MUINAINEN MUISTI JOTA EMME KOSKAAN MENETTÄNEET

Kirjoittanut Aluna Joy (www.alunajoy.com)
Heinäkuu 2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muinainen muisti, jota emme koskaan menettäneet, ja miten muistamme sen jälleen! – Enkelikukkula, Kyyhkyn/Ionan saari, Skotlanti, heinäkuu 2026

(Kun jaan viestejä, joita on vastaanotettu pyhistä paikoista, tiedän, että tuo energia, aktivointi ja suurin osa koko sydämestä välitetään lukijalle, niille joilla on korvat ja sydän kuulla. Toivottavasti tunnet niiden muiden maailmojen, rinnakkaismaailmojen läsnäolon, jotka tunsimme ollessamme Enkelikukkulalla, Kyyhkyn/Ionan pyhällä saarella Skotlannissa.)

Kun nousimme pienelle kukkulalle, äänemme sulautuivat paikassa, joka putosi ajan ja ulottuvuuden väliin. Tunsin, että kaikki äänemme tulivat menneisyydestä, jostain kaukaisesta ajasta. Kuullessani tämän ajattelin, että saattaisimme saada viestin muinaisilta olennoilta, mutta olin täysin väärässä! Se mitä saimme, oli paljon enemmän, mutta sitä oli yhtä vaikea kuvata.

Ensimmäinen asia jonka sain kiivetessämme kukkulalle, koski kietoutumista rutiiniin, perinteeseen tai henkisiin harjoituksiin, koska ne rajoittavat meitä, erityisesti nykyisin, kun kaikki ytimessä muuttuu. Perinteet ja rutiinit ovat edelleen tärkeitä, mutta nyt meidän täytyy pitää niitä kevyesti ja olla joustavia. Tämä johtuu siitä, että luonnonlait ovat muuttumassa jalkojemme alla, kun kuljemme maan päällä. Meidän täytyy oppia virtaamaan näiden muutosten myötä. Tämä kertoi minulle, että minun täytyy lähestyä Enkelikukkulaa eri tavalla tällä kertaa ja yrittää olla lukematta sitä niin, kuin tavallisesti luen. Minua kutsuttiin kurkottamaan niiden normaalitapojeni tuolle puolen, joilla otan vastaan viestejä. Meidän pitäisi aina odottaa odottamatonta.

Se oli ensimmäinen kerta matkallamme, kun näin pyhiä kissankelloja.

Minäpä annan pienen taustatarinan tästä maagisesta kukasta, ja miksi oli tärkeää, että näimme niitä kukkulalla tuona päivänä.

Kelttiläisessä kansanperinteessä herkkä kissankello on liitetty pitkään keijumaailmaan ja toisiin maailmoihin – näkymättömään maailmaan jonka uskottiin olevan omamme rinnalla. Sen pienet roikkuvat kukinnot kuviteltiin kelloiksi, joista lähti mystinen ääni tai värähtely keijuväen soittamana – niiden äänen kuuluessa ulottuvuuteen, joka on tavallisen ihmiskuulon tuolla puolen. Näemme niitä harvoin pyhiinvaelluksillamme, mutta silloin kun näemme, se tapahtuu tavallisesti kiviympyrässä tai maagisella kukkulalla. Kissankello kantaa lumouksen tuntua ja merkitsee ne ohuet paikat, joissa maailmojen rajat tuntuvat hämärtyvän. Kun näemme tämän maagisen kukan, se on muistutus kuunnella sitä, mikä on juuri sen tuolla puolen, minkä pystymme tavallisesti kuulemaan tai havaitsemaan.

Kiivetessämme Enkelikukkulalle ääntemme sointi tuntui kuin äänen kaiuilta tai säikeiltä. Se kaikki tuntui siltä, että olisimme olleet täällä aiemmin, mutta ei entisessä elämässä, ja se hämmensi minua. Sitä ei ollut tässä. Tämä oli sen kaltainen taajuus. Se tuntui tutulta. Aloin oivaltaa, että yhdistyimme rinnakkaisulottuvuuteen, mutta tuolloin minulla ei ollut sanoja sille. Tästä tulisi outo lähetys minulle purettavaksi.

