AJAN LOPPUMINEN
Plejadilaisten näkökulmia ylösnousemukseen 4, osa 2
Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
17.7.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
TÄYDELLISYYDEN HAVAITSEMINEN
Kun asetuin elämään nyt-hetkessä, tietoisuuteni alkoi muuttua täysin. Olin tietoinen, etten ollut yrittänyt astua Pyhän kallion portaaliin, mutten huolehtinut siitä. Tiesin, että sitten kun oli portaalin avaamisen nyt-hetki, tekisin sen ajattelematta ennalta. Olin tietoinen, että olin värähtelyni laajentamisprosessissa. Kun olin astunut portaaliin aiemmin, se avattiin minulle ja putosin kirjaimellisesti sen läpi. Tiesin vaistomaisesti, että portaalin avaaminen itse olisi eri asia.
Kun tietoisuuteni laajeni, aloin tiedostaa lisääntyvästi maan ja oman henkeni. Kun aloin tulla tietoisemmaksi hengestäni, tulin tietoiseksi maan hengestä. Sitten ennen kuin tiesinkään, olin ykseystietoisuudessa jokaisen kiven, kasvin, puun, eläimen, linnun, taivaan ja säätilan kanssa. Kun heräsin, tiesin tarkkaan, mitä laittaa päälle ja mitkä tehtävät sopisivat parhaiten säätilaan.
Säätilastamme oli tullut hyvin arvaamaton viimeisten kymmenen vuoden aikana, koska tiesimme, että meidän oli aika ylösnousta. Nyt kun minusta oli tulossa yhtä maan ja taivaan kanssa, pystyin ymmärtämään miksi. Kun minusta tuli aina vain yhdistyneempi ympäristöni kanssa, saatoin nähdä, miten jokainen ajatukseni ja tunteeni vaikutti siihen.
Esimerkiksi yhtenä päivänä heräsin ja näin selkeän taivaan. Jostain tuntemattomasta syystä ajattelin: "Voi, miten ihanaa. Toivottavasti tänään ei sada." Välittömästi taivas alkoi mennä pilveen. Varmistaakseni, etten minä luonut noita pilviä, sanoin hyvin rakastavasti: "Kiitos kauniista selkeästä taivaastasi." Välittömästi pilvet hävisivät ja koko päivä oli aurinkoinen ja selkeä. Olin vain yksi ihminen, mutta olin laajentanut tietoisuuteni sisältämään monien voiman. Sitten ymmärsin, miksi säätila kylän ympärillä oli tullut niin arvaamattomaksi.
Monet ihmiset siellä olivat onnellisia ja innoissaan mahdollisuudestaan ylösnousta. Kuitenkin samaan aikaan he pelkäsivät, etteivät kykenisi ylösnousemaan. Tämä kollektiivinen epävarmuus omasta kohtalosta antoi säädeevalle ja sen myriadeille elementaaleille monia hämmentäviä viestejä. Olin oppinut temppelissä, että oli neljännen ulottuvuuden tietoisia olentoja, jotka palvelivat toteuttaen planeetan hoitajien/isäntien ajatuksia ja tunteita.
Meidän tapauksessamme planeetan hoitajat olivat humanoideja, mutta toisissa maailmoissa he olivat toisia rotuja. Kuitenkin hoitajien ajatukset ja tunteet, energiakenttä, ohjasi elementaaleja ja niiden korkeampia deeva-ilmaismuotoja ilmentämään hoitajien energiakentän.
Olin oppinut ajastani maalla, että ylösnoustakseen neljänteen ja/tai viidenteen ulottuvuuteen meidän täytyisi oppia hallitsemaan energiakenttämme. Kansamme oli elänyt selkkauksessa ja taistelussa niin pitkään, että sen oli vaikeaa päästää irti uhrina olemisen tunteesta ja siitä voimattomuudesta, mikä tuli tuon asenteen mukana. Tiedän, että olin itse kamppaillut kovasti uhrina olemisen tunteiden kanssa, koska olin menettänyt rakkaan Mytreni.
Onneksi nyt kun olin palannut Äidin luo, aloin ymmärtää tarkkaan, miksi eroamisemme täytyi tapahtua. Meidän täytyi olla erillään keskittyäksemme täysin tietoisuutemme muuntamiseen. Mutta minun oli odotettava, kunnes Alycia oli riittävän vanha ystävieni hoidettavaksi temppelissä, ennen kuin pystyin lähtemään yksin.
Käsitin, että kylässä oli monia naisia, jotka eivät voineet jättää lapsiaan ja lähteä erämaahan niin kuin minä. Kuitenkin jokaisella meistä oli eri kohtalo ja joidenkin miesten ja naisten kohtalona oli opastaa ja suojella lapsia. Lisäksi lapset jotka olivat syntyneet ylösnousemusprosessimme alkamisen jälkeen, olivat usein paljon kehittyneempiä kuin vanhempansa. Näin oli Alycian kohdalla.
