KOKONAAN MUKANA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tunnetko sen, miten nopeasti asiat menevät? Vauhti ei ole aina ilmeistä, mutta se on tavallaan kuin junanvaunussa olemista – vaikka välitön ympäristö ei muutu, voi tuntea, että juna lisää vauhtia. No, ainakin minä tunnen sen, mutta mielikuvituksessani se on enemmän kuin vene.

Kuvittele, että jokainen meistä on pienessä soutuveneessään, meloo ympäri valtavaa järveä nimeltään Maa ja tutkii kaikkia sopukoita rannoilla ja saarissa ja joskus uskaltautuu myös avovesille. Meillä on ollut paljon kokemuksia, olemme oppineet paljon asioita, saaneet ystäviä ja vihamiehiä, mutta koko tämän ajan olemme olleet oikeastaan aarteenetsinnässä, löytäen ja keräten kallisarvoisia viisauden ja taikuuden palasia. Koska pienien soutuveneiden koko on rajallinen, jokaisen retken/elämän lopussa aarre talletettiin omaan henkilökohtaiseen varastotilaamme. Suunnitelmana oli aina tulla takaisin ja leikkiä sillä myöhemmin, koska aina oli lisää asioita ruksattavana listalta ennen tämän suuren aarteenetsinnän lopettamista. Itse asiassa olemassaolomme koko tarkoitus oli vaeltaa umpikujia pitkin, sitten löytää oikeat kartat, muodostaa oikeat yhteydet, löytää kätketyt paikat, keksiä ratkaisuja kaikenlaisiin esteisiin ja lopulta erottaa kaikesta arvokkaat aarreosat.

Tavallaan koko tämä aarteenetsintä oli kuin "pääohje" siitä lähtien, kun saavuimme tälle Maa-järvelle, ja jokainen retki tai tutkimusmatka voisi olla elämä. Opimme, miten sysätään liikkeelle pieni soutuveneemme, roikotetaan käsiä ja jalkoja vedessä vain huvin vuoksi ja joskus selviydytään dramaattisista myrskyistä. Joskus löysimme suuren määrän aarretta, joskus vain hitusen, mutta ajan kuluessa se kaikki antoi melkoisen kätkön ihmettä ja viisautta. Ja missä tuo kätkö on nyt? No, käy ilmi, että tuo "varastotila" johon emme olleet kiinnittäneet paljon huomiota, on virtaviivainen, turboahdettu valtamerijahti, joka pystyy vauhtiin ja kokemuksiin, joita soutuvene ei osannut edes kuvitella.

Ja tässä sitä ollaan. Viimeiset aarrepalaset on kerätty, tuo pieni soutuvene on kiinnitetty viimeisen kerran kauniiseen luksusjahtiin ja olemme kiipeämässä alukseen. Mutta tässä kohtaa asioista tulee konstikkaita, kuten sain hiljattain selville. Riippumatta siitä, miten monia arvokkaita tavaroita meillä on tuossa pienessä veneessä, suurinta osaa niistä ei siirretä jahtiin. Se on aarrelaiva, eikä ylimääräisellä painolastilla ole paikkaa. Tämä merkitsee, että on aika päästää irti enemmän kuin koskaan, pudottaa myös "tärkeitä" asioita, kuten käytännöt, kaavat ja luomukset, joita olemme rakastaneet. Jos niillä on paikka aarrelaivassa, ne ovat siellä, mutta ihmisen täytyy antaa niiden mennä pienen soutuveneen myötä. (Tästä syystä sellaiset asiat, kuin dieetit, tavoitteet, lääkkeet ja aikomukset eivät vain toimi meillä, kuin ihmisillä yleensä. Ne ovat soutuvenetyökaluja, hyödyttömiä pikaveneessä.)

Tästä elämästä tekee hyvin ainutlaatuisen se, että puramme aarrelastimme emäalukseen kuolematta. Ja tämä merkitsee, että meidän täytyy olla tietoinen tietystä fysiikasta, joka ei ollut koskaan ennen mikään ongelma. Voitaisiin sanoa, että meidät on ohjelmoitu saamaan soutuvene/keho kestämään mahdollisimman pitkään. Epäilemättä se vähän vahingoittuu seikkailussa, mutta roikumme siinä kiinni, kuin henkemme olisi sen varassa (kuten tavallaan on). Mutta voidaksemme nousta tuohon luksusjahtiin, meidän täytyy astua POIS soutuveneestä – ja se on pelottavaa! Mitä jos se ei toimi? Entä kaikki ne tavarat, joita olemme keränneet? Mitä jos putoamme ja hukumme?

Löysin hiljattain itseni seisomasta ns. hajareisin kummassakin maailmassa. Toinen jalka pienessä soutuveneessäni, jossa oli kaikki kallisarvoiset (mutta vanhat) suunnitelmani ja luomukseni, ja toinen jalka jahdissa, joka houkutteli ilo-, selkeys- ja taikuushehkullaan. Yritin säilyttää vähän vanhoja asiakaspalveluja, saada aikaan kiinnostusta joihinkin rakkaisiin, mutta vanhoihin luomuksiin, ja periaatteessa huomioni pirstoutui joka suuntaan. Mutta vaadittiin erittäin intensiivinen keskustelu auttamaan minua näkemään, mitä olin tekemässä. En ollut kyennyt selvittämään, miksi olin niin väsynyt koko ajan, miksi asiat eivät soljuneet niin, kuin olisi pitänyt, ja miksi tunsin niin paljon hämmennystä. Niin oli, koska olin edelleen osittain fokusoitunut tavaroihini soutuveneessä – kauniisiin luomuksiin, mielenkiintoiseen historiaan ja hyödyllisiin taitoihin, joita olin kehittänyt vuosien saatossa. Ne tuntuivat tärkeiltä, mutta miten voisin tuoda ne uuteen? Entä asiat, joita olin oppinut ja myös opettanut? Entä lupaukset ja sitoumukset, joita olin tehnyt? Ne olivat tärkeitä silloin, mutta entä nyt? Entä se identiteettini, kuka ajattelen olevani maailmassa?

