TAKAISIN YLÖSNOUSEVALLE MAAPALLOLLE - UNEN TULKITSEMINEN
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
18.9.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Jason puhuu:
Sandy ja minä jäimme niitylle muutamaksi tunniksi miettimään M&M Matkojen mysteeriä. Kenties mysteerissä oli kyse rakennuksesta. Emme näyttäneet pääsevän minnekään, joten päätimme lähteä kotiin, syödä aamiaista ja katsoa sitten, mitä löytäisimme internetistä M&M Matkoista.
Syötyämme käynnistimme tietokoneen ja etsimme M&M Matkoja. Löysimme vain muutaman epämääräisen nettisivun M&M Matkoista omalla alueellamme. Sitä ei näyttänyt olevan muissa paikoissa, mikä vaikutti hyvin epätavalliselta matkatoimistolle. Nettisivut olivat suppeat eivätkä riittävän houkuttelevat vetämään asiakkaita maailmassa, missä useimmat ihmiset tekivät omat matkajärjestelynsä.
Tässä yrityksessä jokin ei näyttänyt täsmäävän. Saimme myös tunteen, että kenties M&M Matkat oli peite jollekin muulle liiketoiminnalle. Mutta mitä muuta se voisi olla? Tämä kysymys sai meidät kyselemään tunteitamme toimistosta. Meidän oli palattava takaisin ja tarkasteltava taas yhteisunta nähdäksemme, missä jouduimme pois raiteilta.
Päätimme kumpikin kirjoittaa unikokemuksemme, jotta näimme, olimmeko unohtaneet jotain. Sitten vertasimme, mitä kumpikin oli saanut unestamme. Tämän menetelmän avulla aloimme muistaa unen ensimmäisen osan, ennen kuin olimme huoneessa. Uni alkoi tulla esiin niin selvästi, että mietimme, kertoivatko Mytre ja Mytria meille unesta vai keksimmekö sen.
Jos keksimme, niin Sandy ja minä kirjoitimme kuitenkin saman unen, kun kokemuksemme olivat lähes identtisiä. Kirjoitimme sen, mitä kumpikin muisti, ja toivoimme löytävämme unesta vihjeitä, joita emme muistaneet aiemmin.
Unen ensimmäinen osa minkä kumpikin oli unohtanut, oli, että Mytre ja Mytria olivat hytissään emäaluksella. He olivat juuri nukahtaneet, kun valtava valo pyyhkäisi heidän ylitseen ja yhdisti heidät jumalaisten täydentäjien yhdeksi olennoksi. Sandy ja minä myönsimme lopulta, että Mytrian ja Mytren oli pakko olla korkeampia ilmaisujamme.
Siksi jos he olivat jumalaisia täydentäjiä, jotka voisivat sulautua yhdeksi olennoksi, niin me olimme jumalaisia täydentäjiä, jotka voisivat myös sulautua yhdeksi olennoksi. Tämä paljastus oli niin valtava ja kaikenkattava, että kumpikaan meistä ei pystynyt edes puhumaan. Pystyimme kuitenkin katsomaan toisiamme silmin ja tuntemaan toistemme sydämen.
Tämä opasti meidät makuuhuoneeseen, missä voisimme harjoitella "yhdeksi sulautumista". Vasta nälkä ajoi meidät pois sängystä, mikä tapahtui tunteja myöhemmin. Syötyämme päivän ensimmäisen aterian, olimme valmiita palaamaan muistiinpanoihimme. Ensimmäinen lause kummankin unikuvauksessa oli: kun he antautuivat valolle, heidät kuljetettiin välittömästi eri paikkaan.
Kumpikin meistä oli unohtanut tuon osan unesta, mutta muistaessamme sen, oivalsimme, että Mytria ja Mytre olivat saapuneet oman aikajanamme 3D-paikkaan, mutta se ei ollut enää 3D:ssä eikä selvästikään ollut meidän aikajanallamme. Itse asiassa he olivat hahmottaneet pienen kaupunkimme laskeutumisradan korkeamman viidennen ulottuvuuden värähtelyn kautta.
