PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - MYTRIA JA VIOLETIN TULEN TEMPPELI
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
24.2.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytria jatkaa:
Kun tulin esiin Äidin kohdusta, tiesin tarkkaan, mitä tehdä. Pakkasin pienen laukun, menin suoraan kylän temppeliin ja kerroin ystävilleni, mitä oli tapahtunut. Ne jotka tunnistin ensi vierailultani Äidin ytimeen - kun nyt pystyin muistamaan kaikkien kasvot - tiesivät, että heidän oli palattava kanssani pyhän kiven sijaintipaikalle. He tiesivät jotenkin, että he olivat suostuneet vapaaehtoisesti tekemään yhtenä olentona pyhän Violetin liekin temppelin.
Sitten menin kylään etsimään toisia, jotka oli myös kutsuttu ytimeen elämältä tuntuva aika sitten. Kun kävelin kylän läpi, tunnistin useita ihmisiä, jotka muistin Äidin ytimestä. Luotin Äitiin siinä, kuka oli valmis kommunikoinnilleni ja kuka ei. Tuon päivän loppuun mennessä olin löytänyt viisi ihmistä, joita Äiti oli kutsunut ja jotka olivat valmiita seuraamaan minua erämaahan.
Nämä ihmiset eivät olleet pappeja tai papittaria, vaan kirvesmiehiä, muurareita ja arkkitehteja. Meneminen kylään oli upea ajatus, koska sanan kiiriessä monet ihmiset jotka eivät olleet aiemmin valmiita, tulivat temppeliin selvittämään, mitä oli tekeillä. Lyhyessä ajassa pieni, noin 30 ihmisen omistautunut ryhmä oli valmis seuraamaan minua pyhän kallion paikalle rakentamaan Violetin tulen temppeliämme. Ajattelimme, että tämän temppelin rakentaminen veisi monta auringon ylitystä, mutta Elohim Alyconella ja Arcturuslaisilla oli yllätys meidän varallemme.
Aloitimme matkamme raskaan varustelastin kera, mikä teki matkanteostamme hyvin hidasta. Minulle oli ohjeistettu, että kaikkien oli käveltävä temppeliin ja vain yksinkertaiset rakennusmateriaalit sallittaisiin. Temppelin tekeminen oli pyhä teko, mikä tehtiin pyhällä maaperällä. Siksi mitään raskasta koneistoa ei käytetty. Kehittynyt teknologiamme ei myöskään toimisi tuon alueen voimakentässä. Kun selitin tämän ryhmälle, kymmenen ihmistä lähti välittömästi.
Me muut jatkoimme matkamme ääneti ja syvästi kunnioittaen. Aamulla heräsimme tervehtimään päivää meditoimalla. Illalla istuimme leiritulella ja puhuimme siitä, mitä muistimme tapaamisestamme Äidin ytimessä ja miten se oli muuttanut elämäämme. Kun pääsimme lähemmäs tuota paikkaa, aloimme tuntea energiataajuuden nousevan. Tämä tuntemus yllätti minut, koska en ollut kokenut sitä aiemmin.
Kun kysyin Elohim Alyconelta tästä uudesta värähtelystä, hän sanoi sen johtuvan violetin tulen syttymisestä. Tuona iltana leiritulella kerroin kaikille, mitä Äiti oli sanonut, ja päätimme pitää ryhmämeditoinnin. Ehdotin, että aloittaisimme meditointimme visualisoimalla, että leiritulemme oli violetti liekki. Kaikki suostuivat ja keskityimme tuleen piirimme keskellä, kunnes kaikki pystyivät kuvittelemaan sen violettina liekkinä.
Sitten suljimme silmämme ja menimme syvään transsiin 20 ihmistä yhtenä tietoisuutena. Kun ryhmätietoisuutemme laajeni korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin, kollektiivikuvamme liekistä kasvoi ja kasvoi. Haasteenamme oli pitää piirimme yhdessä, kun vaikutti siltä, että violetti liekki ottaisi meidät pian valtaansa.
Itse asiassa violetti liekki otti meidät valtaansa, mutta se ei ollut fyysinen, vaan korkeamman taajuuden violetti liekki. Kun violetit tuli nielaisi ryhmän, saimme jokainen henkilökohtaisen ohjeen sitä, miten meidän oli määrä edetä. Emme tienneet, mitä kaikkien ohjeet olivat, mutta olimme tietoisia, että kaikki saivat sellaisia.
