ANTEEKSIANNON MYYTTI
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
8.6.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Jos kamppailet anteeksiannon kanssa, harkitse sitä vaihtoehtoa, ettei se ole välttämätöntä.
Meidän ei tarvitse antaa anteeksi kenellekään, eikä meidän tarvitse antaa ehdotonta anteeksiantoa vaikeille, haastaville ja toksisille ihmisille.
Anteeksiannolle on vaihtoehto: pitää voimakkaat energiarajat, jotka pitävät haastavat ja toksiset ihmiset poissa elämästämme, jotta voimme saada rauhaa, iloa ja suhteen ihmisten kanssa, jotka voivat rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa meitä.
***
Keskustellessani hiljattain erään ystävän kanssa perheestäni ja siitä, miksi minun täytyi katkaista yhteydenpito heihin 18 kuukautta sitten, hän kysyi: ”Annatko koskaan anteeksi heille?”
”Miksi minun pitäisi?” vastasin. ”Kun heidän tekonsa näyttivät minulle vain sen totuuden, jonka olin sivuuttanut vuosia?”
”No, se ei ole kovin henkistä”, hän vastasi.
”Miten se on henkistä, että annan ihmisten edelleen jäädä elämääni, kun he ovat näyttäneet minulle, kerta toisensa jälkeen, että he eivät rakasta, kunnioita tai arvosta minua, eikä se muutu?”
En suunnittele antaa anteeksi heille mitään, mitä he tekivät, koska se ei ole välttämätöntä. Olen tehnyt jo kaiken tarvittavan anteeksiantamisen antamalla anteeksi itselleni sen uskomisen, että tämän perheen toimintahäiriön korjaaminen oli minun tehtäväni ja että jos tekisin riittävästi työtä, olisin huomioimatta riittävän määrän toksisuutta, ja antaisin anteeksi riittävän usein, jonain päivänä Norman Rockwellin maalaama versio perheonnesta olisi jotenkin myös minun osani.
Se ajatus, että pitäisi antaa anteeksi ihmisille, jotka eivät halua sitä, välitä siitä tai ansaitse sitä, on pitänyt meidät lukittuna toksisiin suhteisiin vuosia tai pidempään. Ja erityisesti jos pidät itseäsi henkisenä, uskot, että sinun pitäisi antaa ehdottomasti anteeksi se, että ihmiset ovat julmia, epäystävällisiä ja ilkeitä sinulle. Jossain kohtaa hyväksyimme sen uskomuksen, että anteeksianto muuttaisi heidän käyttämisensä.
Ei muuta, eikä ole koskaan muuttanut.
Ajattelen usein tunnettua sitaattia Maya Angeloulta: ”Silloin kun ihmiset näyttävät sinulle, keitä he oikeasti ovat, miksi epäilisit heitä koskaan?” Ja kuitenkin teemme niin – uudestaan ja uudestaan.
Mutta tässä on mukana kaksi tekijää: anteeksianto ja armahdus (suom. huom. käytetyllä sanalla tarkoitetaan myös ”anteeksi antamista”), eikä kumpaakaan pitäisi sekoittaa toiseen tai ottaa kevyesti. Anteeksianto on nykykäsityksen mukaan huonon käyttäytymisen tai sellaisen käyttäytymisen katsomista läpi sormien, joka on vastoin sitä, minkä uskomme olevan hyväksyttyä suhteessa.
Armahdus on tuon käyttäytymisen muiston poistamista ja tuon ihmisen päästämistä takaisin elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
En koskaan anna anteeksi tai armahda, ja ehdotan, että ajattelemme uudelleen koko tämän käsityksen, joka on uskoakseni aiheuttanut enemmän vahinkoa ihmisille kuin mikään muu, minkä hyväksymme totuutena.
Koska tämä on totuus: ihmiset jotka kohtelevat sinua huonosti, näyttävät vain sinulle, keitä he ovat. Kun et usko heitä tai epäilet sitä, että he ovat tällaisia, olet piittaamatta totuudesta, jonka he julistavat kovaan ääneen ja rohkeasti.
