OPETUKSIA ARCTURUSLAISELTA EMÄALUKSELTA
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
16.1.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
MONIEN TODELLISUUKSIEN ELÄMINEN - OSA 2
Mytre puhuu:
Vähitellen akaasisten tiedostojen pilvi alkoi seljetä. Mietimme, johtuiko tämä selkeneminen siitä, että olimme keränneet tehtäväämme varten tarvittavan informaation. Silloin kun kosketimme viimeistä energiakuviota ja löysimme itsemme leijumasta kauniin ja turmeltumattoman uuden maaplaneetan yläpuolella, tiesin, että olimme saaneet valmiiksi historiaoppituntimme menneisyydestä ja olimme valmiita nyt-hetkeä varten.
Kuva ei kuitenkaan hävinnyt, joten rentouduimme kokemukseen. Sallikaa minun käyttää hetki selittääkseni, miten "luimme" akaasisia tiedostoja. Avasimme akaasiakalvon energiakuviot. Teimme tämän aina pitäen toisamme kädestä kiinni ja koskettaen samanaikaisesti vapaalla kädellämme kimaltavaa informaatiomallia. Sitten maisema ympäröi meidät välittömästi. Pystyimme ainoastaan tarkkailemaan maisemaa ja/tai olemaan vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tämä kokemus oli hyvin samanlainen kuin hologrammiohjelmaan astuminen.
Silloin kun löysimme itsemme uudelta maapallolta, tunsimme sellaista iloa ja ehdotonta rakkautta, että tuskin pystyimme pitämään sen sisällämme. Näin muokkasimme hengitystä, voidaksemme ottaa vastaan tämän korkeamman todellisuustaajuuden. Olimme juuri tulleet kokemasta Gaian monia vaikeita vuosia, kun se horjui selviytymisen partaalla. Sitten sen todellisen luonteen kokeminen yhtäkkiä oli pakahduttavan iloista.
Tämän lyhyen kokemuksen myötä "kytkeydyimme" yhtäkkiä pois akaasisesta todellisuudesta ja löysimme itsemme holosviitistä, seisomasta rakkaimman ystävämme, Arcturuslaisen, edestä.
"Näen, että nautitte tehtävänne lopputuloksesta", Arcturuslainen sanoi energialla, mikä tuntui hymyltä. Tiedän olevan uusi käsite, että hymyllä on energiakenttä, mutta kaikella on energiakenttä - myös hymyillä.
"Kyllä", vastasi Arcturuslainen ajatuksiini. "Kaikella on energiakenttä. On kuitenkin täsmällisempää sanoa, että joka ilmentymällä on energiakenttä, kun energia edeltää luomista. Aloitetaanpa siksi oppituntimme teidän kummankin tuntiessa omaa energiakenttäänne."
Vastauksena Arcturuslaisen pyyntöön, Mytria ja minä oivalsimme kätemme, joiden emme edes tajunneet tarttuneen tiukasti yhteen. Kun teimme niin, tunsimme välittömästi energiakenttämme muuttuvan. Astuimme muutaman askeleen päähän toisistamme, jotta voimme keskittyä vain omaan energiakenttäämme, ja huomasimme tuntevamme välittömästi, että jotain, itse asiassa joku puuttui.
Vanha surun ja syyllisyyden tunteeni uhkasi tunkeutua taas sydämeen ja tunsin tietyn etäisyyden valtaavan itseni. Taas kerran kompensoin menetykseni ala-arvoisella vihalla, mitä en koskaan käsittänyt itselläni edes olevan. Keskityin ymmärtämään tuon piilotetun vihan ja havaitsin sen olevan pelon naamio. Soturilla vihan täytyi kätkeä pelko. En ollut käsittänyt, että kannoin tuota tapaa jokapäiväisessä elämässäni. En lisäksi ollut käsittänyt, miten pelottavaa elämä oli ilman rakasta rinnallani.
