MYTRE JA ARCTURUSLAISET, OSA 4
 
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
1.9.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Osa 1: Palautumiskammio
Osa 2: Ajatusten hallitseminen ja tunteilla havaitseminen
Osa 3: Onko se todellista?
 
Osa 4: Puumerkkitaajuudet
 
Kun heräsin seuraavana aamuna, olin niin innoissani, etten pystynyt pukeutumaan riittävän nopeasti. (Aamu oli valittu kierto eikä auringon nouseminen, koska olimme ulkoavaruudessa. Näin aluksen ulkopuolella oli aina "yö".) Minulla oli niin kiire pukeutua, että laitoin takin nurinpäin ja minulta meni vielä lisää "aikaa" kääntäessäni sen. (Aika oli toinen päätetty asia, kun arcturuslaiset elivät jatkuvasti läsnä olevassa nyt-hetkessä.)
 
Pidättelin itseäni, etten juoksisi käytävien läpi yhteiselle ruokailualueelle, mikä ei ollut välttämätön, sillä arcturuslaiset eivät syö ruokaa. Kun astuin täyteen huoneeseen, yllätyin nähdessäni kaksi miehistötoveriani. Ei, yksi ystäväni ei ollut herännyt henkiin. Kävelin nopeasti heidän luokseen ja halasin kumpaakin.
 
He näyttivät odottavan minua. Menimme kaikki hakemaan ruokaa, mikä oli kokemus sinänsä. Koska aluksella oli jäseniä ympäri galaksia ja sen ulkopuolelta, meille esiteltiin laaja valikoima ruokaa. Valitsin yksinkertaisen plejadilaisen aamiaisannoksen, kuten myös kaksi ystävääni. Kuitenkin huvittunut keskustelumme monista kulinaarisista vaihtoehdoista toi tervetullutta kaveruus- ja onnellisuushenkeä.
 
Ystäväni olivat hyvin tyytyväisiä, koska he menisivät pian sukkula-aluksella takaisin uuteen kotimaailmaamme Plejadeilla. He odottivat, että liittyisin heidän seuraansa ja olivat hyvin pettyneitä kuullessaan, että jäisin arcturuslaisten luo. Minuun tietysti iski suuri syyllisyys, kun he kysyivät, miten olisin poissa Mytrian ja uuden vauvamme luota. He halusivat myös tietää, oliko minulla komentajamme lupa jäädä arcturuslaisten luo.
 
Kun kerroin heille, että olin saanut luvan, minun oli myös kerrottava, etten voinut sanoa miksi. Vihasin salaisuuksien pitämistä ystäviltäni, joiden kanssa olin juuri jakanut kuoleman lähikokemuksen, mutta miten voisin kertoa heille, mitä opettelin. Keskustelumme laimeni pian ystävällisestä toveruudesta vaivautuneeseen puheeseen heidän paluustaan ja minun jäämisestäni.
 
Lopulta minun oli keksittävä tekosyy lähteä, kun syyllisyys olemisesta pois perheen luota ja kotimaailmastamme oli ylivoimaista. Ensitervehdyksemme lämpimien halauksien sijasta päädyimme kättelemään jäykästi, kun yritin hitaasti lähteä huoneesta. "No, se siitä ensimmäisestä upeasta koulutuspäivästäni", ajattelin lähtiessäni huoneesta.
 
Valtava pilvi oli pääni yllä, kun kävelin kasvot maata kohti käytävää pitkin. Itse asiassa olin niin itsesäälini vallassa, että melkein törmäsin arcturuslaiseen mentoriini. Valo-olentoon törmääminen on hyvin ainutkertainen kokemus, koska kävelin kirjaimellisesti sen sisään.
 
Tehdessäni sen minut ympäröi sellainen valo ja ehdoton rakkaus, että putosin lattialle ikään kuin haavoittuneena. Itse asiassa haavoittunut itseni putosi lattianne. Samaan aikaan saatoin tuntea toisen osani - luulisin sen olleen valokeho - nousevan yläpuolelleni. Tunsin olevani kuin saman ihmisen kaksi äärimmäistä polariteettia.
 
Hämmennys haavoittuneesta itsestäni ja valokehoni valaistumisesta oli niin ainutlaatuinen kokemus, että minulta meni melkein taju yrittäessäni laajentaa tietoisuuteni näihin ääripäihin. Onneksi Arcturuslainen tuli avukseni koskettamalla lempeästi haavoittuneen osani sydämen taakse.
 
Välittömästi valoitseni syöksyi fyysiseen sydämeeni ja nousin vaivattomasti ylös. Kun tein sen, käsitin, että Arcturuslainen leijui maan yläpuolella eivätkä sen kasvot näkyneet. Itse asiassa sen kasvot olivat enemmänkin säteilevää valoa, missä oli kaksi polttopistettä, jotka kuvittelin sen silmiksi.
 
Se puhui minulle telepaattisesti, mutta en pystynyt kuulemaan. Fyysinen etäisyyteni sen sydämestä ja silmistä sai minut uskomaan, etten voisi kuulla sen telepaattista viestiä. Tietysti tuo ajatus oli puppua, mutta se ajatus tuli mieleeni.
 
