TUOLLA ULKONA ON RANKKAA

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
18.10.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Tuolla ulkona tulee rankemmaksi. Jos ei ole maapallon lämpenemistä, on hurrikaani. Jos ei ole kuivuutta, on tulvaa, ja tilanne pahenee. Ja kuitenkin muut viestit (hyviltä tyypeiltä) kehottavat meitä olemaan antamatta yhtään energiaa näille tapahtumille, fokusoitumaan siihen, mitä haluamme nähdä maailmassa, jne. Mutta voimmeko? Miten voimme tasapainottaa nämä vastakohdat ja löytää silti tavan kasvaa henkisesti, ennen kuin on myöhäistä?

Vastaus: Voin kuvitella olevani jonkin seminaarin oppitunnilla, joita pidimme Gaian kanssa kymmenen vuotta sitten. Varmasti sinä olit siellä! Voin kuvitella myös kuulevani yleisön taputtavan kysymyksellesi. Varmasti tätä lukevat ihmiset kysyvät itseltään samaa, ihmetellen, miten osasit lukea heidän ajatuksensa, ja toivoen, että he olisivat kysyneet tätä jo kauan sitten.

Lyhyt vastaus on, että Hengen kaikki aspektit ovat parhaansa mukaan valmistautuneet tähän aikaan, ja jatkavat sitä edelleen. Joskus ajattelen, että varoituskampanjat aloitettiin liian aikaisin. Meistä tuli ajan kuluessa omahyväisiä, käänsimme huomiomme muualle ja työnsimme taka-alalle osan siitä, mitä opimme. Se ei ole kenenkään vika – aikajanat joita pyysimme, eivät sopineet yhteen kokemuksemme kanssa. Kenties luulimme, että se olisi kauempana edessä – tarpeeksi kaukana ettei meidän tarvitsisi tehdä asialle mitään.

Heränneissä yhteisöissä kiersi 80-luvulla visionäärinen kartta. En muista kaikkea siitä, mutta muistan kuitenkin, että osia Kaliforniasta oli poissa (hukkuneet veden alle luullakseni) ja niin myös Florida. Pohjois-Amerikka oli jakautunut kahteen mantereeseen, maanjäristysten ja tulvien hajottamana, jotka seurasivat Mississippi-jokea. Älä siteeraa minua tässä – jatkan muistini varassa. Muitakin mantereita oli siirretty tai järjestetty uudelleen. Joitain maita oli nimetty uudelleen, toisia hävinnyt kokonaan. Karttajäljitelmiä ilmestyi pian sen jälkeen, ennen kuin hävisivät kuriositeettikaappiin. Viime aikoina olen kuullut, että uusia karttoja, joissa Maata on järjestelty uudelleen valtavasti, kiertää jälleen. Nämä kartat olivat ja ovat mielenkiintoisia, mutta niitä ei ole laajasti hyväksytty tai uskottu. Miksi? Miksi emme usko, että sen mittaluokan tapahtumat olisivat mahdollisia elinaikanamme?

Silloin ajateltiin yleisesti, että nuo suuret muutokset tapahtuisivat vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Mutta niin ei käynyt. Ne eivät tapahtuneet silloin, eivätkä ne tapahtuneet 2012 – seuraavana suurena virstanpylväsvuotena. Miksi se ei tapahtunut silloin? Koska tuo kartta ei ole täysin paikkansapitävä, eivätkä ne aikajanat jotka menevät ristiin maailmamme kanssa, ole lineaarisia – ne ovat kaarevia, ne siksakkaavat, ne muuttuvat. Ihmisaikajanat tekevät samaa. Jotain on tapahtumassa.

Silloin kun profetiat ja ennusteet eivät ilmenny ennakoidusti, luottamus kärsii. Epäilemme, unohdamme vanhat opettajamme ja etsimme uusia. Etsimme uusia viestejä, jotka sopivat ajatteluumme. Se on ihmisjuttu. Sitä teemme. Tämä kartta on vain esimerkki. Merkit olivat selviä, ne eivät olleet piilossa meiltä. Eivätkä ne ole piilossa nyt.

Yksi suosittu ajatus, joka on elää edelleen, on, että "meidän" valotyöntekijöiden, meidän parantajien, opettajien, heränneiden olentojen jne. mukana olisi oppaita, enkeleitä ja muita valaistuneita olentoja eri tavalla kuin muilla. Me planeettatyöntekijät olemme kirjanneet ylös lukemattomia tunteja työskentelyä planeetan ja maailmanrauhan puolesta. Olemme ansainneet jokusen palkkion, ja nyt kun asiat todella hajoavat, haluaisimme lunastaa muutaman lupauksen. Ennen ajattelin sen toimivan niin, mutta nyt en ole ihan varma. En ole (vielä) nähnyt todisteita tukemaan tätä uskomusta.