Kun minun oli ajateltava vain itseäni ja huolehdittava vain itsestäni, pystyin kiihdyttämään kovasti tietoisuuteni laajentumista. Silloin kun käsitin, miten energiakenttäni vaikutti säätilaan, tiesin olevani valmis avaamaan portaalin. Odottaisin kuitenkin kärsivällisesti - opin lopultakin kärsivällisyyttä - siihen nyt-hetkeen, kun löytäisin itseni seisomasta Pyhän kallion edestä.
Siihen saakka elin päivittäistä elämääni, tarkkaillen jokaista ajatustani ja tunnettani pysyäkseni ykseyden nyt-hetkessä ja yhtenä kaiken elämän kanssa. Jokaisen päivän myötä aloin täydemmin ymmärtää, miksi kaikki mitä minulle oli tapahtunut, kuului tehtäväni täyttämiseen.
Muistin yhteyden, mikä minulla oli ollut Äidin kanssa, ennen kuin minusta itsestäni oli tullut äiti, ja ymmärsin, miten voisin sulautua syvemmin Suureen Äitiin tuon kokemuksen vuoksi. Pystyin myös näkemään, miten isänä oleminen oli auttanut Mytreä samalla tavalla. Aloin käsittää, että kaikki on täydellistä ykseydessä. Ainoastaan alemman luontomme pelokkaat reaktiot kielsivät meitä havaitsemasta täydellisyyden.
Pyhä kallio alkoi kutsua minua. Laajentunut tietoisuuteni oli opettanut minulle, että kärsivällisyys oli avain energiakenttäni tasapainottamiseen. Aina kun sorruin johonkin haluun, minut vedettiin nyt-hetkestä "aikaan", missä minulta puuttui jotain ja tarvitsin enemmän. Ollessani nyt-hetkessä ei ollut mitään puutetta, sillä olin jokaisen tarpeeni jumalaisen ilmentämisen virrassa. Itse asiassa monet näistä ilmentymistä tapahtuivat jo ennen, kuin aivoni tiedostivat niiden tarpeellisuuden.
Tämän oivalluksen myötä minusta tulin tietoinen henkiolemuksestani, mikä oli ilmaisumuotoni korkeammassa todellisuustaajuudessa. "Korkeampi todellisuustaajuus" oli uusi käsite minulle. Temppelissä opimme henkioppaista ja enkeleistä, mutta kukaan ei ollut ajatellut, että nämä olennot olisivat humanoidimuotomme korkeampia ilmaisuja.
Ensin minulle oli hyvin vaikeaa murtautua ulos perinteistä, joissa olin kasvanut ja joita olin oppinut henkisistä opetuksista. Kuitenkin nyt-hetkessä kaikki epäily oli mahdotonta. Tällä tarkoitan sitä, että sillä sekunnilla kun sallin epäilyn astua tietoisuuteeni, putosin nyt-hetkestä "maalliseen" tietoisuuteeni. Tämä kokemus oli kuin putoamista korkealta ja lämpimältä kalliolta kylmään ja "hiostavaan" altaaseen.
Muutaman ensimmäisen "putoamisen" jälkeen - itse asiassa se vaati monia - käsitin, että epäily oli syy välittömään "taantumiseen" vanhaan elämistapaan. Silloin kun tapahtui putoamisia, olin tavallisesti vihainen, masentunut ja ahdistunut päiviä tai jopa viikkoja. Sitten vähitellen opin antamaan itselleni anteeksi epäluottamukseni henkeen, mikä oli itse asiassa korkeampi ilmaisumuotoni.
Lopulta käsitin, että suurin osa tavastani epäillä johtui siitä, että pelkäsin onnellisuuteni olevan "liian hyvää ollakseen totta". Tämä tapa tuli uhrina olemisen jäänteistä. Onhan uhri lopulta marttyyri, joka ei voi koskaan parantua. Olin jo viettänyt liian monta vuotta elämästäni kärsien tuolla tavalla ja olin valmis muuttamaan mieltäni voidakseni muuttaa tapojani.
Kun muistin antaa anteeksi itselleni putoamisen laajentuneesta tietoisuudestani, kykenin pysymään tuossa mielentilassa paljon pidempään. Nyt väsymys sai minut putoamaan korkeammasta tietoisuudestani. Siksi opin seuraamaan fyysisen kehoni tarpeita. Tarvitsiko minun ruokkia sitä? Tarvitsiko se lepoa? Havaitsin, että jos olin väsynyt tai nälkäinen, oli vaikeampaa olla oman energiani mestari.
Lopulta tuli se päivä, jolloin tiesin olevan portaalin avaamisen nyt-hetki.
