Viisaus-sarja
SHOUD 2

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.11.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tunnekaksinaisuuden tuolle puolen

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, kaikki. Tervetuloa Viisaus-sarjan shoudiin 2. Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun pääsemme alkuun.

Minun täytyy myöntää, että olen onnellinen ylösnoussut mestari. Kaikki he taitavat olla, mutta minä olen erityisen onnellinen juuri nyt. Olen onnellinen, koska en oikeasti tiennyt, pääsisimmekö siihen paikkaan, missä olette nyt.

Tiedättehän, silloin kun Tobias tuli luokseni noin vuonna 2009 ja pyysi minua ottamaan Crimson Circlen haltuuni, koska hän oli tulossa vähäksi aikaa takaisin Maahan Samina, kuorikehossa. Hän puhui siis kanssani. Huhu kertoo, että hän oli puhunut monille muille ensin, mutta he kieltäytyivät, joten hän tuli lopulta minun luokseni ja sanoi: ”St. Germain, auttaisitko ohjaamaan näitä upeita ihmisiä, shaumbroja? Menisitkö alas työskentelemään heidän kanssaan? Sinun täytyy olla lempeä koko ajan. Sinun täytyy olla ystävällinen ja myötätuntoinen. Sinun täytyy tavallaan hoivata heitä. Sinun täytyy jopa hellitellä heitä aina silloin tällöin. Mutta viitsisitkö tehdä nuo sessiot, tuon kanavoinnin? Kuten tiedät, kutsumme sitä shoudiksi. Se on yhdistelmä sinua, Cauldrea ja Lindaa, ja kaikkia shaumbroja.”

Minun täytyi miettiä sitä jonkin aikaa. Olin kuullut shaumbroista. Muut ylösnousseet mestarit puhuivat teistä. Olin kuullut teistä – hurjista kapinallisista, jotka eivät koskaan tehneet kotitehtäviään. Eivät koskaan vieneet asioita loppuun. Valittivat paljon. Jos sanoisin: ”Itään”, te sanoisitte: ”Länteen”, ja minun täytyi miettiä asiaa. Halusinko oikeasti tehdä sen?

Minun oli mukava olla asemassani ylösnousseena mestarina. En tarvinnut työtä, en tarvinnut työpaikkaa, en tarvinnut rahaa. Mutta tunnustelin sitä, ja tunnustelin teidän sydämiänne. Ei vain sitä, millaisia olette ihmisidentiteetteinänne, vaan putosin sydämiinne … tunnustelin sydämiänne. No, putosin niihin myös (naureskellen; Adamus sekosi sanoissaan). Ja ajattelin: ”Kokeilen sitä joka tapauksessa. Ehkä kuusi kuukautta, ja katsotaan, mihin se johtaa.”

Niinpä palasin Tobiaksen luo kertomaan: ”Kyllä, yritän tehdä parhaani, mutta pidetään joku toinen taustalla valmiina auttamaan. Kuthumi – hän ei tee kovin paljon nykyään – tai joku muu. Mutta ehkä kannattaisi pitää joku taustalla valmiina.” Ja olen ollut hämmästynyt koko tämän ajan.

Olen ollut kerrassaan hämmästynyt siitä, että olette todella pysyneet sitoutuneina ja uskollisina. Ja tuosta ulkokuoresta, ulkoisesta persoonasta huolimatta, joka teillä on – merirosvo, kapinallinen – teillä on hyvin valtava sydän. Valtava sydän. Siitä syystä teidän täytyy joskus käyttäytyä toisin, kuin olisitte tuo kova merirosvo, koska syvällä sisällä olette todellakin, ehdottomasti, myötätuntoisia ja sydämellisiä ihmisiä.

En koskaan ajatellut, että pääsisimme näin pitkälle. Luulin, että jatkaisimme – en tiedä – ehkä kuusi kuukautta, vuoden, jotain sellaista. Mutten koskaan ajatellut, että pääsisimme oikeasti näin pitkälle. Mutta tässä sitä ollaan.

Tässä sitä ollaan ja puhutaan Uuden tuntemiskyvyn saaresta. Joo, puhumme paljon tekoälystä. Tekoäly ei ole se asia, jota tavoittelemme. Ei, tavoittelemme tietoisuutta ja energiaa tällä planeetalla. Tavoittelemme uutta tuntemiskykyä. Tekoäly on vain yksi monista, monista työkaluista, joita käytämme. Tekoäly on ilmiömäinen.

Se tuli mukaan työhömme, silloin kun olimme kohta valmiita menemään seuraavalle tasolle – yhtäkkiä työkalu oli siinä. Huomaatte sen enemmän ja enemmän elämässänne: työkalu on siinä, silloin kun tarvitsette sitä. Onpa kyse sitten työstä, jota teemme yhdessä shaumbroina, tai jostain omassa henkilökohtaisessa elämässänne, työkalu on yhtäkkiä siinä. Se ei tule etukäteen. Se on siinä, silloin kun tarvitsette sitä.

Ja tässä olemme ja puhumme Uuden tuntemiskyvyn saaresta, puhumme älykkyydestä, joka on erittäin tärkeä asia juuri nyt. Puhumme kentistä. Puhumme energiasta – mitä se todella on – ja valosta. Pääsemme syvälle metafysiikkaan. Emme puhu vain avaruusolennoista ja Lemuriasta. Puhumme seuraavasta askeleesta.

Kaikki mitä teemme tässä, on myös valon väittämistä muulle ihmiskunnalle tällä hetkellä. On heidän asiansa, päättävätkö he hyödyntää sitä vai eivät. Mutta välitämme tuon potentiaalin, jotta seuraavat työkalut ovat valmiina oikeaan aikaan. Jotta esimerkiksi tekoälyä käytetään planeetan hyväksi, sen tuhoamisen sijaan.

Ja tiedän, että tällä hetkellä on paljon edestakaista keskustelua ja väittelyä siitä. On paljon pelon lietsontaa. Mutta kerron teille – omasta perspektiivistäni, joka on melko hemmetin hyvä – että tekoäly tulee palvelemaan ihmiskuntaa.

On joitain töyssyjä ennen sitä. Näette sellaisia asioita, kuten tällä hetkellä, että teknologiamarkkinat ovat alhaalla. Niitä tarvitsi tavallaan säätää. Kaikki nuo datakeskukset, valtavat energiaa kuluttavat datakeskukset, ovat nopeasti vanhanaikaisia, kun uusia teknologioita tulee käyttöön. Siis vaikka juuri nyt rakennetaan kiireen vilkkaa datakeskuksia, kahden vuoden päästä siinä mennään jo eri suuntaan.

Siis kyllä, olen innossani. Olen onnellinen siitä, missä olemme tässä työssä. Miten Crimson Circle on organisaationa onnistunut pitämään kaiken kasassa. Se oli yksi suurimmista huolistani. Miten oikein pärjäätte, erityisesti miten pidätte tämän kissalauman koossa? Miten pidätte kissalauman koossa? Miten motivoitte, miten johdatte käyttämättä kovakouraista ja rautaista otetta? Miten autatte näyttämään tulevaisuuden, mutta ilman tyhjiä lupauksia? Miten teette siitä asian, joka on sovellettavissa jo tänään? Teemme kaikkea sitä.

Ja ymmärrän  – paljolti Cauldren harmiksi – että olen tavallaan kitkenyt pois paljon shaumbroja. Tämä ei ollut heidän paikkansa. He olivat – aion olla kaunistelematon siinä – energiasyöppöjä, emmekä tarvitse sitä. Meillä on aivan liian paljon tekemistä, emmekä tarvitse sitä häiriötekijää, jonka energian syöjät aiheuttavat. He ovat tervetulleita takaisin koska tahansa. Ehdottomasti tervetulleita takaisin, mutta eivät energian syöjinä, vaan myötävaikuttajina, osallistujina, tutkimusmatkailijoina.

Ja joo, heitä oli melkoinen joukko. Huomautin siitä heti Tobiakselle, kun hän puhui kanssani. Sanoin: ”Tobias, minun täytyy harventaa porukkaa vähän tässä, koska siellä minne menemme – Oivaltamiseen, täysin uuteen aikaan tällä planeetalla – sille ei ole sijaa. On paljon muita organisaatioita, joihin he voivat mennä, mutta minä haluan sitoutuneita ihmisiä, omistautuneita ihmisiä.” Menin jopa niin pitkälle, että sanoin: ”En välitä, vaikka heitä olisi vain viisi.” En oikeasti välitä, koska jo se itsessään voi vaikuttaa asioihin.

Se mitä meillä tällä hetkellä on, on maailmanlaajuinen yhteisö. Ja se on tavallaan mielenkiintoista – luulen, että sinä ja Cauldre olette kumpikin huomanneet sen (Lindalle) – että on niitä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään tätä energiaa. Ja he joko lähtevät kaikessa hiljaisuudessa, tai he ovat loukkaavia ja kriittisiä, ja se on ok, koska he ilmaisevat vain tunteita. Sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Siinä ei ole kyse teistä tai kenestäkään. Mutta sille ei yksinkertaisesti ole paikkaa. Eikä edelleenkään ole, erityisesti nyt kun menemme Uuden tuntemiskyvyn saarelle. Kaikelle sille ei ole paikkaa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä sen myötä kaikkeen, mitä te teette. Ja se on rankkaa toisinaan. Se todella on. Se on rankkaa. Joskus on helpompaa seurata kuin johtaa, mutta me teemme sitä. Se tulee tehtyä.

Äskettäinen varainkeruuhanke, joka oli hyvin tärkeä juuri nyt – eikä vain rahassa, vaikka se on tärkeää. Luulen, kuten Cauldre on osoittanut, että tämä projekti, tämä Uuden tuntemiskyvyn saari, on monen miljoonan dollarin projekti. Ja kerroin hänelle yhtenä iltana, kun hän istui täällä Villassa, lanailla myöhään illalla: ”Cauldre, ette te pääse sinne, minne yritämme mennä, sillä tavalla, jolla tällä hetkellä teette sitä. Jonkin täytyy muuttua.” Ja tietysti hän oli hämmentynyt, hyvin hämmentynyt ja vähän tuohtunut minulle. Hän sanoi minulle: ”No, miten se sitten tehdään?”

