PLEJADILAIS-ARCTURUSLAINEN LIITTOUMA - TEHTÄVÄ ALKAA
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
12.2.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hyvästien jättäminen
Mytre puhuu:
Lähdimme "holokoulusta" tuntien uudestisyntyneemme. Emme tienneet, mitä seikkailumme toisi meille, mutta tiesimme, että muuttuisimme iäksi. Kävelimme taas takaisin asuintiloihimme maadoittaaksemme sen, mitä Arcturuslainen oli jakanut kanssamme seistessämme sen aurassa. Kyllä, Arcturuslainen vei meidät uudelle pyörivien valokuvioiden matkalle. Tässä muodottomassa olotilassa pystyimme ymmärtämään kaiken informaation, mitä olimme ladanneet Arcturuslaisen aurasta.
Tallensimme kaikki nämä tärkeät ohjeet tehtävästämme moniulotteiseen mieleemme. Tällä tavalla informaatio olisi tallennettuna sen tietoisuustilan mukaisesti, mikä pystyi lukemaan sitä. Nämä ohjeet tulisivat tietoiseen tajuntaamme, sitten kun tietoisuustaajuus oli kalibroitu kunkin viestin taajuuteen. Näin ollen emäaluksella ollessamme pystyimme muistamaan ja ymmärtämään kaiken, koska meillä oli emäaluksen moniulotteisen tietoisuuden ja kosmisen mielen tuki.
Onneksi noihin ohjeisiin sisältyi ohje, miten yhdistyä emäalukseen, jotta voisimme vahvistaa omaa tietoisuuttamme ja käyttää emäaluksen energiakenttää auttamaan teleportaatiossamme. Yksi ensimmäisistä oppitunneista minkä emäalus jakoi meille, oli muistaa tallentaa käyttämämme fyysinen muoto turvalliseen paikkaan ennen teleportaatiota.
Korkeammissa ilmaisumuodoissamme Mytria ja minä ylösnousimme elämän ja kuoleman kierron yläpuolelle. Jos kuitenkin loimme maa-astian ja sallimme sen vahingoittua, se olisi suuri häiriötekijä tehtävällämme. Muistimme myös Arcturuslaisen kertoneen meille, että matkustaisimme Athenalle siirtyäksemme lähemmäs maapalloa. Näin ollen Athena olisi päämajamme tässä tehtävässä. Koska Athenan elämänvoima oli aina yhteydessä emäalukseen, pystyimme helpommin olemaan vuorovaikutuksessa emäaluksen kanssa.
Meille antoi suurta lohtua tietää, että asuisimme Athenalla ja jäisimme kosketukseen kotimme kanssa emäaluksella. Itse asiassa meillä olisi tämä yhteys, vaikka meillä olisi fyysisen harhan maakeho. Koska kolmannen ulottuvuuden todellisuustaajuus on jo hologrammitodellisuus, mitä heijastetaan sen ydinmatriisista, meille olisi hyvin yksinkertaista luoda ihmismuoto maapallon matriisista.
Ajattelimme, miten olimme ennen uskoneet fyysisen muotomme olevan ITSEMME, ja uskoneet täysin, että fyysinen keho oli todellinen. Meillä ei ollut aavistustakaan, että kehomme oli heijastus matriisista. Tämä ajatus oli hyvin hämmentävä, kun oivalsimme, miten syvästi olimme surreet niiden ystäviemme ja perheenjäsentemme menettämistä, jotka olivat kytkeytyneet irti matriisista palatakseen korkeampaan taajuuteensa.
Muistimme myös suuren fyysisen kipumme monista sotahaavoista sekä syvän tunnetuskan ja henkisen ahdistuksen, mistä kärsimme siinä harhassa, että fyysinen todellisuus oli ainoa todellinen maailma. Unohduksen ja harhaan kiinnittymistarpeen voima on melkein käsittämätön, kun sitä havainnoi nykyisestä tietoisuustilastamme.
Arcturuslainen oli sanonut, että monet olivat eksyneet fyysisyyteensä. Mitä jos mekin eksyisimme kolmannen ulottuvuuden harhakuviin? Mytria vastasi pelokkaaseen ajatukseen välittömästi tiukalla varoituksella, että juuri tuollaisen ajattelun myötä voisimme eksyä. Pysähdyimme keskelle vilkasta käytävää ja lupasimme, että auttaisimme toisiamme tarkkailemaan ajatuksiamme ja tunteitamme.
Muistutimme myös toisillemme, että meidän olisi syötävä ja nukuttava säännöllisesti aina, kun meillä oli maa-astia. Itse asiassa päätimme, että jos se olisi mitenkään mahdollista, palaisimme Athenalle joka ilta. Kyllä, se olisi ratkaisu. Jättäisimme planeetan ajan ja polariteetin ja palaisimme viidennen ulottuvuuden tähtialukselle.
Silloin voisimme saada ohjeita joka päivä ja olla enemmän kontaktissa Arcturuslaisen kanssa. Tuon päätöksen tehtyämme tunsimme Arcturuslaisen valtavan energiakentän ympäröivän meidät ehdottomalla rakkaudella ja tuella. Arcturuslainen muistutti meille, että se voisi osallistua ja vastata äärettömästi ajatuksiin, tunteisiin ja kutsuihin nyt-hetkessä.
