SELVIYTYMISKÄSIKIRJA, OSA 136
Jatkuvia seuralaisia kanavoinut Aisha North (aishanorth.wordpress.com )
14.5.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Aloitetaanpa tämän päivän epistola muutamalla osviitalla siitä, miten tämän prosessin kehittyminen jatkuu. Joillakin teistä on jo ollut tilaisuus tutkia muistoja, jotka ovat säästyneet siirtymästä niiden erilaisten tilojen välillä, missä parhaillaan olette, tai toisin sanoen, olette pystyneet muistamaan joitain asioita, joita näitte tai joihin kenties osallistuitte ollessanne kaukana poissa ns. normaalista tilasta, missä tällä hetkellä vietätte suurimman osan ajastanne. Se on monin tavoin sekä kohottavaa että myös vähän lannistavaa joillekin, kun palaaminen takaisin päivittäiseen raadantaan voi näyttää vähän enemmältä, mitä voitte tällä hetkellä kestää. Vertaus on ehkä epätarkka, mutta joillekin se voi olla kuin menemistä kauniiseen uneen ja heräämistä painajaiseen. Tämä painajainen näyttää olevan painostavaa joka puolelta, kun romahduksesta tulee aina vain selvempää, samalla kun paljon ennustettu uusi aamunkoitto näyttää olevan kauempana kuin koskaan.
Ymmärrämme tämän, koska se on monin tavoin kuin seisomista telineillä, joita puretaan jalkojenne alla, ja voitte nähdä vain ammottavan kuilun allanne eikä ole mitään vihjettä mistään kiinteästä, mikä pehmentäisi putoamistanne, sitten kun viimeinenkin osa tätä hataraa rakennelmaa viedään pois. Tämä on erittäin hyvä vertaus prosessille, minkä keskellä tällä hetkellä olette, kun voitte nähdä vain - niitä muutamia lyhyitä välähdyksiä lukuun ottamatta, joita saatte toisesta maailmasta toisinaan - maan häviävän altanne, kun kaikki näyttävät tulevan vielä valmiimmaksi juoksemaan jyrkänteen yli joutuen aina vain enemmän paniikkiin reaktioissaan. Tämä - yhdessä sen tosiasian kanssa, että kaikki nämä niin paljon puhutut havainnot tulevasta näyttävät vain jonkinlaiselta kangastukselta - saa kaikkein urheimpia lukuun ottamatta vaipumaan syvempään epätoivoon kuin aiemmin.
Tehän TIEDÄTTE jo, millainen paratiisi on. Siksi ympäröivä maailma näyttää tulevaan joka hetki synkemmäksi ettekä te voi käsittää, miten pystytte pitämään valomajakkanne vakaana kaiken tämän mullistuksen läpi. Teiltä näyttää kirjaimellisesti loppuvan polttoaine, koska ette ole vielä nähneet mitään ratkaisevaa, ja tämä saa uskonne hyvään horjumaan. Te kaikki odotatte varmaa merkkiä siitä, ettei myös uusi aamunkoitto ole vain savuverhoa ja peilejä, kun voitte nähdä vain niiden luoman harhan läpi, jotka on usutettu pitämään ihmiskunta ikuisesti pimeydessä. Nyt kun olette nähneet tämän harhan läpi, on tullut hyvin, hyvin vaikeaksi löytää mitä merkitystä pysymiselle siinä.
Haluatte jotain parempaa kuin tämä ja jotain parempaa todellakin häämöttää horisontissa. Mutta missä se on, huudatte epätoivoisena ja näistä huudoista tulee aina vain vaativampia, kun aika kuluu ja näette vain lisää kärsiviä ympärillänne ja tunnette kehon, mikä kamppailee kovemmin ja kovemmin kyetäkseen selviytymään kaikista vastoinkäymisistä, joita sen on käytävä läpi voidaksenne saavuttaa tuon tarunomaisen määränpään. No, sanotaanpa vain, että rakkaat ystävät, teille on odotettavissa yllätys - jotain mikä rauhoittaa sydäntänne ja hälventää paljon sitä epäilyä, mitä edelleen lymyää sisällänne.
Emme puhu sellaisesta maailmantapahtumasta, mitä usein kuvataan elokuvissanne ja missä ihmiset seisovat suu ammollaan, kun massiivisia aluksia laskeutuu taivaalta. Ei, puhumme henkilökohtaisesta kutsusta johonkin muuhun - tilaan missä teille näytetään, mistä unelmanne oikeasti on tehty ja missä pystytte näkemään, koskettamaan ja tuntemaan sitä mannaa, mitä olette kaivanneet hyvin pitkään. Kuten aina, puhumme vertauskuvin, koska tätä ei sanastollanne voi kuvata tarkasti. Siksi voimme sanoa vain, että taivas tosiaan odottaa aivan kulman takana eivätkä lohdutushuutonne ole jääneet kuulematta.
Tiedämme, että te kaikki tarvitsette vain vähän lisää vakuuttelua, ja teemme parhaamme varmistaaksemme, että saatte sitä aivan lähitulevaisuudessa. Tässä on kaikki, mitä haluamme jakaa kanssanne tänään, rakkaat ystävät - ainakin tällä tavalla. Mutta varmistakaa, että avaatte sydämenne tulevina päivinä kaikin tavoin, millä voitte, ja teemme parhaamme pujahtaaksemme sisään tervehtimään ja viemään teidät ns. vihreämmille niityille. Ainakin antamaan teille pienen vilahduksen siitä, mitä teille on varastossa, sitten kun tämä teeskentely missä teidän vielä täytyy olla mukana joka päivä, on elänyt aikansa ja voitte lopultakin luopua siitä otteesta, mikä tällä tiheällä alimaailmalla on ollut teistä aionien ajan.