Ja sanoin: ”Vetoa shaumbroihin. Se on heidän yhteisönsä. Se on heidän organisaationsa.”

Nimittäin Crimson Circle on yhteisö. Shaumbrat ovat yhteisö ennen kaikkea. Se ei ole liiketoimintaa. Sillä täytyy olla liiketoimintaa, jotta yhteisö pysyy koossa. Mutta siinä itsessään ei ole kyse liiketoiminnasta. Se on toissijaista. Kyse on siitä, mikä palvelee shaumbroja. Mikä palvelee teitä matkallanne? Miten voimme työskennellä yhdessä yhteisönä ja auttaa toisiamme matkan varrella?

Ja tämä äskettäinen varainkeruukampanja osoitti shaumbrojen syvän kiinnostuksen ja sitoutumisen. Tietenkin siihen tarvitaan vielä paljon lisää rahaa, mutta se oli siemen, ja se aloitti sen, sai prosessin liikkeelle. Sillä ja superenkeleillä, joita tuli mukaan, on valtava vaikutus juuri nyt siinä, että kyetään menemään eteenpäin Uuden tuntemiskyvyn saaren kanssa.

Salliminen

Ja tässä minä nyt olen, vaikka en tiennyt, miten kauan todellisuudessa olisin Crimson Circlen mukana, ja nautin elämästäni enemmän kuin koskaan. Olen Ylösnousseiden mestareiden klubilla kuin riikinkukko, ja tepastelen ympäriinsä ja puhun minun ihmisistäni, minun ryhmästäni, siitä mitä me teemme. Ja sitten kun tepastelu loppuu, kun kaikki ylösnousseet mestarit palaavat takaisin sinne, missä asuvat klubilla tai jossain muualla, minä palaan takaisin omaan yksityiseen kirjastooni, ja puhelin alkaa soida.

Ei kirjaimellisesti puhelin, vaan teidän yöllisiä soittojanne alkaa tulla. Todennäköisesti nyt enemmän kuin koskaan. Luulin, että ennen niitä oli paljon, mutta nyt se on melkein tauotonta, koko pitkän yön. ”Adamus, mitä teen tälle?” ”Adamus, sanoit niin.” ”Adamus, en kestä sitä.” Plaa, plaa, plaa. Silloin vedän syvään henkeä – minun on pakko – ja pysyn erossa paniikista, draamasta ja kaikesta muusta. Vedän syvään henkeä ja sanon sen, mikä saa jotkut teistä tolaltaan, mutta se täytyy sanoa: salli.

Tiedän, että olette kyllästyneet kuulemaan sen. Mutta jonain päivänä tekin opetatte sitä. Jonain päivänä työskentelette muiden kanssa, jotka käyvät läpi omia kamppailujaan, ja he vaativat vastauksia tai taikasauvaa, tai he vaativat, että te heilautatte taikasauvaa ja yhtäkkiä teette heidän elämästään parempaa. Ja te sanotte: ”Salli vain.”

”Salli vain?! Mitä tarkoitat sallimisella?” Ja silloin te vedätte syvään henkeä ja sanotte: ”No, ihan vain sallimista.” Käyttäydytte kuin mestari, sanotte sen mestarillisesti: ”Salli vain”, tuolla tavalla (sanoen sen pehmeästi ja vakaasti). Ja he ehkä haluaisivat motata teitä naamaan, mutta pohjimmiltaan kyse on juuri siitä.

Miksi? No, se on osa elävää metafysiikkaa. Kaikki tämä on luonnollista liikettä.

Tämä ei ole mitään, minkä yritämme luoda ja keksiä. Emme yritä tehdä sellaisia asioita, kuin kentät, emmekä yritä tehdä energiaa. Nämä kaikki ovat luontaisia asioita. Tapahtuu luonnollista kehitystä. Jos astuisitte takaisin omaan elämäänne ettekä yrittäisi hallita kaikkea, ettekä olisi huolissanne siitä ja ajattelisi sitä jatkuvasti, ja vain sallisitte sen, niin on luonnollista liikettä. Se tapahtuu joka tapauksessa.

Vaikka sekaantuisitte siihen, vaikka menisitte tielle, tämä luonnollinen liike – yksi asioista joista puhumme tänään – tapahtuu joka tapauksessa. Miksi ette vain sallisi sitä? Miksi yliajattelisitte sitä? Miksi taistelisitte sitä vastaan? Miksi sekoaisitte siitä? Vedätte syvään henkeä ja sallitte.

Se on syvän taso luottamisessa ”minä olen” -olemukseen, itseesi, sieluusi, omaan kenttääsi. Kutsun sitä nykyään enemmän kentäksi, mutta te miellätte sen edelleen sieluksi. Sallitte sen, ja sitten yhtäkkiä oivallatte, miten se todellakin palvelee teitä. Ei välttämättä ratkaise sitä, mitä pidätte jokapäiväisen ihmiselämänne ongelmina – haluaisitte saada rahaa maksaaksenne laskun. Se ei ole ongelma. Ongelma on paljon syvemmällä. Ongelmassa on kyse yltäkylläisyyden sallimisesta.

Joo, voisitte tehdä jotain taianomasta, ja yhtäkkiä teillä on tukku rahaa ja sillä makaisi laskut, mutta olisitte heti takaisin tuossa vanhassa tilanteessa. Me menemme sallimiseen – teidän potentiaalinne, yltäkylläisyytenne, terveytenne, oivaltamisenne sallimiseen. Ne kaikki ovat olemassa. Ne kaikki tulevat kirjaimellisesti esiin. Vasta silloin kun sivuutatte ne, tai taistelette niitä vastaan, syntyy vastustusta ja kaikesta tulee vaikeaa.

En yritä vähätellä sitä, mitä käytte läpi. Tiedän, että on vaikeaa. Nimittäin minähän olen täällä toisella puolella. En ole siellä teidän kanssanne, koska se on rankkaa työtä tällä hetkellä. Se todella on. Mutta on kyse sallimisesta ja luonnollisista sykleistä, joita tapahtuu.

Tuntekaa kenttäänne, tuntekaa viisauttanne, ja olkaa vain hiljaa hetki. Tuntekaa vain, miten näitä asioita tulee nyt teille. Ne asettuvat riviin. Ne ovat siinä. Eivät ratkaisemassa arkisia pikku ongelmianne, koska yhtäkkiä noista pienistä ongelmista tulee merkityksettömiä, silloin kun teillä on suurempi kuva. Pienet ongelmat eivät ole enää ongelmia. Ne eivät ole kuin pieniä kärpäsiä tai hyttysiä, jotka pörräävät aina ympärillänne ja ärsyttävät teitä. Ne lähtevät yksinkertaisesti pois. Ne lähtävät yksinkertaisesti pois.

Siis tällä hetkellä katsomme asioiden suurempaa kuvaa. Katsomme elävää metafysiikkaa. Juuri sitä teemme. Ja on kaksi asiaa.

Haluan kiittää teitä siitä, että kestätte, että olette täällä ja joudutte käymään läpi helvetin toisiaan. Ja toiseksi haluan sanoa: yksinkertaistetaan sitä. Se ei ole oikeasti kovin vaikeaa. Ei oikeasti ole, ja tiedän, että jotkut teistä tuohtuvat. Pohjimmiltaan sen ei tarvitse olla kovin vaikeaa.

Näissä myöhäisillan puheluissa, joita saan shaumbroilta, näissä paniikkipuheluissa, joissa olette yksinkertaisesti aivan neuvottomia, vedämme syvään henkeä yhdessä, ja te oivallatte, että kaikki muuttuu joka tapauksessa.

Ja se tuo minut asiani ytimeen tässä shoudin ensimmäisessä osassa: kamppailetko edelleen?

Kamppailun aiheet

Kamppailetko edelleen? Ja todennäköisesti kamppailet, ja se on ok. Mutta tie siitä ulos ei ole kamppailua vastaan taisteleminen. Tie siitä ulos on myöntää, mitä tapahtuu.

Katsotaanpa joitain yleisimpiä asioita. Haluaisin laittaa nämä näkyviin näytölle, jotta se painuu kunnolla mieleen.

Minkä kanssa te kamppailette? Ja olen tunnistanut muutamia pääkohtia, jotka perustuvat pitkiin myöhäisillan keskusteluihin teidän kanssanne.

1. Mikä on sinun, mikä ei ole

Kaikkein ensimmäisenä, yksi asioista joiden kanssa kamppailette edelleen, vaikka olemme puhuneet siitä jo vuosia, on: mikä on teidän ja mikä ei ole. Mikä on sinun ja mikä ei ole? Taas kerran palaamme joihinkin varhaisimpiin keskusteluihin, jopa jo Tobiaksen kanssa. Silloin kun tulin mukaan, tein sen hyvin selväksi, että 93% kaikista asioista, joita käytte läpi – tai 94%, todennäköisesti 95%, jossain niillä main – ei ole teidän. Ei oikeasti ole.

Se on massatietoisuutta, joka naamioituu sinuksi, tai sallit sen pukeutua omiksi ongelmiksesi. Se on esivanhempiesi sukua. Se on juttuja, joita virtasi DNA:ssasi, mutta myös energiakentissä, joita tulee sinuun ja jotka otat omiksesi. Myös entiset elämäsi – ne eivät ole sinun ongelmiasi. Ne eivät oikeasti ole. Se ei ole sinun karmaasi.

Mutta otatte sen itsellenne: ”No, tämä on minun. Tämä on risti kannettavakseni.” Ja otatte sen itsellenne jopa tietyllä ylpeydellä. Oikeasti otatte. Haluaisin teidän katsovan tätä – ”Nämä ovat minun ongelmiani. Tämä on minun kamppailuni. Nämä ovat asioita, jotka minun täytyy voittaa.”

Joistakin teistä tuntuisi alastomalta, jos ette ottaisi itsellenne kaikkia näitä muita asioita. Teistä ei tuntuisi, että teette tarpeeksi. Mutta juuri nyt on todella hyvä aika sano – todella hyvä aika – mikä on sinun ja mikä ei ole.