Kun kuljimme miehistön ruokasalin ohi, tiesimme, että meidän täytyi mennä sanomaan näkemiin tällä erää upeille ystävillemme. Taaskin jäimme myöhään yöhön ja kerroimme itsellemme virnistäen, että "valmistauduimme olemaan fyysisiä". Nauroimme tuolle ajatukselle silloin tietämättä, miten äärimmäinen haaste meille olisi ottaa fyysinen muoto.
Minä olin ollut Arcturuslaisen kanssa ja Mytria oli ollut Elohim Alyconen kanssa. Sitten jaoimme kumpikin upeita kokemuksia emäaluksella. Näin ollen meillä ei ollut aavistustakaan, mitä edessämme oli. Itse asiassa pilkkasimme joitain vaaroja, joista ystävämme kertoivat meille. Vaikuttaa siltä, että pääongelmana taajuutemme alentamisessa fyysisen kuoren käyttämistasolle on, että voimme unohtaa, kuka olimme ja miksi olimme siellä.
Arcturuslainen yritti varoittaa meitä näistä vaaroista, mutta emme halunneet kuulla sitä. Onneksi olin opiskellut mielen kontrolloinnista ja tietoisuuden laajentamisesta ja Mytria oli yhtälailla opetellut hallitsemaan tunteensa ja yhdistymän planeetan Elohimiin. Olin jakanut paljon Arcturuslaiselta oppimaani ja Mytria oppi samanaikaisesti tunteiden voimasta Arcturuslaiselta ja Alycone Elohimilta.
Arcturuslaiset ovat itse asiassa Elohim, kun Elohim on muodon rakentajia ja ylläpitäjiä. Arcturuslaiset osallistuvat Adam Kadmon -alkuperäismalliin, ihmisen valokehon alkuperäismalliin. Koska Arcturuslaiset ovat erikoistuneet ylösnousemukseen, he opettavat valokehon alentamista fyysiseen muotoon ja samanaikaisesti fyysisen kehon muuntamista valokehoksi. Tällä tavalla valokeho on voima, mikä yhdistää moniulotteisen ITSEMME valtavan energiakentän alimpaan taajuuteemme.
Mytria kertoo nyt omista vihkimyksistään ja palvelustaan Alyconen violetin liekin pitäjänä.
Mytria puhuu:
Rakkaat maan ylösnousevat ystävät, tervehdin teitä ehdottomalla rakkaudellani. Minulle on kunnia jakaa kaikki, mitä olen oppinut, mitä Mytre on oppinut ja mitä me olemme oppineet ja muistaneet yhdessä. Sanon "muistaneet", koska olemme olleet äärettömästi ykseyden suuressa virrassa.
Kuitenkin alennettuamme tietoisuutemme kolmannen/neljännen ulottuvuuden plejadilaiseen muotoon, aloimme unohtaa kaiken, mitä olimme aina tienneet. Tästä syystä meitä on niin hyvin valmisteltu ennen retkeämme fyysiseen todellisuuteen. Ei tietenkään ole mikään sattuma, että Mytre erikoistui ajattelun ja puhtaan tietoisuuden miespuoliseen polariteettiin, kun taas minä erikoistuin tunteiden ja kaikkien elämänmuotojen hoivaamisen naispuoliseen polariteettiin.
Nyt kun olemme sulauttaneet kaksi jumalaista täydentäjäämme yhdeksi, voimme kumpikin helposti päästä toistemme erikoisalaan ITSEMME ykseydessä. Toivomme, että tarinamme auttavat teitä muistamaan todellisen ITSENNE, aivan kuten me olemme muistaneet omamme. Kolmannen ja neljännen ulottuvuuden alemmat maailmat ovat hologrammiheijastusta kunkin maailman sisämatriisista. Sismatriisi on mielen heijastusta korkeampien maailmojen olennoilta, sellaisilta kuten Arcturuslainen Elohim.
Suuri kosminen mieli loi matriisin, mikä houkuttelee matkustelevia energiakenttiä kytkeytymään todellisuusmatriisiinsa. Korkean sydämen ehdoton rakkaus kiinnittää elämän molekyylirakenteen, korkeampien taajuuksien matriisiin. Tämä tilanne on samanlainen kuin se todellisuuden syntyminen, minkä Mytre ja minä koimme. Se minkä ensin koimme sumuna, oli itse asiassa matriisi. Matriisi oli näkymätön, koska siihen ei ollut kiinnittyneenä elämää.
Matriisi on energiakenttä. Näkymätön matriisi on moniulotteinen, mikä merkitsee, että se resonoi moniin erilaisiin mahdollisiin todellisuustaajuuksiin. Matriisi on itsessään enemmän mielen rakenne ja erilaiset taajuudet resonoivat tietoisuuden erilaisiin tunnetiloihin. Esimerkiksi pelko on tietoisuuden matalan taajuuden tunnetila ja ehdoton rakkaus on tunnetietoisuuden korkein taajuus.