Mytria puhuu:
Mytre halusi minun puhuvan omasta kokemuksestani, vaikka hän voi tuntea sen empaattisesti. Minunkin täytyi naamioida vihani siitä, että Mytre oli otettu minulta juuri, kun aloin synnyttää tytärtäni. Meillä oli ollut syvää läheisyyttä luontokodissamme ja sen ottaminen pois, silloin kun tarvitsin häntä hyvin paljon, viilsi minua ytimeen saakka. Sanoin itselleni uudestaan ja uudestaan, että hänen oli lähdettävä. Henkilökohtainen tarpeeni hänestä oli pientä planeettamme tarpeisiin verrattuna. Siksi minun oli tukahdutettava todelliset tunteeni, mikä loi näkymättömän muurin ympärilleni.
Vain tyttäremme pääsi tuon muurin läpi. Itse asiassa hän asui sen sisäpuolella, kunnes alkoi kävellä, mikä tapahtui hämmästyttävän pian. Sitten pystyin tuntemaan vain lohduttomuutta ja surua. Kaikki se suru Mytren menettämisestä, mitä en voinut päästää esiin Alycian ollessa aurassani, tuli pintaan. Onneksi sen temppelin kaikki papittaret, missä asuimme, rakastivat Alyciaa ja halusivat viettää aikaa hänen kanssaan. Näin tytärtäni rakastettiin ja suojeltiin aina.
Käsitän, että luullessani parantaneeni tuon surun, olin vain peittänyt sen omistautumisella tarkoitukselle ja päästin vain harvoja ihmisiä sisälle tunteisiini. Olin täysin yksin, koska en voinut antaa itseni tuntea, miten paljon kaipasin Mytreä. Onneksi palatessani luontokotiimme ja siirrettyäni elämäni Äidin ytimeen, aloin parantua. Kuitenkin vasta paluuni Mytren, jumalaisen täydentäjäni, luo pystyi parantamaan sen haavan, että ensin sain tuon upean täydentymistunteen ja sitten menetin sen.
Mytre jatkaa:
Mytrian kertoessa tarinaansa, tunsin kaikki hänen tukahdutetut tunteensa sekä oman syyllisyyteni. Pystyin kuitenkin selvittämään syyllisyyden hyvin nopeasti. Tämä nopea toipuminen antoi minulle itseluottamusta antaa kaikkien tunteideni tulla tietoiseen tajuntaani. Mytrian ehdottoman rakkauden palattua elämääni aloin muistaa, miten rakastaa ehdottomasti itseäni. Arcturslainen keskeytti ajatukseni sanomalla:
"Nyt kun olette tunteneet energianne, kun olette erillään, sallikaa auranne laajentua, kunnes ne limittyvät ja virtaavat toisiinsa. Sallikaa itsenne tuntea kahden energiakenttänne sekoittuvan yhdeksi."
Mytria ja minä astuimme takaisin yhteen ja otimme asennoksi pää päätä, sydän sydäntä ja varpaat varpaita vasten. Välittömästi tunsimme yhdistävän kentän siitä ehdottomasta rakkaudesta, mitä tunsimme toisiamme kohtaan. Sulauduimme kumpikin tuohon tunteeseen, mikä vahvisti energiakentän pitkälle holosviitin rajojen yli. Olimme seisseet tällä tavalla ajan ulkopuolella, kun Arcturuslainen liittyi energiakenttäämme.
"Yhteisenergianne syvässä rakkaudessa haluan antaa teille kummallekin muiston rinnakkaistodellisuudesta", Arcturuslainen sanoi telepaattisesti.
Sitten Arcturuslainen kosketti pehmeästi minua kolmanteen silmään. Välittömästi minut pyyhkäistiin rinnakkaistodellisuuteen, missä olin päättänyt jättää Mytrian luontoretriittiinsä ja palata velvollisuuksiini plejadilaisen siirtokuntamme suojelijana. Siksi tuossa todellisuudessa Mytrialla ja minulla vain läheinen kohtaaminen.