Kun olimme ottaneet vastaan henkilökohtaiset ohjeet, violetin tulen voima kasvoi kehoissamme. Kun keskustelimme jälkeenpäin, jokainen meistä oli kokenut syvän muutoksen ajatuksissa, tunteissa ja myös fyysisessä muodossa. Tunsimme myös violetin tulen yhdistävän meidät tiukkaan kudotuksi yksilöryhmäksi, jolla oli yksi tarkoitus. Juuri ennen aamunkoittoa lähdimme piiristä saadaksemme muutaman tunnin unta. Seuraavana päivänä olisimme paikan päällä ja olimme enemmän kuin valmiita aloittamaan kohtalomme.
Kun pieni ryhmämme astui pyhän kallion ympärillä olevaan voimakenttään, panimme välittömästi merkille voimakkaan värähtelykasvun ilmassa sekä omassa kehossamme. Silloin kun olin Äidin kohdussa, planeetan violetti liekki sytytettiin ja perille saapumistamme edeltävänä yönä olimme kaikki kokeneet violetin liekin aktivoitumisen omassa kehossamme.
Sitten kun henkilökohtaiset violetit liekkimme tulivat planeetan violetin liekin lähelle, tapahtui kaiken elämän intensiivinen muuntuminen voimakentässä. Lisäksi voimakenttä vahvisti kovasti laajentuvia taajuuksia, kuten vahvisti myös korkeamman energian kaiku, kun se ponnahteli edestakaisin kehojemme välillä. Pian sen jälkeen aloimme kaikki tuntea voimakkaita muuntumisoireita.
Ensin luulimme olevamme sairaana ja syöneemme jotain myrkyllistä. Olin asunut tuntemattomilla alueilla koko elämäni enkä ollut koskaan syönyt yhtään myrkyllistä kasvia. Siksi pyysin, että menisimme uuteen ryhmämeditaatioon varmistamaan yhdessä syyn selvään sairauteemme. Saimme kaikki saman viestin: "Koette muuntumisoireita. Rentoutukaa muutama päivä ja sallikaa itsenne sopeutua alueen ja oman kehonne korkeampaan taajuuteen."
Olimme saapuneet myöhään eikä kukaan meistä halunnut syödä. Näin otimme jokainen vuodevaatteemme ja etsimme jonkin paikan luolastani tai jostain lähialueelta, mikä kutsui. Kyllä, kaikki alkoivat samanaikaisesti kuulla Äidin sisäisen äänen. Näytti siltä, että yhteys henkilökohtaisten violettien liekkiemme ja planeetan violetin liekin välillä yhdisti meidät myös planeettaan.
Useimmat meistä nukahtivat nopeasti, kun olimme valvoneet suurimman osan edellisyöstä, ja loput seurasivat pian perässä. Heräsimme aamunkoitteessa. Teimme hitaasti pieniä tulia veden keittämiseksi aamuteetämme varten ja samalla toiset kokosivat jäljellä olevan ruuan ja valmistivat aamupalan. Muut ryhmämme jäsenet keräsivät lisää polttopuita, siivosivat asuinaluetta ja silmäilivät maastosta lisää asumispaikkoja.
Työskentelimme kaikki yhtenä persoonana ja useimmat meistä unohtivat täysin, miten sairaalta meistä oli tuntunut edellisiltana. Kun istuuduimme maahan ryhmäaterialle, huomasimme nähneemme kaikki samaa unta. Kaksi suurta valo-olentoa oli tullut luoksemme ja näyttänyt meille alueen, mille temppeli rakennetaan.
Muistimme helposti tämän "unen", koska olimme spontaanisti valinneet tuon saman alueen ensimmäisen ateriamme syömistä varten. Oivalluksen myötä nauroimme iloisesti - tämä ääni täytti usein voimakentän, lisääntyvän ehdottoman rakkaustunteen kera. Koska olimme kaikki hyväksyneet toisemme ehdottomasti, ei ollut ristiriitoja. Jos erimielisyyttä alkoi syntyä, tuon keskustelun kaikki osapuolet erkanivat hetkeksi meditoimaan.
