KUTHUMI-KÄRPÄNEN

Kirjoittanut Nazar Fedunkiv (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Suunnittelin, että tänä aamuna lähtisin pyöräilemään 42 kilometriä ennen auringonlaskua. Mutta heräsin sähköpostiin, jossa sanottiin, että tililtäni yritettiin siirtää 3.728 dollaria. Mitä v**tua?! Niinpä käytin hyvin "miellyttävän" aamun ja iltapäivän hoitaen sitä, ja lähdin lopulta kotoa noin klo 17. "Pyöräilen edes jonnekin!"

Voit kuvitella hyvin ärtyneen irvistykseni ja mielialani, kun pyöräilin kauniin kanavan vartta, jossa kummallakin puolella oli kukkia, joita en oikeastaan edes huomannut. Yhtäkkiä valtava, läski kärpänen osui suoraan keskelle ylähuultani sellaisella voimalla, että putosin melkein pyörän selästä. "Mitä v**tua?!"

"Auts!" Pysähdyin kanavan viereen.

Yhtäkkiä tunsin kikatusta.

"Ai jaa, haista vittu, Kuthumi! Olet lihonut!!"

"Noinko tervehdit vanhaa ystäväsi nykyään?!"

Aloimme kumpikin nauraa. Huuleni oli vähän kipeä ja sai minut rypistämään otsaani.

Kuthumi katsoi minua hiljaa: "Herätys!"

"Täh?"

"Pyöräilit kuin zombi. Mistä olet niin ärtynyt?"

Pidin tauon. "No, se tavallinen: suhteet …" Sitten yhtäkkiä lisäsin: "Ja joku yritti juuri varastaa rahani!"

"Niin, niin", hän huokaisi. "Etkö ole jo jonkin aikaa halunnut olla yksin?"

"Halusin."

"Siis …?"

"Nyt kun olen yksin, en ole enää varma siitä …"

Kuthumi purskahti nauramaan, pidellen vatsaansa. "Aah, olet niin hyvä malliesimerkki höpsöstä, höpsöstä ihmisestä!"

"Ei paljon naurata", sanoin, katsoen veteen ja rypistäen otsaani. Hän ei nauranut enää, kun vilkaisin ylöspäin.

"Ole oikeasti yksin", kuulin hänen sanovan vakavalla äänellä. "Ensimmäisen kerran tässä elämässä, vittu, tee se. Koe itsesi. Käännä katseesi sisäänpäin, ei muihin ihmisiin. Muussa tapauksessa … kuljet tätä kehää loputtomasti."

"Ai!" pyöritin vähän silmiäni. "Kerro minulle jotain, mitä en tiedä!" Ja työnsin kieleni ulos.

"Mutta joo, teen sen. Tällä kertaa oikeasti teen sen."

Istuuduimme kanavan reunalle ja kastoimme jalat veteen. Kuthumi hieroi partaansa ja tuijotti haaveilevasti horisonttiin hyvän tovin. "Katso ympärille", hän rikkoi hiljaisuuden. "Eikö sinusta tunnu, että elät parasta elämääsi nyt?"

Katsoin tyynenä virtaavaa vettä, lähellä meditoivia flamingoja, joukkoa hohtavanvalkoisia hevosia kanaalin toisella puolella, valko-keltaisia kukkasaarekkeita, majesteettisen keskiaikaisen linnoituksen muureja ja torneja, suoladyynejä ja merta niiden takana. "Itse asiassa tuntuu siltä. Mutta …" vaikenin.

"Annas kun arvaan", Kuthumi aloitti. "Pakenit sodan repimästä maasta ja nautit elämästäsi, tietämättömänä xxx-asioista – täytä puuttuva kohta." Hän pudisti päätään. "Tsot-tsot-tsot."

"Sinun on pakko olla selvänäkijä, Kuthumi!" kikatin hermostuneesti.

"Totta maar! Haluatko nähdä kristallipallini?!" Hän väisti virnistäen.

"Tuo alkaa olla jo vanha juttu, K", naureskelin.