Päätin jättää Mytrian, koska en voinut sallia itseni seurata vaistojani ja rakastua häneen. Sen sijaan vastasin sen kutsuun, minkä olin tuntenut tehtävänäni. Siihen mennessä, kun tapasin Mytrian todellisuudessa, olin unohtanut tapaamiseni hänen kanssaan Äidin kohdussa. Itse asiassa olin unohtanut kaiken rakkauden ja kauneuden, omistautuneessa ja kunnianhimoisessa etsinnässäni. Tuon ajatuksen myötä hyppäsin tulevaisuuteen, missä olin amiraali.
Tämä elämä ei ollut aikajanalla, mitä valmisteli ylösnousemustamme. Kyse ei ollut siitä, ettei planeetta ylösnoussut valintani vuoksi, vaan siitä, että minä olin jättänyt sen todellisuusvirran, mikä kulki ylösnousemusta kohti. Tämä rinnakkaistodellisuusvirta luotiin, silloin kun jätin rakkauden. Näin se ei ollut todellisuus, mikä kulki ylösnousemukseen. Näin ollen jatkoin taistelusta toiseen. Ainoa asia mikä muuttui, oli sotilasarvoni.
Olin sama ihminen kuin nuorena. Minulla oli vain enemmän vastuuta ja suurempia ongelmia. Minusta tuntui, että olin paremminkin työkalu kuin ihminen. Minulla oli ollut monia naisia, mutta mikään ei koskaan kestänyt tai tyydyttänyt minua kovin pitkään. Olin hyvin vaikutusvaltainen ja menestynyt, mutta täysin yksin ja vailla rakkautta.
Arcturuslainen kosketti otsaani uudestaan ja avasin silmäni. Katsoin Mytriaa ja näin hänen itkevän. Hän oli ollut siinä kanssani ja tuntenut elämäni ilman häntä. Kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja halasin niin tiukasti, että pystyimme tuskin hengittämään. Sitten suuri soturi-itseni alkoi itkeä kuin vauva, kun Mytria piti ja lohdutti minua. Rauhoituin lopulta, räpyttelin silmiäni ja tunsin uudestisyntyneeni.
Sanomatta sanaakaan Arcturuslainen kosketti Mytriaa kolmanteen silmään ja tämä meni syvään transsiin.
Mytria puhuu:
Kun Arcturuslainen kosketti kolmatta silmääni, vilahdin rinnakkaistodellisuuteen, missä en antanut Mytren jättää minua ja seurata sotilastehtäväänsä. Olimme juuri saapuneet kylään luontokodistamme ja olin alkanut synnyttää. Tiesin, että hänen pitäisi seurata komentajaansa, mutta anoin ja vetosin häntä olemaan kanssani ainakin vauvan syntymään saakka.
Lopulta monien kyynelten jälkeen hän vei minut temppeliin ja oli kanssani lapsemme syntymän ajan. Hän ei kuitenkaan ollut täysin kanssani. Vauvan synnyttyäkin hän näytti olevan muissa ajatuksissa ja vähän suuttunut. Tiesin, ettei hän ollut suuttunut minulle. Olin vain pelästynyt nainen, joka sai ensimmäisen lapsensa. Ei, hän oli suuttunut itselleen, koska hän oli antanut minun vakuuttaa itseensä ja olin saanut hänet hylkäämään velvollisuutensa.
Hän piti tämän energiakentän koko ajan ollessamme yhdessä eli siihen saakka, kunnes Alycia alkoi kävellä. En pystynyt enää pitämään häntä erossa velvollisuuksistaan ja suoraan sanottuna olin väsynyt hänen puolittaiseen yritykseensä olla rakastava. Olin pitänyt hänestä kiinni ja esittänyt jokaisen syyllisyystemppuni pitääkseni hänet kanssani. Emme kuitenkaan koskaan palaneet syvään läheisyyteemme enää. En ollut kunnioittanut hänen sieluaan eikä hän pystynyt enää luottamaan minuun.
