TAAS EMÄALUKSELLA, OSA 1 - SE ON ALKANUT
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
8.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Landara puhuu:
Kun näin kyyneleen vierivän Landarin kasvoja pitkin, sydämeni särkyi ja mieleni räjähti. Halusin lohduttaa häntä ja tiesin, ettei raivoni sallisi sitä. Miten kukaan voisi loukata rakasta Landariani, kilteintä koskaan tuntemaani ihmistä. Onneksi kuulin voimakkaan räjähdyksen läheltä, jotta sain muuta ajateltavaa johtamalla Landarin piiriin.
Rakkaimpien ystäviemme turvassa tyydyin siihen tosiasiaan, että viha vain pahentaisi asioita. Landar ja minä olimme pinnalla, koska päätimme jäädä auttamaan Gaiaa. Kun liityimme piiriin, Landar otti tiukasti kädestäni ja annoin hänelle sydämeni. En ollut varma, tunnistaisimmeko toisiamme todellisuudessa, mihin olimme menossa.
Landar ja minä katsoimme toisiamme vielä viimeisen kerran silmiin jättääksemme tunnejäljen toisistamme sieluumme. Koska olimme jumalaisia täydentäjiä, pystyimme tietysti tunnistamaan toisemme suoralta kädeltä - toivoakseni. Kun käänsin huomioni piirin keskelle, ainoa jäljellä oleva pelko oli, ettemme tunnistaisi toisiamme.
Tuon ajatuksen myötä Landar nojautui kuiskaamaan korvaani: "Tunnen aina sinut!". Sydämeni täyttyi ehdottomasta rakkaudesta, minkä palautin Landarille ja jaoin piirin kanssa.
Kun aloimme laulaa, kuvia lensi mielessäni ja sydämestäni Gaian kehoon. Nämä kuvat olivat hyviä muistoja upeasta todellisuudesta, missä Landar ja minä olimme pitäneet muotoa monta kertaa, jokaisen elämän kestäessä niin kauan, kuin halusimme.
Maailmamme ei ollut tuntenut kuolemaa tai sairautta tuhansiin vuosiin. Siis siihen saakka, kunnes asiat alkoivat mennä huonosti Atlantiksen kanssa. Miten suhteemme Atlantiksen kansaan loppui ydinsotaan? Sellaisessa sodassa ei voi olla voittajia. Tuon ajatuksen myötä mieleeni tuli kuva mahdollisesta todellisuudesta, missä ydinsota uhkaisi taas Gaian kehoa. Lähetin ehdotonta rakkautta tuolle kuvalle, kun viha tai pelko vain ruokkisi sitä.
Monia muita mahdollisia todellisuuksia lensi mieleni läpi ja vahvisti, että palaisin Gaian planeetalle uudestaan ja uudestaan. Noiden todellisuuksien yksityiskohdat kuitenkin katosivat, kun tunsin veden kulkevan jalkojeni ohi. Silloin kaikki ajatukset itsestä päästettiin irti ja keskityin täysin Gaian auttamiseen.
Landar puhuu:
Niitä järkytyksen tunteita, että maailmamme tuhoutuisi väkivaltaisesti, vahvisti syvä suru siitä, että upea elämäni täällä Landaran kanssa oli loppu. Tiesimme kaikki, ettei henki kuole, vaan muuttaa ainoastaan muotoa. Itse asiassa monet meistä olivat jakaneet monia eri todellisuuksia, joissa käytimme hyvin erilaisia muotoja tai olimme muodottomia.
Tiesin kuitenkin, että palatessamme maan päälle unohtaisimme moniulotteisuutemme. Tiesin, että löytäisin aina jumalaisen täydentäjäni Landaran, mutta tiesin myös, että monet aikasyklit saisivat Gaian ja kaikki sen asukkaat pelon, vihan ja puutteen ansaan.
Veisi monia suuria syklejä, ennen kuin maapallo voisi vakiintua riittävästi, jotta Gaia voisi alkaa oman korjaamisensa. Näin ne monet kärsivät selviytyjät, jotka olivat heikentyneitä muotoihin ja elämiin, joita ei voisi kuvitella valaistuneessa Lemurian todellisuudessamme. Näin ollen nähdessäni hävityksen liekin lävistävän piirimme keskikohdan, kuvittelin iloisesti sen suureksi violetiksi liekiksi.