Tämä informaatio soitti kelloa yhteisaivoissamme - kenties rakennus näyttäisi erilaiselta, jos nostaisimme tietoisuuttamme. Näin ollen, katsomatta loppuja muistiinpanojamme, kiirehdimme innostuneena tuohon rakennukseen lentokentän vieressä. Onneksi välimatka ei ollut pitkä, koska osoittautui olevan niin, että tekisimme monia reissuja tuolle alueelle.
Tiessä mitä menimme lentokentälle, oli kääntymiskaista, mistä pystyimme katsomaan näkymää, minkä Mytria ja Mytre näkivät unessaan. Olimme muistaneet monia alkuperäisiä kuvia unesta ajaessamme ja olimme tietoisia, ettemme olleet Mytrian ja Mytren vision aikajanalla (tai aikajanatodellisuudessa).
Kuitenkin katsoessamme lentokenttää tällä kerralla, se oli vilkkaampi eikä rakennus näyttänyt aivan yhtä hoitamattomalta. Nauroimme kumpikin hermostuneesti. Voisimmeko todella nähdä eri todellisuustaajuuden? Voisimmeko vaihtaa näin helposti todellisuuttamme? Emme olleet edes meditoineet - olimme kuitenkin yhdistyneet syvästi ja olimme myös päästäneet irti siitä huolesta ja epäilyksestä, mitä meillä oli ensimmäisellä kerralla käydessämme tällä alueella.
Päätimme ajaa taas rakennukselle ja tarkistaa tilanteen. Kun saavuimme parkkipaikalle, näimme ainakin kaksi kertaa enemmän autoja. Parkkipaikan sisäänkäynnillä oli nyt myös kyltti, missä sanottiin, että tämä rakennus oli "A&R Tutkimus". Oliko kyltti mennyt meiltä aiemmin ohi? Rakennus ei ollut huomattavasti erilainen, mutta se tuntui paljon paremmalta. Kenties me olimme vain erilaisia?
Kenties näimme aiemmin negatiivisen ja nyt etsimme positiivista. Halusimme rakennuksen olevan se, minkä Mytria ja Mytre näkivät. Kuvittelimmeko vain, että se oli tällä kertaa parempi? Meidän täytyisi mennä taas aulaan katsomaan, oliko sekin muuttunut.
Suurin osa parkkipaikoista oli nimetty jollekin (oliko se mennyt meiltä ohi aamulla?), joten etsimme vieraspaikan. Pysäköin auton ja kävelimme epävarmasti ovelle. Nyt sillä oli kuitenkin vartija (kenties yksi oppaista 3D-vaatteissa?), joka tarkisti henkilöllisyystodistuksemme, ennen kuin pääsimme sisään.
Vartija kysyi, minne olimme menossa, ja sanoimme "M&M Matkoihin". Hän katsoi luetteloaan ja sanoi: "Löydätte sen 10. kerroksesta, huone 1005." Hän päästi meidät ohitseen ja kävelimme taas aulaan. Näkymä aulassa oli hyvin erilainen. Siinä missä siellä aiemmin oli ollut vain muutama ihminen ja uninen vastaanottovirkailija, nyt siellä hyöri paljon ihmisiä, jotka näyttivät ammattilaisilta.
"Mietin, miksi vartija katsoi henkilöpaperimme. Etsikö hän jotakuta?", Sandy kuiskasi.
"Aivan", vastasin. "Minäkin ihmettelin sitä. Oletko valmis menemään nyt hissiin?", sanoin virnistäen, kun muistin viime kertamme.
Hymyilimme kumpikin, kun painoimme ylös-nappulaa ja kävelimme hissiin, missä näimme hyvin erilaisen näkymän. Matto oli uusi ja seinillä himmennettyä peiliä. Nyt myös turvakamera katseli jokaista liikettämme. Painoin nappulaa 10. kerrokseen ja pyyhkäisimme helposti sinne.