Fyysisillä maailmoilla on myriadeja matriiseja, joista olette tietämätön. Kuitenkin sitten kun sopiva taajuus ja tunteilla ladatun ajatusmuodon aikomus löytää tiensä tuohon energiakuvioon, se tarttuu välittömästi matriisiin ja luo syntyvän muodon ja portaalin todellisuuden ilmaisu-ulottuvuuteen.
Silloin kun elämme ehdottoman rakkauden taajuuskuviossa, se on erittäin magneettinen ja vetää myriadeja mahdollisia todellisuuksia synnytettäväksi sen näkymättömän matriisin kautta, mikä kulkee muotoon perustuvien todellisuuksien läpi. Jos olemme tyytyväinen siihen malliin, missä elämme, on tärkeää elää kiittäen tuosta todellisuussubstanssista. Käsillä olevasta substanssista kiittäminen monistaa sitä rajattomasti.
Lisäksi näkymätön matriisi kutsuu ikuisesti elävöittämään uusia olemassaolomahdollisuuksia. Näin ollen ajatus, muodoton energia, odottaa ilmentymistä sen tunteen kiinnittymisellä, mikä etsii ikuisesti uusia tapoja, joilla rakkaus voi ilmentyä. Tunne tarttuu kuitenkin vain samanlaiseen matriisitaajuuteen. Siksi myös pelkotunteilla (pelko, viha, suru) on luomiskyky, kun ne kiinnittyvät todellisuusmatriisin matalampaan taajuuteen.
Onneksi jos ehdoton rakkaus tarttuisi matalaan matriisitaajuuteen, se poistaisi tuon energiamallin, koska korkeampi taajuus voi muuntaa matalamman taajuuden valovoimallaan. Tästä syystä ehdoton rakkaus on niin arvokas työkalu, kun käytetään kolmannen tai neljännen ulottuvuuden muotoa.
Jos sovitatte tunteenne johonkin matriisitaajuuteen, kuten pelkoon matriisin matalammassa taajuusosassa, koette pelkotodellisuuden. Tällä valinnalla voitte joutua kolmannen ulottuvuuden ansaan. Jos unohdatte ehdottoman rakkauden voiman, voitte alkaa pelätä lisää, mikä kiinnittää teidät alempaan ja alempaan matriisitaajuuteen. Tällä ansaan houkuttelemisella hämähäkki vangitsee ruokansa.
Hyönteinen tarttuu hämähäkin tahmeaan seittiin. Sitten se kamppailee, mikä saa sen vielä enemmän seitin ansaan. Sitten hämähäkki tulee ja kietoo saaliinsa seittinsä matriisiin. Samalla tavalla jos pelkomatriisi ottaa teidät ansaan, koska olette alkaneet pelätä, ainoa ulospääsynne on oleminen ehdottoman rakkauden taajuudessa. Ehdoton rakkaus hajottaa matriisin matalamman taajuuden ilmaisut ja olette vapaa lähtemään tuosta todellisuudesta ja siirtymään ehdottomaan rakkauteen perustuvaan todellisuuteen.
Arcturuslainen ja Alycone Elohim opettivat minua harjoittelemaan pelon korvaamista välittömästi ehdottomalla rakkaudella. Korvaamisprosessi oli erittäin vaikea, mutta käsitän nyt, että se oli oleellinen tehtävällemme maan päällä. Paras tapa jakaa tämä prosessi on aloittaa tarinani siitä, mihin se jäi …
Mytrian tarina:
Tarinani jäi siihen, kun astuin pyörteeseen Äidin kohdissa, mikä oli meidän antamamme nimi sille planeettaytimelle, missä tapasimme ensimmäisen kerran Arctruslaisen ja Alycone Elohimin. Mytre oli urheasti kaksoispaikantunut ollakseen kanssani, kun valmistelin tietoisuuttani avaamaan pyhän kallion portaalin. Antautuminen sille ehdottomalle rakkaudelle, minkä Mytre ja minä jaoimme, mahdollisti minulle tämän portaalin avaamisen ja astumisen siihen fyysistä muotoa käyttäessäni.
Niiden monien vuosien aikana, kun Mytre ja minä olimme erillään, keskityin rakkaudelle antautumiseen. Koska kärsin suurta surua Mytren menettämisestä sekä melkoista vihaa siitä, ettemme voineet jakaa tyttäremme kasvattamista, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin meditoida kurinalaisuutta rakkauden valitsemisessa. Ensin rakkauteni oli ehdollista siinä mielessä, että tunsin rakkautta, jos sain, mitä halusin.
Itse asiassa rukoilin Suurta Äitiä vuosia niin, että palvelisin häntä, jos hän toisi takaisin rakkauteni. Toisin sanoen, rakkauteni oli ehdollista. Se oli ehdollista, koska sitä "reunusti" suru ja viha, mikä piti tietoisuuteni ehdottoman rakkaustaajuuden alapuolella. Ehdoton rakkaus on valon korkein taajuus ja universumin luova voima. Saattaakseni loppuun polkuni, missä olen violetin liekin pitäjä, minun täytyisi elää ehdottomassa rakkaudessa.