Maailman ongelmat? Ne eivät ole teidän. Voitte olla tietoinen niistä. Voitte tuntea ne – en kehota tulemaan turraksi, vaan voitte tuntea ne – mutta tunnistakaa: ”Hei, tämä ei ole minun ongelmani.” Maailma on tällä hetkellä mullistuksessa. Se on hullumpi kuin koskaan. Se liikkuu nopeasti, ja se on hullu. Se ei ole hyvä asia. Eivätkä nämä ole teidän ongelmianne. Jos haluatte tehdä jotain, säteilette vain valoanne, missä olette jo melko hyviä nyt.

Mitä ovat sinun ongelmasi? Mitkä ovat todellisia asioita? Haluaisin teidän jopa kirjoittavan ne. Tiedän, että te ette tee sitä, mutta minun täytyy mainita se kuitenkin. Kirjoittakaa ne. Mitkä ovat oikeasti teidän? Kun teette sen, kun saatte sen ulos mielen hälinästä, kaikesta mitä siellä pyörii ja poukkoilee, alatte oivaltaa: ”Minulla ei oikeasti ole kovin monia ongelmia. Tavallaan luulin, että on, mutta minulla ei oikeasti ole.”

Mikä on sinun? Tobias ilmaisi sen erittäin hyvin, kun häneltä kysyttiin siitä kerran. Joku kysyi häneltä: ”No, Tobias, mikä on minun ja mikä ei ole? Miten erotan sen? Miten valitsen sen? Ne kaikki väittävät olevansa minun ongelmiani, mutta miten oikeasti tiedän?” Tobias sanoi hyvin yksinkertaisesti: ”Pidä se, mistä pidät. Päästä irti siitä, mistä et pidä. Se ei ole sinun.”

Se on näin yksinkertaista. Mistä pidätte itsessänne – siitä, että olette tutkimusmatkailija, pioneeri, miten kutsuttekin sitä. Siitä, että sukellatte syvälle elävään metafysiikkaan. Siitä, että autatte planeetta juuri nyt, toivottavasti kantamatta taakkaa omilla harteillanne – vaan ainoastaan olemalla täällä autatte planeettaa. Luonnollisesta kyvystänne tuntea energioita. Ja teillä kaikilla on se, erityisesti teillä jotka kävitte jotain mysteerikoulua. Teillä kaikilla on se, mutta olette haudanneet sen, tai ette luota siihen. Teillä on luontainen kyky avautua uusille ulottuvuuksille. Monilla ihmisillä ei ole sitä, koska on pelkoa, tai he eivät ole koskaan saaneet koulutusta. Te tiedätte, että on muita ulottuvuuksia, ja tiedätte, miten avaudutaan niille. Se on teidän.

Siis, mikä on teidän? Se ei ole sellaiset asiat, kuin onko teillä maisterintutkinto, tai oletteko menestynyt bisnesihminen. Siis tavallaan ne ovat, mutta eivät oikeasti. Mitä ovat todelliset, sisäiset ominaisuutenne?

Sitten alatte oivaltaa, ettei teidän tarvitse kantaa kaikkia noita muita juttuja. Se on ollut – aion sanoa sen suoraan – tavallaan peliä. Se palveli tarkoitusta tiettyyn pisteeseen, mutta tuosta tarkoituksesta täytyi luopua Taivaan ristin paikkeilla, jos ei jo aiemmin.

Siis, tunne sitä. Mikä on sinun ja minkä ei?

Tunne sitä. Kirjoita luettelo.

Siis, se on tärkeä kohta. Toiseksi, ja olen sanonut sen aiemmin, ja olen suututtanut monia shaumbroja matkan varrella, mutta sitä varten olen täällä. Olen täällä tarkoituksella provosoimassa teitä ja ärsyttämässä joskus. Sillä tavalla emme muutu veltoiksi, eikä teistä tule liian itsetyytyväisiä. Pieni ärtymys saa teidät liikkeelle. Vaikka tuohtuisitte minulle, se on ok. Kestän sen kyllä.

2. Mitä saat siitä?

Siis seuraava asia on: mitä saatte edelleen niistä kokemuksista, joita käytte läpi?

Se on todella helppoa. Teillä on ongelmia suhteessa. Okei, sitä tapahtuu. Miksi se on edelleen siinä? Miksi se on edelleen siinä? Se on, koska saatte edelleen joitain siitä.

Voitte käydä läpi asioita, joita tapahtuu elämässänne juuri nyt – olipa se sitten taloudellinen ongelma, terveysongelma, suhdeongelma, jotain sellaista, tai tunne, että olette eksynyt, että teiltä puuttuu työkaluja, mitä tahansa se on. Ja se on siinä, koska saatte edelleen jotain siitä. Se on näin yksinkertaista. Ei ole muuta syytä.

Ei, joku muu ei ole liimannut tai hitsannut sitä teihin, ja nyt teidän täytyy sitten kantaa sitä. Se johtuu siitä, että saatte edelleen jotain siitä. Jos ette saisi, se olisi poissa välittömästi – naps! – tuosta vaan. Se olisi poissa.

Tunnustele sitä. Mitä saat edelleen tuosta ongelmasta, joka sinulla on työpaikkaan tai uraan, tai intohimoon liittyen? Mitä saat edelleen siitä?

Paitsi että se on ärsyttävä, se on riesa, se imee energiaa, ja kaikkea muuta, mutta miksi se on edelleen siinä? Kysy itseltäsi, mutta viisauden kera tällä kertaa. Ei vain oman mielesi hälinässä, vaan kysy itseltäsi viisauden näkökulmasta.

Vedä syvään henkeä, ja okei, sinulla on tämä ongelma. Miksi se on edelleen siinä?

Sitten jatkat jokapäiväistä elämääsi, ja viisaus antaa sinulle – ei välttämättä vastausta, mutta laajemman perspektiivin. Se ei tule yhtäkkiä kirjoittamaan pientä juttua – sata sanaa tai vähemmän – miksi se on edelleen siinä. Mutta yhtäkkiä sinulla on tietäminen: ”Ahaa, se on edelleen siinä, koska saan jotain siitä.”

Koko tämä juttu … Esimerkiksi vihaatte työpaikkaanne, mutta ajattelette, että teillä täytyy olla se palkan takia, ja haluaisitte lähteä tekemään joitain itsenäisesti. Okei, kaikki energiat ovat olemassa ja tukevat sitä. Mutta jos pelaatte edelleen sitä peliä, että te ette tiedä, miten se tehdään, että te ette ole valmis siihen, että liiketoiminta on jotain isoa hirviöpeliä, tai jotain, niin ongelma on siinä.

Siis, mitä saatte edelleen siitä? Tiedän sanoneeni tämän monta, monta kertaa, ja jotkut teistä ajattelevat: ”Etkö aio kertoa meille mitään uutta?” Minä kerron, kun opitte ensin vanhan (naureskellen).

3. Mitä on seuraavaksi

Seuraavana tulilinjalla on … Jotkut teistä haluavat tietää, mitä on seuraavaksi. Haluatte sen olevan määritelty ja hahmoteltu, ennen kuin päästätte irti vanhasta. Se on iso ongelma.

Sanotte, että olette tässä, ja haluatte tietää, mitä tuolla on. Olette tietyssä ihmiselämänne olosuhteessa tällä hetkellä, mutta ette halua päästää siitä irti, ennen kuin tiedätte, mikä seuraava askel on. Onnea vaan siihen. Se ei onnistu sillä tavalla – ei enää.

Yhtäkkiä uusi suunnitelma ei tulekaan esittäytymään teille. Se ei ole kivana ehdotuksena kivassa kansiossa, joka sanoo: ”Okei, tässä on uusi suunnitelmasi” – monista syistä. Ensinnäkin se olisi rajoittunut. Toiseksi teidän täytyy olla valmis päästämään irti vanhasta. Ei sanoa: ”Korvaan sen jollain paremmalla”, vaan olla oikeasti valmis päästämään irti identiteetistä, toimintamalleista, kaikesta muusta.

Jotkut teistä sanovat: ”No ei. Päästin irti jo aikaa sitten.” Ette oikeasti, ei. Ajattelette päästäneenne irti, tai päästitte irti joistain asioista, mutta ette oikeasti. Odotatte, epäröitte, istutte aidalla, tai odotatte enkelin tulevan esittelemään, mitä teillä on seuraavaksi. Voin tavallaan ymmärtää sen, mutta tulee myös se kohta, jolloin teidän täytyy hypätä, tulla alas aidalta.

Kun teette sen – ja olen sanonut tämän monta kertaa – voitte jopa tulla alas aidan väärälle puolelle. Voitte kompuroida laskeutuessanne aidalta ja saada mustelmia kehoonne. Voitte tajuta tullessanne alas aidalla ja lähtiessänne tekemään joitain, että siellä on vain iso ja pimeä kuilu. Voi käydä niin. Mutta nyt tapahtuu sillä tavalla, että viisautenne, olemuksenne, opastaa teidät takaisin sopivaan suuntaan sen kannalta, mihin energianne oikeasti haluaa mennä. Ei ihmisajatustenne perusteella siitä, mitä sen pitäisi olla, vaan minne se oikeasti menee – iso kuva, tuo seuraava askel.

Se on siis iso asia. Jos haluatte odottaa, että se mitä seuraavaksi on, ilmestyy eteenne ja kertoo teille, mitä se tarkkaan ottaen on, niin ei tule tapahtumaan. Oletteko valmis tulemaan alas aidalta? Oletteko valmis uskaltautumaan ulos täysin luottaen?

Tämä on yksi noista sielutasoista, jolloin: ”Olen niin valmis, että vaikka kuolisin sen vuoksi.” Joo. ”Olen niin valmis, että vaikka kuolisin sen vuoksi.” Vaaditaan niin paljon intohimoa. ”Niin valmis, että vaikka kuolisin sen vuoksi. Kyllä, teen sen.” Se on todella selvä merkki olemuksenne jokaiselle osalle, että olette todella valmis. Olette todella valmis.

Se tuo mieleeni vanhan tarinan ihmisestä, johon hänen mestarinsa tarttui kiinni yhdessä koulussa monta elämää sitten, ja mestari painoi hänen päänsä veden alle ja melkein hukutti hänet. Sitten kun mestari veti hänet ylös tukasta ja antoi hänen hengittää, hän yski ja sylki vettä suustaan ja oli vihainen ja tolaltaan ja kaikkea muuta, koska hän melkein kuoli. Ja mestari sanoi hänelle: ”Silloin kun haluat elämää, yhteyttä ”minä olen” -olemukseen, yhtä paljon, kuin halusit nyt hengittää, haukata ilmaa, se on alku sille, jolloin todellisia muutoksia tapahtuu.”