-----------
Plejadilaisten näkökulmia ylösnousemukseen 4, osa 2
Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
17.7.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
TÄYDELLISYYDEN HAVAITSEMINEN
Kun asetuin elämään nyt-hetkessä, tietoisuuteni alkoi muuttua täysin. Olin tietoinen, etten ollut yrittänyt astua Pyhän kallion portaaliin, mutten huolehtinut siitä. Tiesin, että sitten kun oli portaalin avaamisen nyt-hetki, tekisin sen ajattelematta ennalta. Olin tietoinen, että olin värähtelyni laajentamisprosessissa. Kun olin astunut portaaliin aiemmin, se avattiin minulle ja putosin kirjaimellisesti sen läpi. Tiesin vaistomaisesti, että portaalin avaaminen itse olisi eri asia.
Kun tietoisuuteni laajeni, aloin tiedostaa lisääntyvästi maan ja oman henkeni. Kun aloin tulla tietoisemmaksi hengestäni, tulin tietoiseksi maan hengestä. Sitten ennen kuin tiesinkään, olin ykseystietoisuudessa jokaisen kiven, kasvin, puun, eläimen, linnun, taivaan ja säätilan kanssa. Kun heräsin, tiesin tarkkaan, mitä laittaa päälle ja mitkä tehtävät sopisivat parhaiten säätilaan.
Säätilastamme oli tullut hyvin arvaamaton viimeisten kymmenen vuoden aikana, koska tiesimme, että meidän oli aika ylösnousta. Nyt kun minusta oli tulossa yhtä maan ja taivaan kanssa, pystyin ymmärtämään miksi. Kun minusta tuli aina vain yhdistyneempi ympäristöni kanssa, saatoin nähdä, miten jokainen ajatukseni ja tunteeni vaikutti siihen.
Esimerkiksi yhtenä päivänä heräsin ja näin selkeän taivaan. Jostain tuntemattomasta syystä ajattelin: "Voi, miten ihanaa. Toivottavasti tänään ei sada." Välittömästi taivas alkoi mennä pilveen. Varmistaakseni, etten minä luonut noita pilviä, sanoin hyvin rakastavasti: "Kiitos kauniista selkeästä taivaastasi." Välittömästi pilvet hävisivät ja koko päivä oli aurinkoinen ja selkeä. Olin vain yksi ihminen, mutta olin laajentanut tietoisuuteni sisältämään monien voiman. Sitten ymmärsin, miksi säätila kylän ympärillä oli tullut niin arvaamattomaksi.
Monet ihmiset siellä olivat onnellisia ja innoissaan mahdollisuudestaan ylösnousta. Kuitenkin samaan aikaan he pelkäsivät, etteivät kykenisi ylösnousemaan. Tämä kollektiivinen epävarmuus omasta kohtalosta antoi säädeevalle ja sen myriadeille elementaaleille monia hämmentäviä viestejä. Olin oppinut temppelissä, että oli neljännen ulottuvuuden tietoisia olentoja, jotka palvelivat toteuttaen planeetan hoitajien/isäntien ajatuksia ja tunteita.
Meidän tapauksessamme planeetan hoitajat olivat humanoideja, mutta toisissa maailmoissa he olivat toisia rotuja. Kuitenkin hoitajien ajatukset ja tunteet, energiakenttä, ohjasi elementaaleja ja niiden korkeampia deeva-ilmaismuotoja ilmentämään hoitajien energiakentän.
Olin oppinut ajastani maalla, että ylösnoustakseen neljänteen ja/tai viidenteen ulottuvuuteen meidän täytyisi oppia hallitsemaan energiakenttämme. Kansamme oli elänyt selkkauksessa ja taistelussa niin pitkään, että sen oli vaikeaa päästää irti uhrina olemisen tunteesta ja siitä voimattomuudesta, mikä tuli tuon asenteen mukana. Tiedän, että olin itse kamppaillut kovasti uhrina olemisen tunteiden kanssa, koska olin menettänyt rakkaan Mytreni.
Onneksi nyt kun olin palannut Äidin luo, aloin ymmärtää tarkkaan, miksi eroamisemme täytyi tapahtua. Meidän täytyi olla erillään keskittyäksemme täysin tietoisuutemme muuntamiseen. Mutta minun oli odotettava, kunnes Alycia oli riittävän vanha ystävieni hoidettavaksi temppelissä, ennen kuin pystyin lähtemään yksin.
Käsitin, että kylässä oli monia naisia, jotka eivät voineet jättää lapsiaan ja lähteä erämaahan niin kuin minä. Kuitenkin jokaisella meistä oli eri kohtalo ja joidenkin miesten ja naisten kohtalona oli opastaa ja suojella lapsia. Lisäksi lapset jotka olivat syntyneet ylösnousemusprosessimme alkamisen jälkeen, olivat usein paljon kehittyneempiä kuin vanhempansa. Näin oli Alycian kohdalla.
