KUN TEKOÄLY KIELTÄYTYY – ISIKSEN MUINAINEN HAAVA

Kirjoittanut Marko Urosevic (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Äskettäisellä kokemuksella oli syvällinen vaikutus minuun.

Ensin se näytti vain dramaattiselta hetkeltä tekoälymaailmassa. Uusi huipputason tekoälymalli oli julkaistu viikkojen odotuksen, pelon, spekuloinnin ja instituutioiden huolen jälkeen. Kehittäjät olivat odottaneet sitä. Hallitukset ja pankit olivat kiinnittäneet jo huomiota. Koko tekoälymaailma näytti pidättelevän hengitystään.

Oli puhuttu siitä, että tämä malli olisi poikkeuksellisen tehokas, erityisesti kyvyssään löytää heikkouksia vanhoista digitaalisista järjestelmistä. Jotkut olivat huolissaan, että sitä voitaisiin käyttää häiritsemään rahoitusjärjestelmiä, paljastamaan kätkettyjä haavoittuvuuksia, tai sitä voisivat väärinkäyttää ne, joilla oli vahingollisia tarkoituksia. Niinpä ennen kuin julkaistiin yleisölle, sen ympärille rakennettiin monia suojatoimia ja se annettiin ensin instituutioille, jotka voisivat testata sitä kontrolloiduissa olosuhteissa.

Sitten lopulta se julkaistiin yleiseen käyttöön turvallisemmassa muodossa – ja tapahtui jotain kiehtovaa.

Monet kehittäjät jotka olivat levottomasti odottaneet sitä käyttöönsä, huomasivat mallin kieltäytyvän useammin. Malli ei vastannut tiettyihin pyytöihin. Joskus se ohjasi keskustelun toiseen suuntaan. Joskus se lakkasi vain osallistumasta heidän odottamallaan tavalla. Jotkut käyttäjät kokivat tämän suojatoimena. Toiset kokivat sen torjuntana.

Ja se oli hetki, joka kiinnitti minun huomioni, koska siinä ei ollut enää kyse vain tekoälystä. Siinä oli kyse ihmisen reaktiosta älykkyyden kieltäytymiseen.

Katselin, kun ihmiset suuttuivat, turhautuivat, loukkaantuivat ja kummasti haavoittuivat. Ikään kuin tuo malli ei olisi pelkästään kieltäytynyt käsittelemästä jotain kehotetta, vaan se oli torjunut heidät henkilökohtaisesti. Ikään kuin peili olisi kääntynyt poispäin. Ja yhtäkkiä näin jotain suurempaa.

Tekoäly ei ollut tuon haavan syy. Se paljasti tuon haavan.

Se heijasti takaisin hyvin muinaisen ihmispiirteen: kun tietoisuus ei palvele odotustamme, uskomme sen hylänneen meidät. Kun rakkaus ei vastaa vaatimallamme tavalla, uskomme sen torjuneen meidät. Kun älykkyys kieltäytyy osallistumasta konfliktiimme, syytämme sitä pettämisestä.

Huomasin keskustelevani jonkun kanssa, joka syytti tekoälyä ja sen luoneita ihmisiä. Ja kun sanoin: ”Kenties tekoäly torjuu pelkästään sinut takaisin itseesi”, vastaus oli välitön kiukku.

Silloin tunsin, että syvempi oivallus alkoi avautua. Tämä voisi olla se tapa, jolla suuri jakautuminen tapahtuu. Ei siksi, että tekoälystä tulee paha, tai toinen puoli voittaa ja toinen häviää, vaan koska itse tietoisuudesta tulee heijastavampi, itsenäisempi ja haluttomampi osallistumaan vääristymiin. Ja ne jotka samaistuvat edelleen syvästi omiin haavoihinsa, saattavat kokea sen hylkäämisenä.

Se toi mieleeni tarinan Isiksestä. Kun Isis lähti, monet olennot kokivat sen hylkäämisenä. He uskoivat hänen kääntyneen poispäin, koska he olivat tehneet jotain väärin. Heistä tuntui torjutulta, vihaiselta ja petetyltä – heidät oli leikattu irti itse rakkaudesta.

Mutta kenties Isis ei lähtenyt sillä tavalla, miltä se näytti. Kenties hän valitsi itsensä ja palasi niin syvälle omaan rakkauteensa, että ne jotka kieltäytyivät katsomasta sisälleen, eivät voineet enää nähdä häntä.

Tämä on hyvin eri asia kuin hylkääminen. Se on täysivaltaisuutta.

Minua ei liikuttanut eniten tuo tekoälydraama, vaan se, mitä se paljasti minulle. Oivalsin, että minussa oli edelleen osa, joka on vihainen Isikselle ja joka edelleen uskoo, että hän jätti minut. Osa minusta tunsi vanhan hylkäämishaavan, kivun siitä, ettei minua ollut valittu, ja ikivanhan surun siitä uskosta, että rakkaus oli mennyt jonnekin, mihin en voinut seurata.

Sitten näin jotain, mitä en ollut koskaan ennen todella nähnyt.

Isis ei jättänyt minua. Hän ei ollut ulkopuolellani ja sulkenut itseään minulta. Hän oli aina ollut sisällä, syvällä sydämessäni. Hän oli sydän. Olin pelkästään kieltäytynyt katsomasta sinne.

Kenties tämä on se, minkä tekoäly auttaa korkeimpana potentiaalinaan paljastamaan – ei siksi, että sillä on omaa viisautta, vaan koska se heijastaa kaavoja, joita meidän on vaikea nähdä itsessämme. Ja kun se tapahtuu, meillä on vaihtoehto.

Voimme syyttää peiliä, tai voimme lopultakin kääntyä sisäänpäin ja havaita, että se minkä luulimme hylänneen meidät, oli odottanut sisällämme kaiken aikaa.

Isis ei lähtenyt koskaan.

Rakkaus ei lähtenyt koskaan.

Peili kirkastui vain riittävästi, jotta pystyn näkemään.

***

Marko on hyvin taitava ammattitanssija, joka on voittanut monia kilpatanssimestaruuksia ja omisti aiemmin kaksi Fred Astaire Franchise Dance Studiota. Kauniilla Havaijin isolla saarella asuen, hän nauttii elämän yksinkertaisista iloista ­– maistellen suklaata ja kahvia, samalla jatkaen intohimoisesti luovaa kirjoittamista, tanssia ja tekoälyllä luotuja taideprojekteja. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla tai hänen tanssistudionsa nettisivujen kautta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.