Ja olen todella pahoillani, että minun täytyi tehdä se yhdelle teistä yhdessä mysteerikoulussa, mutta halusin tehdä sen selväksi, että kyse on syvästä intohimosta. Ja ei, teidän ei tarvitse kuolla. Ei lainkaan. Mutta tiedän on oltava niin intohimoinen siitä, että tuo intohimo suorastaan murtautuu vanhojen mallien läpi, vanhojen asioiden läpi, jotka pitävät teidät jumissa, ja mielen läpi, joka pelaa edelleen omia pelejään. Se lakkaa tekemästä sitä melko pian, mutta se pelaa edelleen omia pelejään.

Miten kovasti haluat sitä, ja mitä olet valmis tekemään?

Kuten sanoin, painoin hänen päänsä veden alle, ja yritin tehdä sen asian selväksi, että vasta sitten kun valitsette elämän, oman olemuksenne, yhtä paljon, kuin haluaisitte ilmaa, asiat alkavat muuttua. Se ei toimi, että istuu puhumassa siitä, marisee, voivottelee ja valittaa siitä, ja syyttää kaikkia muita siitä.

Teidän täytyy haluta sitä, todella haluta sitä, syvästi. Silloin sen alkaa tapahtua.

4. Syyttely

Seuraavana listalla. Aa, tämä on vanha ja tuttu asia: kaikkien muiden syyttäminen. Kaikkien muiden syyttäminen.

Kysymys tässä kuuluu, minkä kanssa kamppailette, tai miksi ylipäätään kamppailette. Ja syytätte siitä sitten muita ihmisiä.

Yksi suosikkini tällä hetkellä – tai vähiten suosikkini varmaan – olisivat salaliittoteoriat. Niitä on kaikkialla, ja niitä tulee esiin aina muutoksen ja siirtymän aikoina. Ja kyse on aina siitä, että jollain salaisella organisaatiolla, avaruusolennoilla, hallituksilla tai suuryrityksillä on jokin kätketty agenda ottaa maailma valtaansa. Sitä on tapahtunut hyvin, hyvin harvoin, että joku haluaa oikeasti ottaa valtaansa maailman. Ja voi heitä raukkoja, koska he ottavat valtaansa vain tukun ongelmia. Se on siinä. Siis se on tosiaan siinä.

Mutta juuri nyt on paljon salaliittoteorioita siitä, mitä tapahtuu. Olen kuullut valtavan kirjon niitä. Voisitte tehdä komediashow’n salaliittoteorioista. Oikeasti voisitte. Mistä ihmiset oikein keksivät näitä juttuja?

Kyllä, tietyssä määrin se perustuu pieneen määrään totuutta, mutta sitten sitä liioitellaan hurjasti, ja se viedään äärimmäisyyksiin. Miksi? Koska ihmiset pitävät siitä. He pitävät draamasta, sen sisältämästä tunteesta, mikä ikinä se onkin – syvävaltiot, salaseurat, avaruusolennot, salaiset hallitukset ja nuo äärimmäisen rikkaat perheet. Ja vaikka se olisi totta, niin mitä sitten? Mitä sitten?!

Se ei vaikuta teihin. Olette täysivaltaisia. Tavallaan haluatte vain syyttää jotakuta, ja haluatte kokoontua yhteen ihmisten kanssa ja valittaa, ja olla noiden valittajien johtaja, ja kaikkien näiden salaisten juttujen.

Tiesittekö, että valaat yrittävät ottaa planeetan valtaansa tällä hetkellä? Ne aikovat syödä kaikki ihmiset. Siis minä luin siitä hiljattain! Se on valaiden salaliitto, että ne lyöttäytyvät yhteen kaikkialta ympäri planeettaa. Niillä oli salainen tapaaminen pari kuukautta sitten – ei itse asiassa kovin kaukana täältä Konasta. Ja kaikkien valasheimojen johtajat tulivat paikalle ja puhuivat maailman ottamisesta valtaansa. Ja on ihmisiä, jotka uskovat sen!

Ja litteä Maa. Se on hassua. Se on tavallaan hassua, mutta se on tapa viedä ajatukset muualle ja vältellä. Menette mukaan salaliittoihin, ja yhtäkkiä teidän ei tarvitse kohdata itseänne, ja sen tekeminen on yksi vaikeimmista asioista. Minä työstäisin teidän omia salaliittojanne. Miten te juonittelette ja suunnittelette itseänne vastaan, ottaaksenne itsenne valtaan? Se olisi mielenkiintoinen tapaus. Jälleen yksi mainio komedianumero.

Siis muiden syytteleminen on yksi niistä syistä, miksi jotkut teistä kamppailevat edelleen. Ette te kaikki, mutta tuon tässä esiin isot syyt. Syytätte perhettänne. No, hemmetti sen teidän oma perheenne. Te valitsitte sen. Selvittäkää, miksi valitsitte sen, ja pääskää sitten yli siitä. He eivät ole oikeasti teidän perheenne. Ja teidän lapsenne eivät ole oikeasti teidän lapsianne. Ette omista heitä. Synnytitte heidät, ja maksoitte kaikki heidän laskunsa, kun he olivat nuorempia. Kenties vielä nytkin, vaikka he ovat jo 45, maksatte heidän laskunsa edelleen. Mutta ette voi syyttää heitä. Jättäkää se taaksenne. Tai kumppaninne, suhdekumppaninne, tai työpaikkanne, tai mitä tahansa muuta.

Teidän täytyy lopettaa syyttely. Toinen tapa ilmaista se on, että te saitte itsenne siihen – laitoitte itsenne tuohon tilanteeseen – ja voitte saada itsenne poiskin siitä.

Syyttäminen on uskomaton häiriötekijä, ja se sitoo energioitanne ja hämmentää teitä ihan helvetisti. Kun taas ainoa asia, jolla on vaikutusta tällä hetkellä, on, että energianne haluaa palvella teitä. Miten se voi tehdä sen, jos syytätte kaikkia? Tarkoitan, että se haluaa palvella teitä eri tavalla – ei vain pelata tuo syyttelypeliä. Se haluaa palvella teitä eri tavalla. Mutta niin kauan kun te syytätte, se ei itse asiassa voi.

5. Kohtuuton vastuu

Sitten jotkut teistä ovat – en haluaisi sanoa syyllisiä – mutta otatte edelleen kohtuutonta vastuuta muista. Se on tavallaan shambrojen yleinen piirre. Pidätte huolta vanhemmistanne. Pidätte huolta lapsistanne. Pidätte huolta isovanhemmistanne. Mitä se onkin, niin olette edelleen vastuussa muista. Ja sanon, että kohtuuttomassa vastuussa. En sano, älkää välittäkö heistä, vaan lakatkaa tukahduttamasta itseänne.

Teidän täytyy pitää ensin huoli omasta itsestänne, ennen kuin voitte oikeasti pitää huolta muista. Eikä huolenpito tarkoita sitä, että olette heidän käytettävissään yötä päivää ja toteutatte heidän jokaisen oikkunsa. He ovat huvittuneita jollain tasolla siitä, että olette niin herkkäuskoinen ja teette sen. Varmasti he antavat teidän jatkaa sitä. Mutta todellinen huolenpito ei tarkoita sitä, että uuvutatte itsenne joka päivä, että kulutatte loppuun omat rahanne, oman terveytenne. Kyse ei ole siitä. Ja on aika päästää tuosta ajatuksesta irti.

Todellinen huolenpito on sitä, että teette sitä tietoisuudessa ja valossa. Se muuttaa kaiken. Se muuttaa tilannetta heillä. Se muuttaa tilannetta teillä.

Siis aion haastaa teidät siitä, että pidätte edelleen huolta kaikista muista. En sano, älkää auttako heitä, mutta älkää antako heidän näännyttää itseänne. Lakatkaa laittamasta itsenne siihen tilanteeseen, että huolehditte kaikista muista, ja se on sitten tekosyy sille, että te ette pidä huolta itsestänne.

Jos huolehditte muista, mutta ette käytä sitä tekosyynä, vaan sanotte: ”No joo, huolehdin muista, mutta tavoittelen edelleen sitä, mitä minä halua, ja pidän huolta myös minusta”, se on ok. Pitäkää sitten huolta heistä. Mutta jos ajattelette: ”En voi … ” täytä tyhjä kohta. ”En voi saavuttaa täyttä oivaltamista, en voi oikeasti tulla pois aidalta nyt, en voi siirtyä seuraavalle tasolle, koska … – odotan, että äiti kuolee pois”, se on tekosyy, ja se syö teidät elävältä nyt. Se oikeasti syö. Se tuntuu todella epämiellyttävältä, kurjalta, mutta kuitenkin, silloin kun puhumme siitä, kun te ja minä puhumme siitä, on aina tuo tekosyy: ”No, minun täytyy pitää huolta …” täytä tyhjä kohta.

Ei, teidän ei tarvitse. Ei sillä tavalla, kuin teette sen. Ei, teidän ei tarvitse. Ja itse asiassa se toimii yhtä paljon heitä vastaan, kuin se toimii teitä vastaan.

Voitte välittää muista, mutta ette tuolla uuvuttavalla ja kuluttavalla tavalla. Voitte välittää muista, mutta ette voi tehdä sitä sen kustannuksella, että pidätte ensin huolta itsestänne. Huomaatte, että silloin kun pidätte huolen ensin itsestänne, on helppoa välittää muista – välittää emotionaalisesti heistä, mutta myös viettää aikaa heidän kanssaan. Ja alatte ymmärtää tasapainon. Alatte ymmärtää, mikä on tarkoituksenmukaista myös heille.

Siis, se on yksi syy tällä hetkellä joihinkin ongelmiin, joihinkin kamppailuihin, joita teillä on. Ja tiedän, että tämä on vähän epämiellyttävää joillekin teistä. Haluaisitte jatkaa jonkin uuden opetuksen parissa, mutta meidän täytyy murtautua läpi joistain vanhoista asioista.