Löysin ehdottoman rakkaustaajuuden sisältäni luonnossa, silloin kun pystyin vapauttamaan Mytren tehtäväänsä, ja kasvattaessani tytärtäni. Kuitenkin keskittyminen tunteeseen jokapäiväisestä elämästä ilman häntä ja perhettämme jatkoi tietoisuuteni alentamista. Upea tyttäreni Alycone vastasi rukouksiini.
Alycone syntyi kera suuremman viisauden, voiman ja rakkauden, mitä useimmilla aikuisilla oli, minä mukaan luettuna. Hänen hoitamisensa oli minulle kunnia ja hänen luontainen viisautensa oli ikuinen opettajani. Kun olin hänen vanhempansa, käsitin, että rakkauteni häntä kohtaan oli paljon tärkeämpää kuin ne pelkopohjaiset tunteet, jotka oli kätketty sydämeeni. Olimme edelleen myös perhe. Monta vuotta tapasimme Mytren kanssa yökehoissamme, mikä oli upeaa harjoitusta tyttärellemme, mutta epätyydyttävää minulle.
Onneksi Alycone joka oli nimetty sen Elohimin mukaan, jonka kanssa me kumpikin opiskelimme, tuli pelastuksekseni. Kyllä, huolehdin hänestä, kun hänen kehonsa oli lapsi, mutta hän huolehti myös minusta. Hänen puhtautensa ja viattomuutensa oli jatkuva lohdun ja valaistumisen lähde minulle. Hänen luontainen ehdoton rakkautensa esti minua joutumasta täysin pelkotunteideni seittiin.
Siirryn kuitenkin tarinassani hetkeen, jolloin jätin tyttäreni ja temppelielämämme. Itse asiassa Alycone käynnisti lähtöni. Hän tuli luokseni eräänä sunnuntaiaamuna ja sanoi: "Äiti, sinun on nyt aika lähteä."
Olin järkyttynyt siitä, että teini-ikäinen tulisi luokseni sellaisessa rakkaudessa ja puhtaudessa ja kertoisi minulle olevan aika lähteä. Itse asiassa egoni otti hetkeksi hallinnan ja aloin suuttua ja loukkaantua. Sitten huomasin, että Alyconella oli taas hehku ympärillään, ja tiesin hänen puhuvan Elohim-ITSESTÄÄN käsin. Tuossa yhdessä oivallushetkessä tiesin, että kaikki mitä oli tapahtunut, oli jumalaisen suunnitelman mukaista. Ei ole mitään virheitä tai vahinkoja.
Tuon oivalluksen ja tyttärestäni säteilevän valotaajuuden myötä, kaikki pelkotunteeni sulivat aurastani. Olin kauan odottanut tätä päivää, vapautumista tuskallisista tunteistani. Polvistuin Alyconen eteen, kun hän oli jossain Elohim-olemuksen sisällä, ja lähetin hänelle ehdotonta rakkautta ja kiitoksen kunniasta olla hänen äitinsä.
Oivalsin, että kaikki mitä oli tapahtunut, oli täydellistä ja jumalaisen suunnitelmamme osa. Katsoin ylös tyttäreni puhtaisiin, violetteihin silmiin, sen Elohimin joka minulla oli kunnia synnyttää, ja antauduin hänen siunaukselleen. En tiedä, miten kauan tämän hetki kesti, mutta se muutti meidän kummankin elämän. Tiesin, ettei Alycone tarvinnut enää minua ja saatoin palata takaisin rakkaaseen luontooni.
Tiesin, että olisimme jatkuvassa yhteydessä, kun työskentelisin tyttäreni todellisen äidin, Elohim Alyconen kanssa. Lopulta hetki särkyi, kun temppelin korkea papitar astui huoneeseen. Hän oli tuntenut energian temppelin kauimmaisesta osasta ja tuli tutkimaan asiaa.
Kun korkea papitar astui huoneeseemme, hänkin putosi polvilleen Alyconen hehkun edessä. Me kolme jäimme energiaan, kunnes tyttäreni energia antoi periksi ja hänen fyysinen muotonsa luhistui. Saimme hänet kiinni korkean papittaren kanssa ja kannoimme läheiseen sänkyyn. Sytytimme suitsukkeen ja lauloimme, kun hänen nukkuva muotonsa toipui korkeamman valon äkillisestä lisäyksestä nuoreen kehoon.
Kun Alycone heräsi, hän muisti kaiken. Hän oli elänyt koko elämänsä temppelissä, ympärillään naisia ja miehiä, jotka rakastivat häntä syvästi. Käsitin, että Mytren oli lähdettävä, koska Alyconen oli tarkoitus viettää kehitysvuotensa tässä ympäristössä. Myös Mytren ja minun oli tarkoitus olla erillään, kun kuljimme omia vihkimyspolkujamme. Antauduin sille mahdollisuudelle, että Mytre ja minä olimme kohdanneet ehkä vain lyhyesti antaaksemme Alyconelle kehon.