Hän alkoi olla kauan ulkona ja tavata muita naisia. Lopulta kun hän sai toisen tilaisuuden mennä taisteluun, hän toivotti sen tervetulleeksi. Niin minäkin. Sillä välin yhteiskuntamme oli hajoamassa. Väliaikainen energiakilpi minkä arcturuslaiset olivat antaneet meille, alkoi romahtaa. Arcturuslaiset olivat luoneet tämän kentän pitääkseen loitolla dragoniaanit, kunnes pystyisimme muuntamaan todellisuutemme viidenteen ulottuvuuteen.
Koska olin tehnyt itsekkään ja pelokkaan valinnan, olin siirtynyt rinnakkaistodellisuuteen, missä itsekkyys ja pelko hallitsivat maailmamme. Tiesin, että kuolisimme kaikki tai vielä pahempaa. En voinut tehdä mitään. Olin valinnut olla niin heikko, etten voinut pärjätä yksin ja minut jätettiin yksin tuon heikkouden kanssa.
Kun Arcturuslainen kosketti taas otsaani, romahdin maahan, liian heikkona edes seisomaan. Mytre nosti minut jaloilleni, otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi silmiini sanoen:
"Se et ole sinä. Se oli todellisuus, missä jätit ITSESI. Sinä et valinnut tuota todellisuutta tässä elämässä. Sen sijaan olet pysynyt sinä uskomattoman vahvana ja voimakkaana ihmisenä, joka olit ensi kerran kohdatessamme. Rakkaani, sen jälkeen olet kasvanut rohkeasta nuoresta naisesta pyhän tulen korkeaksi papittareksi. Minulle on kunnia olla parisi."
En itkenyt. Mytren kautta pystyin tuntemaan, kuka minusta oli oikeasti tullut. Hänen silmiensä kautta pystyin näkemään sen rohkeuden ja omistautumisen, mitä en ollut koskaan tunnistanut itsessäni.
Arcturuslainen puhuu:
Näettekö kumpikin, miten syntyi rinnakkaistodellisuus, kun teitte lähtemisen tai jäämisen joko/tai-päätöksen? Juuri näkemissänne rinnakkaistodellisuuksissa teitte eri päätöksiä kuin tässä elämässä, mikä kaksoispaikansi teidät vähän eri aikajanalle. Myös ihmiset voivat valita aikajanan, mikä vie heidät onnellisempaan ja tyydyttävämpään rinnakkaiselämään.
Puussa voi olla monta oksaa. Jotkut oksat ovat riittävän vahvoja selviytyäkseen myrskystä, jotkut oksat putoavat pois rungosta. Sielunne luo ja valitsee monia rinnakkaistodellisuuksia antaakseen itselleen suurimman kokemusvalikoiman. Rinnakkaistodellisuus luodaan, silloin kun teette elämää muuttavan joko/tai-päätöksen.
Toisaalta vaihtoehtotodellisuuksissa päätitte ilmaista erilaisia piirteitä monimutkaisesta persoonastanne, niin että voitte elää monia versioita itsestänne yhdellä aikajanalla. Esimerkiksi yhdessä monista vaihtoehtotodellisuuksistaan Mytre on taiteilija ja toisessa hän on parantaja. Yhdessä vaihtoehtotodellisuudessaan Mytria on soturi ja toisessa hän on vaimo, jolla on kahdeksan lasta.
Silloin kun laitatte ensisijaisen havaintopisteenne moniulotteisen ITSENNE viidennen ulottuvuuden ilmaisuun, voitte tarkastella ja/tai kokea kaikkia rinnakkais- ja vaihtoehtotodellisuuksianne ykseyden nyt-hetkessä. Astutte näihin todellisuuksiin, aivan kuten astuitte akaasisiin tiedostoihin. Onko teillä mitään kysymyksiä minulle?
Mytre puhuu:
Tietysti Arcturuslainen tiesi, että sanoisimme "ei", mutta se antoi meille tilaisuuden siirtyä aiemmista tunnetiloistamme elämänvirtaan emäaluksella. Kuten Arcturuslainen odotti, pudistimme kumpikin päätämme "ei". Välittömästi meidät sädetettiin omiin tiloihimme. Menimme suoraan sänkyyn ja nukahdimme syvään uneen.
