KÄYTÄVÄ VANHAN JA UUDEN VÄLILLÄ
Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
19.8.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Monet meistä tuntevat olevansa ankkuroitumaton, leijuva, eksynyt ja vailla suuntaa. On ”kuka minä olen, missä minä olen?” -tunne.
Olemme parhaillaan kahden pimennyksen välisessä käytävässä, ja juuri tämä tila vetää syvintä ohjelmointiamme ja ehdollistumistamme pintaan. Ei vain niitä asioita, jotka tiedämme jo itsestämme, vaan syvimpiä siemeniä, jotka kylvettiin niin kauan sitten, ettemme ehkä tunnista niitä lainkaan ohjelmoinniksi. Koemme ne totuutena, maalaisjärkenä, vastuullisuutena tai yksinkertaisesti tapana, miten todellisuus toimii. Kuitenkin usein ne ovat rajoituksia naamioituneena totuudeksi.
Paras tapa kuvata se, mitä näen nyt, on, että seisomme vanhan ja uuden välisessä käytävässä, ja käytävä on täysin pimeä. Emme näe sen päätä; emme näe edes omaa kättämme kasvojen edessä. Kaikki mitä voimme tehdä nyt, on vain ottaa askel kerrallaan ja toimia täydellisen uskon ja luottamuksen varassa.
Jos käännymme ympäri, takanamme on valoa.
Voimme nähdä paikan, josta tulimme. Se on tuttu. Tiedämme, miten siellä toimitaan, mitä säännöt ovat, mitä meiltä odotetaan, mitä pidetään turvallisena, vastuullisena, sopivana ja mahdollisena. Tiedämme, kuka meidän oletetaan olevan siellä. Jopa me jotka olemme koko elämämme puskeneet noita sääntöjä vastaan, ymmärrämme ne silti, koska ne ovat tuttuja.
Saatamme tietää syvästi, ettemme voi palata siihen, kuka olimme, mutta emme ole vielä täysin tulleet siksi, kuka meistä tulee. Emme ole enää ankkuroitunut vanhaan, kun se romahtaa päivä päivältä lisää. Se voi tuntuu uskomattoman epämukavalta, ja on houkuttelevaa kurkottaa taaksepäin jotain kohti, minkä tunnistamme, jotta voimme tuntea taas turvaa. Siitä syystä olemme tänä aikana erityisen haavoittuvia.
Ymmärrä, että tämä tila maailmojen välissä on tärkeä – se ei ole tyhjä tila, kun se on uskomattoman aktiivinen. Tässä tilassa puramme kaiken, mikä ei voi mennä uuteen. Tämä voi näyttää siltä, että vanhat pelot tulevat yhtäkkiä äänekkäiksi, kyseenalaistetaan valinnat, jotka tunsimme selkeiksi, palataan vanhoihin selviytymistapoihin, tai uskotaan jälleen niihin rajoituksiin, joiden läpi olimme alkaneet nähdä. Se kaikki tulee esiin, jotta huomaamme ja puramme tuon ohjelmoinnin. Meitä pyydetään näkemään se ja sitten valitsemaan ajatella, tehdä ja olla eri tavalla.
Meidän ei tarvitse tietää täsmälleen, mikä odottaa käytävän toisessa päässä – jopa sen kuvitteleminen, millainen se on, saattaa rajoittaa sitä.
Se mitä opimme nyt, on, miten lakataan ankkuroitumasta siihen, mitä oli, ja aletaan ankkuroitua itseemme, omaan tietämiseemme, sieluumme, ja totuuteen siitä, kuka olemme. Jotta sitten kun saavumme uuteen, tulemme siihen täysivaltaisena, ennemmin kuin etsimme joitain itsemme ulkopuolelta.
Auttamaan tämän ohjelmoinnin purkamisessa tarjoan shamanistisen kaukoparannuksen …
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.