KOSMINEN KIETOUTUMINEN
Kirjoittanut Aluna Joy (www.alunajoy.com)
12.5.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kosminen kietoutuminen – myytin totuuden purkaminen
Törmäsin hiljattain informaatioon siitä, miten eläinradan 12 merkkiä on merkitty Glastonburyn maisemaan. Ilmeisesti nämä eläinradan pisteet löysi 1927 nainen tehdessään ilmakartoitusta etsien todisteita, jotka liittyivät Kuningas Artturin ja hänen ritariensa seikkailuihin. Myöhemmin hän kirjoitti kirjan nimeltään A Guide to Glastonbury’s Temple of the Stars: Their Giant Effigies Described from Air Views, Maps and from “The High History of the Holy Grail.”
Aloin miettiä, oliko “myytti” Kuningas Artturista ja hänen ritareistaan itse asiassa yksi tapa kätkeä kosminen tieto Maahan. Voisivatko ritarit edustaa eläinradan merkkejä? Kaksitoista ritaria, 12 merkkiä. Mutta sitten herää toinen kysymys … kuka Kuningas Artturi oikeasti on?
Se tapa jolla eläinradan merkit muodostuvat maisemaan Glastonburyssa, tuo mieleen myös Denderan zodiakin ja muut muinaiset tähtikartat. Aloin oivaltaa, ettei kyse ole ehkä vain Avalonista ja taivaallisista yhteyksistä, vaan pyhistä paikoista ympäri maapalloa. Voisivatko muinaiset ja salaperäiset kivimuodostelmat olla itse asiassa maanpäällisiä peilauksia tähtikuvioista, joihin ne liittyvät?
Jotkut uskovat, että Brittein saarien muinaiset monumentit ovat Atlantiksen jäänteitä. Kuitenkin tätä mahdollisuutta voi tutkia myös pyhissä paikoissa ympäri maailmaa. Olen henkilökohtaisesti todistanut jotain, mikä tuntuu todisteelta mahdollisista Atlantiksen jäänteistä, Perussa, Boliviassa, Meksikossa, Hondurasissa, Jordaniassa ja muualla.
On pysyviä tarinoita ja jopa entisen elämän muistoja, jotka vihjaavat, että ennen Atlantiksen romahtamista ja monien pyhien alueiden rappeutumista maan päällä, oli tietäjiä, sanansaattajia, vartijoita ja viisaita, jotka matkustivat maailman eri osiin ankkuroimaan tietoa tulevaisuutta varten. He loivat kalentereita, seremonioita, maaeläinratoja ja tähtikuviokarttoja. He koodasivat esoteerista viisautta kiviin ja maisemiin, jotta tämä tieto voisi selviytyä sitä, mitä oli tulossa, ja se auttaisi pitämään valon ankkuroituna maan päälle haastavien aikojen läpi.
Nyt heidän jälkeläisensä, joita me olemme, muistavat tarinat Atlantiksesta ja kokoontuvat taas kerran herättämään ja ankkuroimaan uudelleen tämän muinaisen viisauden ja alkemian.
Maya-vanhimmat muistavat vielä tänäkin päivänä muinaiset seremoniansa elävänä tapana säilyttää esi-isisen viisaus. He uskovat, että tämä pyhä tieto ulottuu yli 10.500 vuoden taakse.
Mutta keitä nämä muinaiset olennot olivat?
Kelttiläisessä mytologiassa on Tuatha De Danannit, säteilevät olennot joiden sanotaan tulleen taivaasta, yliluonnollinen rotu joka on yhdistynyt viisauteen ja taikuuteen. Jotkut uskovat, että druidiperinteet saivat alkunsa heistä. Ovatko Tuatha De Danannit voineet kantaa ja ankkuroida Atlantiksen viisautta?
Kuitenkin nämä muinaiset olennot tunnetaan eri nimillä ympäri maailmaa.
Perussa heidät muistetaan Valkoisen ruusun veljeskuntana. Maya-mailla suurin opettaja oli Quetzalcoatl tai Kukulkaan, Sulkakäärme, olento joka liittyi syvästi siihen, mitä monet kutsuvat nyt Sulkakäärme-ley-linjaksi, energeettinen reitti jonka uskotaan kiertävän maapalloa. Amerikoissa tämä ley-linja virtaa sellaisten paikkojen läpi, kuin Mount Shasta, Sedona, Palenque, Machu Picchu ja Titicaca-järvi.
Lähi-idässä näiden muinaisten olentojen kaikuja voidaan löytää assyrialaisista perinteistä, ja siivekkäitä suojelijoita on edelleen hakattuna kiveen ympäri Irakia ja Irania.
Riippumatta siitä, minne katsomme maailmassa, tarinoissa muinaisista esi-isistämme on melkein aina säikeitä taivaallisesta alkuperästä, tuonpuoleisesta viisaudesta ja myyttisestä muistista. Siinä olisi täysin järkeä, että nämä muinaiset olennot ankkuroivat karttoja, kalentereita, seremonioita ja perinteitä säilyttämään jumalaisen yhteyden tähtikotimaansa ja Äiti Maan välillä.
Muinaiset megaliittitemppelit ja kivikehät voivat itse asiassa olla tähtitemppeleiden maavastineita. Pyhät paikat jotka ovat yhteydessä tähtikuvioihin tai eläinratoihin, voivat laukaista syvällisiä unia ja näkyjä, nopeuttaa heräämistä, ja auttaa meitä muistamaan oman jumaluutemme. Pelkästään astumalla pyhään paikkaan, joka on yhteydessä taivaaseen, voimme siirtyä kohonneeseen tietoisuustilaan, jossa muodostuu symbioottinen suhde meidän energiamme ja itse tähtitemppelin välille.