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
16.1.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
MONIEN TODELLISUUKSIEN ELÄMINEN - OSA 2
Mytre puhuu:
Vähitellen akaasisten tiedostojen pilvi alkoi seljetä. Mietimme, johtuiko tämä selkeneminen siitä, että olimme keränneet tehtäväämme varten tarvittavan informaation. Silloin kun kosketimme viimeistä energiakuviota ja löysimme itsemme leijumasta kauniin ja turmeltumattoman uuden maaplaneetan yläpuolella, tiesin, että olimme saaneet valmiiksi historiaoppituntimme menneisyydestä ja olimme valmiita nyt-hetkeä varten.
Kuva ei kuitenkaan hävinnyt, joten rentouduimme kokemukseen. Sallikaa minun käyttää hetki selittääkseni, miten "luimme" akaasisia tiedostoja. Avasimme akaasiakalvon energiakuviot. Teimme tämän aina pitäen toisamme kädestä kiinni ja koskettaen samanaikaisesti vapaalla kädellämme kimaltavaa informaatiomallia. Sitten maisema ympäröi meidät välittömästi. Pystyimme ainoastaan tarkkailemaan maisemaa ja/tai olemaan vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tämä kokemus oli hyvin samanlainen kuin hologrammiohjelmaan astuminen.
Silloin kun löysimme itsemme uudelta maapallolta, tunsimme sellaista iloa ja ehdotonta rakkautta, että tuskin pystyimme pitämään sen sisällämme. Näin muokkasimme hengitystä, voidaksemme ottaa vastaan tämän korkeamman todellisuustaajuuden. Olimme juuri tulleet kokemasta Gaian monia vaikeita vuosia, kun se horjui selviytymisen partaalla. Sitten sen todellisen luonteen kokeminen yhtäkkiä oli pakahduttavan iloista.
Tämän lyhyen kokemuksen myötä "kytkeydyimme" yhtäkkiä pois akaasisesta todellisuudesta ja löysimme itsemme holosviitistä, seisomasta rakkaimman ystävämme, Arcturuslaisen, edestä.
"Näen, että nautitte tehtävänne lopputuloksesta", Arcturuslainen sanoi energialla, mikä tuntui hymyltä. Tiedän olevan uusi käsite, että hymyllä on energiakenttä, mutta kaikella on energiakenttä - myös hymyillä.
"Kyllä", vastasi Arcturuslainen ajatuksiini. "Kaikella on energiakenttä. On kuitenkin täsmällisempää sanoa, että joka ilmentymällä on energiakenttä, kun energia edeltää luomista. Aloitetaanpa siksi oppituntimme teidän kummankin tuntiessa omaa energiakenttäänne."
Vastauksena Arcturuslaisen pyyntöön, Mytria ja minä oivalsimme kätemme, joiden emme edes tajunneet tarttuneen tiukasti yhteen. Kun teimme niin, tunsimme välittömästi energiakenttämme muuttuvan. Astuimme muutaman askeleen päähän toisistamme, jotta voimme keskittyä vain omaan energiakenttäämme, ja huomasimme tuntevamme välittömästi, että jotain, itse asiassa joku puuttui.
Vanha surun ja syyllisyyden tunteeni uhkasi tunkeutua taas sydämeen ja tunsin tietyn etäisyyden valtaavan itseni. Taas kerran kompensoin menetykseni ala-arvoisella vihalla, mitä en koskaan käsittänyt itselläni edes olevan. Keskityin ymmärtämään tuon piilotetun vihan ja havaitsin sen olevan pelon naamio. Soturilla vihan täytyi kätkeä pelko. En ollut käsittänyt, että kannoin tuota tapaa jokapäiväisessä elämässäni. En lisäksi ollut käsittänyt, miten pelottavaa elämä oli ilman rakasta rinnallani.
