VAINOMATRIISIN PURKAMINEN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
7.6.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istuin pallokentän laidalla katselemassa nuorimman tyttäreni peliä. Se on uudempi joukkue, enkä tunne vielä monia vanhempia. Yksi äideistä alkoi jutella kanssani ja kysyi rennosti, mitä tein työkseni. Se oli hyvin yksinkertainen kysymys – sellainen johon ihmiset vastaavat hetkeäkään ajattelematta – mutta minä kuitenkin jäädyin. Sopersin jonkin kömpelön selityksen – tietäen, etten artikuloinut sitä kunnolla, ja tuntien olevani hyvin itsetietoinen.

Sitten kysyin itseltäni: ”Miksi olet niin kömpelö/kiusaantunut?”

Melkein välittömästi tuli muisto ajalta, jolloin tyttäreni oli toisella luokalla. Nyt hän on lukion viimeisellä.

Meillä oli vaihtunut hiljattain koulu, ja hän oli alkanut ystävystyä. Hänet oli kutsuttu erään tytön syntymäpäiväjuhliin, ja hän odotti innoissaan tulevaa leikkipäivää tämän kanssa.

Sitten sain puhelun hänen opettajaltaan. Tytön äiti oli etsinyt minut netistä, saanut selville työni, ja ottanut yhteyttä kouluun. Hän ilmoitti opettajalle, ettei hänen tyttärensä saanut viettää aikaa lapseni kanssa minun työni vuoksi. Hänen mielestään se, mitä tein, oli vaarallista ja Jumalan vastaista.

Muistan vieläkin, miten sydäntä särkevää oli joutua selittämään lapselleni, ettei hän osallistuisi noihin syntymäpäiväjuhlin, eikä hänen leikkipäiväänsä enää tulisi.

Hän oli liian pieni ymmärtääkseen miksi. Totta puhuen, en itsekään tajunnut sitä. Se minkä todellakin ymmärsin, oli tuska hänen silmissään ja se oivallus, että minun valintani, polkuni ja näkyvyyteni maailmassa vaikuttivat häneen.

Tuosta hetkestä alkaen aloin rakentaa kaikessa hiljaisuudessa muureja maailmojeni välille.

Ihmiset jotka tunsivat minut työni kautta, tiesivät, mitä tein. Vanhemmat koulussa tai urheilujoukkueissa eivät tienneet. Minusta tuli taitava lokeroimaan, ja paljastin vain sen verran, että tilanne pysyi mukavana, ja vältin keskusteluja, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa tuomitsemista tai tyttäreni hyljeksimistä.

Postasin edelleen sosiaaliseen mediaan, ja kaikki voivat edelleen etsiä minut netistä, mutta yritin parhaani mukaan suojella tytärtäni, silloin kun astuin hänen maailmaansa.

Kun istuin tämän muiston kanssa, näin, että jossain kohtaa matkan varrella tästä suojelusta tuli piiloutumista, mikä aiheutti ristiriitaa kentässäni.

Minulle näytettiin, miten paljon energiaa oli mennyt itseni tekemiseen helpommin sulatettavaksi, ymmärrettävämmäksi ja hyväksyttävämmäksi. Näin, missä kohtaa pehmennän edelleen totuuttani, ennen kuin annan sen maailmaan. Minulle näytettiin myös, miten olin epäröinyt blokata sosiaalisessa mediassa ihmisiä, jotka olivat töykeitä, alentuvaisia tai tuomitsevia. Omassa halussani olla nostattamatta aaltoja, olin sallinut heidän energiansa aiheuttaa myrskyn omassa kentässäni.

Kun istuin kaiken tämän kanssa, menin syvemmälle. Se mitä löysin sen alta, ei ollut yksittäinen muisto, elämä tai uskomus. Esiin tuli jotain paljon laajempaa – jotain mitä voin kuvata vain vainomatriisiksi.

Kun kuljin sen läpi, näin, miten syvälle se oli kudottu ihmiskokemukseen. Näin vainoamista tietysti henkisten lahjojen ja kykyjen vuoksi, mutta näin sitä myös ihonvärin, etnisen taustan, uskonnon, uskonnottomuuden, seksuaalisuuden, sukupuolen, taloudellisen aseman, koulutuksen, kulttuurin ja lukemattomien muiden erilaisuuden ilmentymien vuoksi. Olosuhteet muuttuivat, tarinat muuttuivat, oikeutukset muuttuivat, mutta energeettinen arkkitehtuuri niiden alla tuntui huomattavan samanlaiselta,

Näin, miten monet meistä kantavat energeettisiä vainojälkiä esi-isiltä, kollektiivista, menneisyydestä ja nykyelämästä.