Kun he palasivat, ei ollut mitään tarvetta enää keskustella aiheesta, kun he olivat tehneet sen jo violetin liekin kautta. Vähitellen aloimme oivaltaa, että koska meidän kunkin violetti liekki oli yhdistynyt planeetan violettiin liekkiin, olimme kaikki yhteydessä toisiimme. Tästä yhteydestä tuli hyvin hyödyllinen, kun muuntumisoireemme voimistuivat ja voimistuivat.
Oivalsimme, että siihen saakka kunnes saimme valmiiksi sen, mitä prosessia kävimmekin läpi, meidän oli tehtävä työtä vuoroissa. Siten saimme kaikki tilaisuuden käyttää ainakin puolet päivänvalosta lepäämiseen, meditoimiseen ja/tai laajentuvien parannustekniikkojemme käyttämiseen toisiimme ja itseemme. Onneksi oireidemme tullessa hyvin pahoiksi, useammilla ja useammilla meistä oli omat ainutlaatuiset energiaparannusmuotomme.
Koska Suuri Äiti antoi aina jonkin parannusvoiman tasapainottamaan suuren muutoksen oireita, tiesimme, että nyt olimme yhtä luonnon kanssa. Joinain päivinä meidän kaikkien täytyi ottaa vapaata, kun meidän täytyi levätä tai meitä kutsuttiin auttamaan toisia, jotka latasivat enemmän valoa, kuin heidän kehonsa pystyi kestämään. Tässä tapauksessa heidät vietiin usein järvelle kellumaan vedessä tai paistattelemaan kallioille järven ympärillä.
Havaitsimme, että vedellä - erityisesti vedessä kellumisella - oli erittäin tyynnyttävä vaikutus ylikuormittuneeseen hermojärjestelmäämme. Oivalsimme myös, että jos sovitimme uni- ja valvejaksot aurinkoihin, meistä tuntui paremmalta. Näin menimme nukkumaan auringon laskiessa ja heräsimme auringon noustessa, kun tarvitsimme kaikki ylimääräistä unta transformaatioprosessimme aikana. Tarvitsimme myös runsaasti vettä.
Onneksi juuri oikeaan aikaan muutamat meistä havaitsivat, että heillä oli kyky käyttää varpua. Sattumalta yksi ryhmästämme nosti maasta oksanhaaran ja tunsi tarvetta seurata varvun "vetoa". Sitten varpu osoitti maahan ja kaivoimme syvältä ja pian löysimme vettä. Kokeilimme kaikki varvun käyttöä ja huomasimme, että kolme meistä oli erittäin hyviä siinä.
Näin jokainen varvunkäyttäjistämme löysi kaivon paikan, minkä toiset kaivoivat ja etsivät sitten siihen kiviä ja puuta kammeksi, kun taas muut tekivät köyden kasveista, jotka näytin heille. Hyvin lyhyen ajan päästä elimme täysin maasta, mikä ei ollut yhtään liian pian, kun muonamme olivat melkein loppu.
Huomasimme kaikki, että kun rentouduimme muuntumisprosessiimme, siitä tuli paljon helpompaa. Jos teimme töitä ja meille tuli vaikea paikka, missä tunsimme epämukavuutta, tuskaa ja/tai hämmennystä, kerroimme ryhmälle ja joku otti paikkamme, jotta voimme levätä ja antautua prosessiin. Meillä oli usein täydellisen unohtamisen jaksoja, kun aivomme sulkeutuivat tilapäisesti voidakseen integroida ladatun informaation. Tätä informaatiota näytti tulevan joko sydämemme violetin liekin tai päämme kruunun kautta.
Päätimme pitää aamukokouksia, jotta voimme keskustella unistamme ja/tai ongelmista tai läpimurroista, joita meillä oli transformaatioprosessissamme. Nämä päivittäiset kokoukset olivat elintärkeitä, koska ne sitoivat meidät vielä tiukemmaksi ja rakastavammaksi ryhmäksi. Opimme myös melkoisesti transformaatioprosessistamme jakamalla sen toisten kanssa.
