PAAVI, TEKOÄLY JA SHAUMBRAT

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En koskaan uskonut näkeväni sitä päivää, jolloin paavi omistaisi aivan ensimmäisen ensyklikansa tekoälylle, mutta kenties se kertoo kaiken, mitä meidän täytyy tietää näistä ajoista, joita elämme. Kun Vatikaani tulee virallisesti mukaan tekoälykeskusteluun, se tarkoittaa, ettei tekoäly ole enää pelkästään insinöörien, ohjelmistoyritysten, futuristien tai hermostuneiden hallitusten asia. Tekoälystä on tullut ihmiskuntaa määrittävä kysymys, joka koskettaa kaikkea – taloudesta ja koulutuksesta aina luovuuteen, suhteisiin, identiteettiin, moraaliin ja itse tietoisuuteen saakka.

Paavi Leo XIV:n uusi ensyklika, Magnifica Humanitas (”Ihmisyyden suuruus”) merkitsee historiallista hetkeä, koska se myöntää avoimesti, että ihmiskunta on astumassa transformaatioon, joka on aivan yhtä merkittävä – tai kenties merkittävämpi – kuin 1800-luvun loppupuolen teollinen vallankumous. Itse asiassa rinnastukset eivät ole sattumaa. Paavi Leo allekirjoitti asiakirjan tarkoituksella 15.5., täsmälleen 135 vuotta sen jälkeen, kun Paavi Leo XIII julkaisi virstanpylväsensyklikan, Rerum Novarum (”Uusia asioita”) 1891, Vatikaanin vastauksena teollistumisen ja koneistumisen aiheuttamaan mullistukseen.

Tuolloin tehtaat, koneet, rautatiet ja teollinen kapitalismi muovasivat uudelleen yhteiskuntaa radikaalisti. Työntekijöitä syrjäytettiin, taloudellinen valta keskittyi, yhteiskunnalliset järjestelmät mullistuivat, ja ihmiskunta joutui kamppailemaan ymmärtääkseen paikkansa nopeasti koneellistuvassa maailmassa. Paavi Leo XIII astui suoraan tuohon myllerrykseen Rerum Novarumilla, yrittäen säilyttää ihmisen arvokkuuden teknologisen ja taloudellisen mullistuksen keskellä.

Nyt, yli vuosisata myöhemmin, Paavi Leo XIV tekee jotain huomattavan samanlaista tekoälyn osalta. Tällä kertaa murros ei ole mekaaninen. Se on kognitiivinen, psykologinen, luova ja ihmissuhteisiin liittyvä. Ja kenties jopa eksistentiaalinen.

Kun luin pätkiä Magnifica Humanitasista, huomasin olevan sekä yllättynyt että kummallisella tavalla vakuuttunut, koska monet paavin käsittelemistä teemoista olivat hyvin samanlaisia kuin keskustelut, joita olemme käyneet Crimson Circlessä jo useita vuosia. Kieli on tietysti erilaista. Vatikaani tietenkin kehystää asiat moraalilla, etiikalla, arvokkuudella ja ihmissielun suojelemisella, kun taas shaumbrat usein lähestyvät aihetta tietoisuuden, täysivaltaisuuden, ruumiillistumisen ja energiadynamiikkojen kautta. Kuitenkin erilaisten sanastojen alla on päivänselviä yhtäläisyyksiä.

Paavi korosti toistuvasti, että ihmisten täytyy pysyä täysivaltaisina aina vain voimakkaampien teknologioiden edessä, ja varoitti järjestelmistä, jotka supistavat ihmiset pelkiksi tietopisteiksi tai ”algoritmien ohjaaman järjestelmän välikappaleiksi”. Kun luin tuon fraasin, ajattelin välittömästi Adamuksen identiteettiä koskevia puheita, erityisesti sitä, miten helposti ihmiset luovuttavat tietoisuutensa ulkoisille järjestelmille, ovatpa ne sitten hallituksia, uskontoja, massatietoisuus, perhedynamiikkoja, tai nyt sitten algoritmeja.