Kyllä, ajattelin ilolla ja kiitollisena, että tuo lyhyt aika olisi riittävästi. Olin ainakin parantunut pelostani ja vihastani ja valmis aloittamaan Suuren Äidin, Alycone Elohimin palvelemisen.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
12.2.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hyvästien jättäminen
Mytre puhuu:
Lähdimme "holokoulusta" tuntien uudestisyntyneemme. Emme tienneet, mitä seikkailumme toisi meille, mutta tiesimme, että muuttuisimme iäksi. Kävelimme taas takaisin asuintiloihimme maadoittaaksemme sen, mitä Arcturuslainen oli jakanut kanssamme seistessämme sen aurassa. Kyllä, Arcturuslainen vei meidät uudelle pyörivien valokuvioiden matkalle. Tässä muodottomassa olotilassa pystyimme ymmärtämään kaiken informaation, mitä olimme ladanneet Arcturuslaisen aurasta.
Tallensimme kaikki nämä tärkeät ohjeet tehtävästämme moniulotteiseen mieleemme. Tällä tavalla informaatio olisi tallennettuna sen tietoisuustilan mukaisesti, mikä pystyi lukemaan sitä. Nämä ohjeet tulisivat tietoiseen tajuntaamme, sitten kun tietoisuustaajuus oli kalibroitu kunkin viestin taajuuteen. Näin ollen emäaluksella ollessamme pystyimme muistamaan ja ymmärtämään kaiken, koska meillä oli emäaluksen moniulotteisen tietoisuuden ja kosmisen mielen tuki.
Onneksi noihin ohjeisiin sisältyi ohje, miten yhdistyä emäalukseen, jotta voisimme vahvistaa omaa tietoisuuttamme ja käyttää emäaluksen energiakenttää auttamaan teleportaatiossamme. Yksi ensimmäisistä oppitunneista minkä emäalus jakoi meille, oli muistaa tallentaa käyttämämme fyysinen muoto turvalliseen paikkaan ennen teleportaatiota.
Korkeammissa ilmaisumuodoissamme Mytria ja minä ylösnousimme elämän ja kuoleman kierron yläpuolelle. Jos kuitenkin loimme maa-astian ja sallimme sen vahingoittua, se olisi suuri häiriötekijä tehtävällämme. Muistimme myös Arcturuslaisen kertoneen meille, että matkustaisimme Athenalle siirtyäksemme lähemmäs maapalloa. Näin ollen Athena olisi päämajamme tässä tehtävässä. Koska Athenan elämänvoima oli aina yhteydessä emäalukseen, pystyimme helpommin olemaan vuorovaikutuksessa emäaluksen kanssa.
Meille antoi suurta lohtua tietää, että asuisimme Athenalla ja jäisimme kosketukseen kotimme kanssa emäaluksella. Itse asiassa meillä olisi tämä yhteys, vaikka meillä olisi fyysisen harhan maakeho. Koska kolmannen ulottuvuuden todellisuustaajuus on jo hologrammitodellisuus, mitä heijastetaan sen ydinmatriisista, meille olisi hyvin yksinkertaista luoda ihmismuoto maapallon matriisista.
Ajattelimme, miten olimme ennen uskoneet fyysisen muotomme olevan ITSEMME, ja uskoneet täysin, että fyysinen keho oli todellinen. Meillä ei ollut aavistustakaan, että kehomme oli heijastus matriisista. Tämä ajatus oli hyvin hämmentävä, kun oivalsimme, miten syvästi olimme surreet niiden ystäviemme ja perheenjäsentemme menettämistä, jotka olivat kytkeytyneet irti matriisista palatakseen korkeampaan taajuuteensa.
Muistimme myös suuren fyysisen kipumme monista sotahaavoista sekä syvän tunnetuskan ja henkisen ahdistuksen, mistä kärsimme siinä harhassa, että fyysinen todellisuus oli ainoa todellinen maailma. Unohduksen ja harhaan kiinnittymistarpeen voima on melkein käsittämätön, kun sitä havainnoi nykyisestä tietoisuustilastamme.
Arcturuslainen oli sanonut, että monet olivat eksyneet fyysisyyteensä. Mitä jos mekin eksyisimme kolmannen ulottuvuuden harhakuviin? Mytria vastasi pelokkaaseen ajatukseen välittömästi tiukalla varoituksella, että juuri tuollaisen ajattelun myötä voisimme eksyä. Pysähdyimme keskelle vilkasta käytävää ja lupasimme, että auttaisimme toisiamme tarkkailemaan ajatuksiamme ja tunteitamme.
Muistutimme myös toisillemme, että meidän olisi syötävä ja nukuttava säännöllisesti aina, kun meillä oli maa-astia. Itse asiassa päätimme, että jos se olisi mitenkään mahdollista, palaisimme Athenalle joka ilta. Kyllä, se olisi ratkaisu. Jättäisimme planeetan ajan ja polariteetin ja palaisimme viidennen ulottuvuuden tähtialukselle.
Silloin voisimme saada ohjeita joka päivä ja olla enemmän kontaktissa Arcturuslaisen kanssa. Tuon päätöksen tehtyämme tunsimme Arcturuslaisen valtavan energiakentän ympäröivän meidät ehdottomalla rakkaudella ja tuella. Arcturuslainen muistutti meille, että se voisi osallistua ja vastata äärettömästi ajatuksiin, tunteisiin ja kutsuihin nyt-hetkessä.