Jos annat anteeksi ja armahdat heidät, ja sitten päästät heidät takaisin elämääsi, teet useimmissa tapauksissa itsellesi karhunpalveluksen. En sano, että kaikki ihmiset jotka käyttäytyvät huonosti, eivät kykene muutokseen, mutta useimmat eivät.
Anteeksianto pitää tehdä selkeiden rajojen ja odotusten kera tulevasta käyttäytymisestä. Muuten sallimme vain huono käyttäytymisen toistua ilman seurauksia. Ja tässä on varoitus, koska huono käyttäytyminen ja toksinen käyttäytyminen ovat kaksi eri asiaa.
Erotan nämä kaksi määrittelemällä ”huonon käyttäytymisen” ajattelemattomaksi, tahattomaksi ja harvinaiseksi. Toksinen käyttäytyminen taas toisaalta on hyvin harkittua, tahallista, tarkoituksellisen julmaa ja toistuvaa.
Minun tapauksessani perheen käyttäytyminen oli toksista, ja se oli ollut sitä hyvin pitkän aikaa. Yritin korjata, olla ystävällinen, rakastava ja anteeksiantava – vain saadakseni samanlaista käyttäytymistä uudestaan joka kerta.
Totuus paljastui minulle 18 kuukautta sitten dramaattisessa tilanteessa, joka teki tästä totuudesta liian epämukavan kiellettäväksi. Ei olisi perheonnea, ei läheisiä suhteita, ei kommunikointia, joka ylittäisi väkinäiset tapaamiset pakollisissa perhetapahtumissa. Nyt ei tule mitään perhetapahtumia ja kommunikointia, ja minulla on rauha, joka tulee hyväksymisen myötä.
Paras lahja jonka voimme antaa toksisille ja haastaville ihmisille, on hyväksyminen. Tämä ei ole anteeksiantoa tai armahdusta – se on myöntämistä, keitä he ovat ja ovat aina olleet. Heitä ei tee vääränlaiseksi se, että lakkaat yhä uudelleen yrittämästä luoda heihin suhdetta, jota he eivät halua, tai josta he eivät välitä, tai johon he eivät ole kykeneviä.
Ja hyväksymisen myötä katoaa odotus, kieltäminen, tuska ja se uskomus, että meidän tehtävämme on korjata heidät tai tuo suhde. Totuus on epämukava todellisuus, kun se paljastaa, keitä ihmiset oikeasti ovat, tavoilla joita emme voi enää kieltää tai sivuuttaa.
Tuolla oivaltamisen hetkellä meillä on selkeys ja polku eteenpäin, jolle he eivät enää kuulu. Sen myöntäminen, keitä ihmiset ovat ja keitä he valitsevat olla, on emotionaalinen, henkinen ja energeettinen vapaus.
Tuon vapauden myötä tulee vapautuminen anteeksiannosta. Ei ole loogista odottaa, että annat anteeksi ihmisille sen, keitä he ovat ja keitä he valitsevat olla. On epäloogista ajatella, että kun antaa heille jotain, mitä he eivät halua, tai mistä he eivät välitä, muuttaa heitä tai heidän käyttäytymistään.
Olen löytänyt tämän tosiasian luultuani vuosikymmeniä, että seuraava puhelu – kuukausien tai vuosien hiljaisuuden jälkeen jonkin kuvitellun loukkauksen vuoksi – muuttaisi kaiken. Joten päästin heidät takaisin elämääni ilon kera, jota ei kestänyt kauan. Ja vanha käyttäytyminen alkoi taas.
On kohta, jossa toivo loppuu, sietokyky loppuu ja anteeksianto loppuu. Ja sen pitäisi tulla ennemmin kuin myöhemmin, koska sitten kun joku näyttää sinulle, kuka hän oikeasti on – ja uskot häntä – totuudesta tulee epämiellyttävä todellisuus, joka valaisee sinulle polun uloskäynnille.
Voit valita poistua tai jäädä. Mutta tiedä, että jääminen ei muuta mitään ja lopulta löydät itsesi tuon uloskäyntioven edestä uudestaan ja uudestaan, kunnes päätät lopultakin avata sen ja lähteä, poistuen tuosta toksisuudesta ja lähtien polulle, joka johtaa sinut ihmisten luo, jotka voivat rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa sinua, jotka haluavat olla ystävällisessä, rakastavassa ja tasapainoisessa suhteessa kanssasi, ja jotka eivät aiheuta draama ja traumaa.
