PALUU EEDENIIN – HÄPEÄN PURKAMINEN
Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
13.4.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Palasin hiljattain Hondurasista, jossa vietin pääsiäisviikonlopun työskennellen kristallipyramidien kanssa, jotka ovat yhteydessä Mesoamerikan linjaan. Viikkoja etukäteen oli käynyt läpi joitakin elämäni intensiivisimmistä vihkimyksistä, punoutuen yhteen kristallisen (Kristuslinjautuneen) aurinko-Sofia-energian kanssa ja valmistautuen ankkuroimaan sen täydemmin. Tiesin, että tässä matkassa oli kyse astumisesta syvemmin tuohon työhön, yhdistymisestä pyramidien kanssa, ja auttamisesta vakauttamaan nuo taajuudet voimakkaan energiaviikonlopun aikana.
Saavuimme pieneen lomakeskukseen, joka oli tyhjä ensimmäisenä yönä. Vain me olimme siellä, ja kun ilta eteni, hiljainen tyhjyys kietoutui kaiken ympärille kuin tyhjiö. Menin syvään meditaatioon, ja välittömästi kuva rististä ilmestyi yhä uudestaan. Energia virtasi pystylinjaa pitkin ja sitten laajeni ulospäin vaakasuorien haarojen kautta.
Kun kysyin, mitä se tarkoitti, Jeshua tuli sisään lempeästi. Hän näytti minulle, ettei ristin ollut koskaan tarkoitus symboloida hänen kuolemaansa tai kärsimystään. Sen sijaan se on aina ollut kartta hengen astumisesta kehoon, virraten alas pystysuoraa kanavaa pitkin ja avautuen laajaksi ojennettujen käsivarsien ja avoimen sydämen kautta. Hän ei koskaan tarkoittanut, että ihmiset uskoisivat hänen kuolleen meidän syntiemme vuoksi. Hän tiesi, että hän kävisi läpi hyvin julkisen kuolemisprosessin, sallisi kehonsa kulkea ylösnousemuksen kautta valokehomuotoon, ja palaisi.
Koko pointti oli havainnollistaa, ettei kuolema ollut pysyvä, ei lähelläkään loppua. Kun transformoidumme valokehoksemme, jatkamme pelkästään eteenpäin. Se mitä seurasi, näytti selvästi, miten tuo viesti oli ajan kuluessa kääntynyt nurinkuriseksi ja hallinnan työkaluksi – kerrostaen syyllisyyttä ja häpeää sydämiin, joiden ei ollut koskaan tarkoitus kantaa sitä.
Tuona yönä nuo nurinkääntymiset jatkoivat avautumistaan. Minulle näytettiin, miten paljon syyllisyyttä monet meistä ovat kantaneet, uskonnollista traumaa, ei vain tästä elämästä, vaan myös muista. Erityisesti siihen ajatukseen liittyen, että olimme syy jonkun kärsimykseen, että ”syntiset itsemme” aiheuttivat toisen kuoleman. Tunsin, missä tuota häpeää kannettiin kehossani ja katselin, kun se purkautui.
Sitten minulle tuotiin muistoja omista lapsistani vauvoina – heidän silmänsä niin puhtaat ja tuoreet suoraan Lähteestä – ja miten uskonto väitti, että he saapuivat kantaen perisyntiä, jo valmiiksi velassa. Sekin oli syvällinen nurinkääntyminen. Emme tule tähän elämään syyllisyyden kuormittamana siitä hetkestä lähtien, kun vedämme ensimmäisen kerran henkeä.
Luomiskertomus tuli seuraavaksi. Näin Lilithin, Aatamin ensimmäisen vaimon, joka kieltäytyi alistumasta ja lähti puutarhasta. Hänen valintansa johti siihen, että hänen tulevat jälkeläisensä leimattiin paholaisiksi – sama vanha kaava, jossa torjunta kääntyy demonisoinniksi.
Voimakastahtoinen naispuolinen olento on leimattu pahaksi, ja sitä on käytetty pelottelutarinana. Tätä tarinaa kerrotaan uudestaan ja uudestaan.
Sitten tuli Eeva, jonka sanottiin muodostuneen Aatamin kylkiluusta, jotta hän olisi alistuva ja palvelisi. Kuitenkin syvin nurinkääntyminen on se, ettei yksikään olento tällä planeetalla tule olemassaoloon ilman naista. Naiset eivät tule miehistä – miehet tulevat naisten kautta. Minulle näytettiin Eeva, joka kurkotti omenaa, tietoa, itse valaistumista. On sanottu, että käärme viekoittelee häntä. Kuitenkin käärme on voimakas transformaatiosymboli.