"Mutta näetkö, miten syvälle kärsimys on juurtunut ihmiskollektiiviin? Edes sinä et pysty nauttimaan aistillisista kokemuksistasi täysin. Ja minkä vuoksi? Ystäväsi ja perheesi kärsivät, ja sinä et? Auttaisiko tuskasi heitä? Ei. Mutta kärsimisestä tuli tapa, riippuvuus. Kärsitään yhdessä, se on helpompaa sillä tavalla. Ei ole. Se vain pahentaa tuota kärsimystä."

Kuthumi siirsi hitaasti jalkansa veden alle, ja pienten kalojen parvi yritti näykkiä hänen eetteri-ihoaan – turhaan. "On sinun tehtäväsi murtautua vapaaksi, yksinkertaisesti vain olemalla antautumatta tuohon kärsimyshypnoosiin enää. Ilo on sinulle luonnollinen tila, aivan kuten vesi on näille suomuisille taaperoille."

"Tiedän sen, K!" Hymyilin, ja vetäisin pois jalkani, kun kalat luopuivat toivosta tuon ei-fyysisen olennon suhteen ja siirtyivät johonkin aineellisempaan. "Tämä vuosi oli intensiivinen, maaginen, oivaltava ja täynnä kauneutta, sekä todella vaikeita hetkiä. Mutta kaiken kaikkiaan se on luultavasti elämäni paras vuosi. Ja kuitenkin tämä hemmetin planeetta tulee aina vain mentaalisemmaksi/mielenvikaisemmaksi joka päivä. Tarkoituksellista sanaleikkiä."

"Yritätkö sanoa, että samaan aikaan kun muu maailma kärsii enemmän ja enemmän, sinä tunnet enemmän ja enemmän iloa?"

"Jep." Mumisin, pureskellen ketunleipiä.

"Emmekö ole varoittaneet teitä juuri siitä?"

"Varoititte –"

"Se oli retorinen kysymys", hän keskeytti.

Väistin sen lempikeskisormellani, ja aloimme taas nauraa.

"Taas kerran, ole itsesi kanssa, veli." Kuthumi laittoi eteeriset, kuitenkin lämpimät kätensä harteilleni, ja jotenkin pystyin tuntemaan sen. "Tässä on paradoksi sinulle: jos haluat rehellisesti välittää muista ihmisistä, unohda heidät ja sukella Sinuun, omaan intohimoosi, iloosi, vapauteesi. Se auttaa oikeasti sinua JA luomakuntaa.

"Ja juuri nyt, piristy ja nauti tämän ulottuvuuden aistillisuudesta!" Hän yritti soittaa pyöräni kelloa, mutta hänen sormensa menivät siitä läpi. "Mikä on aistillisin, fyysinen kokemuksesi nykyään?"

Taputin ohjaustankoa. "Pyöräillä luonnossa ja laulaa lempilaulujani kurkku suorana!"

"No sitten", hän hymyili. "Näen vapaan polkupyörän tässä. Mitä vielä odotat? Mene!!"

Nyökkäsin, ja nousin pyörän selkään. "Kuthumi … voisitko olla lempeämpi ensi ke–", ja toinen valtava, läski kärpänen lensi suoraan otsaani. "Auts!"

"En ole", hän vastasi tyynesti. "Teen, mitä vaaditaan saamaan sinut ulos tuosta kärsimysmoodista." Hän hymyili paksuun partaansa ja alkoi hävitä. "Koska pyysit minua tekemään sen, teen sen."

Lähdin syvemmälle suomaastoon, tutkien uusia alueita. Enää uusia kärpäsiä ei törmännyt minuun tuona päivänä. Kenties niitä vähän pelotti hullu parkuva ja huutava mies maastopyörän selässä.

*****

Nazar löytää iloa luonnosta, matkustuksesta ja kokemustensa spontaanista jakamisesta. Valonsa säteileminen – itselleen ja planeetalle – on hänen todellisin täyttymyksensä. Häneen saa yhteyden Facebookin kautta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.