ERI SILMÄT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
9.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Nakertelen mietteliäänä myöhäisaamun välipalaa, voilla voideltua hapanpaahtoleipää. Pohdin lounas- ja päivällisruokaa. Vilkaisen tyhjiä pöytiä ja hyllyjä, jotka odottavat joulukoristeita, nyt kun syyskoristeet on pantu varastoon.
Ei mitään mahtavaa. Ei mitään kamalaa. Olen tukevasti onnellinen/onneton-asteikon tyytyväisyyspäässä. Tuo kiikkulauta tuntuu vakautetulta, kuin se olisi painunut ”jotenkin asiat ovat hyvin ulkoisesta vaikutelmasta huolimatta” -tilaa kohti. Minusta tuntuu, kuin muutama peloton keiju olisi kiristänyt tuon kiikkulaudan pultteja, eikä se palaa enää takaisin toiseen suuntaan. Niin voi toivoa.
*****
Asun edelleen pinta-minussa, tuossa tietoisessa osassa joka jatkaa osallistumista jokapäiväiseen elämään, tehden suunnitelmia ja täyttäen perheenemännän ja perheestä huolehtijan velvollisuuksia. Se ei ole mennyt mihinkään.
Kun katson ympärilleni sisällä tai kävelen ulkona, minusta tuntuu, kuin katsoisin eri silmin. Arkinen tarkkailija luettelee, mitä pitää tehdä. Tämä toinen, itsen erilliseltä tuntuva entiteetti, on irti ja sanaton, kuitenkin hyristen sylinsyvyistä, kellomaista rummutusta. Se tarkkailee samaa todellisuutta kuin arkinen itseni, mutta tuskin osallistuu siihen, mitä havainnoi.
Jos olisin taipuvainen olemaan huolissani mielenterveydestäni ja tarttumaan terapiaan, jos jonkin tuntuu olevan vinossa, varmaan voisin löytää jonkin terapeutin sanomaan oppineesti jotain tästä ”tilasta/vaivasta”. Henkisesti koulutettu ihminen voisi nyökytellä viisaasti ja kommentoida: ”Koet tietysti viidettä ulottuvuutta. Ylösnouset. Onneksi olkoon!”
Tyytyväinen, tarkkaileva ja irrallinen itseni saa sanoa viimeisen sanan. ”En itse asiassa välitä, miten sitä kutsutaan. Nautin vain siltä, miltä se tuntuu.”
*****
Olen hiljattain kuullut parista häiritsevästä seurauksesta tekonivelen saajilla. Huoli ja epävarmuus kaihertavat mieleni reunoilla. Ohjaan huomioni Skyen viimeisimpään päivitykseen medipetien (med bed) tulemisesta, ja muistutan itselleni, että medipetit ovat totta ja toteutuvat. Voin epäröidä leikkauspäivään saakka ja vielä muuttaa mieltäni. Oikeasti, ei ole mitään huolehdittavaa.
Nuo pultteja kiristävät keijut hyppivät minun kohdallani tuota kiikkulautaa ja auttavat minua kallistumaan takaisin irrationaaliseen tyytyväisyyteen. Nuo keijut pysyvät kanssani, samaan aikaan kun niiden tonttuystävät kiristävät taas noita pultteja. ”Siinä, kaverit, saimme hänet takaisin paikoilleen. Lisätään tällä kertaa vähän keijutaika-superlimaa varmistamaan, että se pitää.”
Voin vain hymyillä sille, mitä mielikuvitukseni vetää esiin luovan keiton syvyyksistä. Yksi keiju katsoo minua vakavana. ”Mikä saa sinut luulemaan, että se on vain mielikuvitusta? Olemme aivan yhtä todellisia, kuin sinä.”
Pohdin tätä hetken. Miten tiedän, mikä on totta ja mikä ei? Vastaus on, etten tiedä. Tuo keiju iskee minulle hitaasti silmää, kimaltaa reunoilta ja häviää, jättäen jäljelle vain heikon vaikutelman eetteriverkkokalvoille.
Huomioni vaeltaa keittiöön, ja lähden valmistamaan seuraavaa ateriaa. Olen varma, että näen vilauksen kimaltavasta siivestä, kun avaan pöytähopealaatikon, mutta kenties se oli vain tuo antiikkinen emaloitu mokkalusikka, jota ei koskaan käytetä. ”Se on täydellisen kokoinen keijulle hämmentää pientä kattilaa”, ajattelen, ja suljen tuon laatikon varovasti.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.