Siitä eteenpäin Landara ja minä lauloimme yhtenä äänenä, kun vesi nousi kehojamme pitkin. Viimeisenä kuvana näin kaukaisen todellisuuden, missä me kaksi palasimme Lemurian sisäasutukseen käyttäen yhtä, yhdistynyttä muotoa. Tuntien iloa ja kiittäen tuosta kuvasta avasin suuni ja annoin veden liittyä ehdottoman rakkauden tunteisiini.
***
Vuorenrinneyhteisön pienessä makuuhuoneessa Jason ja Sandy heräsivät klo 3 aamulla. Huone oli vielä pimeä. He olivat toisissaan kiinni yrittäen muistaa sekä unohtaa tuon yhteisen painajaisen, mikä oli herättänyt heidät. He olivat jakaneet unia niin usein, että he kumpikin pitivät päiväkirjaa unistaan voidakseen vertailla niitä.
Tätä unta he eivät kirjoittaisi muistiin. Se oli liian kamala, liian toivoton - kuitenkin se oli myös täynnä toivoa. Kun he olivat lohduttaneet toisiaan riittävästi rauhoittuakseen, he nukahtivat uudestaan pitäen toisistaan mahdollisimman tiukasti kiinni.
***
Mytrianin ajatukset hairahtuivat muualle kauniin lemurialaisen tanssiesityksen aikana. Hetken he tunsivat avautumisen syvällä ytimessään ja ankkuroituvansa Gaian ytimeen.
Tanssijat lopettivat tanssinsa ja tarjoilijat seisoivat paikoillaan, valtavat tarjottimet herkullista ruokaa toisessa kädessään. Kaikki lakkasivat puhumasta ja suuri hiljaisuus lankesi pitotilaan.
Tuossa hiljaisuudessa oli syvää tietämistä, että viimeinkin kaikki etenisi suunnitellusti. Jotkut alkoivat itkeä ilosta, toiset nousivat syleilemään ystäviään ja monet polvistuivat hiljaiseen kiitokseen.
Voisiko olla, että vuorovesi oli vaihtunut? Voisiko olla, että rakkaus ja valo olivat lopultakin soluttautuneet pimeyteen ja pelkoon?
"Se on alkanut", kuningas Ra sanoi täydelle huoneelle. "Nostetaan äänemme lauluun!"
***
Kaukaisella tähtialuksella Mytre ja Mytria hämmentyivät yhtäkkiä työssään, kun kuvia nousevasta merenpinnasta välähti heidän eteensä. "Se on Lemuria!" he sanoivat samaan aikaan.
"Jokin on muuttunut", Mytre sanoi.
"Kyllä", Mytria oli samaa mieltä. "Sykli on loppunut ja uusi on syntynyt."
"Se on maapallo", he sanoivat kumpiin katsoessaan toisiaan silmiin.
"Se on Mytrian. He ovat muuttaneet Gaian ydintä. Vauva kasva heidän hoidossaan."
"Meidän on autattava heitä", he sanoivat samaan aikaan, kun liittivät kätensä ja sydämensä syvään meditaatioon.
Arcturuslainen tuli välittömästi heidän yhteistietoisuuteensa.
"Olemme avanneet toisen valoportaalin", Arcturuslainen sanoi. "Tämä portaali yhdistää "muuntuva kolmannen ulottuvuuden aine takaisin moniulotteiseksi hengeksi" -aikajanan ja "moniulotteinen maa" -aikajanan. Valoportaali mikä yhdistää nyt nämä kaksi aikajanaa, sallii moniulotteisen maan (tunnetaan uutena maana) korkeamman valon täyttää fyysisen maan 3D-matriisin. Tällä tavalla neljäs ulottuvuus jo muuntuu ulottuvuudet erottavasta maailmasta ne yhdistäväksi maailmaksi.
Kutsukaa ryhmä tuolta Lemurian viimeiseltä päivältä, mukaan luettuna heidän Mytrian-ilmaisunsa. Loittoryhmät alkavat muistaa. Vielä parempi, he alkavat puhua toisilleen ilman tuota vanhaa tuomitsemispelkoa. Annamme uuden "Lähetyksen maapallolle" loittoryhmällemme sekä niille, jotka voivat virittyä tuohon taajuuteen."
