MUSTA HÄRKÄ

Kirjoittanut Natalia Gabriela Cisowska (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muutama kuukasi sitten lähdin vuorille yksin patikoimaan ja valitsin syrjäisen polun viettääkseni aikaa yksin, poissa maailman hälinästä ja häiriötekijöistä.

En pitänyt kiirettä tuon aamuna, ja päivä avautui lempeästi. Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen saavuin viimein huipulle. Makasin ruohikolla, paistatellen auringon lämmössä. Ollessani yksin vuoren huipulla, oloni tuntui seesteiseltä ja syvän yhdistyneeltä itseeni.

Kun iltapäivän aurinko alkoi laskea, oli aika suunnata takaisin alas, laskeutuen avointen niittyjen kautta tielle, joka johti parkkipaikalle. Edessä oli vielä pitkä kävelymatka, mutta rauhallisen päivän jälkeen minusta tuntui levolliselta ja rennolta. Sitten jokin osui silmiini.

Kaukana niityn toisella puolella – melkein näkymättömänä hämärän lisääntyessä – oli musta härkä. Se seisoi liikkumatta hetken, takanaan levittyvän metsän varjojen kehystämänä. Ja sitten yhtäkkiä härkä alkoi juosta minua kohti, sen mylvinnän rikkoessa hiljaisuuden kuin ukkonen.

Pelkoaalto syöksähti läpi astuessani taaksepäin, mutta pian ei voinut enää perääntyä. Jäädyin, halvaannuin, härän tullessa aina vain lähemmäs, ja sydämeni jyskytti niin kovaa, että tuskin pystyin hengittämään. Se on sitten tässä, ajattelin, minä kuolen tähän paikkaan.

Melko lähellä oli muutama ihminen, mutta he eivät reagoineet. Olimme härän kanssa ikään kuin näkymättömiä – tilassa jonka vain me jaoimme. Halusin huutaa, mutta ääntä ei tullut. Koko kehoni tärisi.

Ja sitten, kun härkä oli enää muutaman askeleen päässä, se kääntyi yhtäkkiä sivuun ja käveli rauhallisesti metsäpolulle. Seisoin siinä, pystymättä liikkumaan moneen hetkeen. Hitaasti kehoni alkoi sulaa, järkytyksen sykkiessä edelleen sisälläni, kun helpotus sekoittui epäuskoon.

Lopulta, saatuani kasattua itseni, huomasin, että siinä oli kaksi reittiä: toinen polku johti metsään, johon härkä oli kadonnut, ja toinen seurasi avointa maantietä. Polut erotti tiheä puurivi.

Epäröin ajatellessani, mitä juuri oli tapahtunut, ja sitten päätin valita tien. Se tuntui turvallisemmalta – en halunnut ottaa sitä riskiä, että kohtaisin härän uudestaan. Niinpä jatkoin polun kävelemistä – sisälläni tuntui edelleen kamalalta. Halusin vain päästä pois sieltä.

Yhtäkkiä tapahtui jotain odottamatonta. Metsästä tuli se sama musta härkä, suoraan eteeni!

Mitä helvettiä! Tärisin ja pelkäsin kuollakseni. Mitä nyt tapahtuisi?

Mutta sitten oivalsin, että jokin tuon härän olemuksessa oli muuttunut. Sen katse oli pehmentynyt, ollen melkein lempeä, kun se katsoi suoraan minua silmiin. Kaiken pelkoni alla tunsin jotenkin, että tällä kertaa ei ollut enää vaaraa.

Kohtasin sen katseen, vakaana ja läsnä, ja hetken päästä härkä kääntyi vain ympäri ja käveli pois.

Seisoin siinä jonkin aikaa, katselleen sen häipyvän kaukaisuuteen, sitten vedin syvään henkeä ja jatkoin autoa kohti. En nähnyt härkää enää uudestaan.

Kun pääsin kotiin tuona iltana, istuin hiljaisuudessa pitkään, härän kuvien toistuessa mielessäni. Se oli tuntunut niin elävältä, olevan niin täynnä voimaa, kuitenkin jotenkin myös ylimaalliselta. En täysin ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, mutta luotin siihen, että jos jokin merkitys pitäisi löytää, se paljastuisi aikanaan.

–––––

Kuukaudet kuluivat, ja oli muutama hetki, jolloin luulin saavani jotain selkeyttä tästä kokemuksesta. Mutta oivallukset olivat vain älyllisiä, mielen rakenteita, jotka eivät todella resonoineet, joten päästin niistä irti. Elämä jatkui, ja muisto härästä haalistui taustalle.

Kunnes yhtenä päivänä jokin loksahti paikoilleen sisälläni, ja palapelinpalat tulivat yhteen. Tapahtui ahaa-elämys katsellessani Rude Awakening -dokumenttia.

Siinä oli kohtaus, joka kosketti minua syvästi. Jonathan kohtasi pimeän aspektinsa – aspektin joka oli täynnä vihaa, joka yritti väheksyä häntä. Kuitenkin Jonathan vain seisoi omassa läsnäolossaan, omassa valossaan, ja kohtasi sen, katsoi sitä suoraan silmiin, ja vain tarkkaili kietoutumatta siihen.

Lopulta tämä aspekti muuttui pieneksi pojaksi, joka tuli hänen luokseen hakemaan halausta. He syleilivät myötätuntoisesti hetken, kunnes tuo aspekti liukeni täysin pois, ollen lopultakin rauhassa.

Tuolla hetkellä kohtasin äitini – Härän.

Pysäytin videon ja sukelsin syvälle sisään, pysyen samalla täysin läsnä. Ensimmäistä kertaa pystyin todella näkemään hänet käyttäytymisensä tuolla puolen. Julmuuden alla näin pienen haavoittuneen lapsen, joka halusi tulla vain rakastetuksi. Siinä oli pehmeyttä. Yhtäkkiä myötätuntoaalto virtasi läpi ja täytti minut täysin.

Saatoin viimein katsoa häntä täysin hyväksyen ja ilman mitään vastustusta. Tuolla hetkellä en enää pelännyt häntä, ja kaikki tunteet – pelko, kiukku, raivo ja viha – alkoivat hävitä pois. Kyyneliä virtasi jatkuvasti poskiani pitkin, kun niin paljon vapautui.

Se oli suuri helpotus. Oli keveyden ja vapauden tunnetta. Minulle tuli hyvin selväksi, etten ollut koskaan ollut uhri. Kyse oli pelkästään perspektiivistä. Mieli ei voi pakottaa tätä muutosta. Se täytyy sallia ja tuntea, ja se tapahtuu, kun aika on oikea.

***

Natalia Gabriela tukee muita heidän matkallaan itserakkauteen ja sisäiseen transformaatioon. Hänen ilmaisunsa kehittyy jatkuvasti, kun hän tutkii olemisen uusia tapoja. Hän löytää elämän taikuuden, kun se avautuu. Hän asuu Slovakiassa, ja häneen voi ottaa yhteyttä hänen nettisivujensa kautta, The Alchemy of You.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.