Eeva valitsi olla pysymättä pienenä ja tottelevaisena, ja on sanottu, että sekä hän että Aatami karkotettiin Eedenin puutarhasta. Seurannut rangaistus leimasi naiset miehen turmioksi, joksikin hallittavaksi ja väheksyttäväksi.
Tunsin sen häpeän asuvan syvällä, jota olin kantanut omassa kehossani tuon uskomusjärjestelmän vuoksi. Katselin, kun Jeshua veti luon ohjelmoinnin rintakehästäni.
Yksi kerros joka osui erityisen kovaa, oli muisto neljänneltä luokalta katolisessa koulussa. Se oli äitienpäivän messu, ja pappi huusi naama punaisena, miten kaikki naiset olivat huoria, joita täytyi hallita, ja miten heidän täytyi alistua miehille. Torjuin sen välittömästi nuoressa mielessäni, mutta kun katsoin ympärille ja näin äitien istuvan pää painuksissa, osa minua omaksui sen joka tapauksessa. Tuo häpeä löysi kodin kehostani.
Vaikket olisi suoraan altistunut kristinuskolle tai muille uskonnollisille opeille tässä elämässä, nämä ohjelmat voivat elää kentässä muista elämistä, ja ne ovat kehossa, kunnes ne ovat valmiita siirtymään pois.
Kun meditoin tuona yönä, tunsin ohjelmoinnin purkautuvan, kuin vanhat johdot, jotka alkavat viimein löystyä. Seuraavana päivänä tulivat ihmiset, ja lomakeskuksen energia muuttui, mutta pysyin syvällä prosessissa.
Snorklatessani näin, miten aikuiset kaatavat häpeää lapsiin fyysisen, mentaalisen, emotionaalisen tai seksuaalisen kaltoinkohtelun kautta, ja miten keho kantaa näitä kerroksia kuin sedimenttiä. Tunsin selvästi valinnan paikan: jatkaa sen kantamista tai päästää siitä irti. Oli aika päästää siitä kaikesta irti. Tunsin, että hyvin paljon valui pois minusta.
Minulle näytettiin yksi nurinkääntyminen, joka kulkee syvällä kollektiivikentässämme ja joka on aiheuttanut hyvin paljon vääristymää seksuaalisuteen ja kehoon liittyen. Olemme sitoneet seksuaalisuuden hyvin tiukasti pelkkään fyysiseen muotoon, sen sijaan että tunnistaisimme sen kahdeksi hengeksi, jotka sulautuvat toisiinsa kehon kautta. Keho on vain kulkuneuvo, pyhä astia. Kuitenkin silloin kun teemme kehosta koko tarinan ja näemme alastoman ihmismuodon luonnostaan seksuaalisena, se luo häpeän ja hallinnan kerroksia, joita ei ollut koskaan tarkoitus olla.
Tämä vääristymä on vahingoittanut meitä lukemattomilla tavoilla. Se on hämärtänyt, miltä jumalainen liitto sielujen välillä voisi tuntua. Se on saanut meidät pelkäämään, häpeämään ja tuomitsemaan oman luonnollisen muotomme. Jopa lapset, puhtaassa viattomuudessaan, oppivat varhain, että heidän täytyy peittää ja kätkeä itsensä siitä pelosta, mitä paljastuminen voisi tarkoittaa.
Tämän matkan aikana minulla oli kaksi uskomatonta kohtaamista barrakudojen kanssa, jotka pysyvät kanssani pitkään. Snorklaan usein silmät suljettuna, koska hiljainen kellunta vedessä tuntuu hyvin meditatiiviselta ja vastaanotan hyvin paljon informaatiota. Kerran avasin silmäni ja näin suuren barrakudan tuijottavan suoraan minua vajaan metrin päässä. Se oli aavemaisen hiljaa paikallaan, saalistaja täysin läsnä. En kuitenkaan tuntenut pelkoa. Katselimme vain toisiamme noin viisi minuuttia.
Tuo barrakuda kantoi terävän vaiston ja päättäväisen selkeyden energiaa, sellaista joka ei haaskaa tippaakaan energiaa ja joka kohtaa säpsähtämättä sen, mitkä on piilossa tai epämukavaa. Se tuntui kuin lähetykseltä, peililtä joka kutsuu minut kohtaamaan häpeän, jota olin purkamassa, samalla vakaalla ja pelottomalla tuijotuksella.
