SISÄLLÄ JA ULKONA - VIESTI SISÄISELTÄ ITSELTÄ
Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
16.11.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Muistatko, kun ulkopuolella oli todellista ja sisällä - no, emme tienneet, mitä se oli. Kyllä tiesimme. Ulkopuoli oli todellinen. Kukaan ei puhunut sisäpuolemme todellisuudesta. Sisällämme olivat elimet, luut, solut ja veri, mutta ne eivät olleet tuntevia. Me olimme keho! Kehon sisällä oli se, mikä piti kehon elossa.
Aura oli ulkopuolellamme ja kaikki uskonnollinen, henkinen tai moniulotteinen (mistä emme olleet kuulleetkaan) oli ulkopuolellamme. Uskoimme, että olimme keho ja kaikki elämämme henkiset ja uskonnolliset tekijät olivat ulkopuolellemme ja tavallisesti kaukana yläpuolellamme. Me olimme vain keho.
Meille oli opetettu, ettei sisäpuolemme ollut tärkeä. Sitä paitsi ulkoisella/todellisella itsellämme oli niin kiire selviytymiseen pyrkimisessä, että meillä oli vähän aikaa etsiä sisäistä olemusta. Jos olimme erittäin hyvä, niin saatoimme ehkä rukoilla taivasta kaukana yläpuolellamme auttamaan meitä. Sitten kun kuolimme, voimme mennä kehon ulkopuolelle ja matkustaa ylös taivaaseen, missä Jumala asui kaukana, kaukana yläpuolellamme.
Henkiopastuksemme ei ollut sisällä. Itse asiassa olisi ollut järkyttävää ja omahyväistä edes ajatella sellaista. Olimme vain ihmisiä. Monessa inkarnaatiossa oli kuolemalla rangaistavaa sanoa, että olimme yhteydessä johonkin korkeampaan olentoon. Siksi voidaksemme selviytyä ja suojella perhettämme, kerroimme lapsillemme, että heidän sisäinen voimansa oli vain mielikuvitusta.
Reaalimaailma oli ulkopuolella. Todellinen voima oli ulkopuolellamme. Aito maailma oli ulkopuolella. Lukemattomien inkarnaatioiden ajan tämä ulkopuolella eläminen toistui. Joskus olimme sankareita ja toisinaan olimme konnia.
Sitten jossain hyvin erityisessä elämässä meillä oli tilaisuus havaita oma sisäinen ITSEMME maa-astian sisällä. Huomasimme, että tämä sisäinen perspektiivi oli viisaampi kuin ikävuotemme ja puhui vain totuutta.
Nyt totuus oli ongelma, koska meidät oli kasvatettu valheisiin ja harhakuviin. Meidän täytyisi päästää irti kaikesta, mikä meille oli koskaan opetettu todelliseksi, ja katsoa sisään havaitaksemme ulkoisen todellisuutemme sisäisen ITSEMME "lennonjohtotornista".
Tämä perspektiivi ei tietenkään saanut oloamme tuntumaan erityislaatuiselta. Itse asiassa useimmiten se sai olomme tuntumaan hullulta. Jos kuitenkin palasimme vanhaan havaitsemistapaamme, niin meistä alkoi oikeasti tuntua hullulta. Meille oli tapahtumassa jotain.
Emme tienneet, mitä tuo jokin oli, mutta se oli pelottavaa, riemullista, sanoinkuvaamatonta, euforista ja sai meidät eroamaan enemmän ja enemmän 3D-säännöistä, jotka olivat aina kontrolloineet tietoisuuttamme. Ollessamme vain ulkoinen itsemme, uskomme näihin 3D-sääntöihin, mutta nyt tämä uusi sisäinen itse sai meidät tuntemaan ja toimimaan eri tavalla.
Uudet tunteemme saivat aikaan uusia tekoja sekä jatkuvasti laajentuvan tietoisuuden. Havaitsimme, että kun tietoisuutemme laajeni, tarve tietää lisäsi tarvettamme selviytyä. Tämä tarve tietää sai meidät katsomaan paikallisen todellisuutemme rajojen yli.
Kun maailmastamme tuli pienempi, altistuimme toisille kulttuureille, mikä kehotti meitä menemään sisään. Niinpä katsoimme salaa sisään. Se vaati enemmän rohkeutta kuin luulimme, mutta kun menimme syvemmälle ja syvemmälle itseemme ja löysimme tietyn tunteen, mitä emme voineet löytää ulkopuolelta.
Sitten aloimme erotella sisä- ja ulkopuolemme. Tämä erottaminen oli iso askel polulla korkeampaan tietoisuuteen. Tämä sisäinen polku johti meidät löytämään sisältämme elävän olemuksen, mitä ei löytynyt ulkopuolelta.
Sitten meditoituamme ja mentyämme sisään vuosia, aloimme löytää ITSEN, joka tiesi kaiken, mitä olimme koskaan kokeneet, oppineet, kärsineet ja rakastaneet. Itse asiassa tällä sisäisellä ITSELLÄ oli täysin eri perspektiivi elämään.
Sen sijaan että keskityimme selviytymiseen ja siihen, mitä ulkopuolinen maailma kehotti meitä ajattelemaan, tekemään, tuntemaan ja saamaan, aloimme tunnistaa omat sisäiset ajatuksemme, tunteemme ja halumme. Tämä fokus laittoi meidät ajajan penkille omassa elämässämme. Sitten aloimme todella muuttua.