Mytre puhuu:
Mytria ja minä lähetimme välittömästi Mytrianille viestin, että sädetimme heidät takaisin emäalukselle. Puhuimme myös Ralle ja Ra Mulle, maan sisäisen Lemurian kuninkaalle ja kuningattarelle, jotta he ottaisivat yhteyden niihin loppuunsaattamispiirin jäseniin, jotka olivat päättäneet pitää muodon, fyysisen tai valokehon, Gaian ylösnousemuksen tämän hetken aikana. Heidätkin sädetettäisiin emäalukselle. Maansisäisen Lemurian muut kansalaiset voisivat katsella lähetystä henkilökohtaiselta tai julkiselta näyttöruudulta.
Mytrian joka saapui ensimmäisenä, oli täynnä iloa ollessaan taas emäaluksella. He olivat tottuneet moniulotteiseen ITSEENSÄ kokiessaan uuden "ylösnousseen maapallon mahdollisen todellisuuden". Kuitenkin heidän moniulotteisen yhdistelmä-ITSENSÄ kohdatessa erillisilmaisuilta näyttävät Mytrian ja minut, he hämmentyivät kovasti ja alkoivat vilkkua todellisuudessamme.
"Olemme pahoillamme", Mytrian sanoi. "Meidän on vaikea säilyttää yhdistelmäilmaisumme, kun olemme kahden sisäisen ilmaisumme seurassa."
Kerroin heille, että se oli tavallinen haaste ja että heidän olisi totuttava moniulotteisuutensa moniin eri taajuuksiin. Silloin kun he ylivalaisevat fyysistä Sandyä ja Jasonia, heillä on sama sopeutuminen. Näin oli parasta saada tämä moniulotteisuuden seuraava oktaavi emäaluksen turvassa.
"Kohtaatte myös Landar- ja Landara-ilmaisunne", kerroin heille.
"Kyllä, olemme todella tyytyväisiä, että olemme taas aluksella ja tapaamme teidät ja toivottavasti myös Arcturuslaisen ensin."
"Kutsuiko joku minua?", Arcturuslainen sanoi, kun se tupsahti kokoontumiseen. "Teidät komennetaan toimintoihinne Gaialla. Miten Gaia-vauva jaksaa?", Arcturuslainen sanoi, ikään kuin ei olisi jo tietänyt.
"No, se ei ole enää vauva ja se näyttää opastavan meitä enemmän, kuin me suojelevan sitä", Mytrian vastasi.
"Ymmärrän", Arcturuslainen sanoi, kun sen aura hymyili heille.
-----------
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
8.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Landara puhuu:
Kun näin kyyneleen vierivän Landarin kasvoja pitkin, sydämeni särkyi ja mieleni räjähti. Halusin lohduttaa häntä ja tiesin, ettei raivoni sallisi sitä. Miten kukaan voisi loukata rakasta Landariani, kilteintä koskaan tuntemaani ihmistä. Onneksi kuulin voimakkaan räjähdyksen läheltä, jotta sain muuta ajateltavaa johtamalla Landarin piiriin.
Rakkaimpien ystäviemme turvassa tyydyin siihen tosiasiaan, että viha vain pahentaisi asioita. Landar ja minä olimme pinnalla, koska päätimme jäädä auttamaan Gaiaa. Kun liityimme piiriin, Landar otti tiukasti kädestäni ja annoin hänelle sydämeni. En ollut varma, tunnistaisimmeko toisiamme todellisuudessa, mihin olimme menossa.
Landar ja minä katsoimme toisiamme vielä viimeisen kerran silmiin jättääksemme tunnejäljen toisistamme sieluumme. Koska olimme jumalaisia täydentäjiä, pystyimme tietysti tunnistamaan toisemme suoralta kädeltä - toivoakseni. Kun käänsin huomioni piirin keskelle, ainoa jäljellä oleva pelko oli, ettemme tunnistaisi toisiamme.
Tuon ajatuksen myötä Landar nojautui kuiskaamaan korvaani: "Tunnen aina sinut!". Sydämeni täyttyi ehdottomasta rakkaudesta, minkä palautin Landarille ja jaoin piirin kanssa.
Kun aloimme laulaa, kuvia lensi mielessäni ja sydämestäni Gaian kehoon. Nämä kuvat olivat hyviä muistoja upeasta todellisuudesta, missä Landar ja minä olimme pitäneet muotoa monta kertaa, jokaisen elämän kestäessä niin kauan, kuin halusimme.