Miksi pystymme yhdistymään tähtitemppeleihin maatemppeleiden kautta?
Se saattaa olla itse asiassa paljon yksinkertaisempi asia, kuin luulemme, ja tiede tarjoaa kiehtovan mahdollisuuden kvanttikietoutumiskäsitteen kautta.
Astrofyysikko Travis Taylor selittää, että jos kaksi hiukkasta ”kvanttikietoutuu” ja sitten kulkee eri paikkoihin universumissa, niin se mitä tapahtuu toiselle hiukkaselle, vaikuttaa välittömästi myös toiseen. Ne pysyvät yhteydessä pitkien välimatkojen, ajan ja paikan yli.
Samaan aikaan astronomi ja kosmologi Carl Sagan on kuuluisasti sanonut, että meidät kaikki on tehty tähtipölystä.
Jos meidät luotiin tähdissä syntyneistä hiukkasista, niin kenties säilytämme intiimin yhteyden itse kosmokseen.
Olemme eläviä steeloja, eläviä monumentteja, ja eläviä tiedon säilyttäjiä. Olemme pyhiä tähtitemppeleitä, yhdistyneitä tähtiin joista tulimme. Se mitä koemme täällä maan päällä, voi kaikua välittömästi tähtien halki, joiden kanssa pysymme kietoutuneena.
Kun lisätään vielä muinaisessa pyhässä paikassa seisovan ihmisen tietoinen läsnäolo, tämä yhteys voi voimistua suuresti. Kenties tästä syystä hyvin monia mystisiä ja ylimaallisia kokemuksia tapahtuu pyhissä paikoissa – usein jopa niille, joilla ei ole aavistustakaan siitä, mihin he astuivat.
Jos kvanttikietoutuminen sallii todella yhteyden kosmoksen halki, niin kenties universumin kaukaisten osien olennot voisivat kommunikoida viiveettä meidän kanssamme, ja me heidän kanssaan.
Ja kenties tätä tapahtuu jo.
Ehkä tästä syystä tunnemme vetoa muinaisiin temppeleihin, megaliittipaikkoihin, ley-linjoihin ja energiasolmuihin maan päällä. Ne kutsuvat meitä kotiin.
Puhelin ikään kuin soi, ja meidän täytyy vain vastata siihen.
Ja entä jos keskittyneen aikomuksen avulla voimme lähettää viestejä muinaiseen alkuperäämme, juuri niihin hiukkasiin universumissa, joiden kanssa DNA:mme pysyy yhdistyneenä?
Minkä viestin lähettäisit?
Entä jos ”jumalat” joita löytyy kaikkialta muinaismytologiasta ja alkuperäiskansojen perinteistä, ovat itse asiassa kaikuja syvemmästä totuudesta?
Totuudesta, että meillä on sisällämme välitön yhteys, kvanttikietoutumisen kautta, maanpäällisen ihmiselämämme ja muinaisen kosmisen perheemme välillä.
Ja kun tämä viedään askeleen pidemmälle, kenties oivaltamalla, että meidät on tehty tähtipölystä, voimme lopultakin päästää irti siitä odotuksesta, että jokin ulkopuolinen, kehittynyt sivilisaatio pelastaa meidät. Me olemme niitä, joita olemme odottaneet.
Meistä on tulossa tietoisia muinaisten olentojen elävästä läsnäolosta. ”Jumalat” eivät ole pelkästään sisällämme – ne ovat me, ja olemme jo kotona.
Kun universumi kehittyy päiväntasausten prekession kautta, voisimmeko itse asiassa yhdistyä jälleen sen hiukkasen toiseen puolikkaaseen, josta kerran jakauduimme? Voisiko tämä selittää, miksi jatkamme etsimistä, koska jossain syvällä sisällä tunnemme vaistomaisesti, että jotain puuttuu?
Kenties tämä ”puuttuva palanen” on yhteys meidän ja suuremman universumin kanssa, joka juonii vetääkseen meidät taas kokonaiseksi.
Edes oivaltamatta sitä, olemme ehkä aina olleet taivaan eläviä ilmaisuja maan päällä, ja Maa heijastettuna taivaisiin, yhdistyneenä hiukkasten kautta, jotka pysyvät ikuisesti ja intiimisti kietoutuneena.
Ja miten voisimme odottaa tulevamme jumalien pelastamaksi, jotka ovat totuudessa me itse?
Kenties kyse ei ole sen odottamisesta, että jumalaiset olennot tai kadonneet sivilisaatiot palaavat, vaan oman yhteytemme herättämisestä ja sen taivaan elävän ilmaisun ruumiillistamisesta maan päälle, joka on jo sisällämme.
Yhteyttämme tähtiin ja ylimaallisiin olentoihin ei ole oikeasti koskaan kadotettu.
Olemme pelkästään heräämässä siihen oivallukseen, että se on aina ollut olemassa.
*
Viitteet:
John Michell: The View over Atlantis
Brinsley Le Poer Trench: Sky People, Ancient Aliens and the Supernatural
Paul Weston: The Glastonbury Zodiac
Katharine Maltwood: A Guide to Glastonbury’s Temple of Stars
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.