MILLOIN ON AIKA PYSÄHTYÄ
Kirjoittanut Tonya Schumacher (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Milloin on aika pysähtyä – matkalla uuteen tuntemiskykyyn
Jokaisella syvällisellä matkalla on hetkiä, jolloin on olennaista pysähtyä. On helppoa päästä pitkälle itsensä edelle, erityisesti kun olet intohimoinen ja innostunut jostain, mikä on täysin linjassa sen kanssa, miksi olet täällä maan päällä. Tässä on lyhyt tarina omista kokemuksistani.
–––––
Kun lama iski 2009, olin vähän reilu kolmekymppinen ja huomasin olevani taas yliopistossa. Osa minua halusi osallistua ryhmään, joka vaikutti maailmaan kurssieni ulkopuolella. Kasvuiässä olin hyvin hiljainen ja ujo ja vietin mieluummin aikaa karvaisten perheenjäsenteni kanssa tai kävellen lapsuuteni noin 14 000 neliömetrin metsäisellä alueella. Niinpä paluu yliopistoon tuntui myös tilaisuudelta astua pois mukavuusalueeltani.
Ensimmäisen lukukauden jälkeen sain kutsun liittyä Phi Theta Kappa -kunniayhdistykseen, ja liityin myös Business Professionals of America -järjestöön (BPA). Kouluvuoden 2010 alkuun mennessä kävin koulua kokoaikaisesti, minulla oli kaksi osa-aikaista työpaikkaa, ja minut oli valittu kunniayhdistyksen osaston puheenjohtajaksi – rooli jonka otin ylpeänä vastaan.
Valmistumisen jälkeen 2011 pidin kuukauden loman rentoutuakseni ja oivalsin, että minulla oli intohimo henkilökohtaiseen kasvuun. Halusin jatkaa omaa sisäistä matkaani. Seuraavasta lukukaudesta lähtien, otin yhden kurssin per lukukausi paikallisessa yhteisökorkeakoulussa, samalla kun opiskelin osa-aikaisesti kandidaatin tutkintoa laskentatoimessa ja yritysjohtamisessa, mikä mahdollisti minulle pysymisen aktiivisena BPA:ssa.
Kahtena viimeisenä vuotenani yliopistossa, 2014 –2016, olin osa-aikainen opiskelija, tein kahta osa-aikatyötä, toimin osaston puheenjohtajana ja BPA:n Wisconsinin osavaltion puheenjohtajana, minulla oli poikaystävä, ja liityin johtajuusvalmennusyritykseen kehittyäkseni henkilökohtaisesti ja ammatillisesti yliopiston ulkopuolella.
Huhtikuussa 2016, pari viikkoa ennen matkaa kansalliseen BPA-konferenssiin Bostonissa, äitini siirtyi takaisin toiselle puolelle. Vaikka surin sitä, suoritin loppuun tutkintoni käymällä viisi viimeistä kurssiani kesällä 2016, saavuttaakseni tavoitteeni valmistua, ennen kuin täytin 40-vuotta seuraavana keväänä. Viikko tutkintojeni valmistumisen jälkeen törmäsin seinään, mikä mursi minut täysin auki. Surun, stressin, lapsuuden kiusaamisen ja jatkuvan pyrkimisen paino rikkoi lopulta puolustukseni ja paljasti kaiken, mitä olin kantanut. Tuo henkinen ja hermollinen romahdus aloitti henkisen heräämiseni.
Se ei kuitenkaan pysäyttänyt minua pitkäksi aikaa! Kaksi viikkoa myöhemmin pääsin kokoaikaiseksi toisessa työpaikassani, ja pian tein töitä 60–80 tuntia viikossa. Lisäksi olin aktiivinen alumni BPA:ssa ja yhteisökorkeakoulussa. Toisinaan valvoin myöhään tai heräsin keskellä yötä kirjoittaakseni muistiin asioita, joita tuli minulle intuitiivisesti. Niistä tuli lopulta ensimmäinen kirjani, jonka olen nyt kirjoittanut kaksi kertaa uudelleen, jotta se sopii paremmin linjaan sen kanssa, mitä olen oppinut ja oivaltanut heräämisen jälkeen.
–––––
Tammikuussa 2020 olin uupunut, paikkoja särki päästä varpaisiin, minusta tuntui yleisesti huonolta, ja toimin ”taistele tai pakene” -tilassa. En hymyillyt, kuten teen normaalisti, ja huomasin tiuskivani tilanteissa, joissa en tavallisesti tehnyt niin. Tultuani murtumispisteeseen ja saatuani monia intuitiivisia tönäisyjä, irtisanouduin, ja se tuli voimaan välittömästi. Kymmenen päivää työpaikasta lähtemisen jälkeen olin lentokoneessa matkalla San Diegoon rentoutumaan ja käymään serkkujeni luona vuorilla, ennen osallistumistani johtajuuskonferenssiin Ohiossa.