Kun "ne" ulkopuolella olivat elämämme pomoja, meidän täytyi tehdä niin kovasti työtä, että todellisuudestamme tuli todella pieni. Meidän oli saatava riittävästi rahaa selviytyäksemme tai rikastuaksemme, jotta ne (eli ulkopuolella olevat) pitäisivät meistä enemmän, olisivat vaikuttuneita tai mitä tahansa.
Kun jatkoimme menemistä sisään ja puhumista sisäiselle ITSELLEMME, tarve saada rahaa "niiden" vuoksi alkoi vähetä. Hitaasi rahansaamistarpeemme korvasi tarve saada lisää viisautta. Silloin aloimme katso ulospäin - ei aikomuksena haluta, vaan antaa.
Se mitä havaitsimme, oli hyvin järkyttävää. Taivas oli saastunut, ruoka myrkytetty, vesi pilattu ja terveellinen vehnä, maissi ja vihannekset olivat geenimanipuloituja. Sotia oli melkein jatkuvasti. Nälänhätä oli yleistä. Myrskyt olivat voimakkaampia kuin koskaan ja kasvi- ja eläinlaji toisensa jälkeen oli vaarassa tai poissa ikuisesti.
"Mitä tapahtui?" kysyimme itseltämme. "Missä olin, kun tämä kaikki tapahtui maailmalleni? Miten maailmani voisi hajota tällä tavalla? Mitä tein väärin?"
"Tarkoititko kysyä "Miten voin auttaa?"" kuulimme sisäisen ITSEMME kysyvän.
"Olen vain yksi ihminen. Miten voisin auttaa?" kysyimme yrittäen olla kuulematta vihaa äänessämme. Mutta vihaamme ja pelkoomme ei ollut vastausta, koska nämä tunteet heikensivät yhteyttämme sisäiseen ITSEEMME. Sitten lankeisimme taas uskomukseen, että olimme vain ihminen.
Pelko ja viha alkoivat vallata täysin sen korkeamman tietoisuuden, missä olimme ohikiitävästi käyneet. Aivan liian nopeasti unohdimme kaiken, mitä olimme muistaneet nauttiessamme yhteydestä sisäiseen ITSEEMME.
Olimme luiskahtaneet sielun pimeään yöhön, mutta emme tienneet sitä, koska olimme lakanneet lukemasta ja kuuntelemasta kaikkea sitä upeaa informaatiota, minkä olimme innokkaasti ottaneet vastaan korkeammassa tietoisuustilassamme.
***
Sitten yhtenä päivänä pieni poika ajoi ohitsemme opetellen ajamaan pyörää. Hän kaatui uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Hän satutti itsensä, itki ja sitten nousi taas pyörän selkään. Joka kerta kaatuessaan hän oppi jotain, mitä hän ei edes tiennyt opettelevansa, ennen kuin kaatui.
"Miksi en opi pysymään tuon typerän pyörän päällä?" poika kysyi.
"Koska silloin et oppisi muistamaan, miten pysytään tasapainossa", pieni poika kuuli sisäisen äänen sanovan. Kukaan ei ollut kertonut hänelle sisäisestä äänestä, joten hän luuli sitä normaaliksi.
"En halua oppia tasapainoani", pieni poika huusi, koska hän oli epäonnistunut jälleen pysymään pyörän selässä. Hän polki maata, potki typerää pyörää ja juoksi pois nolona, koska oli epäonnistunut taas.
"Mikä minussa on vikana? Miksi en osaa pitää tasapainoani, niin kuin tuo sisäinen kaveri sanoi?" poika mutisi.
"Olen onnellinen, että uskot minuun riittävästi kuullaksesi sanani", sanoi pojan sisäinen ITSE. "Haluatko meidän kertovan sinulle tasapainossa pysymisestä?"
Pieni poika ajatteli, että oli todella kummallista, että tämä sisäinen ääni puhui hänelle, mutta hän halusi oikeasti oppia tasapainon, joten hän sanoi "ok".
"Tasapainossa on kyse kyvystä kuunnella sisäistä ITSEÄSI, samalla kun kiinnität huomiota myös ulkoiseen maailmaasi. Et kuullut minun, sisäisen ITSESI, sanovan: "Voit tehdä, mitä haluat". Kuulit vain ulkoisen itsesi sanovan: "Miksi en pysty ajamaan tätä typerää pyörää?"
"Miten tiedät, mitä ajattelin sisälläni?" poika kysyi vihaisella äänellä.
"Koska olen sinä sisällä. Koska olen sisälläsi, voin nähdä sekä sisäisen että ulkoisen maailmasi. Olen se sisäinen sinä, joka voi sanoa vain totuuden ja joka muistaa jokaisen, joka koskaan olet ollut ja kaiken mitä olet koskaan tehnyt.
"Olen myös yhteydessä ITSESI korkeampien ulottuvuuden versioihin, jotka ovat kaikki sisälläsi. Sitten kun muistat, miten tasapainotetaan minut, sisäinen ITSESI, ulkoisen itsesi kanssa, olet yhdistynyt koko moniulotteiseen maailmaasi."
"Mikä on moniulotteinen maailma?" pieni poika kysyi.
"Yhdisty minuun ja näytän sinulle", sisäinen ITSE kuiskasi pienen pojan sydämeen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.


