PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - LASKEUTUMISRYHMÄ, OSA 3
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
28.3.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre puhuu:
Omien valmistelujemme lisäksi, emäalus ja pienemmät alukset lähempänä maata valmistautuvat suurempaan vierailijamäärään. Monet teistä ovat näiden vieraiden joukossa joko yökehossa, ihmismuodossa tai aitona galaktisena itsenä. Jotkut teistä liittyvät seuraamme korkeammissa ilmaisuissanne eikä fyysinen ilmaisunne ehkä muista näitä tapaamisia.
Toisaalta teillä jotka olette muodostaneet syvän yhteyden maa-astianne ja viidennen ulottuvuuden tai korkeamman moniulotteisen ilmaisunne välille, on luultavasti joitain muistikuvia tapaamisestamme. Vaikka tuo tapaaminen tulisikin muistiinne herätessänne, luultavasti saatte vain lyhyen kuvan tai muutamia lauseita.
Jos voitte kirjoittaa muistiin sen, mitä olette muistaneet, ja sitten mennä syvään meditaatioon, luultavasti muistatte enemmän kokemuksestanne. Suurin haasteenne on sallia itsenne uskoa, että tämä "uni" oli totta. Älkää murehtiko siitä, oletteko vain kuvitelleet vierailunne. Sen sijaan vain rentoutukaa tuohon uneen ja sallikaa itsenne päästä kaikkiin yksityiskohtiin. On hyödyllistä, jos käytte koko kokemuksen uudestaan läpi.
Me, galaktinen perheenne, tiedämme, miten vaikeaa teillä on ollut näiden eristäytyneiden vuosien aikana kolmannessa ulottuvuudessa. Oman heräämisprosessinne ja joillakin teistä sen jakaminen, että olette vuosia eläneet maailmassa, mistä tiesitte aina, ettei se ollut Kotinne, auttaa teitä muistamaan vierailunne luonamme korkeammissa ulottuvuuksissa.
Lisäksi käsitämme, että niiden pitkien vuosien aikana jotka olette odottaneet tätä hetkeä, on muodostunut epäilyksiä sisäisistä kokemuksistanne. Näin ollen yksi ihmisperheestämme joka käyttää parhaillaan maa-astiaa, kertoo henkilökohtaisesta ITSEN muistamisen kokemusprosessistaan.
Ihmiskontakti puhuu:
Olen yksi niistä, jotka ovat aina tienneet, etten ollut samanlainen kuin "he" eli kukaan muu elämässäni. Oli hyvin selvää, etten voinut puhua kenellekään perheenjäsenistäni tai ystävistäni niistä kummallisista asioista, joita tapahtui mielessäni ja unissani. Ensinnäkin tiesin monista versioistani maaplaneetan monilla eri aikajanoilla.
Itse asiassa ajattelin tätä paikkaa maaplaneettana, en Kotina. En tiennyt, missä Kotini oli, mutta selvästi se ei ollut maa. Maa tuntui aina paikalta, missä olin käymässä. Unet kertoivat minulle, että toinen paikka oli Koti ja tällä maapallolla olin vain vierailulla. En kuitenkaan nauttinut vierailusta.
Lisäksi pystyin muistamaan elämä toisensa jälkeen, jolloin olin käynyt maapallolla, eikä ollut monia - jos yhtään - missä olin onnellinen. Jos voisin muistaa, missä Kotini, kotiplaneettani oli, kenties voisin löytää tavan käydä tuossa paikassa. Jos voisin mennä sinne unissani, niin kenties löytäisin paikan, missä olla onnellinen.
Minun täytyi kuitenkin mennä hyvin pimeän paikan läpi, jos yritin mennä Kotiin unissani, ja vei vuosikymmeniä oppia pääsemään tämän pimeän paikan läpi. Tämä paikka ei ollut ympärilläni, se oli sisälläni - aivan kuten Koti oli sisälläni.
Tietysti ymmärsin olla kertomatta kenellekään, että uskoin Kodin olevan sisälläni, joten pidin viisaasti tuon informaation itselläni. Itse asiassa asiat joita oli sisälläni, eivät selvästi olleet maailmasta, minkä näin ympärilläni. Onneksi valtava valkoinen Valo-olento oleskeli kanssani suurimman osan aikaa ja antoi minulla ehdotonta rakkautta ja vastauksia kysymyksiini. Osasin pitää myös tämän informaation itselläni.