Jatkuvia seuralaisia kanavoinut Aisha North (aishanorth.wordpress.com )
14.5.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Aloitetaanpa tämän päivän epistola muutamalla osviitalla siitä, miten tämän prosessin kehittyminen jatkuu. Joillakin teistä on jo ollut tilaisuus tutkia muistoja, jotka ovat säästyneet siirtymästä niiden erilaisten tilojen välillä, missä parhaillaan olette, tai toisin sanoen, olette pystyneet muistamaan joitain asioita, joita näitte tai joihin kenties osallistuitte ollessanne kaukana poissa ns. normaalista tilasta, missä tällä hetkellä vietätte suurimman osan ajastanne. Se on monin tavoin sekä kohottavaa että myös vähän lannistavaa joillekin, kun palaaminen takaisin päivittäiseen raadantaan voi näyttää vähän enemmältä, mitä voitte tällä hetkellä kestää. Vertaus on ehkä epätarkka, mutta joillekin se voi olla kuin menemistä kauniiseen uneen ja heräämistä painajaiseen. Tämä painajainen näyttää olevan painostavaa joka puolelta, kun romahduksesta tulee aina vain selvempää, samalla kun paljon ennustettu uusi aamunkoitto näyttää olevan kauempana kuin koskaan.
Ymmärrämme tämän, koska se on monin tavoin kuin seisomista telineillä, joita puretaan jalkojenne alla, ja voitte nähdä vain ammottavan kuilun allanne eikä ole mitään vihjettä mistään kiinteästä, mikä pehmentäisi putoamistanne, sitten kun viimeinenkin osa tätä hataraa rakennelmaa viedään pois. Tämä on erittäin hyvä vertaus prosessille, minkä keskellä tällä hetkellä olette, kun voitte nähdä vain - niitä muutamia lyhyitä välähdyksiä lukuun ottamatta, joita saatte toisesta maailmasta toisinaan - maan häviävän altanne, kun kaikki näyttävät tulevan vielä valmiimmaksi juoksemaan jyrkänteen yli joutuen aina vain enemmän paniikkiin reaktioissaan. Tämä - yhdessä sen tosiasian kanssa, että kaikki nämä niin paljon puhutut havainnot tulevasta näyttävät vain jonkinlaiselta kangastukselta - saa kaikkein urheimpia lukuun ottamatta vaipumaan syvempään epätoivoon kuin aiemmin.
Tehän TIEDÄTTE jo, millainen paratiisi on. Siksi ympäröivä maailma näyttää tulevaan joka hetki synkemmäksi ettekä te voi käsittää, miten pystytte pitämään valomajakkanne vakaana kaiken tämän mullistuksen läpi. Teiltä näyttää kirjaimellisesti loppuvan polttoaine, koska ette ole vielä nähneet mitään ratkaisevaa, ja tämä saa uskonne hyvään horjumaan. Te kaikki odotatte varmaa merkkiä siitä, ettei myös uusi aamunkoitto ole vain savuverhoa ja peilejä, kun voitte nähdä vain niiden luoman harhan läpi, jotka on usutettu pitämään ihmiskunta ikuisesti pimeydessä. Nyt kun olette nähneet tämän harhan läpi, on tullut hyvin, hyvin vaikeaksi löytää mitä merkitystä pysymiselle siinä.
Haluatte jotain parempaa kuin tämä ja jotain parempaa todellakin häämöttää horisontissa. Mutta missä se on, huudatte epätoivoisena ja näistä huudoista tulee aina vain vaativampia, kun aika kuluu ja näette vain lisää kärsiviä ympärillänne ja tunnette kehon, mikä kamppailee kovemmin ja kovemmin kyetäkseen selviytymään kaikista vastoinkäymisistä, joita sen on käytävä läpi voidaksenne saavuttaa tuon tarunomaisen määränpään. No, sanotaanpa vain, että rakkaat ystävät, teille on odotettavissa yllätys - jotain mikä rauhoittaa sydäntänne ja hälventää paljon sitä epäilyä, mitä edelleen lymyää sisällänne.
Emme puhu sellaisesta maailmantapahtumasta, mitä usein kuvataan elokuvissanne ja missä ihmiset seisovat suu ammollaan, kun massiivisia aluksia laskeutuu taivaalta. Ei, puhumme henkilökohtaisesta kutsusta johonkin muuhun - tilaan missä teille näytetään, mistä unelmanne oikeasti on tehty ja missä pystytte näkemään, koskettamaan ja tuntemaan sitä mannaa, mitä olette kaivanneet hyvin pitkään. Kuten aina, puhumme vertauskuvin, koska tätä ei sanastollanne voi kuvata tarkasti. Siksi voimme sanoa vain, että taivas tosiaan odottaa aivan kulman takana eivätkä lohdutushuutonne ole jääneet kuulematta.
Tiedämme, että te kaikki tarvitsette vain vähän lisää vakuuttelua, ja teemme parhaamme varmistaaksemme, että saatte sitä aivan lähitulevaisuudessa. Tässä on kaikki, mitä haluamme jakaa kanssanne tänään, rakkaat ystävät - ainakin tällä tavalla. Mutta varmistakaa, että avaatte sydämenne tulevina päivinä kaikin tavoin, millä voitte, ja teemme parhaamme pujahtaaksemme sisään tervehtimään ja viemään teidät ns. vihreämmille niityille. Ainakin antamaan teille pienen vilahduksen siitä, mitä teille on varastossa, sitten kun tämä teeskentely missä teidän vielä täytyy olla mukana joka päivä, on elänyt aikansa ja voitte lopultakin luopua siitä otteesta, mikä tällä tiheällä alimaailmalla on ollut teistä aionien ajan.