Maailmamme ei ollut tuntenut kuolemaa tai sairautta tuhansiin vuosiin. Siis siihen saakka, kunnes asiat alkoivat mennä huonosti Atlantiksen kanssa. Miten suhteemme Atlantiksen kansaan loppui ydinsotaan? Sellaisessa sodassa ei voi olla voittajia. Tuon ajatuksen myötä mieleeni tuli kuva mahdollisesta todellisuudesta, missä ydinsota uhkaisi taas Gaian kehoa. Lähetin ehdotonta rakkautta tuolle kuvalle, kun viha tai pelko vain ruokkisi sitä.
Monia muita mahdollisia todellisuuksia lensi mieleni läpi ja vahvisti, että palaisin Gaian planeetalle uudestaan ja uudestaan. Noiden todellisuuksien yksityiskohdat kuitenkin katosivat, kun tunsin veden kulkevan jalkojeni ohi. Silloin kaikki ajatukset itsestä päästettiin irti ja keskityin täysin Gaian auttamiseen.
Landar puhuu:
Niitä järkytyksen tunteita, että maailmamme tuhoutuisi väkivaltaisesti, vahvisti syvä suru siitä, että upea elämäni täällä Landaran kanssa oli loppu. Tiesimme kaikki, ettei henki kuole, vaan muuttaa ainoastaan muotoa. Itse asiassa monet meistä olivat jakaneet monia eri todellisuuksia, joissa käytimme hyvin erilaisia muotoja tai olimme muodottomia.
Tiesin kuitenkin, että palatessamme maan päälle unohtaisimme moniulotteisuutemme. Tiesin, että löytäisin aina jumalaisen täydentäjäni Landaran, mutta tiesin myös, että monet aikasyklit saisivat Gaian ja kaikki sen asukkaat pelon, vihan ja puutteen ansaan.
Veisi monia suuria syklejä, ennen kuin maapallo voisi vakiintua riittävästi, jotta Gaia voisi alkaa oman korjaamisensa. Näin ne monet kärsivät selviytyjät, jotka olivat heikentyneitä muotoihin ja elämiin, joita ei voisi kuvitella valaistuneessa Lemurian todellisuudessamme. Näin ollen nähdessäni hävityksen liekin lävistävän piirimme keskikohdan, kuvittelin iloisesti sen suureksi violetiksi liekiksi.
Siitä eteenpäin Landara ja minä lauloimme yhtenä äänenä, kun vesi nousi kehojamme pitkin. Viimeisenä kuvana näin kaukaisen todellisuuden, missä me kaksi palasimme Lemurian sisäasutukseen käyttäen yhtä, yhdistynyttä muotoa. Tuntien iloa ja kiittäen tuosta kuvasta avasin suuni ja annoin veden liittyä ehdottoman rakkauden tunteisiini.
***
Vuorenrinneyhteisön pienessä makuuhuoneessa Jason ja Sandy heräsivät klo 3 aamulla. Huone oli vielä pimeä. He olivat toisissaan kiinni yrittäen muistaa sekä unohtaa tuon yhteisen painajaisen, mikä oli herättänyt heidät. He olivat jakaneet unia niin usein, että he kumpikin pitivät päiväkirjaa unistaan voidakseen vertailla niitä.
Tätä unta he eivät kirjoittaisi muistiin. Se oli liian kamala, liian toivoton - kuitenkin se oli myös täynnä toivoa. Kun he olivat lohduttaneet toisiaan riittävästi rauhoittuakseen, he nukahtivat uudestaan pitäen toisistaan mahdollisimman tiukasti kiinni.
***
Mytrianin ajatukset hairahtuivat muualle kauniin lemurialaisen tanssiesityksen aikana. Hetken he tunsivat avautumisen syvällä ytimessään ja ankkuroituvansa Gaian ytimeen.
Tanssijat lopettivat tanssinsa ja tarjoilijat seisoivat paikoillaan, valtavat tarjottimet herkullista ruokaa toisessa kädessään. Kaikki lakkasivat puhumasta ja suuri hiljaisuus lankesi pitotilaan.
Tuossa hiljaisuudessa oli syvää tietämistä, että viimeinkin kaikki etenisi suunnitellusti. Jotkut alkoivat itkeä ilosta, toiset nousivat syleilemään ystäviään ja monet polvistuivat hiljaiseen kiitokseen.
Voisiko olla, että vuorovesi oli vaihtunut? Voisiko olla, että rakkaus ja valo olivat lopultakin soluttautuneet pimeyteen ja pelkoon?
"Se on alkanut", kuningas Ra sanoi täydelle huoneelle. "Nostetaan äänemme lauluun!"