Sitten näin taajuuden tai peilitodellisuuden, jonka kvanttikietoutuminen yhdisti. Kvanttifysiikassa kietoutuminen kuvaa asioita, jotka pysyvät mystisesti yhteydessä myös silloin, kun niitä erottaa valtava etäisyys ajassa, paikassa ja ulottuvuudessa.

Tässä kohtaa kutsun sinut istumaan kanssamme piiriin. Ja tästä eteenpäin pidän sanani lähempänä sitä, minkä vastaanotin ja jaoin Enkelikukkulalla – vähän editoiden siinä toivossa, että taajuus kantaa läpi.

Luulen, että pelkällä läsnäolollamme ja valmistautumisellamme istumaan piirissä, avasimme tuon portaalin johonkin toiseen paikkaan, joka on yhteydessä kvanttikietoutumisen kautta. Siis pyydän, että tuo portaali avautuu enemmän ja sallii meidän vaihtaa energioita. Arkkienkeli Mikael seisoo vartiossa ja turvaa selustamme suojelijanamme, kun työskentelemme maailmojen välissä.

Portaali tuntuu tulevan ja menevän kaikkialla, mutta kun kysyn tästä, sanotaan, että se on suunnasta. Se on ”kaikkialla”. Mutta taas kerran, se on täsmällinen kohta jossain, toisella aikajanalla tai toisessa todellisuusulottuvuudessa, joka on aivan kuin me nyt.

Näen peiliryhmän, joka ei koskaan unohtanut, keitä he olivat. Heillä ei koskaan ollut sitä rajoittavaa ohjelmointia, joka meillä oli. Ohjelmointi teki meille vaikeaksi olla unohtamatta, joten meidän täytyi taistella, jottemme unohtaisi. Nämä olennot tietävät, keitä he ovat – sieluaan ja ydintään myöten. He eivät koskaan unohtaneet, koska he astuivat omaan ulottuvuuteensa. Tämä on paikka, muisto, todellisuus, jonka saavuttamiseksi olemme tehneet kovasti työtä.

Tähtivanhimmat auttavat minua ymmärtämään, miten kuvataan tämä lähetys, koska se on muistimme tuolla puolen. Kutsun sitä rankaksi kaivuutyöksi.

Suurten syklien ja aikakausien vaihtumisten aikana muistimme pyyhkiytyy pois. Tästä syystä Egyptissä ei muisteta, kuka rakensi pyramidit, eivätkä Mayat ymmärrä, kuka rakensi heidän temppelinsä. Inkat eivät tiedä, kuka rakensi heidän upeat kaupunkinsa. He tietävät olevansa jälkeläisiä, mutta he eivät muista enää. Historiassa on katkos.

Tämä muisti jonka aloimme herättää tullessamme tälle kukkulalle, joka on kissankellojen peittämä, menee tämän historian katkoksen ja sen muistin yli, joka meillä kaikilla on. Tämä katkos loi syvän kaipauksen sisällemme siitä, että jotain puuttuu, ja kurkotamme jatkuvasti sitä kohti. Tiedättekö, mistä puhun?

Siis pyydämme, että tämä portaali on auki sisällämme, jotta tämä unohtamamme muisti palaa. Kvanttikietoutumisen kautta peiliulottuvuus on läsnä – he ovat meitä, jotka eivät ole koskaan unohtaneet jumaluuttaan, luonnostaan Jumalalta saamiaan kykyjä. Tämä muisti siirretään portaalin kautta. Olemme aina olleet kvanttikietoutuneita tähän rinnakkaistodellisuuteen, mutta unohdimme sen olevan siinä. Mutta oleminen tässä paikassa tämän tietyn ryhmän ja taajuuden kanssa on synnyttänyt jälkikaiun tuohon toiseen aikajanaan. Ei ole sanoja oikein tehokkaasti kuvaamaan tuota toista tilaa ja aikaa, jossa muistimme. Mutta teen parhaani tässä.

Tunnen heidän kutsuvan meitä. Kun istumme yhdessä, saattaisimme tuntea nykäisyn sydämessämme – kiskaisun muistaa. Pitäkää mielessä, että meille tarjotaan muistia sen historiassa tapahtuneen katkoksen taakse, jonka kaikki muinaiset sivilisaatiot kokivat.  Emme ole olleet tietoisia heistä ennen tätä. He ovat olleet tietoisia meistä koko ajan, koska me olemme he ja he ovat me.