Okei, ei ole ollut aikaa muuttaa rakennusta sen jälkeen, kun olimme täällä aamulla. Ja sitten kun astuimme ulos hissistä, näimme erittäin mukavasti varustetun käytävän, missä jokainen ovi oli merkitty selkeästi.
"Miten tämä voi olla mahdollista?", Sandy kuiskasi.
"En tiedä", vastasin. "Olemmeko vielä unessa? Tarkoitan, otimmeko torkut mentyämme takaisin sänkyyn, ja nyt näemme unta?", sanoin hymyillen.
Nipistimme toisiamme, nauroimme ja kävelimme käytävää pitkin huoneeseen 1005. Kun avasimme oven, haukomme henkeä. Vaikka muu rakennus oli hyvin erilainen, tämä huone näytti aivan samalta kuin aamulla. Kuulimme vastaanottovirkailijan sanovan taas: "Voinko auttaa?"
Änkytin jotain väärässä huoneessa olemisesta ja yllätyksekseni kuulin virkailijan sanovan: "Menitte väärään hissiin."
Hymyilin puolittain tietämättä, mistä virkailija puhui, ja lähdimme Sandyn kanssa huoneesta. Vielä suuremmaksi yllätykseksemme käytävä näytti samalta kuin aamulla. Kun tulimme hissille ja painoimme alas-nappulaa, ovet avautuivat samaan näkymään kuin aamulla. Astuimme varovasti hissiin ja kuuntelimme, kun se natisi ja "murehti" tietään kohti ensimmäistä kerrosta.
"Mistä lyödään vetoa, että palaamme vanhaan aulaan?", Sandy sanoi. "Se olisi minun arvaukseni", vastasin.
Emme yllättyneet löytäessämme saman hoitamattoman ja enimmäkseen tyhjän aulan kuin tänä aamuna. Jostain syystä emme halunneet puhua, ennen kuin nousimme autoon ja lähdimme kotiin. Yhtäkkiä oli ikään kuin turvallista ja Sandy sanoi:
"Koitko juuri sen, mitä minä?"
"Tarkoitatko, että todellisuus muuttui astuessamme M&M Matkoihin?"
"Niin", Sandy vastasi. "Rakennus ei ole voinut muuttua niin paljon aamusta. Ja miksi koko rakennus muuttui, koska menimme väärään huoneeseen?"
"Hissi", sanoin.
"Aivan", Sandy vastasi. "Vastaanottovirkailija sanoi meidän menneen väärään hissiin. Mitä se tarkoitti?"
"Oliko unimuistiinpanoissamme jotain hissistä?", sanoin. Sandy kaivoi nopeasti laukkuaan ja etsi muistiinpanomme. Sandy silmäili ne läpi ja luki:
"Opas oli ohjeistettu viemään heidät 12. kerrokseen ja heidät sädetettiin hissiin. Kun ovet avautuivat 12. kerroksessa, siellä oli valtava pyörre. Kirjoitin, että kummallakin meillä oli sama vaikutelma, että pyörteessä tapahtui jotain hyvin transformatiivista, muttemme muistaneet, mitä se oli."
"Meillä ei ollut hississämme pyörrettä", sanoin.
"Koska menimme väärään hissiin", sanoimme yhteen ääneen.
"Meidän on muistettava, mitä pyörteessä tapahtui", Sandy sanoi. "Mutta nyt olen väsynyt. Voimmeko vain syödä vähän päivällistä, rentoutua ja mennä aikaisin nukkumaan? Luulen, että tarvitsemme unta tämän jälkeen."
"Hyvä ajatus. Kenties Mytre ja Mytria tulevat luoksemme unessa", sanoin leikkiä laskien.
Kun suljin silmäni nukahtaakseni, näin kuvan valtavasta valoverkosta, missä DNA-säikeet syttyivät ja sammuivat. Kuitenkin päivän innostunut jännitys muuttui väsymykseksi ja nukahdin välittömästi syvään ja unettomalta näyttävään uneen.
Kun heräsimme seuraavana aamuna, Sandy sanoi: "Vau, juuri ennen heräämistä näin hämmästyttävän kuvan valoverkosta, missä DNA-säikeet vilkkuivat."