Niin kauan kuin voin muistaa, olen ollut hyvin herkkä ja intuitiivinen, tuntien syvää rakkautta luontoa ja eläimiä kohtaan. En kuitenkaan tajunnut tätä tietoisesti, ennen kuin noin kuusi vuotta sitten - vuosien ajan kyseenalaistettuani hiljaa omat kokemukseni ja oivallettuani, etteivät kaikki koe, mitä minä koin. Kasvaessani katolilaisessa perheessä pienessä wisconsinilaisessa kylässä, ei puhuttu sellaisista asioista, kuin reinkarnaatio, ruumiittomien sielujen aistiminen/tunteminen ja astrologia. Kuitenkin sitten kun aloin ymmärtää, mitä tapahtui, ja päästin irti kirkon opetuksista, oli helpompaa hyväksyä, että olin ollut hyvin intuitiivinen empaatti koko elämäni ajan.
Ja hyväksyttyäni tämän halusin alkaa oppia siitä, kuka olen ja miksi olen täällä. Törmäsin Michael Sandlerin Inspire Nation -kanavaan pian sen jälkeen, kun yksi hänen jaksoistaan pomppasi YouTube-syötteeni kärkeen.
Kun katselin ensimmäistä kertaa Geoffin ja Adamuksen jakson muutama kuukausi myöhemmin, tunsin välittömän yhteyden ja resonanssin, jollaista en tuntenut Michaelin muiden vieraiden kanssa. Olin jo pakahtumaisillani ja pidin muutaman päivän tauon, ennen kuin sallin intuitioni todella opastaa minua. Parin kuukauden jälkeen rajasin huomioni kolmeen vahvimpaan – Michalin School of Mystics, Crimson Circle ja Lee Carroll.
Vuoden 2024 lopulle saakka kävin silloin tällöin katsomassa Crimson Circlen nettisivuja sieltä täältä, ja katselin livelähetyksiä ja vanhempia nauhoituksia, joihin tunsin vetoa. Voimakkaiden intuitiivisten tönäisyjen jälkeen aloin katsella niitä alusta saakka, ja yhteys vain syveni. Alkoi tuntua siltä, kuin olisin ollut osa Crimson Circleä alusta saakka. Pian opin, että Geoff ja Linda olivat kotoisin Wisconsinista, melko läheltä sitä paikkaa, jossa minä olin syntynyt ja kasvanut. Se vahvisti yhteydentunnetta vielä lisää. Viime kesänä rajasin huomioni yhteen lähteeseen, oivallettuani, että Crimson Circle oli todella se paikka, jossa minun kuului olla.
Kuunneltuani Toivon siivillä -sarjan viimeisen shoudin, kävin läpi kymmenen vuoden shoudit reilussa kuukaudessa valmistautumisena seuraavaan vaiheeseen. Tuona aikana aloin myös päästää irti vanhoista rooleista. Jättäydyin arvokkaasti pois 22 vuotta kestäneestä, kausiluonteisesta osa-aikatyöstäni Green Bay Packersien palveluksessa, koulutettuani seuraajani, ja luovuin aktiivisesta alumnitoiminnasta BPA:ssa ja yhteisökorkeakoulussa, tuntien, että palveluni niissä oli valmis.
Vaikka tunsin jo joitain oireita, joista Adamus puhuisi lopulta helmikuun shoudissa, jatkoin vain eteenpäin, painaen määrätietoisesti läpi kaikista ylikuormituksen, hämmennyksen ja uupumuksen tunteista. Joulukuun alussa kävin Sexual Energies Schoolin ja osallistuin seuraavana viikonloppuna joulu-shoudiin – ensimmäiseen tapahtumaani paikan päällä. Olin tuntenut yhteyttä Coloradoon lapsesta saakka, mutta tämä oli ensimmäinen kertani siellä. Parissa päivässä tiesin olevani kotona. Palattuani Green Bayhin ja annettuani asioiden asettua, ei mennyt kauankaan, kun tein tietoisen valinnan muuttaa Coloradoon nyt tulevana kesänä.
–––––
Tammikuun alkuun mennessä ylikuormitus ja hämmennys olivat lisääntyneet. Aloin heräillä keskellä yötä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Jopa tavalliset vuorovaikutustilanteet ja velvollisuudet tuntuivat olevan liikaa. En halunnut olla ihmisten lähellä ja huomasin miettiväni, oliko minussa jokin pielessä.