Mytria puhuu:
Mytre halusi minun puhuvan omasta kokemuksestani, vaikka hän voi tuntea sen empaattisesti. Minunkin täytyi naamioida vihani siitä, että Mytre oli otettu minulta juuri, kun aloin synnyttää tytärtäni. Meillä oli ollut syvää läheisyyttä luontokodissamme ja sen ottaminen pois, silloin kun tarvitsin häntä hyvin paljon, viilsi minua ytimeen saakka. Sanoin itselleni uudestaan ja uudestaan, että hänen oli lähdettävä. Henkilökohtainen tarpeeni hänestä oli pientä planeettamme tarpeisiin verrattuna. Siksi minun oli tukahdutettava todelliset tunteeni, mikä loi näkymättömän muurin ympärilleni.
Vain tyttäremme pääsi tuon muurin läpi. Itse asiassa hän asui sen sisäpuolella, kunnes alkoi kävellä, mikä tapahtui hämmästyttävän pian. Sitten pystyin tuntemaan vain lohduttomuutta ja surua. Kaikki se suru Mytren menettämisestä, mitä en voinut päästää esiin Alycian ollessa aurassani, tuli pintaan. Onneksi sen temppelin kaikki papittaret, missä asuimme, rakastivat Alyciaa ja halusivat viettää aikaa hänen kanssaan. Näin tytärtäni rakastettiin ja suojeltiin aina.
Käsitän, että luullessani parantaneeni tuon surun, olin vain peittänyt sen omistautumisella tarkoitukselle ja päästin vain harvoja ihmisiä sisälle tunteisiini. Olin täysin yksin, koska en voinut antaa itseni tuntea, miten paljon kaipasin Mytreä. Onneksi palatessani luontokotiimme ja siirrettyäni elämäni Äidin ytimeen, aloin parantua. Kuitenkin vasta paluuni Mytren, jumalaisen täydentäjäni, luo pystyi parantamaan sen haavan, että ensin sain tuon upean täydentymistunteen ja sitten menetin sen.
Mytre jatkaa:
Mytrian kertoessa tarinaansa, tunsin kaikki hänen tukahdutetut tunteensa sekä oman syyllisyyteni. Pystyin kuitenkin selvittämään syyllisyyden hyvin nopeasti. Tämä nopea toipuminen antoi minulle itseluottamusta antaa kaikkien tunteideni tulla tietoiseen tajuntaani. Mytrian ehdottoman rakkauden palattua elämääni aloin muistaa, miten rakastaa ehdottomasti itseäni. Arcturslainen keskeytti ajatukseni sanomalla:
"Nyt kun olette tunteneet energianne, kun olette erillään, sallikaa auranne laajentua, kunnes ne limittyvät ja virtaavat toisiinsa. Sallikaa itsenne tuntea kahden energiakenttänne sekoittuvan yhdeksi."
Mytria ja minä astuimme takaisin yhteen ja otimme asennoksi pää päätä, sydän sydäntä ja varpaat varpaita vasten. Välittömästi tunsimme yhdistävän kentän siitä ehdottomasta rakkaudesta, mitä tunsimme toisiamme kohtaan. Sulauduimme kumpikin tuohon tunteeseen, mikä vahvisti energiakentän pitkälle holosviitin rajojen yli. Olimme seisseet tällä tavalla ajan ulkopuolella, kun Arcturuslainen liittyi energiakenttäämme.
"Yhteisenergianne syvässä rakkaudessa haluan antaa teille kummallekin muiston rinnakkaistodellisuudesta", Arcturuslainen sanoi telepaattisesti.
Sitten Arcturuslainen kosketti pehmeästi minua kolmanteen silmään. Välittömästi minut pyyhkäistiin rinnakkaistodellisuuteen, missä olin päättänyt jättää Mytrian luontoretriittiinsä ja palata velvollisuuksiini plejadilaisen siirtokuntamme suojelijana. Siksi tuossa todellisuudessa Mytrialla ja minulla vain läheinen kohtaaminen.