-----------
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
18.9.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Jason puhuu:
Sandy ja minä jäimme niitylle muutamaksi tunniksi miettimään M&M Matkojen mysteeriä. Kenties mysteerissä oli kyse rakennuksesta. Emme näyttäneet pääsevän minnekään, joten päätimme lähteä kotiin, syödä aamiaista ja katsoa sitten, mitä löytäisimme internetistä M&M Matkoista.
Syötyämme käynnistimme tietokoneen ja etsimme M&M Matkoja. Löysimme vain muutaman epämääräisen nettisivun M&M Matkoista omalla alueellamme. Sitä ei näyttänyt olevan muissa paikoissa, mikä vaikutti hyvin epätavalliselta matkatoimistolle. Nettisivut olivat suppeat eivätkä riittävän houkuttelevat vetämään asiakkaita maailmassa, missä useimmat ihmiset tekivät omat matkajärjestelynsä.
Tässä yrityksessä jokin ei näyttänyt täsmäävän. Saimme myös tunteen, että kenties M&M Matkat oli peite jollekin muulle liiketoiminnalle. Mutta mitä muuta se voisi olla? Tämä kysymys sai meidät kyselemään tunteitamme toimistosta. Meidän oli palattava takaisin ja tarkasteltava taas yhteisunta nähdäksemme, missä jouduimme pois raiteilta.
Päätimme kumpikin kirjoittaa unikokemuksemme, jotta näimme, olimmeko unohtaneet jotain. Sitten vertasimme, mitä kumpikin oli saanut unestamme. Tämän menetelmän avulla aloimme muistaa unen ensimmäisen osan, ennen kuin olimme huoneessa. Uni alkoi tulla esiin niin selvästi, että mietimme, kertoivatko Mytre ja Mytria meille unesta vai keksimmekö sen.
Jos keksimme, niin Sandy ja minä kirjoitimme kuitenkin saman unen, kun kokemuksemme olivat lähes identtisiä. Kirjoitimme sen, mitä kumpikin muisti, ja toivoimme löytävämme unesta vihjeitä, joita emme muistaneet aiemmin.
Unen ensimmäinen osa minkä kumpikin oli unohtanut, oli, että Mytre ja Mytria olivat hytissään emäaluksella. He olivat juuri nukahtaneet, kun valtava valo pyyhkäisi heidän ylitseen ja yhdisti heidät jumalaisten täydentäjien yhdeksi olennoksi. Sandy ja minä myönsimme lopulta, että Mytrian ja Mytren oli pakko olla korkeampia ilmaisujamme.
Siksi jos he olivat jumalaisia täydentäjiä, jotka voisivat sulautua yhdeksi olennoksi, niin me olimme jumalaisia täydentäjiä, jotka voisivat myös sulautua yhdeksi olennoksi. Tämä paljastus oli niin valtava ja kaikenkattava, että kumpikaan meistä ei pystynyt edes puhumaan. Pystyimme kuitenkin katsomaan toisiamme silmin ja tuntemaan toistemme sydämen.
Tämä opasti meidät makuuhuoneeseen, missä voisimme harjoitella "yhdeksi sulautumista". Vasta nälkä ajoi meidät pois sängystä, mikä tapahtui tunteja myöhemmin. Syötyämme päivän ensimmäisen aterian, olimme valmiita palaamaan muistiinpanoihimme. Ensimmäinen lause kummankin unikuvauksessa oli: kun he antautuivat valolle, heidät kuljetettiin välittömästi eri paikkaan.
Kumpikin meistä oli unohtanut tuon osan unesta, mutta muistaessamme sen, oivalsimme, että Mytria ja Mytre olivat saapuneet oman aikajanamme 3D-paikkaan, mutta se ei ollut enää 3D:ssä eikä selvästikään ollut meidän aikajanallamme. Itse asiassa he olivat hahmottaneet pienen kaupunkimme laskeutumisradan korkeamman viidennen ulottuvuuden värähtelyn kautta.