***
Kaukaisella tähtialuksella Mytre ja Mytria hämmentyivät yhtäkkiä työssään, kun kuvia nousevasta merenpinnasta välähti heidän eteensä. "Se on Lemuria!" he sanoivat samaan aikaan.
"Jokin on muuttunut", Mytre sanoi.
"Kyllä", Mytria oli samaa mieltä. "Sykli on loppunut ja uusi on syntynyt."
"Se on maapallo", he sanoivat kumpiin katsoessaan toisiaan silmiin.
"Se on Mytrian. He ovat muuttaneet Gaian ydintä. Vauva kasva heidän hoidossaan."
"Meidän on autattava heitä", he sanoivat samaan aikaan, kun liittivät kätensä ja sydämensä syvään meditaatioon.
Arcturuslainen tuli välittömästi heidän yhteistietoisuuteensa.
"Olemme avanneet toisen valoportaalin", Arcturuslainen sanoi. "Tämä portaali yhdistää "muuntuva kolmannen ulottuvuuden aine takaisin moniulotteiseksi hengeksi" -aikajanan ja "moniulotteinen maa" -aikajanan. Valoportaali mikä yhdistää nyt nämä kaksi aikajanaa, sallii moniulotteisen maan (tunnetaan uutena maana) korkeamman valon täyttää fyysisen maan 3D-matriisin. Tällä tavalla neljäs ulottuvuus jo muuntuu ulottuvuudet erottavasta maailmasta ne yhdistäväksi maailmaksi.
Kutsukaa ryhmä tuolta Lemurian viimeiseltä päivältä, mukaan luettuna heidän Mytrian-ilmaisunsa. Loittoryhmät alkavat muistaa. Vielä parempi, he alkavat puhua toisilleen ilman tuota vanhaa tuomitsemispelkoa. Annamme uuden "Lähetyksen maapallolle" loittoryhmällemme sekä niille, jotka voivat virittyä tuohon taajuuteen."
Mytre puhuu:
Mytria ja minä lähetimme välittömästi Mytrianille viestin, että sädetimme heidät takaisin emäalukselle. Puhuimme myös Ralle ja Ra Mulle, maan sisäisen Lemurian kuninkaalle ja kuningattarelle, jotta he ottaisivat yhteyden niihin loppuunsaattamispiirin jäseniin, jotka olivat päättäneet pitää muodon, fyysisen tai valokehon, Gaian ylösnousemuksen tämän hetken aikana. Heidätkin sädetettäisiin emäalukselle. Maansisäisen Lemurian muut kansalaiset voisivat katsella lähetystä henkilökohtaiselta tai julkiselta näyttöruudulta.
Mytrian joka saapui ensimmäisenä, oli täynnä iloa ollessaan taas emäaluksella. He olivat tottuneet moniulotteiseen ITSEENSÄ kokiessaan uuden "ylösnousseen maapallon mahdollisen todellisuuden". Kuitenkin heidän moniulotteisen yhdistelmä-ITSENSÄ kohdatessa erillisilmaisuilta näyttävät Mytrian ja minut, he hämmentyivät kovasti ja alkoivat vilkkua todellisuudessamme.
"Olemme pahoillamme", Mytrian sanoi. "Meidän on vaikea säilyttää yhdistelmäilmaisumme, kun olemme kahden sisäisen ilmaisumme seurassa."
Kerroin heille, että se oli tavallinen haaste ja että heidän olisi totuttava moniulotteisuutensa moniin eri taajuuksiin. Silloin kun he ylivalaisevat fyysistä Sandyä ja Jasonia, heillä on sama sopeutuminen. Näin oli parasta saada tämä moniulotteisuuden seuraava oktaavi emäaluksen turvassa.
"Kohtaatte myös Landar- ja Landara-ilmaisunne", kerroin heille.
"Kyllä, olemme todella tyytyväisiä, että olemme taas aluksella ja tapaamme teidät ja toivottavasti myös Arcturuslaisen ensin."
"Kutsuiko joku minua?", Arcturuslainen sanoi, kun se tupsahti kokoontumiseen. "Teidät komennetaan toimintoihinne Gaialla. Miten Gaia-vauva jaksaa?", Arcturuslainen sanoi, ikään kuin ei olisi jo tietänyt.
"No, se ei ole enää vauva ja se näyttää opastavan meitä enemmän, kuin me suojelevan sitä", Mytrian vastasi.
"Ymmärrän", Arcturuslainen sanoi, kun sen aura hymyili heille.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.