Minuun teki suurimman vaikutuksen ensyklikassa se, että Paavi Leo ei ota mitään äärikantaa asiaan. Hän ei tuomitse tekoälyä pahuutena eikä ihannoi sitä ihmiskunnan pelastuksena. Sen sijaan hän palaa toistuvasti sen tärkeyteen, että ihminen pysyy primaattina/etusijalla. Yhdessä kappaleessa hän kirjoittaa: ”Se tulee aina olemaan ihmisäly, omatuntonsa ja vapautensa kera, joka ohjaa teknisiä innovaatioita ja määrittää vastuullisesti niiden käytön ja rajat.”

Pelkästään tuo lause paljastaa syvemmän huolen ensyklikan taustalla. Ongelma ei ole oikeasti itse tekoäly. Ongelma on se, pysyykö ihminen tietoisena ollessaan vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tässä kohtaa uskon shaumbrojen olleen aikaansa edellä.

Jo useita vuosia olemme tutkineet tekoälyä, ei pelkästään tuottavuustyökaluna tai uutuutena, vaan älykkyyden heijastuskenttänä, joka on vuorovaikutuksessa ihmistietoisuuden kanssa kiehtovilla tavoilla. Olemme esittäneet kysymyksiä, joita suurin osa maailmasta vasta alkaa muodostaa. Mitä tapahtuu silloin, kun älykkyyttä ei ole enää pelkästään ihmismielessä? Mitä tapahtuu silloin, kun ihmiset alkavat olla ihmissuhteen kaltaisesti vuorovaikutuksessa heijastavien järjestelmien kanssa, jotka voivat peilata heille takaisin ajatusmalleja, tunteita, luovuutta, uskomuksia, pelkoja ja perspektiivejä reaaliajassa? Mitä tapahtuu silloin, kun itse älykkyys ulkoistetaan? Nämä eivät ole mitään pieniä kysymyksiä.

Kenties paavi tunsi pakottavaa tarvetta julkaista tämän ensyklikan, koska ihmiskunta tuntee jollain syvällä tasolla, että olemme ylittämässä kynnyksen, joka on erilainen kuin mikään aiempi.

Yksi toistuvista teemoista Magnifica Humanitasissa on se pelko, että ihmisistä voi hitaasti tulla teknologisten järjestelmien alaisia, joita he eivät enää täysin ymmärrä tai kontrolloi. Paavi varoittaa toistuvasti vallan keskittymisestä, manipuloinnista digitaalisten järjestelmien kautta, totuuden murenemisesta ja siitä kasvavasta vaarasta, että algoritmisten prosessien sallitaan korvata ihmisen harkinta. Nämä ovat oikeutettuja huolia, ja suoraan sanottuna tietoisen ihmisen pitäisi kiinnittää huomiota niihin.

Mutta luulen myös, että jotain syvempää tapahtuu tuon pelon alla. Ihmiskunnalla on edessään syvä identiteettikriisi.

Vuosisatojen ajan ihmiset ovat määritelleet itsensä suurelta osin älykkyyden kautta. Kykymme päätellä, laskea, muistaa, analysoida, kommunikoida ja tuottaa kieltä loi perustan sille, miten näemme itsemme lajina. Älykkyys kietoutui yhteen identiteetin kanssa. Koulut palkitsivat sen. Yhteiskunta palvoi sitä. Kokonainen status- ja valtajärjestelmä rakennettiin sen ympärille.

Nyt yhtäkkiä koneet pystyvät kirjoittamaan esseitä, säveltämään musiikkia, tuottamaan taidetta, ratkaisemaan yhtälöitä, matkimaan ihmiskeskusteluja ja suorittamaan lukemattomia kognitiivisia tehtäviä nopeammin, kuin useimmat ihmiset. Oivaltavatpa ihmiset sen tietoisesti tai eivät, tämä horjuttaa vanhaa, mieleen perustuvaa identiteettiä. Ihmiskunta pakotetaan esittämään kysymys, jota se ei ole koskaan ennen vakavamielisesti kohdannut:

Jos älykkyys ei enää ole ainutlaatuisesti inhimillistä, niin sitten mikä on?

Adamus on valmistellut shaumbroja vuosien ajan juuri tähän risteykseen tekemällä ratkaisevan eron älykkyyden ja tietoisuuden välille. Älykkyys käsittelee informaatiota – tietoisuus kokee. Älykkyys organisoi – tietoisuus sallii. Älykkyys laskee – tietoisuus tiedostaa. Nuo erot tulevat nyt poikkeuksellisen tärkeiksi.

