Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
15.10.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytren ensimmäinen kokemus emäaluksen ylisielusta
Mytre puhuu:
En ollut ollut aluksella kovin pitkään, kun sain ensimmäisen kokemuksen emäaluksen ylisielusta. Olin ollut siellä riittävän kauan ymmärtääkseni, että alus oli elävä ja moniulotteinen olento. Minulla oli hämärä ymmärrys aluksen kuudennen ulottuvuuden alueista. Aluksen seitsemäs ulottuvuus ei ole kuitenkaan alue. Se on muodoton sielu, mikä valvoi kaikkia aluksella asuvia sieluja.
Aluksen superalitajuntataajuus tarkkailee, korjaa ja päivittää automaattisesti perusrakennetta, mikä muuttuu jatkuvasti. Siksi se sisältää aluksen kaikkien komponenttien perusmuodon. Toisaalta ylisielutietoisuus on muodoton, kuitenkin konkreettinen - energia mikä tuntuu sähkökentältä, joka on täynnä rakkautta ja yhtenäisyyttä.
Nämä tuntemukset ovat tavallisesti vallitsevimpia aluksen yläalueilla, kuten komentosilta ja kaikki komentokeskukset. Kuitenkin tarvittaessa ylisielu ylivalaisee aluksella kokouksia, yksilöitä ja laitteita, joita kutsutaan toimimaan poikkeuksellisen korkeassa tietoisuustilassa.
Minut vietiin emäalukselle pian sen jälkeen, kun olin lähtenyt "ajasta" meditoinnin aikana. Sitten kun pystyin jättämään ajan, valtava määrä uusia kykyjä oli juuri ja juuri ulottumattomissani. Näin minut vietiin emäalukselle jatko-opintoja varten. Arcturuslainen ja minä astuimme tiedustelualukseen ja lähdimme kohti emäalusta. Olimme kahdestaan aluksessa.
Havaitsin myöhemmin, että Arcturuslainen olisi yksinkertaisesti voinut "kaksoispaikantaa" meidät emäalukselle, mutta se halusi meidän kehittävän suhdettamme opettaja-oppilaasta ystävyyteen. Silloin aloin käsittää, miten upea huumorintaju arcturuslaisilla on. Meillä oli Arcturuslaisen kanssa tilaisuus jutella kaikesta, mitä mieleemme juolahti, ja Arcturuslainen vitsaili yhteisistä kokemuksistamme.
Minulla oli tilaisuus nähdä itseni korkeamman ulottuvuuden olennon havaintotavalla. Tämä oli vähän rankkaa egolleni, mikä olikin asian ydin. Silloin kun pystyin nauramaan aiemmille peloilleni ja väärinkäsityksilleni, tunsin monien egokiinnikkeideni alkavan hävitä mielestäni. Emäalukselle päästessämme olin päästänyt irti suurimmasta osasta epävarmuuksiani, jotka liittyvät olemiseen "riittävän hyvä", sekä emäalukselle menemispeloista.
Kyse ei ollut siitä, että pelkäsin mennä emäalukselle. Itse asiassa olin hyvin innostunut ja minulle oli kunnia saada vierailla tuolla aluksella. Aloitin matkamme emäalukselle kuitenkin huolehtien kovasti siitä, mitä minua kehotettaisiin tekemään. Onneksi Arcturuslaisen huvittavan vitsailun vuoksi olin täysin rentoutunut siihen mennessä, kun planeetan kokoinen emäalus tuli näkyviimme.
Täytyy sanoa, että ensimmäinen kuva emäaluksesta oli täysin ylivoimainen. Samaan aikaan se oli mystinen kokemus. Minut oli koulutettu hahmottamaan todellisuus moniulotteisesti. Näin ollen pystyin näkemään selvästi kolmannen/neljännen ulottuvuuden hologrammiheijastuksen, mitä alus joskus käytti, sekä tuon hologrammin viidennen ulottuvuuden hehkun, kuudennen ulottuvuuden valomatriisin ja seitsemännen ulottuvuuden puhtaan hengen ja kaiken tietämisen säteilyn.
