YHTEISEN JUMALAN KOSMINEN SUUNNITELMA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
19.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kuten hyvin monissa muissakin elämän asioissa
joihin sinun täytyy sanoa ei tai kyllä …
Joskus parasta on vain luottaa …
Ja joskus tunnet, miten uskollisesti elämäsi
toimitetaan, vaikket osaa lukea osoitetta.
– Thomas R. Smith, Trust
Minun täytyy ihmetellä, mitä elämänoppitunteja siinä on kissalle, joka tulee niin sairaaksi, että se joutuu sairaalaan? Tai mitä oppitunnit ovat sen ihmisperheelle, jolta vaaditaan erottelukykyä ja intuitiota, kun punnitaan vaihtoehtoina hoitoa tai lemmikin antamista kuolla?
Tämä sairaus, ketoasidoosi, näytti syöksyvän tyhjästä ja laskeutuvan kissaamme yli viikko sitten, singoten meidät pyörteeseen eläinlääkärikäyntejä, testaamista ja kuumeista kamppailua löytää monen päivän tehohoitopaikka eläinsairaalasta, joita on kaksi paikallista.
Kummassakaan ei ollut vapaana petipaikkaa yöksi, henkilökuntapulan vuoksi, kun tarkistin tilanteen lauantaiaamuna. Lauantai-iltapäivään mennessä petipaikka oli vapautunut, eikä kauankaan kun kissa oli tiputuksessa ja sille kaavailtiin röntgen- ja ultraäänikokeita.
Kun puhuin tiistaina eläinkommunikoijan kanssa, hän kertoi, että mikä tahansa tuo tauti olikin – diagnosoimaton tuossa kohtaa – kissaa ei haitannut lähteä maatasolta, ja se saattaisi valita tämän keinon itsensä kuljettamiseen sateenkaarisillalle.
Vaikka se saattaisi olla valmis tuohon matkaan, en ollut kuitenkaan kovin varma, olinko minä. Ketoasidoosi on hoidettavissa, ja niin on myös diabetes. En voinut hyvällä omatunnolla kieltäytyä hoidosta sen puolesta, kun yhteisen Jumalamme suunnitelma voisi olla, että se jää tänne ja matkustamme yhdessä tämän sairauden ja sen toipumisen läpi.
*****
Olin edelleen epäröivä, kun suorapuheinen eläinlääkärimme neuvoi myöhään perjantai-iltapäivänä: ”En voi suositella, että viet tämän kissan kotiin viikonlopuksi. Sinun pitäisi viedä se lemmikkisairaalaan välittömästi”, joten en suunnannut autoa lemmikkisairaalaa kohti. Logistiikan ohjaamana – vanhahko äiti autossa ja mahdollisesti monen tunnin odotus lemmikkisairaalassa – tein, mitä intuitioni sanoi, ja tulin kotiin ja vein kissan sinne vasta lauantaina.
En tiedä, mitä oppitunteja tässä kehittyvässä tilanteessa on. Kenties oppitunti kiitollisuudessa eläinlääkintähenkilökunnan antamasta ystävällisestä ja ripeästä hoidosta, ja useiden ystävien herpaantumattomasta ja sydämellisestä tuesta viimeisen kymmenen päivän aikana.
Oppitunti erottelukyvyssä, katsoen karsaasti sitä hiilihydraattipitoista ruokavaliomääräystä, joka lähetettiin mukanamme kotiin ”tukemaan kissaa hyvinvointia kohti”.
Oppitunti tutkimistaitojen lisähiomisessa, vahvistamaan itsepintaisuuttani proteiinipitoisessa raakaruokadieetissä, jota kumpikin kissa on syönyt muutaman vuoden.
Oppitunti intuition tönäisyjen kuuntelemisessa, silloinkin kun ne tuntuvat epätavallisilta. Soitin Reiki-opettajalleni, joka lähetti hätäparannuspyynnön Reiki-parannuspiirilleen, kissamme ja koko perheemme puolesta. Pyyntöön sisältyi, että minulla on selkeyttä saada ja tulkita oikein merkkejä kissalta siitä, mitä se haluaa jatkossa ja mitä ei.
Olen melko varma, että tunnistan joitain merkkejä. Hyväksyykö se helposti insuliinipistoksen? Syökö se ruokaa aikataulun mukaisesti? Yleisesti ottaen, tuntuuko se haluavan olla täällä, tällä planeetalla, meidän kodissamme?
*****
Annoin sille ensimmäisen insuliinipistoksen eilen illalla, ja se hyväksyi sen säyseästi ja vain pikkuruisesti hytkähti osoittamaan, etten ehkä ollut niin lempeä, kuin olisi pitänyt. Kiitin sitä ja kehuin sen hyvää käytöstä, silitin sen pehmeää turkkia ja ihailin sen elegantinmuotoista päätä. Muutaman sekunnin päästä kuulin tuota hiljaista, kuitenkin syvää kehräystä, jonka hurinasta ei voi erehtyä, ja katselin, kun sen tassut hieroivat herkästi pyyhettä, jolla se makasi.
Jokin sydämessäni jota oli puristanut monta päivää, rentoutui vähän. Tunsin tähän kissaan taas yhteyden, joka oli ollut poissa. Lakkasin alitajuisesti näkemästä sen ongelmana, vastuunani huolehtia, ja näin sen vain itsenään.
Tilanteen vuoristorata ei ole pysähtynyt. Mutta minua muistutetaan painamaan jarrua tuossa hulluudessa aina, kun voin, ja vain istumaan ja olemaan. Nauttimaan Jumalan ja itsen läsnäolosta sekä koko olemassaolon valosta, mukaan luettuna valo tämän suurisydämisen ja lempeän luontokappaleen pienessä, sairastuneessa kehossa, joka tekee taianomaisesti kotinsa luoksemme.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.