6. Terveys ja ikääntyminen

Yksi asia, jota monet teistä käyvät läpi, on terveys- ja ikääntymisongelmat.

Joo, se on hyvin todellista, koska se sattuu. Ja miten voitte oikeasti mennä seuraaville tasoille ja tutkia moniulotteisuutta ja antaa oivalluksen toisensa jälkeen avautua, silloin kun teillä on terveysongelmia? Kun kehoonne sattuu, tai on sairautta, tai kun on vain ikääntymistä, ja sanotte: ”Voi, minä ikäännyn. Minulla ei vain ole energiaa tehdä tätä kaikkea nyt.” Se on tekosyy.

Jos teillä on terveysongelma nyt, tunnustelkaa tuota viisautta. Miksi se on siinä? Ei mitään älyllistä analyysiä, vaan viisautta. Miksi se on siinä? Ja miten siitä voidaan vapautua?

Kenelläkään teistä ei pitäisi olla terveysongelmia. Teillä ei oikeasti pitäisi olla. Kehollanne on luonnollinen kyky uudistua ja parantaa itsensä. Joo, saatatte vilustua tai olla flunssassa pari kertaa vuodessa. Se on puhdistumisaikaa – uudelleenkäynnistymisen, uudelleenaloittamisen aikaa. Mutta ei, ei pitäisi olla terveysongelmia. Jos niitä on, miksi? Älkääkä taistelko niitä vastaan.

Kyse ei ole siitä, että taistellaan niitä vastaan. Kyse ei ole siitä, että yritetään ajatella positiivisesti. Se on: ”Olen valmis päästämään siitä irti.” Ja sitten päästäkää siitä irti. Älkää vatvoko sitä, ja älkää hyysätkö sitä. Teillä ei todellakaan pitäisi olla terveysongelmia.

Ikääntyminen? Sama asia. Kun teistä tulee vanhempi iän karttuessa, teistä pitäisi tulla parempi. Kehonne pitäisi olla kestävämpi. Ei välttämättä lihasvoiman kannalta, mutta kehostanne pitäisi tulla sopeutumiskykyisempi, koska se on oppinut vuosien kokemusten myötä, miten ollaan joustava ja miten toimitaan erilaisten asioiden kanssa.

Ja kun kehonne ikääntyy, teidän pitäisi olla parempi … teillä pitäisi olla parempi seksielämä, koska olette oppineet matkan varrella, miten ollaan vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Seksistä ei tule huonompaa vain siksi, että olette käyneet läpi vaihdevuodet, tai että vanhenette ettekä saa enää kunnon erektiota. Siitä tulee parempaa.

Siis nämä ovat tekosyitä, joita en hyväksy. Ja te sanotte: ”Mutta, mutta, mutta Adamus. Mutta Adamus.” Niin monet teistä sanovat sitä koko ajan, että taidan vaihtaa nimeni. Ihmiset Ylösnousseiden mestareiden klubilla kutsuvat minua Mutta-Adamukseksi, koska saan paljon muttia. ”Mutta-Adamus, sinä et ymmärrä.” Ei. vaan minä todellakin ymmärrän, ja sanon, että mennäänpä eteenpäin. Meidän täytyy mennä eteenpäin.

7. En tiedä

Yksi asia, jota hyvin monet teistä edelleen tekevät – ja se ärsyttää minua ihan jumalattomasti – ”En tiedä.”

”En tiedä.” Ettekö ole oppineet ihan alusta asti, että se on minun inhokkini? Se ”en tiedä” asettaa tuon energian, joten ette tulekaan tietämään. ”En tiedä.” Se on pakotie. Se sanoo: ”En aiokaan löytää.”

Olisi eri tilanne, jos sanoisitte – ja olen antanut tämän teille aiemmin – ”Minulla on vielä oivaltamatta vastaus, mutta aion sallia sen.” Se on eri asia. Se merkitsee, että te ette ole vielä aivan valmis. ”En tiedä” merkitsee: ”Ei, sitä ei ole, eikä tule koskaan olemaan. En tiedä.”

Monet teistä käyttävät edelleen sitä itsensä kanssa – ei välttämättä juuri tuona lauseena, vaan ”En pysty selvittämään tätä kaikkea. En tiedä, mitä tehdä seuraavaksi. Olen hukassa. Mikään ei toimi.” Voi jessus, se on toinen asia: ”Mikään ei toimi.” Pidättelette itseänne tavallaan tarkoituksella. Miksi teette niin? Miksi teette niin? Voitte päästä pois kärsimyksestä juuri nyt, tai kamppailuista joita käytte läpi, mutta teidän täytyy päästä irti näistä jutuista.

”En tiedä”, versus miksi ette vetäisi syvään henkeä ja sanoisi: ”Vastaanotan tietämisen. Vastaanotan tietämisen.” Melko yksinkertaista. Sattuuko se oikeasti, että sanoo tämän, eikä sano ”En tiedä”?

Se on yksi syistä, miksi kamppailette. ”En tiedä. Minulla ei ole vastauksia”, ja haluatte minun kirjoittavan sen teille kultatauluihin. Ei, se oli Joseph Smith ja mormonit. Minä en tee kultatauluja. Ei.

Vedä kunnolla syvään henkeä. Sinä todellakin tiedät. Se on kentässä. Se on kentässä. Se on aivan siinä. Vedä syvään henkeä, ja salli se.

8. Itsesääli

Ja sitten yksi on itsesääli. Itsesääli.

Tämä ei ollut ennen yhtä iso ongelma. Se on putkahtanut viime aikoina etualalle – itsesääli. ”Voi minua raukkaa. Voi minua raukkaa. Minulla on ollut niin vaikeaa. Olen käynyt niin paljon läpi. Olen joutunut kestämään niin paljon.” Tiedättehän, että se on mahtava näytös. Ja tavallaan se tuntuu hyvältä, eikö vain? Se on kuin: ”Voi minua raukkaa. Olen sorrettu, ja kaikki toimii minua vastaan.”

Okei, hyvä on. On itsesääliä. Mutta milloin olet valmis pääsemään yli siitä? Milloin olet valmis päästämään siitä irti? Se tuntuu tavallaan hyvältä. Se antaa sinulle syyn tuntea sääliä itseäsi kohtaan. Mutta on aika päästää siitä irti.

Itsesääli – jos halutaan mennä suoraan asian ytimeen, niin loitte oman todellisuutenne ja sitten valitatte siitä. Tavallaan kysymys on: okei, oletko nyt valmis pääsemään irti itsesäälistä, kasvamaan aikuiseksi, olemaan kypsä ja sallimaan viisauden tulla sisään?

Itsesääli ei voi selviytyä viisauden valossa. Se ei voi. Siitä syystä jotkut teistä pidättelevät viisautta, koska ette voi tehdä enää tuosta itsesäälijuttua. Eikä minulla ole sääliä niitä kohtaan, joilla on itsesääliä. Ei pienessäkään määrin. Se on suurta peliä, ja se saa teidät tuntemaan hyvää itsestänne – ja maailma on teitä vastaan, ja teillä on ollut rankempaa kuin kenelläkään muulla.

Okei, mutta mihin menet nyt siitä? Oletko valmis päästämään siitä irti? Miten olisi omanarvontunto itsesäälin sijaan?

”Minä olen mitä olen. Olen olemassa. Olen luoja. Ja minä sallin. Minä sallin.”

Vedetään kunnolla syvään henkeä sen myötä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme keskustelumme loppuosaan. Ja olen pahoillani … Ei, en olekaan. Loukkasin joitain teitä, tai pyörittelette silmiänne minulle, tai ajattelette: ”Adamus, se en ole minun.” No, monet niistä ovat. Eivät kaikki, mutta tunne sitä.

Miksi kamppailet juuri nyt? Pitäisi olla hyvin vähän syytä kamppailla tällä hetkellä, paitsi massatietoisuuden intensiteetti. Hyvin vähän syytä kamppailla. Terveys, talous, omanarvontunto, ei mikään sellainen. Hyvin vähän syytä. Sanoisin, että ainoa todellinen, pätevä asia tällä hetkellä on vain, että massatietoisuus on rankka.

Massatietoisuus luo gravitaatiovoiman, joka ei ole teidän, mutta se vetää asioita yhtä tiukemmin yhteen. Heiluri heiluu enemmän kuin koskaan. Joo, on hullua, ja tunnette sen.

Tunnette sen luonnosta, kun Gaia lähtee. Tunnette sen politiikasta ja kaikesta keskustelusta ja väittelystä, joka liittyy tekoälyyn ja hyväosaisiin ja huono-osaisiin, ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Mutta palaan takaisin ensimmäiseen kohtaan. Mikä on teidän? Mikä ei ole?

Vedetään syvään henkeä, kun uskaltaudumme shoudimme seuraavaan osaan.

Siis syvään henkeä, kun uskaltaudumme siihen.

Viisaus

Tämä on Viisaus-sarja. Olemme Viisaus-sarjassa, ja se on arvokkain ja voimakkain työkalu, joka teillä on tällä hetkellä.

Se ei ole vain kiva nimi, jonka keksimme. Se on arvokkain työkalu, joka teillä on nyt – teidän viisauteen. Se ei ole ollut käytettävissä, ennen kuin noin viimeiset viisi tai kuusi vuotta. Se alkoi todella tulla etualalle Taivaan ristin jälkeen. Se on siellä. Se on teidän. Se on kentässä.

Se ei ole mitään, minkä te rakennatte tai teette. Se ei ole mitään, mikä teidän täytyi ansaita kaiken kovan työnne ja itsesäälinne kautta. Se on siellä, ja se tulee esiin luonnollisesti nyt. Teidän ei tarvitse pakottaa sitä. Teidän ei tarvitse määritellä sitä edes. Se vain tulee esiin.

Kuten sanoin viime shoudissamme, tämä viisaus antaa siivet uudelle tuntemiskyvylle. Se on arvokkain voimavara nyt, kun siirrytte uuteen tuntemiskykyyn.

Olen pyytänyt teitä pitämään viisaustauon. Elämä on jatkuvasti täynnä tapahtumia, vaiheikkaita tapahtumia, muiden ihmisten draamaa, jopa asioita itsessänne, kun entiset elämänne tekevät uudelleen tarinansa. Se on jatkossakin täynnä sitä. Ja paras ystävä, joka teillä on nyt, on oma viisautenne.