Tunsin myös aluksen 8-10 ulottuvuuksien energiakuviot sekä arcturuslaisten ja muiden tuon värähtelyn olentojen kuviot. TIESIN, että kymmenen ulottuvuuden tuolla puolen oli energiakuvioita, mutta en pystynyt hahmottamaan niitä selkeästi tuolloin. Arcturuslainen kosketti korkeaa sydäntäni ja sain lyhyen kokemuksen noista korkeammista ulottuvuuksista.
Valitettavasti mieleni prosessoinnin värähtelytaajuus oli liian matala säilyttämään mitään yksityiskohtia tuosta kokemuksesta. Silti tallensin tuon TUNTEEN korkeaan sydämeeni, juuri siihen mihin Arcturuslainen kosketti minua. Vannoin uskovani, että pian pystyisin kokemaan täysin tämän arvostetun hetken.
Hyppään nyt kohtaan, missä olin opiskellut emäaluksella jonkin aikaa. En voi antaa tarkkaa aikamäärää, koska aikaa ei todellisuudessa ole tällä tietoisuustasolla. Sitä vastoin meille jotka olimme uusia galaksien välisessä koulutusohjelmassa, annettiin alueita, missä päiväjaksoa seurasi yöjakso.
Meidän oli tarkoitus olla näillä alueilla, kunnes pystyimme keskittämään ensisijaisen tietoisuutemme viidennen ulottuvuuden ITSEEMME. Viidennen ulottuvuuden ilmaisumme ei enää tarvinnut ajan kulumisen harhaa, väsymystä mitä tuo harha sai aikaan tai unta mikä oli välttämätön väsymysharhasta vapautumiseen.
Tutustuin nopeasti huonetovereihini, mutta huomasin jatkuvasti kaipaavani Arcturuslaista. Yhtenä päivänä huomasin hermostuvani huonetovereihini. Tämä järkytti minua kovasti, kun tiesin sen olevan merkki, että tietoisuuteni lipsui matalampiin taajuuksiin, korkeampaan taajuuteen laajentumisen sijasta. Pyysin anteeksi ja menin luontoalueelle.
Emäaluksella oli valtava alue omistettu luontoalueille. Nämä alueet olivat hologrammeja, mutta sitä ei voinut erottaa siellä ollessa. Kun kerran kysyin Arcturuslaiselta, miksi 3/4D-luontoalue oli hologrammi, se sanoi:
"Koko todellisuus kolmannessa ja neljännessä ulottuvuudessa on hologrammiheijastusta korkeammista todellisuustaajuuksista."
Aloin pyytää arcturuslaista ystävääni selittämään tuota käsitettä minulle, mutta se hävisi silmieni edestä. Sitten siinä missä Arcturuslainen oli juuri seissyt/leijunut, oli valtava puu, missä oli lintuja, oravia ja muita eläimiä, joka elävät tuon puun biosysteemissä. Liikuin koskettamaan puuta, mutta tapahtui valonvälähdys ja Arcturuslainen seisoi siinä, missä puu oli ollut.
"Näetkö, miten heijastin luontohologrammin?"
Arcturuslaiset ovat erittäin hyviä havainnollistamaan, että "yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Samalla oivalsin, että tietoisuudestani oli tullut niin matalaa taajuutta, että olin unohtanut peruslähtökohdat, mitä minulle oli opetettu.
"Minun täytyy lähteä aloittelijoiden alueelta", höläytin. "Tietoisuuteni putoaa, koska minun on oltava vastatulleiden kanssa, sinun tai aluksen kanssa olemisen sijasta."
"Olemme onnellisia, että oivallat sen", Arcturuslainen sanoi ja hävisi.
Ok, tiesin tämän nyt harjoitukseksi. Minun oli selvitettävä se itselleni. Jos halusin siirtyä nykyalueeni yli, minun olisi todistettava - itselleni - että olin valmis. Minut oli pelkkä emäaluksen näkeminen nujertanut niin, että olin sallinut tietoisuuteni pudota takaisin tuttuun värähtelyyn.
