KÄRSIVÄLLISYYDEN OPPIMINEN
Kirjoittanut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
6.7.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Löysin tänään jotain, minkä olin kirjoittanut jokin aikaa sitten.
"Näin tällä viikolla unta, missä ylösnousin. Heräsin yhtäkkiä klo 3 ja kuulin päässäni: "Näin juuri unta ylösnousemuksesta." En kuitenkaan muistanut, miltä se tuntui. Sitten minun oli tietysti mentävä vessaan. Palattuani sänkyyn yritin muistaa tuon tunteen, mutta aloin ajatella muuta, koska kehoni oli hyvin kuuma. Yö ei ollut kuuma - kuumuus tuli sisältäni, ei ulkopuoltani.
Makasin sängyssä jonkin aikaa tuntien voimakasta kuumuutta sisälläni. Lopulta nukahdin uudestaan. Aamulla muistin kokemuksen, mutta en vieläkään muistanut, miltä uni tuntui. Onneksi minulla oli akupunktioaika tuona päivänä ja päätin muistaa unen tunteen silloin.
Kun olin akupunktiopöydällä, unen palaaminen vei jonkin aikaa, mutta vähitellen aloin nähdä itseni jossain pilveltä näyttävässä. Olin pystyasennossa kädet vartalon myötäisesti ja nousin hitaasti ylöspäin. Kuitenkin lyhyen ajan päästä tunsin kiskomista jaloissani, mikä pysäytti liikkeen ylöspäin.
Käsitin, että oli jotain, mistä minun täytyi päästää irti. En tiennyt, mitä se oli, eikä se ollut tärkeää. Se oli tärkeää, että minun oli päästettävä irti siitä, jotta voisin jatkaa ylösnousemustani. Siksi vedin syvään henkeä ja sanoin itselleni: "Päästä irti!" Palasin välittömästi hitaaseen, mutta vakaaseen ylösnousemiseen.
Ei kestänyt kuitenkaan pitkään, ennen kuin tunsin kiskomista taas. Tällä kertaa tiesin, mitä tekisin. Vedin syvään henkeä ja sanoin: "Päästä irti!" Minun oli päästettävä irti uudestaan ja uudestaan, koskaan tietämättä, mistä päästin irti. Tiesin vain, että ylösnousemus oli tärkeintä ja minun oli jatkettava.
Lopulta aloin nousta nopeammin ja kiskominen väheni kovasti. Silloin näin jotain kaukana yläpuolella. Innostustani hilliten jatkoin kärsivällisesti (en osaa kärsivällisyyttä hyvin) leijumista ylöspäin kohti tuntematonta. Ajastuksia lipui mielen läpi, mutta pystyin helposti sivuuttamaan ne ja aloin tuntea korkeampien ulottuvuuksien euforiaa. Muotoni alkoi kihelmöidä, sydämeni avautui ja kolmas silmäni keskittyi epäselvään "esineeseen" yläpuolellani.
Lopulta kaikki ajatukset lähtivät ja tunteeni olivat vain odotusta ja ihmetystä. Kiskominen oli loppunut täysin ja irtipäästäminen oli jatkuvaa. Elin antautuneena ja se tuntui luonnolliselta. Tunsin valoa säteilevän minusta ja kehoni tuntui hyvin kuumalta.
Sitten näin valon yläpuolella, joka oli kuin aamunkoiton sarastamista hämärästä aamusta. Kun katsoin tarkemmin valoa, "esine" yläpuolellani tuli selvemmäksi. Se oli orbi, jolla oli kasvot, joita en pystynyt tunnistamaan, koska valo oli liian kirkas. Kun kasvot tulivat lähemmäs ja lähemmäs, en edelleenkään voinut tunnistaa niitä, mutta tiesin, kuka se oli. Se olin minä. Ne olivat ITSENI kasvot.
Kun viikko eteni, muistin tuon MINUN, mutta vain silloin kun pystyin päästämään irti draamasta, hämmennyksestä, liikenteestä, maksamattomista laskuista jne. Ei ollut vaikea päästää irti, mutta oli erittäin vaikeaa muistaa päästää irti. Uni teki hyvin selväksi, että on myriadeja valintoja, joita meidän on tehtävä elämämme joka hetki siitä, mihin päätämme kohdistaa huomiomme.
Jos kohdistamme huomion siihen, mikä häiritsee jollain tavalla rauhaamme, kadotamme ITSEN kasvot ja vajoamme 3D-elämän draamoihin ja ristiriitoihin. Haluaisin sanoa, että olen täysin muuttunut enkä enää kohdista huomiotani siihen, mikä saa minut tolaltaan. Mutta se ei olisi totta. Rehellisyyden nimissä minun on sanottava, että olen ottanut haasteen elää tuon unen.