Kun kuljimme miehistön ruokasalin ohi, tiesimme, että meidän täytyi mennä sanomaan näkemiin tällä erää upeille ystävillemme. Taaskin jäimme myöhään yöhön ja kerroimme itsellemme virnistäen, että "valmistauduimme olemaan fyysisiä". Nauroimme tuolle ajatukselle silloin tietämättä, miten äärimmäinen haaste meille olisi ottaa fyysinen muoto.
Minä olin ollut Arcturuslaisen kanssa ja Mytria oli ollut Elohim Alyconen kanssa. Sitten jaoimme kumpikin upeita kokemuksia emäaluksella. Näin ollen meillä ei ollut aavistustakaan, mitä edessämme oli. Itse asiassa pilkkasimme joitain vaaroja, joista ystävämme kertoivat meille. Vaikuttaa siltä, että pääongelmana taajuutemme alentamisessa fyysisen kuoren käyttämistasolle on, että voimme unohtaa, kuka olimme ja miksi olimme siellä.
Arcturuslainen yritti varoittaa meitä näistä vaaroista, mutta emme halunneet kuulla sitä. Onneksi olin opiskellut mielen kontrolloinnista ja tietoisuuden laajentamisesta ja Mytria oli yhtälailla opetellut hallitsemaan tunteensa ja yhdistymän planeetan Elohimiin. Olin jakanut paljon Arcturuslaiselta oppimaani ja Mytria oppi samanaikaisesti tunteiden voimasta Arcturuslaiselta ja Alycone Elohimilta.
Arcturuslaiset ovat itse asiassa Elohim, kun Elohim on muodon rakentajia ja ylläpitäjiä. Arcturuslaiset osallistuvat Adam Kadmon -alkuperäismalliin, ihmisen valokehon alkuperäismalliin. Koska Arcturuslaiset ovat erikoistuneet ylösnousemukseen, he opettavat valokehon alentamista fyysiseen muotoon ja samanaikaisesti fyysisen kehon muuntamista valokehoksi. Tällä tavalla valokeho on voima, mikä yhdistää moniulotteisen ITSEMME valtavan energiakentän alimpaan taajuuteemme.
Mytria kertoo nyt omista vihkimyksistään ja palvelustaan Alyconen violetin liekin pitäjänä.
Mytria puhuu:
Rakkaat maan ylösnousevat ystävät, tervehdin teitä ehdottomalla rakkaudellani. Minulle on kunnia jakaa kaikki, mitä olen oppinut, mitä Mytre on oppinut ja mitä me olemme oppineet ja muistaneet yhdessä. Sanon "muistaneet", koska olemme olleet äärettömästi ykseyden suuressa virrassa.
Kuitenkin alennettuamme tietoisuutemme kolmannen/neljännen ulottuvuuden plejadilaiseen muotoon, aloimme unohtaa kaiken, mitä olimme aina tienneet. Tästä syystä meitä on niin hyvin valmisteltu ennen retkeämme fyysiseen todellisuuteen. Ei tietenkään ole mikään sattuma, että Mytre erikoistui ajattelun ja puhtaan tietoisuuden miespuoliseen polariteettiin, kun taas minä erikoistuin tunteiden ja kaikkien elämänmuotojen hoivaamisen naispuoliseen polariteettiin.
Nyt kun olemme sulauttaneet kaksi jumalaista täydentäjäämme yhdeksi, voimme kumpikin helposti päästä toistemme erikoisalaan ITSEMME ykseydessä. Toivomme, että tarinamme auttavat teitä muistamaan todellisen ITSENNE, aivan kuten me olemme muistaneet omamme. Kolmannen ja neljännen ulottuvuuden alemmat maailmat ovat hologrammiheijastusta kunkin maailman sisämatriisista. Sismatriisi on mielen heijastusta korkeampien maailmojen olennoilta, sellaisilta kuten Arcturuslainen Elohim.
Suuri kosminen mieli loi matriisin, mikä houkuttelee matkustelevia energiakenttiä kytkeytymään todellisuusmatriisiinsa. Korkean sydämen ehdoton rakkaus kiinnittää elämän molekyylirakenteen, korkeampien taajuuksien matriisiin. Tämä tilanne on samanlainen kuin se todellisuuden syntyminen, minkä Mytre ja minä koimme. Se minkä ensin koimme sumuna, oli itse asiassa matriisi. Matriisi oli näkymätön, koska siihen ei ollut kiinnittyneenä elämää.
Matriisi on energiakenttä. Näkymätön matriisi on moniulotteinen, mikä merkitsee, että se resonoi moniin erilaisiin mahdollisiin todellisuustaajuuksiin. Matriisi on itsessään enemmän mielen rakenne ja erilaiset taajuudet resonoivat tietoisuuden erilaisiin tunnetiloihin. Esimerkiksi pelko on tietoisuuden matalan taajuuden tunnetila ja ehdoton rakkaus on tunnetietoisuuden korkein taajuus.