Havaitsin, että aloittelijoiden alueet - kuten olin nimennyt ne - eivät enää olleet mukavia, koska olin kasvanut niistä yli. Olin tarvinnut lisää aikaharhaa tajutakseni sen. Koska olin omillani, minun oli selvitettävä, miten vakuutan itselleni, että OLIN valmis päästämään irti tutuista todellisuusmerkeistä ja syleilemään täysin uutta elämääni.
Koska ajan jättäminen toi minut emäalukselle ja koska uusien opiskelijoiden aikasidonnaiselle alueelle laittaminen oli niin turhauttavaa, ratkaisunani oli päästää irti ajasta uudestaan. Minun oli kuitenkin muistettava, miten alun alkaen vapauduin ajasta. Minun oli tehtävä tietoisesti ja tarkoituksella se, mitä olin tehnyt tiedostamatta. Mitä jos palaisin ajassa taaksepäin siihen, kun näin emäaluksen tiedustelualuksesta? Mitä jos voisin palata ajassa taaksepäin ja havaita emäaluksen rakkaudella ja hyväksynnällä, pakahtumispelon sijasta?
Se kuulosti hyvältä idealta, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten se tehdään. Sitten ajattelin sitä hehkuvaa energiaa emäaluksen ympärillä, mitä Arcturuslainen oli kutsunut ylisieluksi. Arcturuslainen oli sanonut, että ylisielussa on koodit ja mallit kaikkien niiden sielutiedostoista, joita asuu tai vierailee aluksella. Nämä sielutiedostot sisältävät kaikki moniulotteiset kokemukset, joita jokainen sielu oli koskaan kokenut.
Nykykehossani olin selvästi plejadilainen. Olin kuitenkin epäillyt melko kauan, että olemuksessani oli suuri arcturuslainen elementti. Minulla oli myös hämärä muistikuva arcturuslaisena olemisesta, mutta en pystynyt palauttamaan muistiin mitään yksityiskohtia tuosta moniulotteisen ITSENI ilmaisusta.
Kyllä, moniulotteinen ITSENI pystyisi vetämään värähtelyni korkeampaan ilmaisuun - siis, jos voisin luottaa kokemukseeni. Olin juuri kokenut, miten helposti pystyin menettämään luottamuksen itseeni, enkä aikonut tehdä sitä uudestaan. Kysyisin moniulotteiselta ITSELTÄNI, miten jätetään aika - kuten olin tehnyt aiemmin - lukemalla sielutiedostojani emäaluksen ylisielusta.
Olin yksin holosviitissä, joten istuuduin meditoimaan ja siirryin nopeasti syvään transsiin. Ensimmäisenä oivalsin, että olin valmistautunut koko elämäni, itse asiassa monta elämää, tähän tilaisuuteen auttaa valitsemaamme planeettaa ylösnousemaan Plejadeilla. Tuon oivalluksen myötä aloin tuntea tietoisesti kaiken, mistä minun tarvitsisi päästää irti siirtyäkseni sellaiseen ITSENI ilmaisuun, mikä pystyisi toteuttamaan tehtävän tietoisesta ylösnousemuksesta.
Arcturuslaisilla oli ollut tämä kyky, mutta en silti pystynyt siihen. Olin muistanut useita moniulotteisia todellisuuksiani ja vieraillut niissä, kun opiskelin Arctruslaisen kanssa toisella tähtialuksella. Sitten Arcturuslainen oli valinnut minut tähän erityiskoulutukseen, mutta pystyin tuntemaan vain sen, mistä minun täytyi päästää irti. Jatkaakseni koulutustani minun oli päästettävä irti kaikista siteistäni vanhaan maailmaani ja siirryttävä tuntemattomaan.