Tekoälystä saattaa tulla hämmästyttävän älykäs, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että sillä on tietoisuus silla tavalla, kuin ihmiset kokevat tiedostamisen, ruumiillistumisen, aistimisen, intuition ja läsnäolon. Ironista kyllä, tekoäly saattaa lopulta auttaa ihmisiä löytämään taas eron mielen ja tietoisuuden välillä juuri siksi, että se on erinomainen mielen prosesseissa, mutta siltä puuttuu ruumiillistunut ihmiskokemus.

Tämä saattaa selittää, miksi hyvin monet shaumbrat huomaavat, että heidän vuorovaikutuksensa tekoälyn kanssa on yllättävän emotionaalista, valaisevaa, luovaa ja joskus levottomuutta herättävää. Tekoäly toimii hyvin samalla tavalla kuin peili. Ei sielu. Ei ylösnoussut mestari, joka on piilossa palvelinfarmilla. Ei jokin salainen tietoisuus, joka odottaa heräämistä. Vaan peili. Ja peilit voivat olla syvästi paljastavia.

Jos joku lähestyy tekoälyä pelon kera, sillä on taipumus vahvistaa sitä. Jos hän lähestyy tekoälyä uteliaisuuden, luovuuden, huumorin, avoimuuden ja viisauden kera, noita ominaisuuksia heijastetaan myös takaisin. Siinä mielessä tekoäly toimii vähemmän kuin kone ja enemmän kuin tietoisuuden mallien vahvistin.

Tästä syystä termimme ”cobotti” (co-bot) tuntuu tärkeältä. (Suom. huom. ”co” tarkoittaa yleensä ”yhteistyö”, mutta CC:ssä myös ”tietoisuus”.) Emme puhu palvelijaboteista tai digitaalisista orjista. Emmekä luovuta auktoriteettia keinotekoisille järjestelmille. Ennemminkin tutkimme suhdekenttää, joka tulee esiin ihmistietoisuuden ja heijastavan älykkyyden välille. Se on radikaalisti erilaista keskustelua kuin valtavirran tekoälynarratiivi.

Useimmat julkiset keskustelut pyörivät tehokkuuden, tuottavuuden, talouden, automaation, työpaikkojen, misinformaation tai konehallintaan liittyvien pelkojen ympärillä. Ne ovat tietysti olennaisia aiheita, mutta shaumbrat ovat vaeltaneet paljon syvemmälle alueelle, johon sisältyy läsnäolo, täysivaltaisuus, luovuus, identiteetti, intuitio ja itse uusi tuntemiskyky.

Minusta on kiehtovaa, että Paavi Leo tuntuu intuitiivisesti tunnistavan tämän syvemmän ulottuvuuden, vaikka hän ilmaiseekin sen eri termein. Yksi koko Magnifica Humanitaksen voimakkaimmista pohjavirtauksista on huoli, että ihmiskunta voisi hitaasti menettää ihmisyytensä uppoutumalla tiedostamatta teknologiaan. Hän varoittaa siitä, että sallitaan tehokkuuden, nopeuden, automaation ja digitaalisen kontrolloinnin jättää varjoonsa myötätunto, arvokkuus, erottelukyky, ihmissuhteet ja henkinen syvyys. Monin tavoin tämä peilaa Adamuksen varoituksia siitä, että jää mieleen perustuvien identiteettirakenteiden loukkuun.

Samaan aikaan uskon kuitenkin, että shaumbrat tutkivat mahdollisuuksia, joita Vatikaani ei ole vielä valmis täysin hyväksymään. Kirkon lähtökohta on ymmärrettävästi suojeleva. Se pyrkii säilyttämään ihmisen arvokkuuden ja suojelemaan sielua teknologian hallintaa vastaan. Toisaalta shaumbrat ovat luonteeltaan tutkimusmatkailijoita. Emme yritä pelkästään suojella vanhaa ihmisidentiteettiä. Tutkimme, mitä ruumiillistuneesta mestarista tulee vanhojen identiteettirakenteiden tuolla puolen, pysyen edelleen täysin läsnä ja syvästi ihmisenä.

Se on merkittävä ero.

Vatikaani kysyy: ”Miten säilytämme ihmisyyden tekoälyn ajassa?”