Elivätpä nuo muistot sitten alitajunnassa, esi-isäkentässä tai itse sielussa, vaikutus on usein sama. Alkuperäinen vainoaminen on saattanut olla jo kauan sitten mennyttä – kuitenkin sen jälki jää ja muovaa alitauisesti uskomuksiamme siitä, mikä on turvallista – ja mikä vielä tärkeämpää, mikä on mahdollista. Se vaikuttaa suoraan siihen maailmaan, jota luomme itsellemme.

Tiimini näytti minulle esimerkin miehestä, joka entisessä elämässä oli osa Intian kastijärjestelmää, ja häntä pidettiin kastittomana. Tässä elämässä, vaikka hän on taloudellisesti varakas, hän tuntee edelleen syvää arvottomuutta ja hyljeksii itseään. Tämä vainoaminen vaikutti häneen edelleen suuresti.

Kun katsoin vainomatriisia, näin energeettisiä siteitä kulkevan tuon järjestelmän läpi ja kietovan ihmiset takaisin samoihin pelkoihin, uskomuksiin, rajoituksiin ja lopulta samoihin ilmentymiin. Vainoaminen ei ollut vain alkuperäinen tapahtuma. Se jatkoi elämää niiden johtopäätösten kautta, joihin ihmiset tulivat vainoamisen vuoksi. Noista johtopäätöksistä tuli uskomuksia, jotka muovasivat valintoja, ja nuo vallinnat loivat todellisuuksia. Tästä todellisuudesta tulee ”silmukkapeili”, joka vahvistaa tiedostamattomat uskomukset ja ankkuroi jatkuneen vainoamisen energian. Oli hurjaa nähdä tuo täysi, kauaskantoinen vaikutus.

Mitä enemmän tarkkailin sitä, sitä enemmän oivalsin, että matriisi ei pysy hengissä ainoastaan siksi, että se luo tiedostamattomia silmukoita, vaan myös koska se opettaa meille, että nähtynä ja aitona oleminen on riskialtista ja aiheuttaa seuraamuksia.

Meillä kaikilla on jälki elämisestä heimossa tai pienessä yhteisössä, jossa vainotuksi tuleminen merkitsi usein kuolemaa. Opimme jo varhain, että joukkoon kuuluminen on tärkeämpää kuin totuus, ja turvallisuuden voi löytää vain mukautumalla.

Nyt kun työskentelemme täyden heräämisen ja sielumme ruumiillistamisen parissa, vetäydymme pois kollektiivista. Monilla meistä se laukaisee pelon ja vainomatriisin.

Olipa vainoaminen peräisin nykyelämästämme tai tulee esi-isälinjojemme tai entisten elämien kautta, seuraus on usein sama. Saatamme alkaa muokata ja pehmentää totuuttamme, eristäytyä tai lokeroida. Saatamme alkaa kutistaa elämäämme ja valoamme pelkoihin liittyen, jotka eivät ole ehkä enää totta.

Minuun teki suurimman vaikutuksen se oivallus, että nämä energeettiset siteet eivät ole yhteydessä ainoastaan ajatuksiimme. He vaikuttavat kaikkeen: mitä luomme, mitä sallimme, mitä odotamme, ja mitä koemme. Ne muovaavat kaikessa hiljaisuudessa ilmennyksiämme pitämällä meidät linjassa vanhojen tarinoiden ja vanhojen johtopäätösten kanssa. Uskomme valitsevamme vapaasti, samaan aikaan pysyen sidottuna pelkoihin, jotka rajoittavat.

Näin, miten tämä oli toiminut omassa elämässäni. Niissä kohdissa, joissa tein itsestäni helpomman ymmärtää, pidättelin osiani tai yritin tiedostamatta hallita sitä, miten muut näkivät minut.

Lahja sen näkemisestä oli nähdä myös, että sen voi purkaa.

Heti kun jostain kaavasta tulee näkyvä, se ei enää toimi varjoissa. Heti kun meistä tulee tietoinen energeettisistä siteistä, voimme alkaa kyseenalaistaa niihin liittyvät uskomukset. Voimme alkaa tutkia, ovatko pelot joita meillä on, tämän päivän totuuksia, vai kaikuja toisesta ajasta.

Se tuli myös selkeäksi minulle, että linjautuminen sielumme ja korkeimman aikajanamme kanssa vaatii muutakin, kuin vanhojen haavojen parantamista. Se vaatii purkamista, sitten irrottautumista niistä vanhoista rakenteista, joita nuo haavat tekivät, ja tietoista asumista niiden ulkopuolelle.

Kun jatkoin istumista tämän kanssa, oivalsin, että tämä on seuraavan ryhmäparannuksen polttopiste … …

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jenny Schiltz

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.