MAAILMA, NÄHDEN UNTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
6.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
"Todellisessa maailmassa, niin kuin unissa, mikään ei ole aivan, miltä näyttää." –Dean Koontz
Uskoin – tiesin – melko pitkään heräämisen jälkeen, että uni oli totta. Hyväksyin sen kyselemättä, sillä se oli yhtä vakaa, kuin sänky jolla makasin. Itse asiassa, mieleeni ei edes juolahtanut kyseenalaistaa sitä. Se pelkästään oli.
Jos luomme todellisuutemme ja todellisuuteni tänä aamuna oli se, mistä näin unta, eikö se merkitse, että fyysinen maailma sopi yhteen havaintoni kanssa? Jos katsoisin ulos, olisiko talomme kukkulan päällä ja olisiko sen ympärillä Lafayetten kullanväristä kesäruohoa, eikä sumuisen Kalifornian keskirannikon tasaista ja vihreää kosteutta?
*****
Mikään ei ole oikein linjassa tämä aamuna. Nukuin pommiin kokonaisen tunnin. Yön aikana satoi – melkein ennenkuulumatonta kesällä Santa Barbarassa. Ajattelin I Madonnaria ja sadetta, joka tuhoasi nopeasti kovalla työllä tehdyt liitumaalaukset lähetysaseman edestä – värien sekoittuessa ja juostessa kaltevaa asfalttiparkkipaikkaa pitkin ja valtavien ja hyvin yksityiskohtaisten maalausten hävitessä jälkiä jättämättä.
Roikun edelleen ilmassa, pilvisen taivaan saadessa näyttämään, että ajankohta on paljon varhaisempi, kuin on. On muita asioita, jotka tuntuvat kummalliselta tänään, valaisten tuntuani siitä, mikä on totta, vähän vinksahtaneiden linssien läpi.
Mietin, onko tällaista kokea pikkuruinen annos jotain psykedeelistä huumetta, LSD:tä kenties? Ei riittävästi lamauttamaan, mutta tarpeeksi tönäisemään uskottujen mahdollisuuksien urasta hohtavalle polulle, joka sädehtii myös auringon paistamatta sille.
Tämä tunne, että "todellisuuteni" ei ole lainkaan, mitä olen hahmottanut sen olevan, voisi olla häiritsevä. Mutta mietin, onko se pienenpieni siemaus maagisesta 5D-pikarista? Olen varma, että sitten kun olen astunut päivän imuun/potkurivirtaan, tämä hieman vino havaintotapa häviää pois, ja se mitä kutsun normaaliksi, loksahtaa takaisin paikoilleen.
*****
Kenties oudoin osa tätä outoa kokemusta on, etten ole huolestunut tästä tunteesta, että aistejani on muutettu, osallistumattani asiaan. Ikään kuin unitila olisi jättänyt oven auki, vaikka heräsin jo tunteja sitten. Voin kurkottaa tuon oven läpi koska tahansa ja astua tuohon yhtä oikeaan todellisuuteen, jota fyysiset aistini eivät vahvista. Tutkia tuota houkuttelevaa sivuraidetta, joka kulkee tavallisen, jokapäiväisen elämänkulkuni rinnalla.
En tiedä tarkkaan, missä olen, mutta en ole täällä. Siirsin juuri aikani kiropraktikolla myöhemmäksi tällä viikolla, sillä varmasti muutamassa päivässä olen palannut tavalliseen ja arkiseen fyysiseen itseeni. Olen melko varma, että jos menisin tänään, tuo kokemus olisi surrealistinen, luut mukautuvaisia kuin sulatettu lasi, ja muutokset yhtä lyhytkestoisia kuin se uni, jossa leijun tänään.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.