Kun minun oli ajateltava vain itseäni ja huolehdittava vain itsestäni, pystyin kiihdyttämään kovasti tietoisuuteni laajentumista. Silloin kun käsitin, miten energiakenttäni vaikutti säätilaan, tiesin olevani valmis avaamaan portaalin. Odottaisin kuitenkin kärsivällisesti - opin lopultakin kärsivällisyyttä - siihen nyt-hetkeen, kun löytäisin itseni seisomasta Pyhän kallion edestä.
Siihen saakka elin päivittäistä elämääni, tarkkaillen jokaista ajatustani ja tunnettani pysyäkseni ykseyden nyt-hetkessä ja yhtenä kaiken elämän kanssa. Jokaisen päivän myötä aloin täydemmin ymmärtää, miksi kaikki mitä minulle oli tapahtunut, kuului tehtäväni täyttämiseen.
Muistin yhteyden, mikä minulla oli ollut Äidin kanssa, ennen kuin minusta itsestäni oli tullut äiti, ja ymmärsin, miten voisin sulautua syvemmin Suureen Äitiin tuon kokemuksen vuoksi. Pystyin myös näkemään, miten isänä oleminen oli auttanut Mytreä samalla tavalla. Aloin käsittää, että kaikki on täydellistä ykseydessä. Ainoastaan alemman luontomme pelokkaat reaktiot kielsivät meitä havaitsemasta täydellisyyden.
Pyhä kallio alkoi kutsua minua. Laajentunut tietoisuuteni oli opettanut minulle, että kärsivällisyys oli avain energiakenttäni tasapainottamiseen. Aina kun sorruin johonkin haluun, minut vedettiin nyt-hetkestä "aikaan", missä minulta puuttui jotain ja tarvitsin enemmän. Ollessani nyt-hetkessä ei ollut mitään puutetta, sillä olin jokaisen tarpeeni jumalaisen ilmentämisen virrassa. Itse asiassa monet näistä ilmentymistä tapahtuivat jo ennen, kuin aivoni tiedostivat niiden tarpeellisuuden.
Tämän oivalluksen myötä minusta tulin tietoinen henkiolemuksestani, mikä oli ilmaisumuotoni korkeammassa todellisuustaajuudessa. "Korkeampi todellisuustaajuus" oli uusi käsite minulle. Temppelissä opimme henkioppaista ja enkeleistä, mutta kukaan ei ollut ajatellut, että nämä olennot olisivat humanoidimuotomme korkeampia ilmaisuja.
Ensin minulle oli hyvin vaikeaa murtautua ulos perinteistä, joissa olin kasvanut ja joita olin oppinut henkisistä opetuksista. Kuitenkin nyt-hetkessä kaikki epäily oli mahdotonta. Tällä tarkoitan sitä, että sillä sekunnilla kun sallin epäilyn astua tietoisuuteeni, putosin nyt-hetkestä "maalliseen" tietoisuuteeni. Tämä kokemus oli kuin putoamista korkealta ja lämpimältä kalliolta kylmään ja "hiostavaan" altaaseen.
Muutaman ensimmäisen "putoamisen" jälkeen - itse asiassa se vaati monia - käsitin, että epäily oli syy välittömään "taantumiseen" vanhaan elämistapaan. Silloin kun tapahtui putoamisia, olin tavallisesti vihainen, masentunut ja ahdistunut päiviä tai jopa viikkoja. Sitten vähitellen opin antamaan itselleni anteeksi epäluottamukseni henkeen, mikä oli itse asiassa korkeampi ilmaisumuotoni.
Lopulta käsitin, että suurin osa tavastani epäillä johtui siitä, että pelkäsin onnellisuuteni olevan "liian hyvää ollakseen totta". Tämä tapa tuli uhrina olemisen jäänteistä. Onhan uhri lopulta marttyyri, joka ei voi koskaan parantua. Olin jo viettänyt liian monta vuotta elämästäni kärsien tuolla tavalla ja olin valmis muuttamaan mieltäni voidakseni muuttaa tapojani.
Kun muistin antaa anteeksi itselleni putoamisen laajentuneesta tietoisuudestani, kykenin pysymään tuossa mielentilassa paljon pidempään. Nyt väsymys sai minut putoamaan korkeammasta tietoisuudestani. Siksi opin seuraamaan fyysisen kehoni tarpeita. Tarvitsiko minun ruokkia sitä? Tarvitsiko se lepoa? Havaitsin, että jos olin väsynyt tai nälkäinen, oli vaikeampaa olla oman energiani mestari.
Lopulta tuli se päivä, jolloin tiesin olevan portaalin avaamisen nyt-hetki.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.