Päätin jättää Mytrian, koska en voinut sallia itseni seurata vaistojani ja rakastua häneen. Sen sijaan vastasin sen kutsuun, minkä olin tuntenut tehtävänäni. Siihen mennessä, kun tapasin Mytrian todellisuudessa, olin unohtanut tapaamiseni hänen kanssaan Äidin kohdussa. Itse asiassa olin unohtanut kaiken rakkauden ja kauneuden, omistautuneessa ja kunnianhimoisessa etsinnässäni. Tuon ajatuksen myötä hyppäsin tulevaisuuteen, missä olin amiraali.
Tämä elämä ei ollut aikajanalla, mitä valmisteli ylösnousemustamme. Kyse ei ollut siitä, ettei planeetta ylösnoussut valintani vuoksi, vaan siitä, että minä olin jättänyt sen todellisuusvirran, mikä kulki ylösnousemusta kohti. Tämä rinnakkaistodellisuusvirta luotiin, silloin kun jätin rakkauden. Näin se ei ollut todellisuus, mikä kulki ylösnousemukseen. Näin ollen jatkoin taistelusta toiseen. Ainoa asia mikä muuttui, oli sotilasarvoni.
Olin sama ihminen kuin nuorena. Minulla oli vain enemmän vastuuta ja suurempia ongelmia. Minusta tuntui, että olin paremminkin työkalu kuin ihminen. Minulla oli ollut monia naisia, mutta mikään ei koskaan kestänyt tai tyydyttänyt minua kovin pitkään. Olin hyvin vaikutusvaltainen ja menestynyt, mutta täysin yksin ja vailla rakkautta.
Arcturuslainen kosketti otsaani uudestaan ja avasin silmäni. Katsoin Mytriaa ja näin hänen itkevän. Hän oli ollut siinä kanssani ja tuntenut elämäni ilman häntä. Kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja halasin niin tiukasti, että pystyimme tuskin hengittämään. Sitten suuri soturi-itseni alkoi itkeä kuin vauva, kun Mytria piti ja lohdutti minua. Rauhoituin lopulta, räpyttelin silmiäni ja tunsin uudestisyntyneeni.
Sanomatta sanaakaan Arcturuslainen kosketti Mytriaa kolmanteen silmään ja tämä meni syvään transsiin.
Mytria puhuu:
Kun Arcturuslainen kosketti kolmatta silmääni, vilahdin rinnakkaistodellisuuteen, missä en antanut Mytren jättää minua ja seurata sotilastehtäväänsä. Olimme juuri saapuneet kylään luontokodistamme ja olin alkanut synnyttää. Tiesin, että hänen pitäisi seurata komentajaansa, mutta anoin ja vetosin häntä olemaan kanssani ainakin vauvan syntymään saakka.
Lopulta monien kyynelten jälkeen hän vei minut temppeliin ja oli kanssani lapsemme syntymän ajan. Hän ei kuitenkaan ollut täysin kanssani. Vauvan synnyttyäkin hän näytti olevan muissa ajatuksissa ja vähän suuttunut. Tiesin, ettei hän ollut suuttunut minulle. Olin vain pelästynyt nainen, joka sai ensimmäisen lapsensa. Ei, hän oli suuttunut itselleen, koska hän oli antanut minun vakuuttaa itseensä ja olin saanut hänet hylkäämään velvollisuutensa.
Hän piti tämän energiakentän koko ajan ollessamme yhdessä eli siihen saakka, kunnes Alycia alkoi kävellä. En pystynyt enää pitämään häntä erossa velvollisuuksistaan ja suoraan sanottuna olin väsynyt hänen puolittaiseen yritykseensä olla rakastava. Olin pitänyt hänestä kiinni ja esittänyt jokaisen syyllisyystemppuni pitääkseni hänet kanssani. Emme kuitenkaan koskaan palaneet syvään läheisyyteemme enää. En ollut kunnioittanut hänen sieluaan eikä hän pystynyt enää luottamaan minuun.