Sitä odotellessa teemme edelleen parhaamme. Mutta maailma on suuremmassa sotkussa, kuin kuvittelimme. Asiat eivät ole kääntyneet ylösalaisin, mutta ne ovat epäilemättä poikittain. Vihan sävyttämät, kovemmat äänenpainot ovat suosittuja, vaarallisia agendoja tulee varjoista päivänvaloon, ja pahoilla tyypeillä joilla on rahaa ja valtaa, on enemmän vaikutusvaltaa, kuin näyttää mahdolliselta. Tiedostamattomuutta ja tiedostamattomia tekoja raportoidaan ympäri vuorokauden, mikä tekee mahdottomaksi sivuuttaa niitä. Ne vetävät meidät maailmaan, jonka kanssa meillä on vain vähän yhteistä. Tiedät jo lopun. Mitä pitäisi tehdä? Ketä pitäisi uskoa? Mikä tie on valoa? Milloin apua tulee?!

En vähättele kysymystäsi vastaamalla siihen henkisillä latteuksilla ja kliseillä, joiden alkuperäinen merkitys on vääristynyt tai hukkunut (vaikka käytän edelleen joitain niistä). Olemme sen keskellä nyt. Olemme siirtyneet Kalojen rajoitteiden yli, mutta Vesimies ei ole vielä toivottanut meitä tervetulleeksi. Sitten kun se tapahtuu, oletan, että avaus saattaa olla tiukka (lisää siitä toisella kertaa). Tällä erää olemme maailmojen välissä, jossa asiat hajoavat, jotta uusia asioita voi tulla esiin. Energeettisesti se näyttää valon ja varjon kattilalta, jota hämmennetään luonnollisilla ja keinotekoisilla vastavoimilla – positiivinen ja negatiivinen, valo ja pimeys, hyvä ja paha. Tämä välitila ei erota ääripäitä tai tee tolkkua niihin. Se vain hämmentää niitä. Voin kuvitella aurinkomme heittävän (salaman)välähdyksiä kattilaan varmistamaan, että kaikki sekoittuu hyvin. Myöhemmin tulee sitten aika erottaa ja tislata.

Kummallisesti tämä tieto lohduttaa minua, koska jotain tapahtuu lopultakin. Olen nähnyt lapsesta saakka näkyjä tästä ajasta, mutta olen aina hyväksynyt sen mahdollisuuden, että se olisi voinut olla mielikuvitustani. Olisin tyytyväinen ollessani väärässä. Joskus minua pelottaa. Sinun tapaasi minulla on kuva, millainen maailma voisi olla, jos hoivaisimme sitä ja itseämme – maailma jossa ystävällisyys on kuningas. Etsin tuota maailmaa joka päivä. Joskus löydän sen, mutta se häviää, ja niin käy myös toivolleni.

Nyt aion olla esoteerinen, etkä ehkä pidä siitä. Eräällä vanhalla ystävälläni oli tapana kutsua tätä osuudeksi, jossa opettajat luikertelevat ulos opetuksistaan, uneksivat uusista kursseista joissa on kannustimia, todistuksia ja lisäyksiä, kirjoittavat uuden työkirjan ja katsovat uuteen tapahtumahorisonttiin, jonka päivämäärä on tarpeeksi kaukana tulevaisuudessa, jotta sallitaan uudet seuraajat, mutta ei niin kaukana, että se lannistaisi ketään uskomasta, että heillä on suora ja elintärkeä rooli esitettävänä. Ystäväni kutsui tätä huijariklausuuliksi, ja hän tökkäsi minua kylkeen "minähän sanoin" -tyylisesti aina törmätessään siihen. Toivottavasti en kuulosta siltä!

Olemme kokonaisia osia suuremmassa kokonaisuudessa, joka on vielä suuremman kokonaisuuden sisällä ja suorassa suhteessa itseensä ja kokonaisuuteensa. Kukaan ei ole vastuussa (ei tarvitse olla). Tässä kokonaisuudessa valo on olemassa itsenään ja heijastuksena kaikesta muusta. Me olemme se. Juuri nyt, tällä hetkellä, muuttamatta mitään, me olemme se. Kokonaisuuden ilmaisumuotoihin sisältyy yksilön fyysinen elämä maan päällä, ymmärryksemme ylittävien voimien (ei henkilöiden) järjestämänä. Siihen sisältyy jokainen mahdollinen seikkailu ja aistimus, ja jokainen tarina joka voidaan kertoa, myös se jota elämme nyt. Kaikissa tarinoissa on ainakin yksi rikollinen. Meidän tarinassamme vaikuttaa olevan monta. Jokaiseen tarinaan sisältyy fyysisiä haasteita (jottemme kyllästy). Tarinoiden kirja ei koskaan lopu, mutta luvut ja juonet loppuvat. Tarinat ovat dynaamisia, ne eivät pysy paikallaan. Ne liikkuvat ja muuttuvat, kuten mekin. Maailmamme on jokapäiväisille aisteillemme niin totta, kuin voi olla, mutta se on myös fasadi, julkisivu jollekin suuremmalle, viisaammalle ja kauniimmalle. On hyödyllistä muistaa tämä, kun näemme vaaran edessä.