Seuraavana päivänä menimme veneellä syvempiin vesiin, valliriutan tuolle puolen, ja yhdistyin suoraan kristallipyramidiin. Punoin ja ankkuroin kristalliset aurinko-Sofia-koodit. Aloin tuntea, että kudoin siltaa, värähtelykerrosta tämän todellisuuden ja seuraavan välille. Sen ei tarvitse olla niin hätkähdyttävä hyppäys.
Kun pyysin tiimiäni selittämään, he näyttivät minulle lapsen, jonka jalat kasvavat. Koko 2 on liian pieni, koko 3 on liian suuri, mutta koko 2.5 on täydellinen, kunnes lapsi kasvaa lisää. Tämä silta, jota kudotaan, on puolikas koko, joka helpottaa siirtymää.
Tunsin muiden ympäri maailmaa tekevän omia versioitaan tästä työstä, vaikka he kuvaavat sitä eri tavalla. Hyvin monet meistä osallistuvat hiljaa tämän sillan rakentamiseen, jotta enemmän ihmisiä voi astua eteenpäin helpommin.
Seuraavana päivänä, lähempänä rantaa, ilmestyi toinen barrakuda. Tämä kantoi selvästi feminiinistä energiaa. Mietin, vartioiko se pesää, mutta kun tarkistin asian myöhemmin, opin, että barrakudat laskevat vain mätinsä ja antavat sen kulkea vuoroveden mukana. Jos jälkeläiset menestyvät, upeaa. Jos eivät, ne vain päästävät irti. Sen läsnäolo tuntui muistutukselta päästää irti, tuolta lopulliselta kerroksen poistolta.
Tämän matkan aikana häpeäkerrokset avautuivat ja purkautuivat. Niiden vanavedessä tuli keveys, johon en ollut yltänyt varhaislapsuuden jälkeen, ennen kuin katolinen koulu lisäsi hyvin paljon vääristymää. Tunsin jälleen yhteyteni Jumalaan puhtaimmassa muodossaan, ja ymmärsin, että vastaanotin Eedenin koodit.
Ei sääntöjen ja rangaistuksen puutarha, vaan paluu lapsenomaiseen viattomuuteen ja iloon.
Yhteyteni kaikkeen olevaiseen syveni sen yksinkertaisella tietämisen myötä, ilman epäilyksen häivää, että Jumala näkee meidät niin, kuin me näemme omat lapsemme: täysin uskomattomia, kauniita – kaikkea mahdollista ja vähän päällekin. Meitä pyydetään näkemään myös itsemme sillä tavalla.
Eedenin puutarhassa ei ollut syyllisyyttä, vääristymää tai häpeää kehoon liittyen, ei tarvetta piilottaa. Meitä kutsutaan purkamaan nämä vanhat ohjelmat, jotta voimme palata tuohon vapauteen, tuohon pelkän olemisen, itseään tiedostamattomaan iloon, juuri sellaisena kuin Luoja loi meidät.
Koko tuo kokemus oli syvän merkityksellinen.
Kun palasin kotiin, ajattelin tarjota välittömästi kristallisten aurinko-Sofia-koodien ja Eedenin koodien lähetystä. Tiimini korjasi minua lempeästi. Ensin meidän täytyy purkaa ne häpeän kerrokset, joita hyvin monet meistä vielä kantavat uskonnolliseen vääristymään, perisyntiin, naispuolisuuteen. kaltoinkohteluun ja syyllisyyteen liittyen, joita meidän ei ollut koskaan tarkoitus kantaa. Vasta sitten uudet koodit voivat laskeutua puhtaasti.
Päätin tarjota kuukausittaisessa shamanistisessa kaukoparannuksessa … …
Minut kutsuttiin armollisesti Mauille tämän kuun lopussa työskentelemään tähtiportin ja Lemurian energioiden kanssa siellä ja jatkamaan sillankutomistyötä. Pysy kuulolla päivityksistä, kun tämä on otos siitä, mitä tiedän tapahtuvan – tulee todennäköisesti olemaan paljon enemmän.
Kun palaan, tarjoan lähetyksinä … …
Tiedä, että Lähteen silmissä sinua rakastetaan juuri sellaisena, kuin olet: epätäydellisen täydellinen, tuohon viattomaan iloon palaamisen arvoinen. Se nurinkääntyminen jonka alla olemme eläneet, murtuu ensin sinussa.
Lähettäen sinulle paljon rakkautta ja iloa,
Jenny
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.