalla. Näin hänet sellaisena, kuin odotin näkeväni, mutta hän näki itsensä ihmisenä, johon hän oli ottamassa yhteyttä. Nopeasti ennen kuin hän lähti, sanoin: "Sinun on kerättävä yhteen samanmielisiä ihmisiä ja kehotettava levittämään sanaa, että me olemme tulossa."
Yritin seurata häntä kaksoispaikantumispaikkaan, mutta pystyin löytämään vain yleisen alueen. Hänen ensisijainen muotonsa oli aluksella syvässä transsissa, kun hän oli kaksoispaikantuneena maan päälle. Oli kuitenkin vaarallista herättää hänet niin syvästä transsista. Minun olisi odotettava ja katsottava, oliko hänen maaitsensä saanut viestini.
Kontaktihenkilö puhuu:
Näin varmasti harhoja, mutta palatessani transsista tai harhanäystä, mielessäni ollut viesti sanoi: "Sinun on kerättävä yhteen samanmielisiä ihmisiä ja kehotettava heitä levittämään viestiä, että me olemme tulossa." Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä tuo viesti oli. Keitä ovat "me", jotka ovat tulossa? Lisäksi, jos oli joitain samanmielisiä ihmisiä, en ollut tavannut heitä. Siksi työnsin tuon viestin, muiston tai harhakuvitelman pois ja jatkoin päivääni.
Tuo viesti kuitenkin palasi riippumatta siitä, miten monta kertaa työnsin sen pois. Lisäksi lakattuani tuomitsemasta itseäni, aloin oivaltaa, että tuohon viestiin liittyi hyvin erityinen tunne. Itse asiassa se oli tuttu tunne, ikään kuin tuo pitkä vaalea mies, jolla oli siniset silmät, olisi kertonut sen minulle, ennen kuin putosin tuosta kokemuksesta.
Samalla tavalla huone tuntui tutulta ja näytti siltä, että tunsin ihmiset siellä. Meidän kaikkien huomio näytti keskittyneen valtavaan valo-olentoon, mikä säteili puhdasta rakkautta huoneeseen, kun se puhui kanssamme. Valo-olento näytti melkein siltä, kuin se olisi opas tai opettaja. Sanon "se", koska olennolla ei ollut sukupuolta. Se näytti puhuvan meille kaikille kerralla, vaikka se samanaikaisesti puhui yksilöllisesti jokaisen sydämeen.
Muisto tästä valo-olennosta tyynnytti ailahtelevia tunteitani ja keskitti mieleni. Sitten ikään kuin muistin yhtäkkiä jotain ja käännyin vasemmalle ja näin pitkän miehen, jolla on vaaleat hiukset, katsovan minua suoraan silmiin. Oli pakahtua siitä henkilökohtaisesta ja henkisestä rakkaudesta, mitä tämä mies tunsi minua kohtaan, ja yllätyin oivaltaessani, että tunsin samoin häntä kohtaan.
Muistikuva tuosta rakkauden ja turvallisuuden tunteesta antoi minulle rohkeutta löytää tavan seurata hänen ohjeitaan. En tiennyt, keitä nuo samanmieliset ihmiset olivat, mutta minun oli löydettävä heidät, tavattava heidät ja aloitettava rehellinen keskustelu siitä, mitä minulle oli tapahtunut.
Ajatus tästä monumentaalisesta tehtävästä väsytti minua ja päätin sulkea silmäni hetkeksi. Silti nukahdin välittömästi ja näin mitä ihaninta unta, missä elin kahdessa maailmassa.
Herättyäni mietin, eläisinkö todella kahdessa maailmassa kerralla. Voisiko minulla olla toinen todellisuus, mikä tapahtui samaan aikaan tämän toisen kanssa? Tuo ajatus näytti mahdottomalta, mutta tuntui myös siltä, että olin löytänyt tärkeän totuuden. Pitäisikö minun luotaa logiikkaani ja työntää pois tuo naurettava ajatus kahdessa maailmassa elämisestä? Vai pitäisikö minun kuunnella sisäisiä tuntemuksiani?
Tiedän, että looginen johtopäätökseni sai oloni tuntumaan eksyneeltä ja yksinäiseltä. Toisaalta, tunteet joita minulla oli tuossa unessa, tekivät minusta onnellisen ja hyvin tyydyttyneen. Itse asiassa tunsin täyttäneeni jonkinlaisen lupauksen - lupauksen minkä olin tehnyt itselleni. Ei, tämä on typerää ajattelua. Olen maannut riittävän pitkään säälien itseäni. On noustava ylös ja valmistauduttava palaamaan töihin huomenna.
Kuitenkin noustessani jatkamaan jokapäiväistä elämääni, olin pakahtua surusta ja yksinäisyydestä. Tiesin, että olin yksinäinen, mutta miksi olin surullinen? "Kaipaat Mytreä", sisäinen ääni kuiskasi. Mutta kuka on Mytre ja miksi kaipaisin häntä? Työnsin tuon ajatuksen pois ja tein vihdoin itselleni vähän ruokaa.
Ruoka oli kuitenkin mautonta ja muistikuva pitkästä vaaleasta miehestä, jolla oli siniset silmät, ei lähtenyt sydämestäni. Voisiko tuo mies olla Mytre?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.