Ja anteeksi pitäisi antaa ensin itsellesi, ja sitten niille ihmisille jotka ovat aidosti pahoillaan käyttäytymisestään, jotka voivat luvata toimia paremmin ja pitää tuon lupauksen, ja jotka myöntävät, että he ovat tehneet virheen, jonka korjaamiseen heillä on halua ja keinoja.
Ilman tätä uutta perspektiiviä anteeksiantoon huomaat jatkuvasti, että sinulla on täyttymättömiä odotuksia, pettymystä, ja jatkat yritystä korjata suhteesi ihmisiin, jotka eivät tunne tekevänsä mitään väärin. Se on kova totuus myöntää, mutta jotkut ihmiset eivät aidosti tule pitämään sinusta. He ovat vain pikkumaisia, ilkeitä, mustasukkaisia, pahasuopia, vihaisia ja toksisia.
Kyllä, heihin sisältyy perhettä, sukulaisia, lapsia, hyviä ystäviä, kumppani ja ihmisiä, joista ajattelet, että heidän pitäisi rakastaa sinua. Myönnä, keitä he valitsevat olla, hyväksy heidän käyttäytymisensä, ja valitse uloskäyntiovi. Älä kuormita itseäsi vastuulla anteeksiannosta. Älä anna anteeksi ihmisille, jotka ovat näyttäneet sinulle, etteivät he halua sitä, tai välitä siitä.
Miten suojelet itseäsi toksisilta ja ilkeiltä ihmisiltä? Jotkut ihmiset sanovat, että sinulla pitäisi olla vahvemmat rajat, selittämättä, mitä se tarkkaan ottaen on. Olen opettanut energiarajoja yli 15 vuotta. Se ei ole vain sanomista ”ei” tai päättämistä, ettet aio tehdä jotain. Siinä on kyse sen päättämisestä, mihin energiasi menee ja kuka saa olla osa sitä.
Se on myös oppimista, miksi sinulla ei ole energiarajoja, miksi pelkäät asettaa niitä, tai epäröit tehdä sen tiettyjen ihmisten kohdalla. Se on ymmärtämistä, mikä agendasi on, ja minkä uskot olevan palkkioisi siitä, kun sinulla ei ole energiarajoja.
Kutsun energiarajoja ”avaimiksi emotionaaliseen, henkiseen ja energeettiseen vapauteen”, ja ne ovat sitä. Kun olet asettanut energiarajasi, et enää syytä itseäsi haastavien ja toksisten ihmisten teoista. Et enää pakota omia odotuksiasi muille. Voit valita hyväksymisen ja sitten uloskäynnin, kun siirryt kohti uutta suhdepolkua ihmisten kanssa, jotka ovat enemmän linjassa suhdemääritelmäsi kanssa. Ja mikä kaikkein parasta, et enää usko, että anteeksi antaminen korjaa kaiken, etkä pakota itseäsi antamaan anteeksi ihmisille, jotka eivät halua sitä, eivät välitä siitä, eivät välitä sinusta, eivätkä halua suhdetta kanssasi.
Energiarajat eivät ole rangaistus, kontrollia tai emotionaalisia muureja. Ne ovat päätös lakata antamasta emotionaalisia, henkisiä ja energeettisiä voimavarojasi suhteisiin, jotka aiheuttavat toistuvasti tuskaa, hämmennystä, uupumusta ja pettymystä.
Kun opit asettamaan todelliset energiarajat, lakkaat yrittämästä korjata ihmisiä, jotka eivät halua muuttua. Lakkaat neuvottelemasta toksisen käyttäytymisen kanssa. Lakkaat hylkäämästä itsesi siinä toivossa, että saat rakkautta, hyväksyntää, tunnustusta tai hyväksymisen ihmisiltä, joista pidät kiinni, koska uskot, että heidän pitäisi antaa noita asioita sinulle, koska he ovat perhettä.
Ja mikä tärkeintä, alat luottaa taas itseesi.
Energiarajat-ohjelmani opettaa sinulle … …
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.