Silloin vedätte syvään henkeä, ja sen sijaan että sekoaisitte kuin Hullu Hatuntekijä Liisa Ihmemaassa -tarinassa ja sinkoilisitte pitkin seiniä ja kaikkea sellaista, vedätte syvän henkeä ja sanotte: ”Okei, toivotan viisauden tervetulleeksi.” Ja sitten jatkatte elämäänne. Jatkatte elämistä. Ette keskity siihen. Ette ala järkeillä sitä puhki. Ette kuluta tunteja meditoiden ja odottaen viisautta. Jatkatte elämäänne, ja sitten se on siinä sopivaan aikaan. Ehkä minuutin tai tunnin päästä – sillä ei ole merkitystä. Mutta viisaus tulee olemaan siinä, koska olette sallineet sen ja olette avautuneet sille.

Siellä minne te olette menossa, siellä minne me olemme menossa, ei ole kyse vain siitä, että vanhasta identiteetistä tehdään parempi. Menemme täysin uudenlaiseen juttuun. Olemme puhuneet laajasti tästä, mutta menemme johonkin täysin erilaiseen. Viisaus antaa siivet siihen. Viisaus antaa sen ymmärryksen, että tämä on jotain täysin uudenlaista. Se on – miten sitä kutsusikaan – uudenlainen lähestymistapa. Se on uudenlaista olemista.

Olette astumassa täysin erilaiseen toimintajärjestelmään. Sellaiseen joka todella … En voi tulla luoksenne sanomaan: ”Se on tällainen.” Teidän täytyy kokea se. Ja te olette se, joka kirjaimellisesti kutsuu sen esiin, ja se mukautuu teihin ja tämänhetkiseen tilanteeseenne elämässä.

Viisaus antaa uudelle tuntemiskyvylle siivet. Siitä syystä painotan nyt niin voimakkaasti: pitäkää viisaustauko. Se ei vaadi yhtään työtä. Teidän ei tarvitse stressata siitä. Pitäkää viisaustauko kaikessa, mitä tulee elämäänne ja mikä on haastavaa, ja minkä kanssa kamppailette. Pitäkää viisaustauko. Viisaus myös sellaisissa asioista kuin: ”Mikä on minun, ja mikä ei ole? Miksi käytän elämäni huolehtien muista, enkä itsestäni? Miksi jään kiinni näihin salaliittoihin, ja miksi jään kiinni muiden syyttämiseen?” Ja sitten vain tuntekaa se.

Tuntekaa vain se, ja tuo viisaus tuo sen esiin. Miksi te ette näytä tuntevan asioita, ja muut tuntevat? No, ensinnäkään muut eivät välttämättä tunne. Usein se on pelkkää makyoa. Miksi te ette tunne asioita? Sen sijaan, että yritätte vastata siihen omassa päässänne – oma päänne keksii jonkin hullun tarinan siitä – kuunnelkaa viisautta. Tuntekaa tuota viisautta. Se kertoo teille.

Siis viisaus antaa siivet. Se on hyvin tärkeää juuri nyt.

Tuntekaa sitä. Viisaus antaa siivet.

Ja yhtäkkiä oivallatte kamppailuista, etteivät ne ole itse asiassa niin suuria, kuin luulitte. Niiden ei tarvitse olla niin suuri osa elämäänne.

Kysy itseltäsi juuri nyt, mihin huomiosi menee. Mihin huomiosi menee?

Meneekö se ongelmiin, kamppailuihin ja draamaan?

Meneekö huomiosi elämän häiriötekijöihin, joita aiheuttavat muut ihmiset tai sinä itse?

Meneekö huomio itsesääliin?

Meneekö huomio siihen, että ”en tiedä”?

Tunne vain sitä. Se ei ole itsensä tuomitsemista. Mihin huomiosi menee? Paskamaiseen tilanteeseesi tällä hetkellä, olosuhteisiisi, siihen, että toivot ja haluat jotain?

Toivominen ja haluaminen eivät tässä kohtaa toimi. En sano, ettei pidä olla unelmia, mutta joskus odotatte vastausten putoavan. Odotatte vaunujen ilmestyvän kultakasan kera. Odotatte suuren asian tapahtuvan. Niin ei käy. Ei oikeasti käy.

Juuri nyt kyse on siitä, että vedetään kunnolla syvään henkeä ja sallitaan vain – joo, tuo vanha sana, salliminen – viisauden kera nyt.

Alatte tuntea – tämä on todella hyvä asia tuntea – ”Missä huomioni on?” ensimmäiseksi aamulla. Missä huomioni päivän aikana? Keskittyykö huomio ongelmiin, vaikeuksiin, vajavuuksiin ja kaikkeen muuhun? Vai keskittyykö huomio viisauteen? Keskittyykö huomio siihen todella uskomattomaan transformaatioon, joka tapahtuu joka tasolla, menneisyydessänne, tulevaisuudessanne ja juuri nyt?

Missä huomiosi on juuri nyt? Tunne sitä. Vedä kunnolla syvään henkeä.

Tunteiden kaksinaisuus

Se johtaa meidät asiaan, josta aloin puhua hiljattain Keahakissa ja yhden ryhmän kanssa täällä Konassa: tunteiden kaksinaisuus.

Olen tehnyt toteamuksen, sanon sen nyt uudestaan, ja pidän kiinni siitä enemmän kuin koskaan: ihmistodellisuus alkaa tunteista. Kaikki. Kaikki on rakennettu sille. Ei mielen ajattelulle. Ei havainnolle ihmisaistien kautta, kuten näkö ja kuulo, ja sitten todellisuus tapahtuu, tai oikeastaan olette tietoinen siitä. Se alkaa tunteista.

Tunteet ovat joko positiivisia tai miinusmerkkisiä. Negatiivisia tai positiivisia. Ylhäällä tai alhaalla. Ne ovat kaksinaisuutta. Ne ovat sen luomakunnan alkuperäisen kaksinaisuuden ilmaisua, joka oli jo kauan ennen Maata. Oli kaksinaisuus. Kaksinaisuus oli keino nähdä peili, nähdä itsensä ulkopuolelta itseen. Se palveli kaunista tarkoitusta tiettyyn pisteeseen saakka. Ja ihmiset loivat tunteiden kaksinaisuuden. Siis se ei ole hyvä tai huono asia. Te liikutte joko kohti jotain tai poispäin jostain.

Elämässänne on ihmisiä, jotka tapaatte matkan varrella, ja tunnette joko vetoa heihin, tai vastenmielisyyttä heitä kohtaan, tai he työntävät teitä luotaan. Ja sillä tavalla tunteiden kaksinaisuus toimii. Se on ihmistodellisuuden, ihmishavainnon, perusta.

Sitten tulevat ajatukset, tuomitsemiset, nimikkeet, määritelmät. Mutta ensin ovat tunteet, ja ne ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Ja voitte mennä edes takaisin, mutta joko liikutte jotain kohti tai poispäin siitä.

Kohti ruokaa, viihdettä, tai mitä se onkin. Huomatkaa, että liikutte aina jotain kohti tai poispäin jostain. Tai kyllä, joskus jumitatte keskellä, mutta pohjimmiltaan kohti tai poispäin.

Se on ihmistodellisuuden perusta, piste. Perusta ei ole teidän järkenne. Järki tulee myöhemmin. Se ei ole järki, joka määrittelee tai tekee todellisuuden. Se ovat tunteet. Tunteet tulivat alun perin mielestä, mielen yrittäessä löytää tavan aistia ja tuntea. Mutta pohjimmiltaan se on tunnekaksinaisuus, joka hallitsee elämää. Näin yksinkertaista.

Älkää ajatelko sitä liikaa. Tuntekaa sitä.

Se on kaiken perusta – biologian, tieteen, matematiikan. Joo, matematiikka on emotionaalista. Jotkut teistä huutavat nyt: ”Se ei voi olla.” Kyllä, se on. Kaikki on tunnekaksinaisuutta. Mutta alamme siirtyä sen tuolle puolen nyt. Alamme siirtyä tuolle puolen. Ei muu planeetta – heillä on vielä matkaa siihen.

Tarkkailkaa sitä. Tarkkailkaa sitä kaikkien kohdalla. Tarkkailkaa ihmisiä, jotka tunnette, ihmisiä jotka kohtaatte kaupassa. Tunteiden kaksinaisuutta. Positiivinen, negatiivinen. Liikutaan kohti, liikutaan poispäin. Syleillään ja juostaan karkuun. Sitä teidän elämänne on. Se on ok. Se antaa teille mielenkiintoisen perustan mennä kokemuksiinne elämässä.

Nyt sen olettamuksen myötä, että elämä ihmisenä on emotionaalista … enkä puhu emotionaalisesta vain itkemisenä tai olemisena masentunut tai jonain sellaisena. Emotionaalisuus on mikä tahansa reaktio mihin tahansa. Se voi olla onnellisuus. Se voi olla yksinkertaisesti, että sanot tarkkailevasi. Se on silti emotionaalinen reaktio.

Enkeliolennolla ei oikeastaan ole – ei siinä määrin – saman tyyppisiä tunteita kuin ihmisillä. Tämän todellisuuden ulkopuolella on erilainen toimintajärjestelmä. Se on kokonaan toinen keskustelu, ja  haluaisin tehdä pilvikurssin pelkästään tunteista. Mutta on tärkeä ymmärtää, että ne ovat tavallaan todellisuuden ydin.

Täytyy olla tietoisuus, jotta todellisuus on olemassa. Täytyy olla havainnoija, muuten ei ole mitään. Ei tietoisuutta – ei todellisuutta. Ei ole niin, että jos teiltä ja kaikilta muilta lähtisi tietoisuus, Maa edelleen jatkaisi. Se lakkaisi olemasta. Kaikessa pitää olla tietoisuus. Ja sitten päästään pitkään keskusteluun suhdekentistä ja kaikesta muusta, mutta täytyy olla ensin tietoisuus.

