TARINASTA LÄHTEMINEN

Kirjoittanut Amanda Christensen (www.crimsoncircle.com)
Toukokuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Siinä nainen oli, istui ravintolassa Konassa. Yksin pöydässä, hän katseli ihmisiä arvostaen ja uteliaasti, tyytyväisenä sieluitsensä seurassa ja niiden aspektien kanssa, jotka halusivat tulla leikkiin mukaan.

”Ihan yksin? Saanko liittyä seuraasi?” Nainen piti hetken tauon, huomattuaan miehen katselevan häntä paikaltaan baarialueella. Yksi naisen aspekteista katsoi miestä päästä varpaisiin. Tämä voisi olla hauskaa, hän ajatteli, samalla kuin kehotti silmillään miestä istumaan.

Mies otti häntä kädestä ja sipaisi sitä hitaasti lämpimillä huulillaan, samalla esitellen itsensä. Nainen nauroi, sallien miehen pehmeän kosketuksen ja tunnistaen tämän rakastaja-aspektin.

Miehellä oli paljon sanottavaa. Eronnut vuosi sitten, kaksi pientä lasta. Hänen ex-vaimonsa ei halunnut seksiä hänen kanssaan parin viimeisen avioliittovuoden aikana. Tienaa paljon rahaa rakennusalalla – tai niin hän luuli; naisen täytyi kätkeä naurunsa, kun mies höläytti tuntipalkkansa. Tekee kovasti töitä. Kohteli vaimoaan hyvin. Rakastaa perhettään. Katolilainen. Uskoo Jumalaan isolla J:llä.

Nainen hymyili ja kuunteli. Mies oli söpö, tämä hahmo joka uskoi niin syvästi, että hänen käsikirjoituksensa oli yhtä kuin hän. Mies tilasi juomat heille kummallekin.

Sitten homma muuttui todeksi. Miehen kasvot valahtivat vähän, kun hän jatkoi puhumista. Avioliiton loppuminen oli kova paikka hänelle. Havaijilaiset eivät usein eroa, eikä sitä todellakaan suosittu katolilaisuudessa. Hänen vaimonsa, jonka hän oli tuntenut lapsesta saakka, ei enää halunnut häntä heidän ollessaan naimisissa. Hänen perheensä ei ollut iloinen erosta. Tapahtumien vuoksi hän tunsi olevansa eksyksissä ja hämmentynyt. Hän ajatteli elämänsä olevan ohi, ennen kuin täytti 28 vuotta.

Ja tässä mies nyt oli. Kolmekymmentä. Teki töitä rakennusalalla. Saa nähdä lapsiaan joka toinen viikonloppu. Hauska isä. Juomassa tiistai-iltana työn jälkeen, ja sitten huomenna hän tekee kaiken uudestaan. Työ. Drinkit. Sänky.

Naisen sydän tunsi myötätuntoa miestä kohtaan. Hän tiesi aivan liian hyvin tuon tunteen ”mitä nyt?” kun hänen oma tarinansa sai odottamattoman surullisen käänteen. Hän muisti tuon synkän vuoden, jolloin hän melkein riisti oman henkensä. Hän muisti oman tarinansa – työ, drinkit, sänky.

Mies kosketti hänen kättään uudestaan – saaden lohtua naiselta, joka antoi hänen puhua, ihmiseltä joka oli valmis kuuntelemaan. Miehen aspektit muuttivat suuntaa – hän unohti surullisen tarinansa ja alkoi lirkutella naiselle, katsoen tätä päästä varpaisiin, ikään kuin tehden mielessään uuden tarinan tälle illalle.

Siinä kohtaa nainen tiesi, että oli aika lähteä. Hän salli vielä yhden suudelman kädelleen, kiitti miestä seurasta, ja sitten käänsi miehelle selkänsä ja poistui.

–––––

Miehen tarina seurasi naista jonkin aikaa, kun hän teki päivittäisiä tehtäviään, joihin liittyi muita ihmisiä – ruokaostokset, käynti postissa, tapaaminen akupunktiohoitajan kanssa. Hän tarkkaili muiden ihmisten käsikirjoituksia, hahmoja joita he esittivät niin hyvin. Massatietoisuuden hyväksymä kaari oli todellinen – syntymä, tietoisuus hahmosta näennäisen erillisenä vanhemmistaan, valeitsenäisyys teininä, kumppanuus toisen ihmisen kanssa avioliitossa tai jossain muussa muodossa, huippukohta fyysisesti ja henkisesti jossain iässä, ja sitten lasku, joka johtaa eräänlaiseen säilyttämiseen siinä, mitä kutsutaan yleisesti keski-iäksi, sitten lisää säilyttämistä, kenties lapsenlapsia joillakin, ja sitten tuon hahmon vääjäämätön kuolema.

Oliko tämä ”ihmistila” kaunis? Oliko se surullinen? Oliko sillä edes merkitystä? Tuo kirottu kaari. Silkkaa hulluutta. Vitun tylsyyttä. Se oli saanut hänen mielensä täysin tolaltaan, niin sanoakseni, useammassa elämässä, tämä mukaan luettuna. Ja tässä hän nyt oli, tällä kertaa hyvin kirjaimellisesti pois mielestään. Hän muisti ulottuvuustyön vuodet – hän oli ollut hyvin tietoinen tuosta työstä sen tapahtuessa. Hän tiesi, että tämän tarinakaaren gravitaatio oli nyt purettu, mutta massatietoisuus halusi edelleen uskoa noihin vanhoihin narratiiveihin. Se oli kaikki, minkä monet sallivat itsensä nähdä.

–––––

Nainen ajatteli Adamuksen See Change -tapahtumaa. Miten nerokas nimi (= näe muutos). Sillä jos ihminen ei sallisi muutosta, ei näkisi sitä, niin muutosta ei tapahtuisi hänelle. Tai ehkä tapahtuisi – hitaasti, ajan kuluessa – mutta hän ei koskaan huomaisi sitä ja kokisi sitä täydesti. Se oli havaintoasia. Jos näet rumaa, saat rumaa. Jos näet kaunista, saat kaunista. Se oli yksi vanhimmista, ihmisen tuntemista sananlaskuista: kauneus on katsojan silmässä. Havainto luo todellisuuden.

Hän huokaisi kirjoittaessaan tämän – päästäen irti siitä kaikesta ja rentoutuen takaisin omaan uneensa. Hänen unensa, hänen todellisuutensa, oli uudistumisen tarina. Ei enää tarvetta kuolla ja syntyä uudelleen kirjoittamaan uutta tarinaa. Tämä oli uusi, Suurin koskaan kerrottu tarina, isolla S:llä. Uudistumisen tarina – tanssien sielunsa kanssa, kirjoittaen uusia aspekteja ja puolia omasta mielijohteestaan, ja kokien oman aistillisuutensa, milloin tahansa ja kenenä tahansa, kuka hän halusi olla. Sillä mitä muuta voisi mitenkään olla tässä uudessa todellisuudessa, paitsi ”minä olen myös Jumala”.

***

Amanda Christensen on kouluttaja yritysmaailmassa, luoden uuden energian liiketoimintaa ja koulutusta sellaisilla alueilla, kuin liiketoimintastrategia, organisaatiokäyttäytyminen, kansainvälinen liiketoiminta ja teollisuus- ja organisaatiopsykologia. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla tai hänen nettisivujensa kautta ChristensenLeadership.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.