Sitten tuli se hetki, jolloin oivalsin, ettei millään siitä ollut merkitystä, ja tiesin, että niiden aarre löytää helposti tiensä suureen ja kauniiseen jahtiin, vaikka niiden kirjaimellinen muoto putoaa pois. Oli aika tehdä valinta. Seisoessani hajareisin kuilun päällä, saatoin joko astua takaisin soutuveneeseen ja palata vanhoihin, tuttuihin kaavoihin, tai astua täysin aarrelaivaan ja päästää kaikesta irti. Kaikki aarteet tulisiat mukanani, ja se mikä jäisi taakse, oli tarpeetonta.

Mitä tämä merkitsee reaalielämässä? Yksinkertaisesti sanottuna, olen päästänyt irti melkoisesta määrästä rakkaita häiriötekijöitä, asioita joiden osalta en olisi koskaan ajatellut olevani valmis, toiveita ja unelmia joista pidin kiinni – vielä "jonain päivänä" – ja myös palveluja ja luomuksia, jotka ovat siunanneet muita. Näen sen niin, ettei ole enää "jotain päivää", jota suunnitella. Kaikki on nyt, ja minun täytyy olla kokonaan mukana – tässä hetkessä, tässä kokemuksessa, siinä mitä olen valinnut tätä elämää varten, ja mikä tärkeintä, kokonaan mukana viisauden luksusjahdissani. Sen energiat kiihdyttävät, se on alkanut liikkua, ja tuntuu siltä, että kuljen jo 100 solmun vauhtia. Tämä ei ole aika jatkaa itseni työntämistä vanhojen suunnitelmien, kontrollien ja ponnistelujen airoilla. Ei ole aika yrittää ohjata vanhalla visualisoinnin, tavoitteiden ja aikomusten ruorilla. Eikä ehdottomasti ole aika madella eteenpäin sormet vedessä, vieden huomion muualle ja ajatellen, että minulla on paljon aikaa "päästä sinne". Olen siellä – olen tässä – ja kaikki on erilaista nyt. Tässä kohtaa jopa varvas vedessä aiheuttaa turbulenssia, jota en tarvitse. On aika olla kokonaan mukana ja antaa kaiken tulla kokonaan uudeksi.

Tämä uusi laiva on uskomaton, huipputeknologiaa edustava jahti. Sitä ei ole suunniteltu tutkimiseen ja oppimiseen, vaan kokemiseen ja taikuuteen. Se on minun aarrelaivani, jossa kaikki viisaus ei ole enää piilossa jossain tuntemattomassa holvissa. Korvaamaton kulta, jalokivet ja lumoukset ovat kaikki aivan siinä ja valmiina, jotta voin leikkiä, muotoilla ja luoda niillä. Ei enää keräämistä. Ei enää oppimista. Ei enää etsimistä. Ei enää yritystä saada kaikkea "oikein". Nyt on aika nousta korkeuksiin, mahtava elämänlaivani automaattiohjauksella ja energiani palvelemassa minua joka hetki. Mutta vain, jos olen kokonaan mukana.

Kokonaan mukana merkitsee, että minun täytyy päästää irti menneisyydestä, niin lapsuuden traumoista kuin eilispäivän loukkauksista. Kokonaan mukana merkitsee, etten enää toivo tulevaisuudessa odottamatonta rahantuloa tai taianomaista helpotusta. Kokonaan mukana merkitsee, että kaikki on uutta, eikä sitä rasita menneisyyden katumiset ja pettymykset tai tulevaisuuden toiveet ja unelmat. Kokonaan mukana merkitsee, ettei ole "mitä josseja" tai "kyllä muttia". Kokonaan mukana merkitsee, että on aika sallia kaikkien näiden juttujen olla oikeasti totta ja vapauttaa itseni – ja kaikki todellisuudessani – kaikesta historiastamme ja olla todella vapaa. Se miltä tämä näyttää, on erilaista joka kerta, mutta kunhan olen kokonaan mukana, tiedän täsmälleen, mitä tehdään.

Kenties palaan joku päivä taas melomaan tälle järvelle, laiskana ja huolettomana, pelkästään vanhojen aikojen vuoksi. Tai kenties tämä aarrelaiva kasvattaa siivet, ja lähden taivaalle tietäen, että etsiminen on ohi ja nyt voin tehdä, olla ja kokea mitä tahansa. Aina silloin tällöin tuon pienen soutuveneen tuttuus edelleen houkuttelee, vaikka tämä vapaus on ollut tähtäimessäni aioneita. Mutta minun on aika päästää irti häiriötekijöistä ja olla todella kokonaan mukana. Nähdään sateenkaaren päässä!
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.