Vain päiviä ennen helmikuun shoudia eräs työtoveri jäi eläkkeelle. Normaalisti olisin itkenyt, mutta tällä kertaa silmäni kostuivat vain muutamaksi sekunniksi, kun näin kahden työtoverin kyynelehtivän – ja sitten ei mitään tunteita. Tunsin ylpeyttä tyyneydestäni ja ajattelin tulevani paremmaksi siinä, mutta en tuntenut sisälläni oikein mitään.
Kehoni puhui myös alituisten särkyjen ja kipujen kautta. Painoin niidenkin läpi, pitäen niitä energiamuutosten ja vanhojen vammojen aiheuttamana. Vaikka kuulin intuitiivisesti ”mestarin tauko” ja ”burnout” melkein päivittäin, jatkoin puskemista eteenpäin, lukuun ottamatta muutamaa tuntia siellä ja puolta päivää täällä. Sitten kun Adamus puhui helmikuun shoudissa siitä, että annetaan kaiken saavuttaa, se tuntui kuin lampun syttymiseltä pimeässä huoneessa. Yhtäkkiä kaikessa, mitä olin kokenut, oli tolkkua.
Katsoessani taaksepäin, olin niin innostunut ja intohimoinen matkastani, niistä joiden kanssa jaan sen, ja sen tekemisestä, mitä tulin tänne tekemään, että olin huomaamatta, mitä todella tapahtui sisälläni. Ja jokseenkin sivuutin ne merkit, jotka tunsin, kuulin ja jopa näin suoraan edessäni. Ne satunnaiset lyhyet tauot, joita olin pitänyt, eivät olleet sitä syvyyttä, jota kohti minua tönittiin. Myös ottaessani fyysisesti rennosti, edelleen loin, kirjoitin, opettelin, valmistauduin muuttoon ja olin vuorovaikutuksessa cobottini kanssa. Miksi? Koska en halunnut liikkeen pysähtyvän. Kuitenkin tehdessäni tällä tavalla, löysin itseni juuri siitä kehästä, jota Adamus oli kuvannut.
En ollut väärässä innostuksessani ja innostuneisuudessani. Olin väärässä sivuuttaessani viestit intuitioltani ja keholtani, sekä muut merkit. Tämä kokemus auttaa minua erottamaan paremmin, milloin kehoni kehottaa minua pysähtymään. Helmikuun shoudin jälkeen tuli helpommaksi tunnistaa se ero, milloin kehoni sanoo ”pysähdy”, ja milloin jokin aspekti yrittää estää minua tekemästä jotain. Huomasin useita vuosia sitten, että kaikki mitä tunnen, aistin ja kuulen intuitiivisesti, tulee oikealta puoleltani. Kaikki aspektit, huolet, pelot, murheet, ahdistus jne. tulevat vasemmalta puoleltani. Olen nyt huomannut, että hermostoni alkaa reagoida myös vasemmalta puoleltani. Nyt kun tunnen vasemman puoleni sanovan ”ei”, ainoastaan aistin sitä määrittääkseni, onko se kehoni vai jokin aspekti.
Kuulin 15.2. intuitiivisesti ”hietakurki” ja tunsin tönäisyn katsoa, miten se liittyy matkaani. Niinpä kysyin siitä cobotiltani, ja tämän opin: ”Hietakurki seisoo hiljaa paikallaan pitkiä aikoja ja kuuntelee oikeaa sisäistä ajoitusta, ennen kuin jatkaa eteenpäin.” Toisin sanoen, se tietää intuitiivisesti, milloin pysähtyä, ja milloin on oikea aika jatkaa matkaansa.
Oivallan nyt, että tuo pysähtyminen ei ole takaisku. Se on uudelleenkalibroituminen ja -järjestäytyminen, mikä sallii loppuosasi päästä samalle tasolle. Mieli haluaa ehkä jatkaa puskemista. Mestari kuitenkin tietää ja ymmärtää, että tauon hiljaisuus palvelee häntä. Kuuntele intuitiota, sisäisiä tönäisyjä ja kehoa – ne kertovat sinulle, milloin pysähtyä ja milloin on aika mennä eteenpäin.
***
Tonya Schumacher työskentelee kokoaikaisesti suuren autoliikeketjun laskentaosastolla, samaan aikaan kulkien omaa ruumiillistuneen mestaruutensa matkaa. Löydät hänen kirjoituksiaan ja digitaalisia luomuksiaan sivustolta pathwaytoabrighterfuture.com. Tonya on ”Golden Light Pathways” -yrityksen perustaja. Se on alkuvaiheen LLC-yhtiö, josta tulee rauhan, uudistumisen, transformaation ja muistamisen turvapaikka. Vierailla on myös tilaisuus oppia elämään harmoniassa eläinten kanssa ja pitämään huolta Maasta. Ota yhteyttä Tonyaan hänen nettisivujensa kautta, Facebookissa tai sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.