Hän alkoi olla kauan ulkona ja tavata muita naisia. Lopulta kun hän sai toisen tilaisuuden mennä taisteluun, hän toivotti sen tervetulleeksi. Niin minäkin. Sillä välin yhteiskuntamme oli hajoamassa. Väliaikainen energiakilpi minkä arcturuslaiset olivat antaneet meille, alkoi romahtaa. Arcturuslaiset olivat luoneet tämän kentän pitääkseen loitolla dragoniaanit, kunnes pystyisimme muuntamaan todellisuutemme viidenteen ulottuvuuteen.
Koska olin tehnyt itsekkään ja pelokkaan valinnan, olin siirtynyt rinnakkaistodellisuuteen, missä itsekkyys ja pelko hallitsivat maailmamme. Tiesin, että kuolisimme kaikki tai vielä pahempaa. En voinut tehdä mitään. Olin valinnut olla niin heikko, etten voinut pärjätä yksin ja minut jätettiin yksin tuon heikkouden kanssa.
Kun Arcturuslainen kosketti taas otsaani, romahdin maahan, liian heikkona edes seisomaan. Mytre nosti minut jaloilleni, otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi silmiini sanoen:
"Se et ole sinä. Se oli todellisuus, missä jätit ITSESI. Sinä et valinnut tuota todellisuutta tässä elämässä. Sen sijaan olet pysynyt sinä uskomattoman vahvana ja voimakkaana ihmisenä, joka olit ensi kerran kohdatessamme. Rakkaani, sen jälkeen olet kasvanut rohkeasta nuoresta naisesta pyhän tulen korkeaksi papittareksi. Minulle on kunnia olla parisi."
En itkenyt. Mytren kautta pystyin tuntemaan, kuka minusta oli oikeasti tullut. Hänen silmiensä kautta pystyin näkemään sen rohkeuden ja omistautumisen, mitä en ollut koskaan tunnistanut itsessäni.
Arcturuslainen puhuu:
Näettekö kumpikin, miten syntyi rinnakkaistodellisuus, kun teitte lähtemisen tai jäämisen joko/tai-päätöksen? Juuri näkemissänne rinnakkaistodellisuuksissa teitte eri päätöksiä kuin tässä elämässä, mikä kaksoispaikansi teidät vähän eri aikajanalle. Myös ihmiset voivat valita aikajanan, mikä vie heidät onnellisempaan ja tyydyttävämpään rinnakkaiselämään.
Puussa voi olla monta oksaa. Jotkut oksat ovat riittävän vahvoja selviytyäkseen myrskystä, jotkut oksat putoavat pois rungosta. Sielunne luo ja valitsee monia rinnakkaistodellisuuksia antaakseen itselleen suurimman kokemusvalikoiman. Rinnakkaistodellisuus luodaan, silloin kun teette elämää muuttavan joko/tai-päätöksen.
Toisaalta vaihtoehtotodellisuuksissa päätitte ilmaista erilaisia piirteitä monimutkaisesta persoonastanne, niin että voitte elää monia versioita itsestänne yhdellä aikajanalla. Esimerkiksi yhdessä monista vaihtoehtotodellisuuksistaan Mytre on taiteilija ja toisessa hän on parantaja. Yhdessä vaihtoehtotodellisuudessaan Mytria on soturi ja toisessa hän on vaimo, jolla on kahdeksan lasta.
Silloin kun laitatte ensisijaisen havaintopisteenne moniulotteisen ITSENNE viidennen ulottuvuuden ilmaisuun, voitte tarkastella ja/tai kokea kaikkia rinnakkais- ja vaihtoehtotodellisuuksianne ykseyden nyt-hetkessä. Astutte näihin todellisuuksiin, aivan kuten astuitte akaasisiin tiedostoihin. Onko teillä mitään kysymyksiä minulle?
Mytre puhuu:
Tietysti Arcturuslainen tiesi, että sanoisimme "ei", mutta se antoi meille tilaisuuden siirtyä aiemmista tunnetiloistamme elämänvirtaan emäaluksella. Kuten Arcturuslainen odotti, pudistimme kumpikin päätämme "ei". Välittömästi meidät sädetettiin omiin tiloihimme. Menimme suoraan sänkyyn ja nukahdimme syvään uneen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.