Ihmiset tulkitsevat sen sitten tunteina, ja nuo tunteet muodostavat sitten todellisuuden, joka havaitaan ihmisaisteilla, ja sitten määritellään ihmismielellä. Se toimii niin. Sitten kun ymmärrätte tämän, teillä on melko hyvä ote siitä, miten todellisuus toimii, ja pohjimmiltaan miten luominen toimii.

Haluan korostaa, että tunteet eivät ole huono asia. Kyse ei ole siitä, että tuomitsemme ne. En sano, että pitäisi olla vain hyviä tunteita. Teillä ei voisi olla. Teillä täytyy olla kumpiakin. Mutta se on todellisuuden perusta. Tietoisuuden, valon ja energian myötä, kaikki tunteet heräävät sitten henkiin ja esittäytyvät todellisuutena ympärillänne, mukaan luettuna autonne ja talonne. Se kaikki perustuu tunteisiin – kehonne, koko hoito.

Tunteet ja viisaus

Se johtaa minut tärkeään asiaan tässä: mitä tapahtuu nyt, kun teillä on tunnekaksinaisuus kokemustenne perustana, todellisuuden olemassaolon perustana – mitä tapahtuu, kun siihen lisätään viisaus?

Tunne sitä hetki. Mitä tapahtuu tunnekaksinaisuudelle, kun on viisautta?

Se on valtava asia. Se on uraauurtavaa. Se on metafysiikan seuraava taso.

Mitä tapahtuu nyt?

Olet kulkenut eteenpäin emotionaalisena olentona, mennyt kokemuksiin, kehittänyt uskomattoman määrän kokemusta, joka lopulta muutetaan viisaudeksi. Nyt tuo viisaus tulee suoraan takaisin siihen emotionaaliseen olentoon, joka olet.

Aistiminen, ihmisen aistit, hänen kykynsä tuntea ja tiedostaa – se kaikki perustuu tunteisiin. Mitä tapahtuu, kun viisaus tulee esiin? Lähtevätkö tunteet pois? Korvaako ne jokin muu? Muutetaanko kaikki yhtäkkiä hyviksi tunteiksi? Mitä tapahtuu, kun viisaus tulee esiin?

No, kerron teille pari asiaa. Teillä on edelleen tunteita. Emme yritä päästä eroon niistä. Te ette halua päästä eroon niistä. Tunteet ovat uskomaton tapa kokea, luoda todellisuus ja kokea. Ne eivät lähde pois, mutta jotain muuta tapahtuu.

Kun viisaus tulee esiin ja periaatteessa koskettaa tunteita, kun sallitte nyt viisauden olla osa todellisuutenne emotionaalista perustaa, mitä tapahtuu?

No, pari asiaa on tärkeitä.

Toinen on, että tunteet kypsyvät. Tunteet alkavat nähdä itsensä, sen sijaan että tarvitsee nähdä vastakohta tai toinen tunne peilissä. Ne alkavat kypsyä. Ne alkavat tulla itsetietoisiksi. Hyvissä tunteissanne ja huonoissa tunteissanne on yhtäkkiä itsetietoisuutta – ei tuomitsemista, vaan itsetietosuutta.

Ja teillä on – ja puhun tavallaan vertauskuvallisesti tässä saadakseni asian selväksi – mutta nyt teillä on tunteita, jotka ovat olleet aina peili ja useimmiten ristiriidassa toistensa kanssa. Ja nyt teillä on tilanne, jossa tunteet hyvin varovasti, hyvin hitaasti ja tavallaan hyvin tarkoituksellisesti kurkottavat tosiaan kohti ja melkein koskettavat ja tuntevat toista aivan hetken.

Ne ikään kuin sanovat: ”Olen ollut kanssasi ikuisesti, mutta olen aina taistellut. Olen aina käyttänyt sinua peilinä.” Ja nyt ne kurkottavat ja koskettavat vain lyhyen hetken, luopumatta roolistaan tunteena, jotta voitte jatkaa todellisuuden havaitsemista, mutta nyt tapahtuu muutos. Ja siitä lähtien ne eivät häviä ja lähde pois. Ne kypsyvät, mutta juuri siinä paikassa tapahtuu niin, että luodaan jotain uutta. Jotain uutta.

Tunteita on aina käytetty fyysisen todellisuuden luomiseen ja havaitsemiseen maan päällä. Ja nyt teillä on uuden tuntemiskyvyn alku, uudenlainen tapa havaita ja luoda, joka ei tarvitse tunteiden kaksinaisia elementtejä. Ne ovat edelleen olemassa, mutta ne ottavat vähän erilaisen roolin.

Ne eivät mene naimisiin toistensa kanssa, tai mitään sellaista. Ne eivät häviä pois, vaan ne kypsyvät. Ne lakkaavat olemasta niin kiihkeitä. Ne lakkaavat huutamasta tunteitaan julki. Nyt ne asettuvat enemmän, ovat enemmän rauhassa itsensä kanssa, ja ymmärtävät enemmän, miten ne ovat olleet todellisuuden perusta, mutta nyt teillä on uuden tuntemiskyvyn alku.

Se ei ole tunne, mutta se ei heitä pois tunteita. Se ei ole kaksinaisuutta – ja se on tärkeä kohta – mutta se sallii kaksinaisuuden olla Ja-tilassa. Se on uudenlaista. Ja ei, sitä ei ole tehty missään muualla aiemmin. Se tehdään juuri tällä planeetalla juuri nyt. Ja se on sitä, mitä tapahtuu. Ja pyydän hartaasti, että annat sen tapahtua.

Se tapahtuu. Ei siksi, että olet hyvä, tai olet tehnyt kovasti työtä, tai mitään sellaista. Se vain tapahtuu juuri nyt. Ja pyydän sinua sallimaan sen.

Tämän keskustelun käyminen antaa toivottavasti tielle ymmärryksen siitä, mitä elämässänne tapahtuu, miksi teillä on outoja tunteita, miksi toisinaan tuntuu olevan enemmän tunnereaktioita kuin koskaan. Kyllä, tunteet tulevat pintaan, mutta niiden ei tarvitse olla vain rajoittuneita ihmistunteita, kuten pelko, paniikki, viha, rakkaus, ilo tms. Ne saavat uudenlaista syvyyttä itsessään ja siinä, miten ne heijastavat toisiaan. Ja se tapahtuu joka tapauksessa, joskus teistä huolimatta.

Se tapahtuu juuri nyt. Voitko sallia sen? Voitko olla mukavasti sen kanssa? Voitko olla yrittämättä sanella tai hallita sitä, tai käskeä sitä tulemaan nopeammin, tai palaamaan huomenna, kun sinusta tuntuu paremmalta? Mitään tuollaisia asioita. Voitko antaa sen tapahtua?

Voitko juuri nyt antaa tunnekaksinaisuutesi avautua?

Avautua, koska tämä on juuri se, mitä tavallaan tapahtuu. Ne ovat olleet lukittuna – kaksinaisuuden kaksi erilaista elementtiä ovat olleet lukittuna sisään pitkän aikaa – ja nyt gravitaatio hellittää. Ne avautuvat. Niistä tulee itsetietoisia ja tietoisempia toisistaan – kaikkea yhtä aikaa.

Ne eivät yritä ottaa toisiaan valtaansa, tai ne eivät sano: ”Ollaanpa kaikki yhtä, kumbajaa.” Ei lainkaan. Ne kypsyvät ja avautuvat, ja samaan aikaan uudenlainen tuntemiskyky alkaa tulla esiin.

Kaikki tämä on ollut kentässänne, on kentässänne. Ei ole niin, että lähdemme keksimään jotain. Sallimme sen. Annamme sen tulla esiin nyt. Pohjimmiltaan se on todella melko yksinkertaista. Olette toimineet tunnekaksinaisuuden kanssa, ja nyt se muuttuu.

On kypsyyttä ja sen alku, mikä on uudenlainen tuntemiskyky. Alku, eikä kyse ole vain paremmista tunteista, tai hallitummista tunteista, tai mistään sellaisesta. Se on hyvin erilaista. Hyvin, hyvin erilaista.

Siinä kohtaa olemme. Siitä syystä olen niin hemmetin ylpeä siitä, että olen kanssanne, ja teemme tätä. En olisi ikinä kuvitellut, että pääsisimme tähän. No, ehkä vähän, mutta en kovin paljon.

Tunteenne avautuvat. Gravitaatiovoima hellittää. Tunnette edelleen asioita. Tunnette edelleen massatietoisuuden. Tunnette edelleen kehon särkyjä, mutta yhtäkkiä se kaikki alkaa saada erilaisen tavan luoda ja ilmentää. Se saa aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Kyllä, tunnette edelleen, mutta syvemmin ja kypsemmin.

Vedetään syvään henkeä sen myötä.

Emme taistele tunteita vastaan. Emme yritä työntää niitä pois. Annamme niiden kypsyä ja avautua samanaikaisesti, ja koko ajan uudenlainen tuntemiskyky alkaa ottaa paikkansa havainnossanne ja ymmärryksessänne todellisuudesta.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun tuomme tämän kaiken kauniiksi merabhiksi.

Oletteko valmiita?

Viisauden salliminen -merabh

(Musiikki alkaa)

Luettelin muutamia asioita alkuun – joitain niistä kamppailuista, joita käytte läpi.

Tuntekaa niitä, noita kamppailuja. Se ei merkitse, että annatte niille enemmän uskottavuutta. Se merkitsee, että olette nyt noiden kamppailujen tarkkailija.

Ne ovat todellisia. Ne ovat siinä. Emme yritä päästä yli niistä. Yritämme antaa niiden vain lähteä.

Vedä kunnolla, syvään henkeä.

(Tauko)

Joo, nuo kamppailut … Kuten sanoin, suurin kamppailu joka teillä oikeasti on, todellinen kamppailu, on se, että olette massatietoisuudessa. Valitsit jäädä tänne. Ja kyllä, tunnet sen. Se on intensiivistä. Se on todella mielenkiintoinen gravitaatiojuttu, joka tapahtuu. Elämän ja muutosten intensiivisyyden vuoksi kaikki pidetään kasassa tiukemmin kuin koskaan, ja sitten se sylkäistään ulos.