Siksi elin todellista elämääni sisällä ja teeskentelin olevani läsnä ulkoisessa elämässäni. Ulkopuolinen elämä ei kuitenkaan ollut minun elämäni - se oli elämä, missä olin käymässä. Niinpä toivoin, että voisin mennä Kotiin, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, missä Koti oli, paitsi sisälläni. Siksi teeskentelin, että ulkopuolinen maailma oli todellinen, samalla kuin kaipasin epätoivoisesti sisäistä Kotiani.
Olin kuitenkin asettanut joitain sääntöjä sen kanssa, kuka ikinä laittoikin minut tälle vieraalle planeetalle. Ensinnäkin sanoin, etten olisi sodassa. Kerroin hänelle - kuka ikinä hän olikin - "Kieltäydyin olemasta sodassa, joten ota minut pois täältä, jos niin tapahtuu". Opin myös hyvin nuorena, että jos sanoin: "Ei, tämä ei ole osa todellisuuttani", tuota tapahtumaa ei sattuisi.
Tietysti oli muita asioita, jotka yllättivät minut tapahtuessaan, mutta niistä on kaikista selvitty ja ne on nyt unohdettu (tai työnnetty alitajuiseen mieleen). Itse asiassa suuri osa ajastani tällä planeetalla on unohdettu ja korvattu muistoilla Kotoani. Lopulta kun opin selviytymään paremmin jokapäiväisestä elämästä tällä planeetalla, aloin onnistua tähän todellisuuteen integroitumisessa.
Olin kuitenkin jo pitkällä aikuisuudessa, ennen kuin syvä yksinäisyys Kotiplaneettaani vuoksi alkoi hävitä ja aloin oppia, miten ollaan onnellinen tällä planeetalla. Itse asiassa planeetan luonto on aina ollut ystäväni. Saatoin nähdä monia keijuja ja muita elementaaleja, kun ne liittyivät mukaan lapsuuteni leikkeihin.
Ihmettelin sitä, että jos minun oli elettävä tällä planeetalla, enkö voi edes asua jossain, missä voin puhua keijuista ja niiden upeista ystävistä. "Mene mielikuvitukseesi", oli ainoa vastaus, minkä sain. Siksi menin mielikuvitukseeni ja olin hyvin onnellinen siellä.
Ulkopuolinen maailma kuitenkin vaati minua tekemään asioita, joista enimmäkseen en nauttinut. Tiesin kuitenkin, että minun oli tehtävä näitä asioita pysyäkseni hengissä tällä planeetalla. Monta kertaa en kuitenkaan välittänyt, pysyinkö hengissä täällä, koska oikeasti halusin mennä Kotiin. Silloin Valo-olento puhui minulle ja sanoi asioita, joista tiesin, etten voisi jakaa niitä kenenkään kanssa. Minua pidettäisiin hulluna - ja kenties olinkin.
Sitten Valo-olento kehotti minua tekemään muistiinpanoja asioista, joita tapahtui sisälläni, mikä teki niistä todellisempia. En kuitenkaan voinut tehdä mitään tällä informaatiolla, joten pidin sen vain itselleni monta vuotta. Siis kunnes Valo-olento kehotti minua jakamaan informaationi maailman kanssa internetin välityksellä. No, ajattelin, että kunhan kukaan ei tiedä, että minä olen tuo hullu, joka kirjoittaa tätä informaatiota, voisin kai tehdä sen.
Kun aloin kertoa siitä, mitä olin oppinut sisältä, ulkoinen maailmani alkoi olla onnellisempi. En kuitenkaan tajunnut tuota tosiasiaa monen vuoteen. Nyt kun voin jakaa sisäisen itseni, minua pyydetään kommunikoimaan ihmisten kanssa Kotoani, jotka ovat käymässä planeetalla auttaakseen meitä. Suljen silmäni ja voin nähdä henkilön, kun tämä sisäinen ystävä ei näytä säteilevältä valolta.
Tämä henkilö näyttää kovasti ihmiseltä, itse asiassa mieheltä. Hän on pukeutunut univormuun, hyvin samanlaiseen kuin tämän planeetan armeijan univormu, mutta tiedän, ettei hän oli tältä planeetalta. Hän on erittäin pitkä ja hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hänen silmänsä ovat hyvin lohduttavat, mutta hän on myös huolissaan jostain. Hän haluaa kertoa minulle jotain, mutta minulla on tunne, etten ehkä pidä siitä. Onneksi minun on mentävä, jotta voin lykätä tätä informaatiota tällä erää.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
28.3.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre puhuu:
Omien valmistelujemme lisäksi, emäalus ja pienemmät alukset lähempänä maata valmistautuvat suurempaan vierailijamäärään. Monet teistä ovat näiden vieraiden joukossa joko yökehossa, ihmismuodossa tai aitona galaktisena itsenä. Jotkut teistä liittyvät seuraamme korkeammissa ilmaisuissanne eikä fyysinen ilmaisunne ehkä muista näitä tapaamisia.