Tiesimme, ettemme voisi rakentaa temppeliä tässä epävakauden ja jatkuvan muutoksen tilassa. Tiesimme kuitenkin myös, että olisimme kaikki valmiita samaan aikaan. Sitten kun tuo päivä vihdoin tuli, toimimme yhtenä olentona, jolla oli myriadeja moniulotteisia kykyjä. Luulimme tietävämme silloin kaikesta, mutta meitä odotti iso yllätys.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
24.2.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytria jatkaa:
Kun tulin esiin Äidin kohdusta, tiesin tarkkaan, mitä tehdä. Pakkasin pienen laukun, menin suoraan kylän temppeliin ja kerroin ystävilleni, mitä oli tapahtunut. Ne jotka tunnistin ensi vierailultani Äidin ytimeen - kun nyt pystyin muistamaan kaikkien kasvot - tiesivät, että heidän oli palattava kanssani pyhän kiven sijaintipaikalle. He tiesivät jotenkin, että he olivat suostuneet vapaaehtoisesti tekemään yhtenä olentona pyhän Violetin liekin temppelin.
Sitten menin kylään etsimään toisia, jotka oli myös kutsuttu ytimeen elämältä tuntuva aika sitten. Kun kävelin kylän läpi, tunnistin useita ihmisiä, jotka muistin Äidin ytimestä. Luotin Äitiin siinä, kuka oli valmis kommunikoinnilleni ja kuka ei. Tuon päivän loppuun mennessä olin löytänyt viisi ihmistä, joita Äiti oli kutsunut ja jotka olivat valmiita seuraamaan minua erämaahan.
Nämä ihmiset eivät olleet pappeja tai papittaria, vaan kirvesmiehiä, muurareita ja arkkitehteja. Meneminen kylään oli upea ajatus, koska sanan kiiriessä monet ihmiset jotka eivät olleet aiemmin valmiita, tulivat temppeliin selvittämään, mitä oli tekeillä. Lyhyessä ajassa pieni, noin 30 ihmisen omistautunut ryhmä oli valmis seuraamaan minua pyhän kallion paikalle rakentamaan Violetin tulen temppeliämme. Ajattelimme, että tämän temppelin rakentaminen veisi monta auringon ylitystä, mutta Elohim Alyconella ja Arcturuslaisilla oli yllätys meidän varallemme.
Aloitimme matkamme raskaan varustelastin kera, mikä teki matkanteostamme hyvin hidasta. Minulle oli ohjeistettu, että kaikkien oli käveltävä temppeliin ja vain yksinkertaiset rakennusmateriaalit sallittaisiin. Temppelin tekeminen oli pyhä teko, mikä tehtiin pyhällä maaperällä. Siksi mitään raskasta koneistoa ei käytetty. Kehittynyt teknologiamme ei myöskään toimisi tuon alueen voimakentässä. Kun selitin tämän ryhmälle, kymmenen ihmistä lähti välittömästi.
Me muut jatkoimme matkamme ääneti ja syvästi kunnioittaen. Aamulla heräsimme tervehtimään päivää meditoimalla. Illalla istuimme leiritulella ja puhuimme siitä, mitä muistimme tapaamisestamme Äidin ytimessä ja miten se oli muuttanut elämäämme. Kun pääsimme lähemmäs tuota paikkaa, aloimme tuntea energiataajuuden nousevan. Tämä tuntemus yllätti minut, koska en ollut kokenut sitä aiemmin.
Kun kysyin Elohim Alyconelta tästä uudesta värähtelystä, hän sanoi sen johtuvan violetin tulen syttymisestä. Tuona iltana leiritulella kerroin kaikille, mitä Äiti oli sanonut, ja päätimme pitää ryhmämeditoinnin. Ehdotin, että aloittaisimme meditointimme visualisoimalla, että leiritulemme oli violetti liekki. Kaikki suostuivat ja keskityimme tuleen piirimme keskellä, kunnes kaikki pystyivät kuvittelemaan sen violettina liekkinä.
Sitten suljimme silmämme ja menimme syvään transsiin 20 ihmistä yhtenä tietoisuutena. Kun ryhmätietoisuutemme laajeni korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin, kollektiivikuvamme liekistä kasvoi ja kasvoi. Haasteenamme oli pitää piirimme yhdessä, kun vaikutti siltä, että violetti liekki ottaisi meidät pian valtaansa.
Itse asiassa violetti liekki otti meidät valtaansa, mutta se ei ollut fyysinen, vaan korkeamman taajuuden violetti liekki. Kun violetit tuli nielaisi ryhmän, saimme jokainen henkilökohtaisen ohjeen sitä, miten meidän oli määrä edetä. Emme tienneet, mitä kaikkien ohjeet olivat, mutta olimme tietoisia, että kaikki saivat sellaisia.