Tämä informaatio soitti kelloa yhteisaivoissamme - kenties rakennus näyttäisi erilaiselta, jos nostaisimme tietoisuuttamme. Näin ollen, katsomatta loppuja muistiinpanojamme, kiirehdimme innostuneena tuohon rakennukseen lentokentän vieressä. Onneksi välimatka ei ollut pitkä, koska osoittautui olevan niin, että tekisimme monia reissuja tuolle alueelle.
Tiessä mitä menimme lentokentälle, oli kääntymiskaista, mistä pystyimme katsomaan näkymää, minkä Mytria ja Mytre näkivät unessaan. Olimme muistaneet monia alkuperäisiä kuvia unesta ajaessamme ja olimme tietoisia, ettemme olleet Mytrian ja Mytren vision aikajanalla (tai aikajanatodellisuudessa).
Kuitenkin katsoessamme lentokenttää tällä kerralla, se oli vilkkaampi eikä rakennus näyttänyt aivan yhtä hoitamattomalta. Nauroimme kumpikin hermostuneesti. Voisimmeko todella nähdä eri todellisuustaajuuden? Voisimmeko vaihtaa näin helposti todellisuuttamme? Emme olleet edes meditoineet - olimme kuitenkin yhdistyneet syvästi ja olimme myös päästäneet irti siitä huolesta ja epäilyksestä, mitä meillä oli ensimmäisellä kerralla käydessämme tällä alueella.
Päätimme ajaa taas rakennukselle ja tarkistaa tilanteen. Kun saavuimme parkkipaikalle, näimme ainakin kaksi kertaa enemmän autoja. Parkkipaikan sisäänkäynnillä oli nyt myös kyltti, missä sanottiin, että tämä rakennus oli "A&R Tutkimus". Oliko kyltti mennyt meiltä aiemmin ohi? Rakennus ei ollut huomattavasti erilainen, mutta se tuntui paljon paremmalta. Kenties me olimme vain erilaisia?
Kenties näimme aiemmin negatiivisen ja nyt etsimme positiivista. Halusimme rakennuksen olevan se, minkä Mytria ja Mytre näkivät. Kuvittelimmeko vain, että se oli tällä kertaa parempi? Meidän täytyisi mennä taas aulaan katsomaan, oliko sekin muuttunut.
Suurin osa parkkipaikoista oli nimetty jollekin (oliko se mennyt meiltä ohi aamulla?), joten etsimme vieraspaikan. Pysäköin auton ja kävelimme epävarmasti ovelle. Nyt sillä oli kuitenkin vartija (kenties yksi oppaista 3D-vaatteissa?), joka tarkisti henkilöllisyystodistuksemme, ennen kuin pääsimme sisään.
Vartija kysyi, minne olimme menossa, ja sanoimme "M&M Matkoihin". Hän katsoi luetteloaan ja sanoi: "Löydätte sen 10. kerroksesta, huone 1005." Hän päästi meidät ohitseen ja kävelimme taas aulaan. Näkymä aulassa oli hyvin erilainen. Siinä missä siellä aiemmin oli ollut vain muutama ihminen ja uninen vastaanottovirkailija, nyt siellä hyöri paljon ihmisiä, jotka näyttivät ammattilaisilta.
"Mietin, miksi vartija katsoi henkilöpaperimme. Etsikö hän jotakuta?", Sandy kuiskasi.
"Aivan", vastasin. "Minäkin ihmettelin sitä. Oletko valmis menemään nyt hissiin?", sanoin virnistäen, kun muistin viime kertamme.
Hymyilimme kumpikin, kun painoimme ylös-nappulaa ja kävelimme hissiin, missä näimme hyvin erilaisen näkymän. Matto oli uusi ja seinillä himmennettyä peiliä. Nyt myös turvakamera katseli jokaista liikettämme. Painoin nappulaa 10. kerrokseen ja pyyhkäisimme helposti sinne.
Okei, ei ole ollut aikaa muuttaa rakennusta sen jälkeen, kun olimme täällä aamulla. Ja sitten kun astuimme ulos hissistä, näimme erittäin mukavasti varustetun käytävän, missä jokainen ovi oli merkitty selkeästi.