Oliko tuo ajatus itse asiassa viesti? Sitten käsitin, että Arcuruslainen kehotti minua levitoimaan tasolle, missä pystyin olemaan lähempänä sen päätä ja sydäntä. "Kyllä, levitoimaan", sanoin itselleni. Yritin muistaa, miten tein sen aiemmin, mutten kyennyt muistamaan miten.
 
Yritettyäni ja yritettyäni turhauduin. Ei! Minä suutuin. Miten tämä Arcturuslainen voi odottaa minulta niin paljon? Olin ollut tällä äärettömän suurella aluksella vasta muutaman päivän. Olin juuri saanut uuden kehon ja eronnut perheestäni ja kotimaailmastani, jotta minua voitiin opettaa lentämään!!!
 
Siinä oli syyllisyyttäni maustettuna kiukulla. Mitä olin tehnyt? Olinko tehnyt oikean päätöksen? Olinko riittävän hyvä täyttääkseni heidän valtavat odotuksensa minusta? Ja niin edelleen … Sitten kuulin erittäin kovaa: "Miten pärjäät ajattelusi hallinnan kanssa?"
 
Arcturuslaista huumoria! Hänellä oli kyky olla hauska. Käsitys tästä valtavasta valopallosta, joka leijui pääni päällä ja laski leikkiä, sai minut nauramaan kontrolloimattomasti.
 
Nauraminen vapautti vihan, syyllisyyden ja sen surun, mikä oli syyllisyyden ja vihan perusta. Nauramisesta tuli kontrolloidumpaa ja se muuttui hitaasti ilontunteeksi.
 
Suljin silmäni kiitollisena ilosta, mikä laajensi sitten ilon rakkaudeksi. Tässä kohtaa Arcturuslainen kosketti päälakeani ja tunsin suurinta autuutta, mitä olin koskaan kokenut. Autuus jatkui, kunnes pamautin pääni käytävän kattoon. Kuulinko Arcuruslaisen nauravan?
 
Putosin maahan melko epäarvokkaasti ja katsoin ylöspäin ja näin Arcturuslaisen hymyilevän. Se kurkotti koskettamaan minua ja vilahdimme aluksen toiselle alueelle. Tämä kulkemistapa oli hyvin riemastuttava. En tuntenut liikkumista. Kutsun sitä "vilahtamiseksi toiselle alueelle", koska minusta se näytti siltä, että olin yhdessä paikassa, sitten suljin silmäni hetkeksi ja silmäni avautuivat eri ympäristöön.
 
Oletin sen olevan tässä tapauksessa toinen "holisviitti", sillä seisoimme keinuvalla kalliolla ja katselimme avaruudessa tähtijärjestelmiä ja galakseja, joita en ollut koskaan nähnyt. "Missä olemme?", kysyin. "Olemmeko toisessa holosviitissä?" Hän kehotti minua räpäyttämään taas ja avasin silmäni tuttuihin tähtijärjestelmiin kotimaailmani yläpuolella Plejadeilla.
 
Yritin olla kohtelias, kun sanoin: "Onko tämä hologrammi vai todellista?" "Onko siinä eroa?", oli kuulemani vastaus.
 
Minun pitäisi ajatella, ennen kuin esittäisin seuraavan kysymykseni. Tai kenties minun ei pitäisi kysyä mitään. Olin oppinut tähän mennessä, että kysymyksen esittäminen johti vain uuteen kysymykseen. Siksi päätin odottaa ja antaa Arcturuslaisen jatkaa siinä, mitä se halusi osoittaa.
 
Katselin hiljaa, kun näkökenttäni täyttivät monet kauniit kuvat tähtijärjestelmistä ja galakseista. Kun kauneus valtasi ajatukseni, aloin käsittää, että jokainen näky loi erilaisen tuntemuksen sydämeeni.
 
Tuossa kohtaa näin taas ensimmäisen tähtijärjestelmän, mikä minulle näytettiin. Tällä kertaa muistin kuitenkin tuntea jokaisen aistimuksen, joka täytti kehoni, jokaisen tunteen mikä nousi noista aistimuksista, ja kuunnella jokaista ajatusta, mikä tuli mieleeni.
 
Menimme läpi tähtijärjestelmät ja galaksit monta kertaa. Joka kerta kykenin tuntemaan aistimuksia, tunteita ja ajatuksia, joita kukin näkymä käynnisti. Silloin kuulin sanan "puumerkkitaajuus".
 
Kyllä, tajusin sen. Jokaisella maailmalla oli puumerkkitaajuus. Siihen mennessä olin tunnistanut jotain tähtiä, tähtijärjestelmiä ja galakseja ja käsitin, miten puumerkkitaajuus antoi äärettömästi enemmän informaatiota kuin meidän antamamme nimet.
 
Käännyin Arcturuslaista kohti kertoakseni ymmärtäväni, mutta se oli poissa. Kuulin kuitenkin selvän viestin sydämessäni, että minun oli tarkoitus jäädä tänne, kunnes olin oppinut kaikki puumerkkitaajuudet.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.