Siksi olen nyt tietoisempi "jonkin kiskomisesta", mutta usein tiedostan sen vasta sen jälkeen, kun olen pudonnut siihen. Toisaalta, silloin kun pystyn välittömästi päästämään irti ja elämään antautuneena, olen täysin tietoinen kyvystäni valita sen elämän, mitä luon.
Tähän päivään johtavat energiat ovat olleet hyvin intensiivisiä, nopeita, hämmentäviä, häiritseviä ja transformoivia. Sielumme on kutsunut meitä, kun taas egomme on kiskonut meitä hihasta. Ylösnousemusprosessimme on alkanut ja kaikkien prosessien tapaan, vaikeinta on murtautua vapaaksi pysähtyneisyydestä.
Siksi meidän on tehtävä jotain erilaista joka päivä. Isälläni oli tapana sanoa: "Tutki pitkään, tutki väärin." Hän sanoi myös: "Tee jotain, vaikka se olisikin väärin." Hän tarkoitti tällä, että voimme jäädä jumiin yrittäessämme olla aina oikeassa. Jos teemme virheen, jos keskitymme pelkoon - taas - se on ok. Tärkeää on saada itsemme kiinni - lopulta!
Egomme haluaa aina olla oikeassa, koska sielumme värähtelee kaiken polariteetin yläpuolella. Näin ollen ei ole oikeaa tai väärää. On vain toimintaa. Toiminnan kautta opimme ja opimme kulkiessamme. Luomme oman ylösnousemuksemme! Ja luomme sen nyt! Onnellista 10-10-10."
Olin täysin unohtanut kirjoittaneeni tämän. Itse asiassa olin unohtanut edes kokeneeni tämän. Kirjoitan tämän nyt muistuttamaan meille kaikille, että meidän on oltava kärsivällinen tässä ylösnousemusprosessissa. Kärsimättömyys luo vihaa ja viha luo pelkoa. Sitten pelko alentaa tietoisuuttamme ja laittaa ylösnousemusprosessimme odottamaan, kunnes palamme rakkauteen - ehdottomaan rakkauteen.
Ylösnousemuspolku on viitoitettu kärsivällisyydellä. Olemme tottuneet ajattelemaan ihmisajassa, mutta olemme jättämässä ajan. Siksi "ajassa" ajatteleminen sitoo meidät siihen kolmannen ulottuvuuden toimintamalliin, mistä yritämme murtautua vapaaksi. Itse asiassa yrittäminen luo myös vihaa, mikä alentaa tietoisuutta.
Monet ihmiset ovat kysyneet Arcturuslaisilta: "Mitä voin tehdä ylösnousemukseni edistämiseksi?" Arcuruslaiset antavat aina saman vastauksen: "Tee sitä, minkä tekemistä rakastat!" Rakkaus on irtipäästämistä, koska rakkaus perustuu luottamukseen ja antautumiseen. Jos emme pysty antautumaan rakkaudellemme, se kuivuu jatkuvan yhteytemme puutteesta.
Te jotka olette rakkaussuhteessa jokin kanssa - mies, vaimo, lapset, ystävä, eläin, puutarha, työ, luomisprojekti - tiedätte, että on pidettävä sydän yhteydessä tuohon rakkauteen sen säilyttämiseksi. Samalla tavalla meidän on pidettävä sydämemme yhteydessä ylösnousemusprosessiimme.
On hyödyllistä kirjoittaa ylösnousemuskokemuksiaan, kun ne voivat unohtua jokapäiväisen elämän kamppailuissa. Sitten yhtenä päivänä kun tunnet, ettet ole koskaan saanut "todellista merkkiä" ylösnousemuksestasi, voit kompastua uneen tai meditaatioon tai lyhyeen hetkeen, minkä koit vuosia sitten, ja se vahvistaa, että ylösnouset. Silloin voit oppia kärsivällisyyttä.
Lisäksi muistat, että aivan kuin sinun täytyy viettää aikaa rakkaasi kanssa, sinun täytyy viettää aikaa ITSESI kanssa paikassa tai tilanteessa, mitä rakastat. Tämän aion tehdä. Rakastan Redwoodin puita, joten sinne aion mennä mieheni kanssa.
En tiedä, miten paljon pystyn kirjoittamaan blogiini, kun nettiyhteys on tavallisesti huono. Lähetän teille kaikille kuitenkin ehdotonta rakkauttani ja luonnossa olemisen tunnetta.