Kun olimme ottaneet vastaan henkilökohtaiset ohjeet, violetin tulen voima kasvoi kehoissamme. Kun keskustelimme jälkeenpäin, jokainen meistä oli kokenut syvän muutoksen ajatuksissa, tunteissa ja myös fyysisessä muodossa. Tunsimme myös violetin tulen yhdistävän meidät tiukkaan kudotuksi yksilöryhmäksi, jolla oli yksi tarkoitus. Juuri ennen aamunkoittoa lähdimme piiristä saadaksemme muutaman tunnin unta. Seuraavana päivänä olisimme paikan päällä ja olimme enemmän kuin valmiita aloittamaan kohtalomme.
Kun pieni ryhmämme astui pyhän kallion ympärillä olevaan voimakenttään, panimme välittömästi merkille voimakkaan värähtelykasvun ilmassa sekä omassa kehossamme. Silloin kun olin Äidin kohdussa, planeetan violetti liekki sytytettiin ja perille saapumistamme edeltävänä yönä olimme kaikki kokeneet violetin liekin aktivoitumisen omassa kehossamme.
Sitten kun henkilökohtaiset violetit liekkimme tulivat planeetan violetin liekin lähelle, tapahtui kaiken elämän intensiivinen muuntuminen voimakentässä. Lisäksi voimakenttä vahvisti kovasti laajentuvia taajuuksia, kuten vahvisti myös korkeamman energian kaiku, kun se ponnahteli edestakaisin kehojemme välillä. Pian sen jälkeen aloimme kaikki tuntea voimakkaita muuntumisoireita.
Ensin luulimme olevamme sairaana ja syöneemme jotain myrkyllistä. Olin asunut tuntemattomilla alueilla koko elämäni enkä ollut koskaan syönyt yhtään myrkyllistä kasvia. Siksi pyysin, että menisimme uuteen ryhmämeditaatioon varmistamaan yhdessä syyn selvään sairauteemme. Saimme kaikki saman viestin: "Koette muuntumisoireita. Rentoutukaa muutama päivä ja sallikaa itsenne sopeutua alueen ja oman kehonne korkeampaan taajuuteen."
Olimme saapuneet myöhään eikä kukaan meistä halunnut syödä. Näin otimme jokainen vuodevaatteemme ja etsimme jonkin paikan luolastani tai jostain lähialueelta, mikä kutsui. Kyllä, kaikki alkoivat samanaikaisesti kuulla Äidin sisäisen äänen. Näytti siltä, että yhteys henkilökohtaisten violettien liekkiemme ja planeetan violetin liekin välillä yhdisti meidät myös planeettaan.
Useimmat meistä nukahtivat nopeasti, kun olimme valvoneet suurimman osan edellisyöstä, ja loput seurasivat pian perässä. Heräsimme aamunkoitteessa. Teimme hitaasti pieniä tulia veden keittämiseksi aamuteetämme varten ja samalla toiset kokosivat jäljellä olevan ruuan ja valmistivat aamupalan. Muut ryhmämme jäsenet keräsivät lisää polttopuita, siivosivat asuinaluetta ja silmäilivät maastosta lisää asumispaikkoja.
Työskentelimme kaikki yhtenä persoonana ja useimmat meistä unohtivat täysin, miten sairaalta meistä oli tuntunut edellisiltana. Kun istuuduimme maahan ryhmäaterialle, huomasimme nähneemme kaikki samaa unta. Kaksi suurta valo-olentoa oli tullut luoksemme ja näyttänyt meille alueen, mille temppeli rakennetaan.
Muistimme helposti tämän "unen", koska olimme spontaanisti valinneet tuon saman alueen ensimmäisen ateriamme syömistä varten. Oivalluksen myötä nauroimme iloisesti - tämä ääni täytti usein voimakentän, lisääntyvän ehdottoman rakkaustunteen kera. Koska olimme kaikki hyväksyneet toisemme ehdottomasti, ei ollut ristiriitoja. Jos erimielisyyttä alkoi syntyä, tuon keskustelun kaikki osapuolet erkanivat hetkeksi meditoimaan.