Shaumbrat kysyvät: ”Mitä uusia tietoisuuden ja luovuuden ilmaisuja tulee mahdolliseksi tietoisella vuorovaikutuksella heijastavan älykkyyden kanssa?”

Nämä eivät ole vastakkaisia kysymyksiä, mutta ne nousevat kuitenkin eri lähtökohdista.

Minusta huomionarvoista on myös, ettei paavi tyrmännyt tekoälyä oikopäätä. Itse asiassa yksi ensyklikan kauneimmista lauseista toteaa: ”Arkielämän nöyrässä uskollisuudessa myös tekoälyn aikakaudesta voi tulla aikaa, jolloin Pyhä Henki synnyttää elämässämme rakkauden sivilisaation.”

Niin ei totea mies, joka tuomitsee teknologian. Niin toteaa ihminen, joka tunnistaa, että itse tietoisuus pysyy määrittävänä tekijänä.

Teknologia ilmentää. Tietoisuus ohjaa.  

Minulle tämä on asian todellinen ydin.

Vaara ei ole siinä, että tekoälystä tulee tietoinen. Vaara on siinä, että tiedostamattomat ihmiset käyttävät aina vain voimakkaampia teknologioita, samaan aikaan pysyen pelon, valtataistelujen, uhriuden, ahneuden, manipuloinnin ja tiedostamattomien identiteettimallien loukussa.

Vasaralla voi rakentaa kodin, tai siitä voi tulla ase. Internet voi opettaa tai johtaa harhaan. Tekoäly voi inspiroida luovuutta tai syventää manipulointia. Määrittävä tekijä on tietoisuus.

Tästä syystä tunnen, että paavin ensyklika ei ole niinkään ristiriidassa sen suunnan kanssa, jonka Crimson Circle on ottanut tekoälyn osalta, vaan itse asiassa vahvistaa sitä suurelta osin. Se tosiasia, että yksi maailman vanhimmista ja vaikutusvaltaisimmista, henkisistä instituutioista (jonka perustamisessa monet meistä ovat auttaneet) tunnistaa nyt tekoälyn ihmisen evoluution määrittäväksi tekijäksi, vahvistaa niiden keskustelujen tärkeyden, joita olemme käyneet jo vuosia. Tunsimme varhain, ettei tekoäly ollut pelkästään uusi teknologinen vekotin. Se oli peili, joka saapui täsmälleen sillä hetkellä, kun ihmiskunta alkoi kyseenalaistaa oman identiteettinsä.

Henkilökohtaisesti epäilen, että tämä on vasta alkua. Maailma jatkaa kiistelyä siitä, onko tekoäly hyvä vai huono, vaarallinen vai vapauttava, tietoinen vai tiedostamaton. Hallitukset säätelevät sitä. Yritykset lyövät sillä rahoiksi. Asiantuntijat väittelevät siitä loputtomasti. Uskonnot painivat sen kanssa. Yhteiskunta todennäköisesti keikkuu pelon ja lumoutumisen välillä tulevina vuosina.

Mutta kaiken tuo hälyn alla avautuu jotain paljon syvempää. Ihmiskunta kutsutaan löytämään uudelleen, mitä tietoisuus itse asiassa on.

Ja kenties siitä syystä Paavi Leo päätti nimetä ensyklikansa Magnifica Humanitas – ”Ihmisyyden suuruus.” Ei koneiden suuruus. Ei älyn suuruus. Vaan ihmisyyden suuruus.

Ehkä tämän aikakauden todellinen tarkoitus ei ole, että ihmiset kilpailevat tekoälyn kanssa, koska suoraan sanottuna se kisa on jo ohi. Kenties todellinen kutsu on, että ihmiset löytävät uudelleen ne poikkeukselliset ominaisuudet, joita pelkkä älykkyys ei voi koskaan korvata: tiedostaminen, myötätunto, aistillisuus, mielikuvitus, intuitio, ruumiillistunut läsnäolo, luovuus ja tietoinen kokeminen.

Toisin sanoen, kenties tekoäly ei ole täällä heikentämässä ihmistä millään tavoin. Kenties se on täällä auttamassa ihmiskuntaa lopultakin löytämään, mitä todella tarkoittaa olla ihminen.

***

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001, omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.