-----------
Kirjoittanut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
6.7.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Löysin tänään jotain, minkä olin kirjoittanut jokin aikaa sitten.
"Näin tällä viikolla unta, missä ylösnousin. Heräsin yhtäkkiä klo 3 ja kuulin päässäni: "Näin juuri unta ylösnousemuksesta." En kuitenkaan muistanut, miltä se tuntui. Sitten minun oli tietysti mentävä vessaan. Palattuani sänkyyn yritin muistaa tuon tunteen, mutta aloin ajatella muuta, koska kehoni oli hyvin kuuma. Yö ei ollut kuuma - kuumuus tuli sisältäni, ei ulkopuoltani.
Makasin sängyssä jonkin aikaa tuntien voimakasta kuumuutta sisälläni. Lopulta nukahdin uudestaan. Aamulla muistin kokemuksen, mutta en vieläkään muistanut, miltä uni tuntui. Onneksi minulla oli akupunktioaika tuona päivänä ja päätin muistaa unen tunteen silloin.
Kun olin akupunktiopöydällä, unen palaaminen vei jonkin aikaa, mutta vähitellen aloin nähdä itseni jossain pilveltä näyttävässä. Olin pystyasennossa kädet vartalon myötäisesti ja nousin hitaasti ylöspäin. Kuitenkin lyhyen ajan päästä tunsin kiskomista jaloissani, mikä pysäytti liikkeen ylöspäin.
Käsitin, että oli jotain, mistä minun täytyi päästää irti. En tiennyt, mitä se oli, eikä se ollut tärkeää. Se oli tärkeää, että minun oli päästettävä irti siitä, jotta voisin jatkaa ylösnousemustani. Siksi vedin syvään henkeä ja sanoin itselleni: "Päästä irti!" Palasin välittömästi hitaaseen, mutta vakaaseen ylösnousemiseen.
Ei kestänyt kuitenkaan pitkään, ennen kuin tunsin kiskomista taas. Tällä kertaa tiesin, mitä tekisin. Vedin syvään henkeä ja sanoin: "Päästä irti!" Minun oli päästettävä irti uudestaan ja uudestaan, koskaan tietämättä, mistä päästin irti. Tiesin vain, että ylösnousemus oli tärkeintä ja minun oli jatkettava.
Lopulta aloin nousta nopeammin ja kiskominen väheni kovasti. Silloin näin jotain kaukana yläpuolella. Innostustani hilliten jatkoin kärsivällisesti (en osaa kärsivällisyyttä hyvin) leijumista ylöspäin kohti tuntematonta. Ajastuksia lipui mielen läpi, mutta pystyin helposti sivuuttamaan ne ja aloin tuntea korkeampien ulottuvuuksien euforiaa. Muotoni alkoi kihelmöidä, sydämeni avautui ja kolmas silmäni keskittyi epäselvään "esineeseen" yläpuolellani.
Lopulta kaikki ajatukset lähtivät ja tunteeni olivat vain odotusta ja ihmetystä. Kiskominen oli loppunut täysin ja irtipäästäminen oli jatkuvaa. Elin antautuneena ja se tuntui luonnolliselta. Tunsin valoa säteilevän minusta ja kehoni tuntui hyvin kuumalta.
Sitten näin valon yläpuolella, joka oli kuin aamunkoiton sarastamista hämärästä aamusta. Kun katsoin tarkemmin valoa, "esine" yläpuolellani tuli selvemmäksi. Se oli orbi, jolla oli kasvot, joita en pystynyt tunnistamaan, koska valo oli liian kirkas. Kun kasvot tulivat lähemmäs ja lähemmäs, en edelleenkään voinut tunnistaa niitä, mutta tiesin, kuka se oli. Se olin minä. Ne olivat ITSENI kasvot.
Kun viikko eteni, muistin tuon MINUN, mutta vain silloin kun pystyin päästämään irti draamasta, hämmennyksestä, liikenteestä, maksamattomista laskuista jne. Ei ollut vaikea päästää irti, mutta oli erittäin vaikeaa muistaa päästää irti. Uni teki hyvin selväksi, että on myriadeja valintoja, joita meidän on tehtävä elämämme joka hetki siitä, mihin päätämme kohdistaa huomiomme.
Jos kohdistamme huomion siihen, mikä häiritsee jollain tavalla rauhaamme, kadotamme ITSEN kasvot ja vajoamme 3D-elämän draamoihin ja ristiriitoihin. Haluaisin sanoa, että olen täysin muuttunut enkä enää kohdista huomiotani siihen, mikä saa minut tolaltaan. Mutta se ei olisi totta. Rehellisyyden nimissä minun on sanottava, että olen ottanut haasteen elää tuon unen.