Fyysisillä maailmoilla on myriadeja matriiseja, joista olette tietämätön. Kuitenkin sitten kun sopiva taajuus ja tunteilla ladatun ajatusmuodon aikomus löytää tiensä tuohon energiakuvioon, se tarttuu välittömästi matriisiin ja luo syntyvän muodon ja portaalin todellisuuden ilmaisu-ulottuvuuteen.
Silloin kun elämme ehdottoman rakkauden taajuuskuviossa, se on erittäin magneettinen ja vetää myriadeja mahdollisia todellisuuksia synnytettäväksi sen näkymättömän matriisin kautta, mikä kulkee muotoon perustuvien todellisuuksien läpi. Jos olemme tyytyväinen siihen malliin, missä elämme, on tärkeää elää kiittäen tuosta todellisuussubstanssista. Käsillä olevasta substanssista kiittäminen monistaa sitä rajattomasti.
Lisäksi näkymätön matriisi kutsuu ikuisesti elävöittämään uusia olemassaolomahdollisuuksia. Näin ollen ajatus, muodoton energia, odottaa ilmentymistä sen tunteen kiinnittymisellä, mikä etsii ikuisesti uusia tapoja, joilla rakkaus voi ilmentyä. Tunne tarttuu kuitenkin vain samanlaiseen matriisitaajuuteen. Siksi myös pelkotunteilla (pelko, viha, suru) on luomiskyky, kun ne kiinnittyvät todellisuusmatriisin matalampaan taajuuteen.
Onneksi jos ehdoton rakkaus tarttuisi matalaan matriisitaajuuteen, se poistaisi tuon energiamallin, koska korkeampi taajuus voi muuntaa matalamman taajuuden valovoimallaan. Tästä syystä ehdoton rakkaus on niin arvokas työkalu, kun käytetään kolmannen tai neljännen ulottuvuuden muotoa.
Jos sovitatte tunteenne johonkin matriisitaajuuteen, kuten pelkoon matriisin matalammassa taajuusosassa, koette pelkotodellisuuden. Tällä valinnalla voitte joutua kolmannen ulottuvuuden ansaan. Jos unohdatte ehdottoman rakkauden voiman, voitte alkaa pelätä lisää, mikä kiinnittää teidät alempaan ja alempaan matriisitaajuuteen. Tällä ansaan houkuttelemisella hämähäkki vangitsee ruokansa.
Hyönteinen tarttuu hämähäkin tahmeaan seittiin. Sitten se kamppailee, mikä saa sen vielä enemmän seitin ansaan. Sitten hämähäkki tulee ja kietoo saaliinsa seittinsä matriisiin. Samalla tavalla jos pelkomatriisi ottaa teidät ansaan, koska olette alkaneet pelätä, ainoa ulospääsynne on oleminen ehdottoman rakkauden taajuudessa. Ehdoton rakkaus hajottaa matriisin matalamman taajuuden ilmaisut ja olette vapaa lähtemään tuosta todellisuudesta ja siirtymään ehdottomaan rakkauteen perustuvaan todellisuuteen.
Arcturuslainen ja Alycone Elohim opettivat minua harjoittelemaan pelon korvaamista välittömästi ehdottomalla rakkaudella. Korvaamisprosessi oli erittäin vaikea, mutta käsitän nyt, että se oli oleellinen tehtävällemme maan päällä. Paras tapa jakaa tämä prosessi on aloittaa tarinani siitä, mihin se jäi …
Mytrian tarina:
Tarinani jäi siihen, kun astuin pyörteeseen Äidin kohdissa, mikä oli meidän antamamme nimi sille planeettaytimelle, missä tapasimme ensimmäisen kerran Arctruslaisen ja Alycone Elohimin. Mytre oli urheasti kaksoispaikantunut ollakseen kanssani, kun valmistelin tietoisuuttani avaamaan pyhän kallion portaalin. Antautuminen sille ehdottomalle rakkaudelle, minkä Mytre ja minä jaoimme, mahdollisti minulle tämän portaalin avaamisen ja astumisen siihen fyysistä muotoa käyttäessäni.
Niiden monien vuosien aikana, kun Mytre ja minä olimme erillään, keskityin rakkaudelle antautumiseen. Koska kärsin suurta surua Mytren menettämisestä sekä melkoista vihaa siitä, ettemme voineet jakaa tyttäremme kasvattamista, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin meditoida kurinalaisuutta rakkauden valitsemisessa. Ensin rakkauteni oli ehdollista siinä mielessä, että tunsin rakkautta, jos sain, mitä halusin.
Itse asiassa rukoilin Suurta Äitiä vuosia niin, että palvelisin häntä, jos hän toisi takaisin rakkauteni. Toisin sanoen, rakkauteni oli ehdollista. Se oli ehdollista, koska sitä "reunusti" suru ja viha, mikä piti tietoisuuteni ehdottoman rakkaustaajuuden alapuolella. Ehdoton rakkaus on valon korkein taajuus ja universumin luova voima. Saattaakseni loppuun polkuni, missä olen violetin liekin pitäjä, minun täytyisi elää ehdottomassa rakkaudessa.