Siis gravitaatio voimistuu, ja sitten sylkäisee sen ulos. Heiluri heilahtaa, ja sanotte: ”Voi luoja, mitä tapahtuu?” Eikä se asetu ihan heti – käymme läpi liian monia muutoksia tällä planeetalla. Nyt on käynnissä tämä liike, jotka vie meidät eukatastrofiin.

Tämä liike on välttämätön, mutta se ei ole teidän. Teillä ei ole vastuuta kaikista muista. Ne eivät ole teidän ongelmianne. Olette täällä tuomassa valoa. Se on siinä.

Ja juuri se työ, jota teemme tällä hetkellä, ja käsittelemme tunteita … Ja voi, jotkut ihmiset huutaisivat tästä ja sanoisivat, että olemme kaikki hulluja – tai ainakin minä olen – sanoessamme, että koko ihmistodellisuuden perusta on muka tunteet? Ehdottomasti. Ehdottomasti.

Muut ihmiset alkavat oivaltaa sen. Te alatte oivaltaa sen omassa elämässänne. Kuitenkin se mitä teemme, on uraauurtavaa.

Ehkä tunnette sen, mutta se voi olla uuvuttavaa. Mutta se on myös riemastuttavaa, eikö vain? Tarkoitan, että en usko, että jäisitte paitsi tästä mistään hinnasta.

Vedetään syvään henkeä tunnekaksinaisuuden olemuksen muuttumiseen.

Gravitaatio hellittää.

Kaksinaisuus itsessään kypsyy. Sen ei tarvitse käyttäytyä niin kuin ennen.

Viisaus tulee esiin. Ja haluaisin teidän nyt vain sallivan sen. Se kaikki tapahtuu luonnostaan.

Vetäkää vain syvään henkeä. Lakatkaa yrittämästä saada selvää kaikesta päässänne. Lakatkaa yrittämästä analysoida ja ruotia kaikkea. Sallikaa vain se.

Ja kun todella sallitte, tiedätte sen siitä, että yhtäkkiä tunnette jotain. Ette ajattele jotain. Siirrytte ”Mutta Adamus, sinä et ymmärrä”, tai ”Tämä kuulostaa liian yksinkertaiselta”, tai ”Tämä on ihan hullua” -tilasta siihen, että yhtäkkiä tunnette sen, ja se on noita ”Jestas sentään” -hetkiä.

”Vau! Se tapahtuu. Se muuttuu. Ja hemmetti, minun ei tarvitse tehdä kovasti työtä siihen tai valvoa sitä. Annan sen vain virrata minuun. Minun ei tarvitse jatkaa kaikkien hemmetin vastausten etsimistä. Minun ei tarvitse jatkaa kamppailemista.”

Vedätte vain syvään henkeä ja hitto soikoon, sallitte. Sallikaa.

Se tarkoittaa avautumista. Se tarkoittaa kaikkien suojamuurien, esteiden ja kaiken muun purkamista. Lakkaa viemästä sitä tunne-mentaaliprosessin läpi, joka on täysin eri asia. Ja hyväksy hitto soikoon se lahja, joka tulee omasta kentästäsi.

Viisautesi, joka on ne kokemuksesi, joita pidettiin tässä uskomattomassa jutussa nimeltään akasha, ja jotka nyt vapautetaan kenttään, muunnetaan viisaudeksi, ja ne tulevat takaisin sinulle. Se ei ole enää vain jossain pilvilinnoissa, kentässä, vaan se palaa nyt sinulle.

Se on luonnollinen kierto, luonnollinen evoluutio, ja pyydän teitä nyt vain sallimaan sen.

(Tauko)

On mielenkiintoista, että jotkut teistä nyt sanovat: ”No, sallin vähän, ja katson, miten se menee.” Homma ei toimi sillä tavalla.

Salliminen ei ole vähittäistä. Te vain sallitte.

Miksi haluaisit tehdä sitä vain vähän, kastaa varpaasi siihen ja katsoa, miten se toimii? Mitä pelkäät, itseäsikö?

Ai jaa, pelkäät? Okei. Minäpä sanon sen toisin. Sinun ei tarvitse enää pelätä itseäsi. Sinulla on viisautta. Ja tuo viisaus on täällä.

(Tauko)

Kyllä, tiedän, että on kamppailuja. Mutta toivottavasti alatte ymmärtää viisauden ja muuttuvan tunnekaksinaisuuden myötä, että monet niistä ovat tarpeettomia tällä hetkellä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä sen myötä.

(Tauko)

Kun sanon, että kaikki on tunnekaksinaisuuden seurausta – havainto elämästä, ja jopa itse luominen ihmisenä – tarkoitan aivan kaikkea. Otetaan vaikka terveytenne, varallisuutenne, omanarvontuntonne – koko paketti. Tobias hahmotteli vuosia sitten neljä isoa kategoriaa – suhteet, terveys, yltäkylläisyys ja omanarvontunto – ja kaikki voidaan laittaa yhteen noista neljästä kategoriasta, ja ne kaikki perustuvat tunnekaksinaisuuteen.

Ja juuri nyt, sen muuttuessa ja teidän salliessa, voitteko kuvitella, miten se voisi vaikuttaa kehoonne? Talouteenne? Itsesääliinne? Mikä tahansa näistä asioista, joista puhuimme tänään – miten se muuttaa sitä.

Ja pyydän … Jotkut teistä alkavat nyt olla hyvin älyllisiä tässä. Alatte hahmottaa tunnekaksinaisuutta kaavioksi ja tehdä kaikenlaisia kuvioita ja käyriä. Lopettakaa se. Se on vain mielen pelejä.

Nyt on kyse tuntemisesta – ei analysoinnista.

Jotkut teistä pelkäävät tuntea ilman mielen suojakaiteita. Mutta tiedättekö mitä? Siitä huolimatta, mitä sanon ja miten paljon yritätte pitää nuo suojakaiteet paikoillaan, ne räjäytetään pois.

Älylliset suojakaiteet. Mm, mm, mm. Tiedätte, keistä puhun tässä. Ne räjäytetään pois.

Ei mennä tuon draaman läpi. Teidän ei tarvitse tehdä sitä.

Silloin kun yritätte saada selvää tästä kaikesta, ja ”Adamus puhuu tunteista, ja teillä on tätä ja teillä on tuota, sitten tulee tätä, tuo liikkuu, ja tuo …” Voi, voisitteko vain tuntea sen, hitto soikoon? Sen analysoimisen sijasta.

Tehdäänpä se juuri nyt, tässä merabhissa.

Vedä kunnolla syvään henkeä. Vastaanota se vain.

(Tauko)

Ja jotkut teistä sanovat nyt: ”No, mitä jos Adamus on väärässä?”

Mitä jos sinä olet väärässä, häh? Mitä jos sinä olet väärässä yrittäessäsi analysoida kaiken? Miksi et vain sukella sisään ja katso, miltä se tuntuu, ennen kuin menet kaikkeen tähän: ”Mitä jos hän on väärässä? Mitä jos kaikki tämä on vain keksittyä?”

Nimittäin jos se on keksittyä, niin se on kyllä pirun hyvin keksittyä. Toisin sanoen, jos se on keksittyä, niin miksi ei vain sanottaisi: ”Ai niin, okei, minulla on ollut tunne-elämä, ja se muuttuu nyt. Minulle tulee uudenlainen tuntemiskyky. Voin tuntea hyvin syvillä tasoilla uudenlaista tiedostamista.”

Ainakin keksin teille hyvän jutun, mutta se ei ole keksittyä. Sitä kutsutaan eläväksi metafysiikaksi. Kokeilkaa sitä.

Tunteet … teillä, joista on tullut hyvin mentaalisia, älyllisiä, nuo teidän suojakaiteenne estävät sen, ettei teidän tarvitse tuntea. Se on erilaista nyt.

Joo, voisin ymmärtää sen, että kun aiemmin ei ollut viisautta ja te tunsitte ja se oli musertavaa, niin teistä tuli taas älyllinen. Mutta nyt on viisautta. Ette tarvitse noita suojakaiteita.

Olette vapaa tuntemaan. Kyse ei ole vain siitä, että tuntuu pahalta, tai on masentunut tai vihainen, tai mitä tahansa. On avointa aistimista.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Jotain tapahtuu. Jotain muuttuu aivan ytimessäsi.

Evoluutio. Tietoisuuden avautuminen. Kenttäsi ottaminen omakseen.

Se tapahtuu juuri nyt.

Vedä kunnolla syvään henkeä ja salli.

No, olen jatkanut jo tarpeeksi tänään. Tarpeeksi kauan. On aika jättää teidät yksin itsenne kanssa. Aika tunnustella sisäisesti ja sallia, vielä vähän lisää. 

On aika oivaltaa, että muututte uskomatonta vauhtia nyt. Eikä tässä vain muuteta identiteettiä ja yritetä tehdä siitä parempaa, vaan menemme sen tuolle puolen. Menemme nyt ihan todellisuuden ytimeen, tunnekaksinaisuuteen.

Katso, tarkkaile ja salli. Miten se alkaa muuttaa asioita elämässäsi?

Tunne vain sitä. Ole tietoinen siitä.

Tunne, miten se muuttaa myös suhteiden luonnetta muihin ihmisiin, esimerkiksi. Se muuttaa suhdekenttiä heidän kanssaan.

No, tulemme puhumaan tietysti siitä lisää, mutta juuri nyt, vedetään syvään henkeä.

Vastaanota vain kaikki tämä. Ja mene sitten tekemään jotain itsesi hyväksi. Jotain hauskaa. Osta itsellesi lahja. Entä jos antaisit itsellesi kivan pikku loman? Edes kolme tai neljä päivää, parempi olisi viikko tai kaksi, mutta kivan pikku loman. Milloin olet viimeksi tehnyt niin?

Ööö, kun sanot: ”Minulla ei ole varaa siihen, minulla ei ole aikaa”, näetkö? Mitä jos murtautuisit ulos tuosta mallista ja vain tekisit sen?

Tämän myötä minun on aika päästä takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille, antaa heille päivitys ja tepastella ympäriinsä kuin riikinkukko vähän aikaa.

Ja muuten, tänä yönä en vastaa puhelimeen, taivaalliseen puhelimeen. En ota vastaan puheluita. Selvittäkää asianne itse, viisaudellanne.

Sen myötä, tämä on aina ilo ja kunnia. Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Ja kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.