Siksi olen nyt tietoisempi "jonkin kiskomisesta", mutta usein tiedostan sen vasta sen jälkeen, kun olen pudonnut siihen. Toisaalta, silloin kun pystyn välittömästi päästämään irti ja elämään antautuneena, olen täysin tietoinen kyvystäni valita sen elämän, mitä luon.
Tähän päivään johtavat energiat ovat olleet hyvin intensiivisiä, nopeita, hämmentäviä, häiritseviä ja transformoivia. Sielumme on kutsunut meitä, kun taas egomme on kiskonut meitä hihasta. Ylösnousemusprosessimme on alkanut ja kaikkien prosessien tapaan, vaikeinta on murtautua vapaaksi pysähtyneisyydestä.
Siksi meidän on tehtävä jotain erilaista joka päivä. Isälläni oli tapana sanoa: "Tutki pitkään, tutki väärin." Hän sanoi myös: "Tee jotain, vaikka se olisikin väärin." Hän tarkoitti tällä, että voimme jäädä jumiin yrittäessämme olla aina oikeassa. Jos teemme virheen, jos keskitymme pelkoon - taas - se on ok. Tärkeää on saada itsemme kiinni - lopulta!
Egomme haluaa aina olla oikeassa, koska sielumme värähtelee kaiken polariteetin yläpuolella. Näin ollen ei ole oikeaa tai väärää. On vain toimintaa. Toiminnan kautta opimme ja opimme kulkiessamme. Luomme oman ylösnousemuksemme! Ja luomme sen nyt! Onnellista 10-10-10."
Olin täysin unohtanut kirjoittaneeni tämän. Itse asiassa olin unohtanut edes kokeneeni tämän. Kirjoitan tämän nyt muistuttamaan meille kaikille, että meidän on oltava kärsivällinen tässä ylösnousemusprosessissa. Kärsimättömyys luo vihaa ja viha luo pelkoa. Sitten pelko alentaa tietoisuuttamme ja laittaa ylösnousemusprosessimme odottamaan, kunnes palamme rakkauteen - ehdottomaan rakkauteen.
Ylösnousemuspolku on viitoitettu kärsivällisyydellä. Olemme tottuneet ajattelemaan ihmisajassa, mutta olemme jättämässä ajan. Siksi "ajassa" ajatteleminen sitoo meidät siihen kolmannen ulottuvuuden toimintamalliin, mistä yritämme murtautua vapaaksi. Itse asiassa yrittäminen luo myös vihaa, mikä alentaa tietoisuutta.
Monet ihmiset ovat kysyneet Arcturuslaisilta: "Mitä voin tehdä ylösnousemukseni edistämiseksi?" Arcuruslaiset antavat aina saman vastauksen: "Tee sitä, minkä tekemistä rakastat!" Rakkaus on irtipäästämistä, koska rakkaus perustuu luottamukseen ja antautumiseen. Jos emme pysty antautumaan rakkaudellemme, se kuivuu jatkuvan yhteytemme puutteesta.
Te jotka olette rakkaussuhteessa jokin kanssa - mies, vaimo, lapset, ystävä, eläin, puutarha, työ, luomisprojekti - tiedätte, että on pidettävä sydän yhteydessä tuohon rakkauteen sen säilyttämiseksi. Samalla tavalla meidän on pidettävä sydämemme yhteydessä ylösnousemusprosessiimme.
On hyödyllistä kirjoittaa ylösnousemuskokemuksiaan, kun ne voivat unohtua jokapäiväisen elämän kamppailuissa. Sitten yhtenä päivänä kun tunnet, ettet ole koskaan saanut "todellista merkkiä" ylösnousemuksestasi, voit kompastua uneen tai meditaatioon tai lyhyeen hetkeen, minkä koit vuosia sitten, ja se vahvistaa, että ylösnouset. Silloin voit oppia kärsivällisyyttä.
Lisäksi muistat, että aivan kuin sinun täytyy viettää aikaa rakkaasi kanssa, sinun täytyy viettää aikaa ITSESI kanssa paikassa tai tilanteessa, mitä rakastat. Tämän aion tehdä. Rakastan Redwoodin puita, joten sinne aion mennä mieheni kanssa.
En tiedä, miten paljon pystyn kirjoittamaan blogiini, kun nettiyhteys on tavallisesti huono. Lähetän teille kaikille kuitenkin ehdotonta rakkauttani ja luonnossa olemisen tunnetta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.