Kun he palasivat, ei ollut mitään tarvetta enää keskustella aiheesta, kun he olivat tehneet sen jo violetin liekin kautta. Vähitellen aloimme oivaltaa, että koska meidän kunkin violetti liekki oli yhdistynyt planeetan violettiin liekkiin, olimme kaikki yhteydessä toisiimme. Tästä yhteydestä tuli hyvin hyödyllinen, kun muuntumisoireemme voimistuivat ja voimistuivat.
Oivalsimme, että siihen saakka kunnes saimme valmiiksi sen, mitä prosessia kävimmekin läpi, meidän oli tehtävä työtä vuoroissa. Siten saimme kaikki tilaisuuden käyttää ainakin puolet päivänvalosta lepäämiseen, meditoimiseen ja/tai laajentuvien parannustekniikkojemme käyttämiseen toisiimme ja itseemme. Onneksi oireidemme tullessa hyvin pahoiksi, useammilla ja useammilla meistä oli omat ainutlaatuiset energiaparannusmuotomme.
Koska Suuri Äiti antoi aina jonkin parannusvoiman tasapainottamaan suuren muutoksen oireita, tiesimme, että nyt olimme yhtä luonnon kanssa. Joinain päivinä meidän kaikkien täytyi ottaa vapaata, kun meidän täytyi levätä tai meitä kutsuttiin auttamaan toisia, jotka latasivat enemmän valoa, kuin heidän kehonsa pystyi kestämään. Tässä tapauksessa heidät vietiin usein järvelle kellumaan vedessä tai paistattelemaan kallioille järven ympärillä.
Havaitsimme, että vedellä - erityisesti vedessä kellumisella - oli erittäin tyynnyttävä vaikutus ylikuormittuneeseen hermojärjestelmäämme. Oivalsimme myös, että jos sovitimme uni- ja valvejaksot aurinkoihin, meistä tuntui paremmalta. Näin menimme nukkumaan auringon laskiessa ja heräsimme auringon noustessa, kun tarvitsimme kaikki ylimääräistä unta transformaatioprosessimme aikana. Tarvitsimme myös runsaasti vettä.
Onneksi juuri oikeaan aikaan muutamat meistä havaitsivat, että heillä oli kyky käyttää varpua. Sattumalta yksi ryhmästämme nosti maasta oksanhaaran ja tunsi tarvetta seurata varvun "vetoa". Sitten varpu osoitti maahan ja kaivoimme syvältä ja pian löysimme vettä. Kokeilimme kaikki varvun käyttöä ja huomasimme, että kolme meistä oli erittäin hyviä siinä.
Näin jokainen varvunkäyttäjistämme löysi kaivon paikan, minkä toiset kaivoivat ja etsivät sitten siihen kiviä ja puuta kammeksi, kun taas muut tekivät köyden kasveista, jotka näytin heille. Hyvin lyhyen ajan päästä elimme täysin maasta, mikä ei ollut yhtään liian pian, kun muonamme olivat melkein loppu.
Huomasimme kaikki, että kun rentouduimme muuntumisprosessiimme, siitä tuli paljon helpompaa. Jos teimme töitä ja meille tuli vaikea paikka, missä tunsimme epämukavuutta, tuskaa ja/tai hämmennystä, kerroimme ryhmälle ja joku otti paikkamme, jotta voimme levätä ja antautua prosessiin. Meillä oli usein täydellisen unohtamisen jaksoja, kun aivomme sulkeutuivat tilapäisesti voidakseen integroida ladatun informaation. Tätä informaatiota näytti tulevan joko sydämemme violetin liekin tai päämme kruunun kautta.
Päätimme pitää aamukokouksia, jotta voimme keskustella unistamme ja/tai ongelmista tai läpimurroista, joita meillä oli transformaatioprosessissamme. Nämä päivittäiset kokoukset olivat elintärkeitä, koska ne sitoivat meidät vielä tiukemmaksi ja rakastavammaksi ryhmäksi. Opimme myös melkoisesti transformaatioprosessistamme jakamalla sen toisten kanssa.
Tiesimme, ettemme voisi rakentaa temppeliä tässä epävakauden ja jatkuvan muutoksen tilassa. Tiesimme kuitenkin myös, että olisimme kaikki valmiita samaan aikaan. Sitten kun tuo päivä vihdoin tuli, toimimme yhtenä olentona, jolla oli myriadeja moniulotteisia kykyjä. Luulimme tietävämme silloin kaikesta, mutta meitä odotti iso yllätys.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.