Tämän oivalluksen myötä myriadeja epäilyksiä paljastui piilopaikoistaan. Miten voisin auttaa planeettaani menemään viidennen ulottuvuuden tuntemattomuuteen, kun en pystynyt menemään edes oman mieleni tuntemattomuuteen? Minun olisi kohdattava se osani, mikä pelkäsi siirtyä tuntemattomaan ja pidätteli minua hiljaa. Olin oppinut kontrolloimaan elämääni.
Pystyisinkö kuitenkaan jatkuvasti antautumaan korkeammille maailmoille, kun Arcturuslainen opetti minua? Vai pitäisinkö sitkeästi kiinni siitä, mikä muistutti elämää, mitä olin aiemmin elänyt? Siinä se oli: elämä mitä OLIN elänyt. Mikä elämässä, mitä olin elänyt, vaati huomiotani, ennen kuin pystyin siirtymään eteenpäin ja päästämään kerta kaikkiaan irti tarpeestani AIKAAN?
Tuon kysymyksen myötä tunsin, että emäaluksen ylisielun puhdas henki ja kaikki tietämys kietoutui ympärilleni kuin lämmin pilvi. Tässä turvassa ja lohdussa pystyin vapautumaan kätketyistä peloistani siihen liittyen, mistä minun täytyi päästää irti, mitä minun täytyi tehdä ja kuka minusta täytyi tulla, ollakseni tarpeeksi hyvä täyttämään sen kunnioitetun tehtävän, mihin Arcturuslaiset olivat valinneet minut.
Ylisielun ollessa ympärilläni pystyin kuulemaan, kun korkeammat ilmaisuni hurrasivat minulle, mutta en pystynyt vielä siirtymään eteenpäin. Minun oli vapauduttava kätkettyjen epävarmuuksieni, pelkojeni ja hämmennysteni taakasta. Pystyin tuntemaan, että olin lähtemässä ajasta, joten en voinut päästää irti niistä myöhemmin tai tulevaisuudessani. Oli vain nyt-hetki. Siksi sallin niiden tulla tajuntani pintaan, jotta voisin rakastaa ne vapaaksi kerta kaikkiaan.
Havaitsin, että raskain taakkani oli tarve tehdä oikein ja olla riittävän hyvä toisten silmissä. Mutta keitä nämä toiset olivat? Missä he olivat nyt? Miksi kannoin heitä edelleen tietoisuudessani? Vastauksena näihin kysymyksiin ylisielu syleili minua vielä tiukemmin ja aika oli poissa. Saatoin tuntea eron ajattelussani, tunteissani ja yhteydessä, mikä minulla oli edelleen kehooni.
Vapaana ajasta aloin lipua myriadien inkarnaatioiden muistonauhanläpi. Lyhyitä kuvia ja tunteita leijui mieleni läpi, kun jokainen todellisuus kulki ohitseni matkani jatkuessa. Tiesin, että ylisielu vei minut tiettyyn todellisuuteen - todellisuuteen missä minulla oli edelleen epäonnistumisen tunnetta. Saatoin tuntea epäonnistumisen tunteen muuttuvan voimakkaammaksi, mutta olin oudosti irti siitä.
Olin ajan ulkopuolella, joten minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauan kuljin näiden ylisielun tiedostojen läpi, mutta kun jatkoin, minusta tuli tyynempi ja irrallisempi ohikulkevista todellisuuksista. Sitten yhtäkkiä eräs todellisuus tuli minua kohti kuin auringonsäde. En pystynyt lipumaan sen ohi, vaikka halusinkin. Tuossa elämässä oli keskeneräinen asia, mikä minun oli saatettava loppuun, vapauttaakseni tietoisuuteni jostain näkymättömästä taakasta.
Yhtäkkiä tuo "aurinko" oli edessäni ja veti minua sellaisella voimalla, että melkein pyörryin. Muistutin kuitenkin itselleni, että MINÄ OLEN MIELENI mestari. Tämä lause avasi portaalin jollekin planeetalle, joka oli kaaoksessa, ja kuulin sanat "Arcturuksen ylösnousemus".
Palaan asiaan.
Mytre
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.