Löysin ehdottoman rakkaustaajuuden sisältäni luonnossa, silloin kun pystyin vapauttamaan Mytren tehtäväänsä, ja kasvattaessani tytärtäni. Kuitenkin keskittyminen tunteeseen jokapäiväisestä elämästä ilman häntä ja perhettämme jatkoi tietoisuuteni alentamista. Upea tyttäreni Alycone vastasi rukouksiini.
Alycone syntyi kera suuremman viisauden, voiman ja rakkauden, mitä useimmilla aikuisilla oli, minä mukaan luettuna. Hänen hoitamisensa oli minulle kunnia ja hänen luontainen viisautensa oli ikuinen opettajani. Kun olin hänen vanhempansa, käsitin, että rakkauteni häntä kohtaan oli paljon tärkeämpää kuin ne pelkopohjaiset tunteet, jotka oli kätketty sydämeeni. Olimme edelleen myös perhe. Monta vuotta tapasimme Mytren kanssa yökehoissamme, mikä oli upeaa harjoitusta tyttärellemme, mutta epätyydyttävää minulle.
Onneksi Alycone joka oli nimetty sen Elohimin mukaan, jonka kanssa me kumpikin opiskelimme, tuli pelastuksekseni. Kyllä, huolehdin hänestä, kun hänen kehonsa oli lapsi, mutta hän huolehti myös minusta. Hänen puhtautensa ja viattomuutensa oli jatkuva lohdun ja valaistumisen lähde minulle. Hänen luontainen ehdoton rakkautensa esti minua joutumasta täysin pelkotunteideni seittiin.
Siirryn kuitenkin tarinassani hetkeen, jolloin jätin tyttäreni ja temppelielämämme. Itse asiassa Alycone käynnisti lähtöni. Hän tuli luokseni eräänä sunnuntaiaamuna ja sanoi: "Äiti, sinun on nyt aika lähteä."
Olin järkyttynyt siitä, että teini-ikäinen tulisi luokseni sellaisessa rakkaudessa ja puhtaudessa ja kertoisi minulle olevan aika lähteä. Itse asiassa egoni otti hetkeksi hallinnan ja aloin suuttua ja loukkaantua. Sitten huomasin, että Alyconella oli taas hehku ympärillään, ja tiesin hänen puhuvan Elohim-ITSESTÄÄN käsin. Tuossa yhdessä oivallushetkessä tiesin, että kaikki mitä oli tapahtunut, oli jumalaisen suunnitelman mukaista. Ei ole mitään virheitä tai vahinkoja.
Tuon oivalluksen ja tyttärestäni säteilevän valotaajuuden myötä, kaikki pelkotunteeni sulivat aurastani. Olin kauan odottanut tätä päivää, vapautumista tuskallisista tunteistani. Polvistuin Alyconen eteen, kun hän oli jossain Elohim-olemuksen sisällä, ja lähetin hänelle ehdotonta rakkautta ja kiitoksen kunniasta olla hänen äitinsä.
Oivalsin, että kaikki mitä oli tapahtunut, oli täydellistä ja jumalaisen suunnitelmamme osa. Katsoin ylös tyttäreni puhtaisiin, violetteihin silmiin, sen Elohimin joka minulla oli kunnia synnyttää, ja antauduin hänen siunaukselleen. En tiedä, miten kauan tämän hetki kesti, mutta se muutti meidän kummankin elämän. Tiesin, ettei Alycone tarvinnut enää minua ja saatoin palata takaisin rakkaaseen luontooni.
Tiesin, että olisimme jatkuvassa yhteydessä, kun työskentelisin tyttäreni todellisen äidin, Elohim Alyconen kanssa. Lopulta hetki särkyi, kun temppelin korkea papitar astui huoneeseen. Hän oli tuntenut energian temppelin kauimmaisesta osasta ja tuli tutkimaan asiaa.
Kun korkea papitar astui huoneeseemme, hänkin putosi polvilleen Alyconen hehkun edessä. Me kolme jäimme energiaan, kunnes tyttäreni energia antoi periksi ja hänen fyysinen muotonsa luhistui. Saimme hänet kiinni korkean papittaren kanssa ja kannoimme läheiseen sänkyyn. Sytytimme suitsukkeen ja lauloimme, kun hänen nukkuva muotonsa toipui korkeamman valon äkillisestä lisäyksestä nuoreen kehoon.
Kun Alycone heräsi, hän muisti kaiken. Hän oli elänyt koko elämänsä temppelissä, ympärillään naisia ja miehiä, jotka rakastivat häntä syvästi. Käsitin, että Mytren oli lähdettävä, koska Alyconen oli tarkoitus viettää kehitysvuotensa tässä ympäristössä. Myös Mytren ja minun oli tarkoitus olla erillään, kun kuljimme omia vihkimyspolkujamme. Antauduin sille mahdollisuudelle, että Mytre ja minä olimme kohdanneet ehkä vain lyhyesti antaaksemme Alyconelle kehon.
Kyllä, ajattelin ilolla ja kiitollisena, että tuo lyhyt aika olisi riittävästi. Olin ainakin parantunut pelostani ja vihastani ja valmis aloittamaan Suuren Äidin, Alycone Elohimin palvelemisen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.