Ja he haluavat meidän heräävän ja tuovan tämän muistin takaisin tähän ulottuvuuteen, jotta kaikki muu universumissa voi resonoida samalla taajuudella. Tämä on osa kohtaloamme, kun heräämme tässä ulottuvuudessa tällä planeetalla: se kohottaa koko universumia. Tavallaan olemme pidätelleet universumia, jos siinä on tolkkua. Ja tämä on se sisäinen paine, jota olemme tunteneet koko elämämme ajan.

Onko tässä tolkkua?

Siis koska olemme avanneet tämä portaalin, he voivat tuntea, miltä meistä tuntuu ja missä kohtaa olemme tällä polulla. He tietävät, että tässä ulottuvuudessa on ollut todella rankkaa. Meillä on ollut päiviä, jolloin halusimme antaa periksi. Ja he näkevät, miten kovasti olemme tehneet työtä. He kunnioittavat historiaamme, kaikkia paikkoja joista olemme selviytyneet ja jatkaneet sinnikkäästi. He näkevät kaikki ne kerrat, jolloin olemme aloittaneet kaiken uudestaan. He pitävät sinnikkyydestämme, ja he haluavat kunnioittaa meitä siitä, että olemme pitäneet tämän tilan emmekä ole antaneet periksi. He näkevät, että jatkamme yrittämistä, kunnes saavutamme tuon vaikeasti tavoitettavan taajuuden, jota olemme tavoitelleet koko elämämme ajan.

Tässä muuntuneessa todellisuudessa peili-itsejemme ei ole tarvinnut selviytyä niistä traumoista, joita meillä on. He katsovat ylöspäin meihin, kuin olisimme supersankareita. Monin tavoin olemme paljon vahvempia kuin he, koska heidän ei ole tarvinnut käydä niin monia taisteluja. Ja he ovat haltioituneita siitä, mitä olemme tehneet. Siis näen, että hyödymme tästä portaalista, kun muistamme sen, minkä olemme unohtaneet, ja myös pystymme parantumaan traumoista, koettelemuksista, kaltoinkohteluista jne. paljon helpommin nyt. He hyötyvät niin, että he oppivat resonoimaan sen vahvuutemme kanssa, joka tulee sinnittelystämme petosten, sydänsurujen, sairauksien ja jopa sodan läpi.

Siis tässä kohtaa he lähettävät kuulumattoman taajuuden, jossa on muisti unohtamistamme asioista. En pysty antamaan teille tätä muistia sanoina mieleenne. Niinpä he pyytävät, että putoamme sydämeemme ja kuuntelemme tuota taajuutta. Tämä on muistikirjasto, joka on eri taajuutta, kuin olemme koskaan kokeneet tässä ulottuvuudessa monien unohdusverhojen vuoksi.

He näkevät, että meidän on tarvinnut suojella sydäntämme, ja tekemällä niin olemme menneet mieleemme. Meidän ei ollut koskaan tarkoitus luoda mielestä käsin. Tämän peilitodellisuuden ei tarvinnut koskaan lähteä sydämestä suojautumisen vuoksi, joten he ovat aina luoneet sydämestä käsin. Mutta he eivät ole koskaan oppineet, miten käytetään tehokkaasti mieltä yhteistyössä sydämen kanssa, kuten me olemme oppineet. Me siis opimme nyt, miten pysytään helposti sydämessä, samaan aikaan kun he oppivat vahvuuden kestää mitä tahansa haasteita. Tämä on symbioottinen suhde todellisuuksiemme välillä.

Siis he lähettävät tuon kadotetun muistin sydämiimme. He kylvettävät meitä tässä suloisessa musiikissa. Se tulee päällemme kuin lempeä sade ja kietoo meidät tähän taajuuteen. Se imeytyy huokosiimme. Siitä tulee ilma, jota hengitämme. Ja se rokottaa meidät muistamaan nuo säikeet ja asiat, jotka kadotimme, kun synnyimme tähän ulottuvuuteen, ja kaikki ne kerrat jolloin kadotimme tämän muistin, kun sivilisaatiot kaatuivat ja Maa puhdisti itsensä aikakauden vaihtumisen myötä.

