AJAN LOPPUMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
15.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä maailma on ilman aikaa? Mitä elämä on ilman aikataulua?
Kuvittele, ettei koskaan enää katso kelloa, mieti, ehtiikö tapaamiseen ajoissa, tai näe, että kello on 12 tai 18 ja on lounaan tai päivällisen aika ...
Millaista elämä olisi ilman ihmisen aikakäsitystä, kumartamatta sitä jokaisen liikkeemme tunnustamattomana valvojana?
*****
Olen melko varma, että on kulttuureja ja yhteiskuntia, kaukaisia ja suurelta osin häiritsemättömiä, jotka ovat jo siinä, ajattomuuden kehdossa, päivänvalo ja pimeys ja vuodenajat kumppaneinaan ja kavereinaan olemassaolonsa sulavassa organisoinnissa. Aika ei sanale heille. Kenties he nousevat auringon kanssa aamulla. Kun nälkä iskee, he syövät. Ei ole mitään kalenteria, kelloa, ajanvarausta.
Sellainen olemassaolo, sellainen kulttuuri, tuomittaisiin luultavasti toimimattomaksi länsimaisesta näkökulmasta. Ja kuitenkin mietin, onko jokin versio tuosta ajattomuudesta lähitulevaisuuttamme?
*****
Edes käsite "lähitulevaisuus" ei olisi sama tuossa tulevassa ajassa. On sanottu, että kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Menneisyys ja tulevaisuus ovat rinnakkain nykyhetken kanssa.
Ainoa tapa jolla voin hämärästi ymmärtää tämän käsityksen, on analogia kirjasta. Pidän kirjaa kädessäni. Avaan sen sattumanvaraisesti. Tuo sivu on nykyhetki. Sivut ennen sitä ovat menneisyys, ja sivut sen jälkeen ovat tulevaisuus. Mutta ne ovat kaikki painettu yhteen, kylkikylkeen, tuon kirjan kansien väliin.
Kenties sitten kun tuntemamme aika häviää, laajentunut näkökykymme näkee samanaikaisesti jokaisen sanan tuossa kirjassa – kerralla jokaisen hetken ja kaikki ajat, joita on. Emmekä luhistu tuosta ylikuormasta.
*****
Toinen vertaus joka auttaa minua visualisoimaan tämän, on venyttää mielikuvitukseni lapsuuteen. Aavemaiset muistot pahvilaatikkokelkkojen tekemisestä ja laskettelusta alas kullankeltaisia ruohikkomäkiä, kesäaikaan Lafayettessa – kutsuttuna vain jälleen aikarajoituksiin, kun lehmänkello soi kaukana ja tiesimme, että päivällinen oli kohta valmis.
Mietin, sallitaanko länsimaisten kulttuurien lapsille nykyään sellainen ylellisyys, sellainen vapaus. Epäilen, että sellainen ylellisyys ja vapaus ovat hävinneet vuosikymmeniä sitten. Ja on sääli, etteivät edes hyvin nuoret voi ehkä paeta aikakahleita.
Mutta pian, pian ... Pian tiedämme ja pystymme hyväksymään, että aika on fiktio. Sellaisista ilmiselvistä todisteista huolimatta, kuin rappeutuminen, hajoaminen, kuolema, aika ei ole syy tai syyllinen. Minusta tuntuu, että ajasta on tehty syntipukki peittämään ne totuudet, joita ihmiskuntaa on estetty tietämästä. Olemuksemme loputtomuus. Ikuisuus jonka täyttää sieluitsemme.
Se tosiasia, että tuo nuori tyttö joka liukuu iloisesti kullankeltaisia mäkiä alas, on yhtä aikaa sen reilu 60-vuotiaan olennon kanssa, joka kirjoittaa näitä sanoja, ja tulevan olennon kanssa, välkkyy kristallivaloja ja kantavia siipiä, yhtä läpinäkyviä kuin enkelipöly.
Me olemme kaikki "minä", enkä malta odottaa näiden osien ja sirpaleiden sovittamista ja sen valtavuuden sisältämistä, mitä olen – mitä me kaikki olemme.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.