Tietoisuus on tietämistä (muistamista), että olemme täällä kokemassa yksilönä olemisen ja aina kun mahdollista valitsemassa kokemuksia, joista pidämme enemmän. Henkinen valitseminen on erilaista, kuin tilaisi ruokalistalta ja odottaisi annoksen tulevan pöytään. Se voi toimia niin, muttei usein toimi. Silloin kun valintakyky putoaa tietyn oktaavin alle, tulee tiedostamattomuutta ja sankka sumu kietoo maailmamme sisäänsä. Sitä näemme tänä päivänä maailmassamme, ja tilanne voisi pahentua, ennen kuin se tulee paremmaksi.

Asiat jotka tulevat pahemmaksi, ovat osa vanhaa ajattelutapaa (tarinaa). Kirjoittajat eivät ole saaneet muutamaa viime lukua vielä valmiiksi. On edelleen paljon mahdollisuuksia. He pyytävät apuamme. Useimmat meistä ovat kyllästyneet vanhaan tarinaan, mutta olemme kiinnittäneet niin paljon huomiota siihen, että siitä on tullut kivikova. Emme muista, miten kivi hajotetaan, mutta Gaia muistaa. Ja myös sitä näet maailmassa nyt.

Maa ei toimi meitä vastaan. Maa tekee pohjatyötä seuraavalle seikkailullemme, mutta emme voi nähdä sitä rajoittuneesta perspektiivistämme. Ymmärrämme tämän älyllisesti, mutta huoli omasta itsestämme estää meitä näkemästä suuremman kuvan.

Miksi meidän pitäisi fokusoitua siihen, mitä haluamme nähdä maailmassa, eikä siihen mitä eteemme marssitetaan 24/7? Miten muuten se syntyy, jos tietoiset ihmiset eivät fokusoi huomiotaan siihen? Silloin kun minulla on energiaa siihen, teen sitä – valitsen sen, uneksin siitä, pyydän sitä, kuvittelen sen ja keksin sen. Henkinen kasvu on siinä. Se on sen olemisessa ja tekemisessä, minkä tiedämme olevan oikein, vaikkei muu maailma tiedä. Silloin kun minulla ei ole energiaa siihen, lepään. Säästän energiaani. Yritän olla kuluttamatta energiaa paikkoihin, jotka eivät ole ansainneet kunnioitustani. Pidän kohteliaasti etäisyyttä ihmisiin, jotka väheksyisivät arvoani.

On myös palkkioita tuolla ulkona ja täällä sisällä. Ne eivät vain näytä siltä, kuin kuvittelimme. Jotkut meistä seurasivat polkua, jonka luulimme olevan ruusuinen. Kiipesimme vuorille etsien viisautta, jahtasimme pimeyttä pois ja paransimme rikkoutuneita osia. Ja nyt olemme tässä. "Tässä" voi olla hyvä paikka, kun sitä ei hallitse pelko. Yksi suosikkikliseeni on pelosta: pelko on väärä todiste, joka vaikuttaa todelta. Muistatko sen? Mutta nyt se on muuttunut muotoon: pelko on "V*tut kaikki ja juokse!" (Suom. huom. "pelko" muodostuu sanojen alkukirjaimista; lauseen alkuosa ilmaisee turhautumista; ei käänny hyvin suomeksi.) Pakko nauraa!

Emme voi sivuuttaa vaikeita tilanteita, joita näemme ympärillämme. Mutta voimme valita, milloin ja miten pitkään katselemme, kuuntelemme ja luemme. Voimme valita, miten paljon tilaa ja aikaa annamme sille imeä hyvinvointiamme. Tuo viesti ei muutu paljon. Se on toistuva ja addiktoiva. Voimme kohdistaa huomiomme muualle. Voimme sulkea sen. Useimmat meistä ovat menettäneet kyvyn sulkea sen. Oltuamme vuorovaikutuksessa maailman kanssa, meidän pitäisi levätä. Meidän pitäisi nukkua huolettomasti ja nähdä mielenkiintoisia unia. Itse nukun paremmin, kun olen ollut poissa maailman jylinästä. Tuo jylinä kuulostaa muskeliautolta, joka revittelee yhtenään moottoriaan ja haastaa minua kilpailuun, jota en voi voittaa.

Ennen kuin kuuntelet ketään henkisyydestä tai mistään muusta, kuuntele olemus-kehoasi. Tämä on pelkkä arvaus, mutta en usko sen haluavan katsella uutiskanavia. En usko, että olemus-kehosi haluaa nähdä tiedostamattomuuden syytävän syyttäviä loukkauksia itselleen ympäri vuorokauden. Olemus-kehosi ei ole kiinnostunut surffailemisesta tai skrollaamisesta tai postaamisesta. Annan itselleni saman neuvon, koska se on helppo unohtaa. Järjestelmä jonka haluamme purkaa, perustuu unohtamiseen ja unessa pysymiseen. Mutta et tee sitä, koska tiedät, miten pysytään hereillä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.