HomeViestejäSophia Love4.11.2026 - Me olemme niitä

4.11.2026 - Me olemme niitä

ME OLEMME NIITÄ

Yhtä kanavoinut Sophia Love (patreon.com/Sophia Love)
4.11.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänään kuulette jotain sekä Yhdeltä että minulta.

Toivottavasti se auttaa teitä.

Paljon rakkautta,

Sophia

***

Tässä on Yksi.

Kiitos.

Tänään käsitelemme asioiden henkilökohtaista puolta, jos se on ok sinulle.

En ole varma, mitä tarkoitatte.

Olet joutunut kestämään hyvin paljon tässä nykyisessä elämässäsi. Useimmat teistä ovat, riippumatta siitä, samastutteko ”tähtisiemeniin” tai johonkin muuhun. Jos tunnette vetoa näihin keskusteluihin ja niiden sisältö jotenkin resonoi kanssanne, olette valinneet nopean evoluution. Tämä saavutetaan aivan varmasti ”sydänsurun” kautta.

Monet meistä kamppailevat tai ovat eläneet haastavaa, jopa tuskallista elämää. Monet tekevät sitä vieläkin.

Kyllä.

Mikään tästä ei tarkoita, että se on ”teidän vikanne”. Sen sijaan se tarkoittaa, että kun jonotitte tilaisuutta tulla fyysiseen inkarnaatioon tällä kertaa, tilaisuutta globaaliin heräämiseen, halusitte olla täysin varmoja, että veisitte sen loppuun. Menestyksekkäästi loppuun, ja että kehittyisitte niin nopeasti ja niin pitkälle, kuin halusitte – niin pitkälle, kuin oli mahdollista mennä.

Teille on kerrottu hyvin monia valheita, jotka paljastuvat nyt ja tuodaan kaikkien nähtäville.

Kenties mahtavin valhe on, että olette heikkoja.

Maan ihmisten keskuudessa kuvaan vallasta liittyy monia harhakuvitelmia. Näitä ovat mm. valtava varallisuus, aseman tai aseistuksen tuoma voima, tai öykkärimäinen käytös.

Teidän oli tarkoitus olettaa myös, että herkkyytenne, tunteenne, ystävällisyytenne ja myötätuntonne eläviä olentoja kohtaan olivat enemmän kuin hankalia. Ne olivat tarpeettomia, eikä niillä ollut mitään painoarvoa.

Olette nyt tarinan kohdassa, jossa osat vaihtuvat. Niitä pidetään vahvuuksina, mitä olette pitäneet heikkouksina. Hankalat ”vikanne” ovat nyt supervoimianne.

Kaikki nämä vastoinkäymiset ovat, rakkaimmat Rakentajani, koetelleet sisuanne. Se vahvistaa teitä – on aina vahvistanut. Olette selviytyneet myrskystä monta kertaa, ettekä olleet koskaan yksin. Ette kertaakaan. Hyvin, hyvin monia oli ympärillänne joka kerta. Se oli osa sopimustanne.

Se ”palkinto”, että herää ihmisenä ollessaan, oli niin upea, että päätitte tavoitella sitä kaiken todennäköisyyden vastaisesti.

Sophia, nyt haluaisin sinun kertovan aiemman näkysi.

Oikeasti?

Kyllä.

Sillä tuossa näyssä on jotain, mikä saattaa auttaa kaikkia, jotka lukevat tämän. Et ehkä ole tunnistanut, mihin viittaan.

Luulen, että olen.

Hyvä. Kerro, ole hyvä. Kommentoin tarkemmin, jos on tarvetta.

Okei. Olen melkein kyynelissä, kun näky palaa. Toivottavasti pääsen taas tämän läpi. Pyydän vain, että kun luette tämän näyn, kunnioitatte sitä, etten halua puhua siitä enää.

Minulla on näky itsestäni noin 6- ehkä 5-vuotiaana. Minulla on ylläni mekko, joka oli mielestäni erittäin kaunis. Tunsin itseni kauniiksi tuossa mekossa.

Jos voisitte nähdä hänet, näkisitte hyvin pullean tytön, jolla on polkkatukka, valtavat valkoiset puhvihihat, mustavalkoinen itävaltalaistyylinen mekko ja mustat kiiltävät kengät. Hymyilen tuon mekon vuoksi. Se oli joulumekko.

Sisäpuolella oli erilaista. Elämääni sisältyi vakavaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Hymyilin aina kuvissa, koska tiesin, mitä tapahtui, kun en totellut.

Minulla oli ”erikoisystäviä”, jotka olivat näkymättömiä ja jotka veivät minut pois, silloin kun en halunnut tuntea tai nähdä asioita. En kutsunut heitä enkeleiksi, koska olin niin nuori, mutta nyt epäilen, että sitä he olivat.

Yksi viittaa siihen, mitä tapahtui tänään.

Muutama viime viikko on tuonut monia muistoja takaisin elämästäni. Aiemmin tänä aamuna tunsin pienen itseni. Hänet piti vapauttaa jostain kivusta. Niinpä menin siihen mukaan, ja näky muuttui.

En ollut enää tuossa mekossa, vaan istuin veneen takaosassa, suurin piirtein samanikäisenä. Asuin kasvuiässä saarella.

Jalkani roikkuvat veneen perän yli, ja näen itseni nyt (tässä iässä) kumartuvan nuoremman itseni viereen ja ympäröivän hänet siivillä – omilla siivilläni. Ne ovat helmiäishohtoisen siniset ja valtavat.

Käy ilmi, että ainakin yksi ”auttajistani” elämäni ensimmäiset 14 vuotta olin minä.

Olemme kumartuneena yhteen veneen takaosassa, ja hän kertoo minulle, että hänellä on hyvin pelottava mies, jota hän ei halua nähdä. Hän kertoo minulle joitain asioita, joita hän muistaa miehestä.

Hänen silmänsä ovat kiinni. Hän pitää minua toisesta kädestä. Toisessa kädessä hänellä on ilmapallo, jonka väritän nyt näyttämään tuolta mieheltä. Hän kertoo, miten suuri sen täytyy olla, miten paljon heliumia siihen pitää laittaa. Teen sen, mitä hän sanoo. Se on hyvin paljon suurempi, kuin hän itse.

Kun ilmapallo on valmis, sanomme yhdessä: ”Yksi, kaksi, kolme”, ja päästämme sen lentämään taivaalle. Kun se on enää vain piste, kerron hänelle, että hän voi avata nyt silmänsä ja katsoa, jotta hän näkee, miten kaukana se on. Tuo muisto ei voi satuttaa häntä enää.

Hän nojaa päänsä minua vasten ja sanoo: ”Kiitos, äiti.” Hän nukahtaa siihen asentoon. En liiku pitkään, pitkään aikaan.

Näen nyt, että me olemme niitä, jotka ovat auttaneet itseämme pääsemään näin pitkälle. Saattaa olla myös muita, mutta ensisijaisesti me. Teimme sen itse. Itsemme hyväksi.

Olemme hemmetin kovia.

Olemme niitä, joita olemme odottaneet.

Hyvin kerrottu, Sophia, hyvin kerrottu.

Lisää sanoja ei tarvita.

Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Next >