He tunnistavat, miten urheita olimme pysyessämme tässä ulottuvuudessa tekemässä tätä työtä. Miten monista teistä täällä tuntui, että jäitte taakse, kun muut menivät eteenpäin? Miten monilla teistä täällä on hylätyksi tulemiseen liittyviä ongelmia?

Emme antaneet periksi maapallolla. Emme antaneet periksi valon ankkuroimisessa tänne. Tapahtui mitä tahansa, emme antaneet periksi. Mutta jossain syvällä sisällämme – tässä unohduksessa jolloin opimme suojelemaan sydäntämme – olimme luoneet peiliulottuvuuden, joka oli turvallinen ja jossa emme unohtaisi. Siis tässä hyvin eeppisessä hetkessä täällä Enkelikukkulalla olemme vuorovaikutuksessa sen paikan kanssa, johon ankkuroimme oman totuutemme, esi-isiltä perityn viisautemme ja ennen kaikkea, kykymme pysyä sydämessä.

Puhkaisemme kuplan, kuten he sanovat. Rikomme suuren unohduksen lasikaton. Ja peili-itsemme kylvettää meitä tässä muistissa. Hengitä se sisään, ja anna sen kehittää sinua.

(Tietysti jokaisella piirissämme ja jokaisella tätä lukevalla on vapaa tahto, ja voit valita olla sallimatta tätä muistikylpyä.)

Ja unissamme se alkaa herätä meissä. Unemme muuttuvat, joskus dramaattisesti, tämän muistin alkaessa tulvia sisään.

(Voi hyvä luoja! Minun täytyy laittaa kommentti tähän. Unohdin sanoneeni tämän, kuten unohdan suurimman osan viesteistäni, ellei niitä nauhoiteta. Sen jälkeen kun tulin kotiin Skotlannista, selväjärkinen unennäköni on mennyt täysin uudelle tasolle. Olen nähnyt unta muinaisista paikoista, nähnyt monia teistä siellä ja myös monia muita, joita en ole vielä tavannut. Olen mennyt moniin pyhiin paikkoihin, joka ovat joko kadonneet meiltä tai eivät ole tässä ulottuvuudessa, jne., jne. Unet jatkuvat koko yön, ja kun herään lempeästi aina parin tunnin välein, muistan unet, joita olen nähnyt.)

Tämä muinainen muisti ei ole asia, jonka YRITÄMME muistaa, koska tämä työntää muistin pois. Silloin kun yrität, universumi kuulee, ettei sinulla ole sitä, joten se antaa sinulle jatkuvasti jotain tavoiteltavaa. Universumi toimii läsnäolon kautta, ja sinä olet johtaja. Siis saadaksemme tämän muistin pelkästään sallimme sen. Vastaanotamme sen eräänlaisella sallimisella ja antaudumme siihen.

Jokainen piirissä ja ne jotka lukevat tätä, vastaanottavat eri osan tätä muistia, joka perustuu yksilölliseen taajuusalueeseemme, koska eri perspektiivimme muodostavat koko kuvan. Tästä syystä ryhmät ovat tärkeitä. Piirit ovat tärkeitä. Olemme palapelinpaloja. Jokaista palaa tarvitaan. Jokainen pala on yhtä arvokas.

Onko tässä tolkkua?

Epäilemättä tämä on yksi oudoimmista ja vaikeimmista lähetyksistä sanoina ilmaistavaksi, mutta nämä ovat outoja aikoja.

Peili-itsemme tässä toisessa rinnakkaistodellisuudessa lähettävät meille nyt rakkautta, roppakaupalla rakkautta, ja me lähetämme rakkautta heille. Siis tunnen, että yhteys on muodostettu, ja he ovat nyt päättämässä tämän lähetyksen.

Mutta on vielä yksi asia, jonka he haluavat jakaa, ja minun täytyy aloittaa pienellä taustatarinalla lisäämään kontekstin. Alussa olimme kaikki YHTÄ Jumalan kanssa, yksi ja sama. Ja saavutimme kohdan, jossa sielumme pitkästyivät, koska itsemme ulkopuolella ei ollut mitään koettavaa. Koimme koko universumin mikrosekunnissa, koko ajan, ja se oli sama. Niinpä aloimme pirstoutua kuin fraktaali ja luoda muita todellisuuksia kokeaksemme, pitääksemme vain hauskaa. Oli hyvin hauskaa luoda muita maailmoja.

