VALOASE
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ritarin luut ovat tomua,
Ja hänen hyvä miekkansa ruosteessa;
Hänen sielunsa on pyhimysten kanssa, niin luotan.
– Samuel Taylor Coleridge, The Knight’s Tomb
Kaksi viime viikkoa on ollut vuoristorataa. Tänä aamuna istun vastikään ”diabeettiseksi” diagnosoidun kissamme kelliessä sylissäni – tuo pienemmän, valkoruskean kissan, jota kutsun Brownieksi. Sen vakaa kehräys hyrisee lempeästi, sen häntä kiemurtelee laiskasti ja tassut hierovat ilmaa. Aamiaisaika ja aamun insuliinipistos on annettu, ja minäkin voin rentoutua.
Iso valkoinen kissa (”Fluffy”) – se joka on kärsinyt ruuansulatusvaivojen toistuvista ja pitkittyneistä jaksoista kahden viime vuoden aikana – torkkuu auringossa makuuhuoneessani.
Rauha vallitsee.
*****
Brownie lähtee sylistäni ja tepastelee keittiötä kohti. Ajatellen, että sillä voi olla nälkä, ja seuraan sitä, avaan jääkaapinoven ja kysyn, haluaako se ruokaa. Silmät suurina se hiipii toiseen huoneeseen ja kyyristyy takanurkkaan. Liian myöhään mieleeni juolahtaa, että se saattaa yhdistää jääkaapin insuliiniin. Ne oppivat hyvin nopeasti.
Kuitenkin se säikkyys on vähentynyt paljon lauantaiaamusta, jolloin se piiloutui 20 minuutiksi, etsiessäni sitä toistuvasti kolmen eri sängyn alta kahdessa eri kerroksessa, kun oli aika antaa insuliinia.
Nyt kun olen piittaamatta siitä ja istuudun, se palaa nopeasti syliini ja rentoutuu, alkaen kehrätä.
*****
Tunnen, että sen intensiteetti on lisääntynyt muutamana viime viikkona, mitä tahansa hiomista minulle tehdäänkin. En ole alistunut, enkä erityisen hyväksyvä tätä kohtaan. Sen sijaan menen siitä läpi, kuin entisaikojen ritari olisi saattanut mennä alkukoulutuksestaan. Oppien kelpottelemaan raskaassa ja kolisevassa haarniskassa, taistelemaan jalan ja hevosen selästä ja ottaen iskuja päähän ja rintaan, jotka olisivat tappaneet hänet, jos hän ei olisi ollut pukeutunut asianmukaisesti.
Tietämättäni olen pukeutunut asianmukaisesti tähän taisteluun, jos se on taistelu? Tämän miekan – joka minä olen – tämän valoaseen, teroittamista on tapahtunut haukotuttavan tavallisuuden tulikokeessa. Arkinen elämäni, kaikkine inhimillisine huippuineen ja laaksoineen, tuntuu mitäänsanomattomalta kankaalta, jolle olen kuvitellut tämän kuninkaallisen taistelun.
Ja kuitenkin … Kaikesta mitä tiedän, jokaisesta meistä joka yrittää kutsua sisäistä rauhaa ulkoisesta myllerryksestä huolimatta, jokaisesta meistä joka menee haasteidensa läpi mahdollisimman arvokkaasti ja rohkeasti, syttyy kenties yksi valo lisää multiversumiin. Kenties silloin kun yksi soturi lisää lyödään ritariksi, tai yksi uupunut ihminen lisää kiillotetaan kirkkaaksi teräksi, joka on yhtä terävä ja kiiltävä kuin jalokivillä peitetty miekka, kaikki olevainen laittaa uuden rastin käsittämättömään pistelaskuun, jotain käsittämätöntä tasapainoa kohti, jonka vain se voi tietää.
Istuminen Brownie sylissäni ei tunnu taistelun jälkimainingilta, mutta tunnen, että se saattaa olla juuri sitä. Ja kuten kuka tahansa fiksu soturi, jonka on annettu lähteä lepäämään, poistan kuhmuisen, vähän ruostuneen haarniskani, laitan kolhiintuneen miekkani tuppeensa ja halaan kissaani. On joulupäivä, ja tällä hetkellä minulla on rauha.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.