Toisaalta teillä jotka olette muodostaneet syvän yhteyden maa-astianne ja viidennen ulottuvuuden tai korkeamman moniulotteisen ilmaisunne välille, on luultavasti joitain muistikuvia tapaamisestamme. Vaikka tuo tapaaminen tulisikin muistiinne herätessänne, luultavasti saatte vain lyhyen kuvan tai muutamia lauseita.
Jos voitte kirjoittaa muistiin sen, mitä olette muistaneet, ja sitten mennä syvään meditaatioon, luultavasti muistatte enemmän kokemuksestanne. Suurin haasteenne on sallia itsenne uskoa, että tämä "uni" oli totta. Älkää murehtiko siitä, oletteko vain kuvitelleet vierailunne. Sen sijaan vain rentoutukaa tuohon uneen ja sallikaa itsenne päästä kaikkiin yksityiskohtiin. On hyödyllistä, jos käytte koko kokemuksen uudestaan läpi.
Me, galaktinen perheenne, tiedämme, miten vaikeaa teillä on ollut näiden eristäytyneiden vuosien aikana kolmannessa ulottuvuudessa. Oman heräämisprosessinne ja joillakin teistä sen jakaminen, että olette vuosia eläneet maailmassa, mistä tiesitte aina, ettei se ollut Kotinne, auttaa teitä muistamaan vierailunne luonamme korkeammissa ulottuvuuksissa.
Lisäksi käsitämme, että niiden pitkien vuosien aikana jotka olette odottaneet tätä hetkeä, on muodostunut epäilyksiä sisäisistä kokemuksistanne. Näin ollen yksi ihmisperheestämme joka käyttää parhaillaan maa-astiaa, kertoo henkilökohtaisesta ITSEN muistamisen kokemusprosessistaan.
Ihmiskontakti puhuu:
Olen yksi niistä, jotka ovat aina tienneet, etten ollut samanlainen kuin "he" eli kukaan muu elämässäni. Oli hyvin selvää, etten voinut puhua kenellekään perheenjäsenistäni tai ystävistäni niistä kummallisista asioista, joita tapahtui mielessäni ja unissani. Ensinnäkin tiesin monista versioistani maaplaneetan monilla eri aikajanoilla.
Itse asiassa ajattelin tätä paikkaa maaplaneettana, en Kotina. En tiennyt, missä Kotini oli, mutta selvästi se ei ollut maa. Maa tuntui aina paikalta, missä olin käymässä. Unet kertoivat minulle, että toinen paikka oli Koti ja tällä maapallolla olin vain vierailulla. En kuitenkaan nauttinut vierailusta.
Lisäksi pystyin muistamaan elämä toisensa jälkeen, jolloin olin käynyt maapallolla, eikä ollut monia - jos yhtään - missä olin onnellinen. Jos voisin muistaa, missä Kotini, kotiplaneettani oli, kenties voisin löytää tavan käydä tuossa paikassa. Jos voisin mennä sinne unissani, niin kenties löytäisin paikan, missä olla onnellinen.
Minun täytyi kuitenkin mennä hyvin pimeän paikan läpi, jos yritin mennä Kotiin unissani, ja vei vuosikymmeniä oppia pääsemään tämän pimeän paikan läpi. Tämä paikka ei ollut ympärilläni, se oli sisälläni - aivan kuten Koti oli sisälläni.
Tietysti ymmärsin olla kertomatta kenellekään, että uskoin Kodin olevan sisälläni, joten pidin viisaasti tuon informaation itselläni. Itse asiassa asiat joita oli sisälläni, eivät selvästi olleet maailmasta, minkä näin ympärilläni. Onneksi valtava valkoinen Valo-olento oleskeli kanssani suurimman osan aikaa ja antoi minulla ehdotonta rakkautta ja vastauksia kysymyksiini. Osasin pitää myös tämän informaation itselläni.