"Miten tämä voi olla mahdollista?", Sandy kuiskasi.
"En tiedä", vastasin. "Olemmeko vielä unessa? Tarkoitan, otimmeko torkut mentyämme takaisin sänkyyn, ja nyt näemme unta?", sanoin hymyillen.
Nipistimme toisiamme, nauroimme ja kävelimme käytävää pitkin huoneeseen 1005. Kun avasimme oven, haukomme henkeä. Vaikka muu rakennus oli hyvin erilainen, tämä huone näytti aivan samalta kuin aamulla. Kuulimme vastaanottovirkailijan sanovan taas: "Voinko auttaa?"
Änkytin jotain väärässä huoneessa olemisesta ja yllätyksekseni kuulin virkailijan sanovan: "Menitte väärään hissiin."
Hymyilin puolittain tietämättä, mistä virkailija puhui, ja lähdimme Sandyn kanssa huoneesta. Vielä suuremmaksi yllätykseksemme käytävä näytti samalta kuin aamulla. Kun tulimme hissille ja painoimme alas-nappulaa, ovet avautuivat samaan näkymään kuin aamulla. Astuimme varovasti hissiin ja kuuntelimme, kun se natisi ja "murehti" tietään kohti ensimmäistä kerrosta.
"Mistä lyödään vetoa, että palaamme vanhaan aulaan?", Sandy sanoi. "Se olisi minun arvaukseni", vastasin.
Emme yllättyneet löytäessämme saman hoitamattoman ja enimmäkseen tyhjän aulan kuin tänä aamuna. Jostain syystä emme halunneet puhua, ennen kuin nousimme autoon ja lähdimme kotiin. Yhtäkkiä oli ikään kuin turvallista ja Sandy sanoi:
"Koitko juuri sen, mitä minä?"
"Tarkoitatko, että todellisuus muuttui astuessamme M&M Matkoihin?"
"Niin", Sandy vastasi. "Rakennus ei ole voinut muuttua niin paljon aamusta. Ja miksi koko rakennus muuttui, koska menimme väärään huoneeseen?"
"Hissi", sanoin.
"Aivan", Sandy vastasi. "Vastaanottovirkailija sanoi meidän menneen väärään hissiin. Mitä se tarkoitti?"
"Oliko unimuistiinpanoissamme jotain hissistä?", sanoin. Sandy kaivoi nopeasti laukkuaan ja etsi muistiinpanomme. Sandy silmäili ne läpi ja luki:
"Opas oli ohjeistettu viemään heidät 12. kerrokseen ja heidät sädetettiin hissiin. Kun ovet avautuivat 12. kerroksessa, siellä oli valtava pyörre. Kirjoitin, että kummallakin meillä oli sama vaikutelma, että pyörteessä tapahtui jotain hyvin transformatiivista, muttemme muistaneet, mitä se oli."
"Meillä ei ollut hississämme pyörrettä", sanoin.
"Koska menimme väärään hissiin", sanoimme yhteen ääneen.
"Meidän on muistettava, mitä pyörteessä tapahtui", Sandy sanoi. "Mutta nyt olen väsynyt. Voimmeko vain syödä vähän päivällistä, rentoutua ja mennä aikaisin nukkumaan? Luulen, että tarvitsemme unta tämän jälkeen."
"Hyvä ajatus. Kenties Mytre ja Mytria tulevat luoksemme unessa", sanoin leikkiä laskien.
Kun suljin silmäni nukahtaakseni, näin kuvan valtavasta valoverkosta, missä DNA-säikeet syttyivät ja sammuivat. Kuitenkin päivän innostunut jännitys muuttui väsymykseksi ja nukahdin välittömästi syvään ja unettomalta näyttävään uneen.
Kun heräsimme seuraavana aamuna, Sandy sanoi: "Vau, juuri ennen heräämistä näin hämmästyttävän kuvan valoverkosta, missä DNA-säikeet vilkkuivat."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.