(Ja alan ajatella, mihin he ovat oikein menossa tässä lähetyksessä. Sitten näin valtavan säiematriisin meidän ja kaikkien todellisuuksien välillä, joiden kanssa olemme kvanttikietoutuneet.)

Mutta tuossa prosessissa, kun lähdimme YHDESTÄ LÄHDEJUMALASTA kokeaksemme todellisuuksia ja laajentaaksemme universumia, loimme säikeitä välillemme. Ja tietysti tämä sai aikaan kvanttikietoutumisen. Mutta kun loimme näitä muita todellisuuksia, unohdimme myös paljon kokonaisuudestamme. Siis he näyttävät meille säikeitä. Ja nämä säikeet alkavat vetää meitä takaisin yhteen hyvin lempeästi, niin kuin ne luotiin tekemään.

Muistamme enemmän ja enemmän perspektiiveistämme, palasistamme, joita olemme kantaneet ajan läpi, ja kaikista muistoista jotka kätkimme muihin todellisuuksiin säilöön. Emme koskaan palaa takaisin YHTEEN sellaisena, kuin se oli ennen. Meidän ei ollut koskaan tarkoituskaan palata. Mutta meistä tulee nyt YKSI itsessämme. Tämä prosessi tapahtuu, kun vedämme takaisin itseemme säikeet, jotka yhdistävät ehdottomasti kaiken universumissa. Kaikki rikkinäiset säikeet jotka ovat trauman pirstomia ja joita on liikaa mainittavaksi tässä, korjataan myös.

Onko tässä tolkkua? Olen pahoillani, mutta tunnen vähän eksyneeni välitilaan, enkä ole täysin tietoinen siitä, mitä lentää ulos suustani. Siis minun täytyy tietää, onko tässä tolkkua.

Siis tässä vaihtoehtoisessa ulottuvuudessa peili-itsemme ovat tarjonneet meille sen, mitä heidän oli tarkoitus antaa tässä kohtaa. He halusivat meidän kunnioittavan itseämme, koska olimme pelottomia ja matkustimme maapallon villeillä rajaseuduilla. Ja he ovat onnellisia saadessaan muistin vahvuudestamme, ja me olemme kiitollisia saadessamme muistin kaikista asioista, jotka olemme unohtaneet.

P.S. He haluavat meidän kiinnittävän huomiota siihen, miten näemme unta ja miltä meistä tuntuu tulevina päivinä matkallamme, ja näkevän, havaitsemmeko hienovaraisia muutoksia tai suuntavaihdoksia tavassamme ajatella ja tuntea asioista. Kyse ei ole siitä, mitä ajattelemme. Kyse on siitä, mitä tunnemme. Kyse on vain tuntemisesta. Ja he kertovat, että meillä on hauskaa selvittäessämme, mitä teemme uudella muistillamme.

Olemme hyvin siunattuja kyetessämme siirtymään uuteen aikakauteen uutena ihmisenä. Ja koska tämän maailman koettelemukset ovat karaisseet ja vahvistaneet meitä, meillä on valtavasti sisua.

(KUULE NYT TÄMÄ!)

Meillä on muskelia tässä ulottuvuudessa, joten nyt kun nämä uudet kyvyt tulevat meille sydämessämme herätetyn muistin kautta, pystymme käyttämään voimamme vuoksi tätä palannutta muistia tavoilla, joihin vaihtoehtoinen ulottuvuutemme ei koskaan pystyisi. Viemme sen seuraavalle tasolle. Ja meillä on hauskaa tehdessämme sen!

Ja tämä on todennäköisesti tärkein asia, jonka he ovat sanoneet!!

Kiitos, kiitos, kiitos, kvanttikietoutuneet veljet ja sisaret. Kiitos, kiitos.

Veikkaan, että Pyhä Columba tunsi tämän vaihtoehtoisen peiliulottuvuuden istuessaan täällä ja erehtyi luulemaan sitä enkeleiksi, mikä vuoksi tätä kutsutaan Ionan Enkelikukkulaksi.

Toivottavasti tunsit tämän viestin samalla tavalla kuin me istuessamme tuon pienen kukkulan huipulla, joka oli kissankellojen peittämä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.