Siksi elin todellista elämääni sisällä ja teeskentelin olevani läsnä ulkoisessa elämässäni. Ulkopuolinen elämä ei kuitenkaan ollut minun elämäni - se oli elämä, missä olin käymässä. Niinpä toivoin, että voisin mennä Kotiin, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, missä Koti oli, paitsi sisälläni. Siksi teeskentelin, että ulkopuolinen maailma oli todellinen, samalla kuin kaipasin epätoivoisesti sisäistä Kotiani.
Olin kuitenkin asettanut joitain sääntöjä sen kanssa, kuka ikinä laittoikin minut tälle vieraalle planeetalle. Ensinnäkin sanoin, etten olisi sodassa. Kerroin hänelle - kuka ikinä hän olikin - "Kieltäydyin olemasta sodassa, joten ota minut pois täältä, jos niin tapahtuu". Opin myös hyvin nuorena, että jos sanoin: "Ei, tämä ei ole osa todellisuuttani", tuota tapahtumaa ei sattuisi.
Tietysti oli muita asioita, jotka yllättivät minut tapahtuessaan, mutta niistä on kaikista selvitty ja ne on nyt unohdettu (tai työnnetty alitajuiseen mieleen). Itse asiassa suuri osa ajastani tällä planeetalla on unohdettu ja korvattu muistoilla Kotoani. Lopulta kun opin selviytymään paremmin jokapäiväisestä elämästä tällä planeetalla, aloin onnistua tähän todellisuuteen integroitumisessa.
Olin kuitenkin jo pitkällä aikuisuudessa, ennen kuin syvä yksinäisyys Kotiplaneettaani vuoksi alkoi hävitä ja aloin oppia, miten ollaan onnellinen tällä planeetalla. Itse asiassa planeetan luonto on aina ollut ystäväni. Saatoin nähdä monia keijuja ja muita elementaaleja, kun ne liittyivät mukaan lapsuuteni leikkeihin.
Ihmettelin sitä, että jos minun oli elettävä tällä planeetalla, enkö voi edes asua jossain, missä voin puhua keijuista ja niiden upeista ystävistä. "Mene mielikuvitukseesi", oli ainoa vastaus, minkä sain. Siksi menin mielikuvitukseeni ja olin hyvin onnellinen siellä.
Ulkopuolinen maailma kuitenkin vaati minua tekemään asioita, joista enimmäkseen en nauttinut. Tiesin kuitenkin, että minun oli tehtävä näitä asioita pysyäkseni hengissä tällä planeetalla. Monta kertaa en kuitenkaan välittänyt, pysyinkö hengissä täällä, koska oikeasti halusin mennä Kotiin. Silloin Valo-olento puhui minulle ja sanoi asioita, joista tiesin, etten voisi jakaa niitä kenenkään kanssa. Minua pidettäisiin hulluna - ja kenties olinkin.
Sitten Valo-olento kehotti minua tekemään muistiinpanoja asioista, joita tapahtui sisälläni, mikä teki niistä todellisempia. En kuitenkaan voinut tehdä mitään tällä informaatiolla, joten pidin sen vain itselleni monta vuotta. Siis kunnes Valo-olento kehotti minua jakamaan informaationi maailman kanssa internetin välityksellä. No, ajattelin, että kunhan kukaan ei tiedä, että minä olen tuo hullu, joka kirjoittaa tätä informaatiota, voisin kai tehdä sen.
Kun aloin kertoa siitä, mitä olin oppinut sisältä, ulkoinen maailmani alkoi olla onnellisempi. En kuitenkaan tajunnut tuota tosiasiaa monen vuoteen. Nyt kun voin jakaa sisäisen itseni, minua pyydetään kommunikoimaan ihmisten kanssa Kotoani, jotka ovat käymässä planeetalla auttaakseen meitä. Suljen silmäni ja voin nähdä henkilön, kun tämä sisäinen ystävä ei näytä säteilevältä valolta.
Tämä henkilö näyttää kovasti ihmiseltä, itse asiassa mieheltä. Hän on pukeutunut univormuun, hyvin samanlaiseen kuin tämän planeetan armeijan univormu, mutta tiedän, ettei hän oli tältä planeetalta. Hän on erittäin pitkä ja hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hänen silmänsä ovat hyvin lohduttavat, mutta hän on myös huolissaan jostain. Hän haluaa kertoa minulle jotain, mutta minulla on tunne, etten ehkä pidä siitä. Onneksi minun on mentävä, jotta voin lykätä tätä informaatiota tällä erää.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.