KATSE TAUSTAPEILIIN
Kirjoittanut Malka Seneviratne (www.crimsoncircle.com)
Lokakuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun aloin kirjoittaa muistelmiani rintasyöpähoitojen aikana, luulin vain tallentavani tarinaa elämästäni. Sen sijaan tapahtuikin jotain odottamatonta.
Itse muistot eivät muuttuneet. Tapahtumat pysyivät täsmälleen samoina, kuin ne olivat aina olleet. Mutta kirjoittaessani huomasin, että näin ne täysin eri silmin.
Katsoin kuin elämäni taustapeiliin – en elääkseni uudelleen tuota matkaa, vaan löytääkseni, että jokainen tien mutka oli kaikessa hiljaisuudessa johtanut jonnekin, mitä en olisi voinut tunnistaa tuolloin.
Tämä artikkeli ei kerro siitä, mitä tapahtui.
On kyse siitä, mitä voin nähdä nyt.
–––––
Kasvaessani Sri Lankassa minulla oli tavallinen lapsuus, joka oli täynnä koulua, ystäviä, pettymyksiä ja unelmia. Kuitenkin kaiken sen alla oli selittämätön kaipaus. Myös teini-iässä huomasin esittäväni kysymyksiä, jotka eivät näyttäneet kiinnostavan ketään ystävistäni.
Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Onko elämässä muutakin kuin tämä?
Etsin uskonnon, filosofian ja lopulta henkisyyden kautta. Jokainen opettaja valaisi uuden osan polkua – nuo kysymykset eivät kuitenkaan koskaan hävinneet täysin.
Samaan aikaan alkoi toteutua toinen unelma. Minusta tuli lääkäri.
Monien lääkäreiden tapaan uskoin, että tarkoitukseni oli parantaa, auttaa ja korjata. Siitä tuli enemmän kuin pelkkä ammatti – ajan kuluessa siitä tuli osa identiteettiäni. Nyt taaksepäin katsoen oivallan, miten paljon omanarvontunnostani kietoutui siihen, että minua tarvittiin.
Vuosikymmeniin en koskaan kyseenalaistanut sitä. Miksi olisi tehnyt niin? Ihmisten auttaminen tuntui kauniilta identiteetiltä, jota kantaa.
Elämä jatkui avioliitolla, lapsilla, muutolla Uuteen Seelantiin ja myöhemmin Australiaan, perustaen lääkärinvastaanoton ja kasvattaen perheen. Kuin kenen tahansa tarinassa, oli iloja, pettymyksiä, onnistumisia ja sydänsuruja.
Yksi vaikeimmista haasteista oli katsoa, kun poikani menetti vähitellen näkönsä verkkokalvon pigmenttirappeuman vuoksi. Äitinä – ja lääkärinä – halusin epätoivoisesti korjata sen, mitä ei voinut korjata.
Nyt, katsoessani taaksepäin tästä uudesta näkökulmasta, näen jotain, mitä ei olisi voinut ymmärtää silloin.
Hänen matkassaan ei ollut koskaan kyse minun pyytämisestäni pelastamaan itsensä. Se kutsui minut löytämään syvemmäntyyppistä rakkautta – sellaista joka ei edellytä toisen ihmisen kokemuksen muuttamista.
Tuo ymmärrys ei tullut ajattelun tai tutkimisen kautta. Se tuli vuosia myöhemmin.
–––––
Henkinen etsintäni jatkui tavallisen elämän rinnalla. Eri opettajia ilmestyi juuri silloin, kun heitä tarvittiin. Jokainen heistä avasi uuden oven – kuitenkaan kukaan ei antanut minulle lopullista vastausta.
Lopulta löysin Crimson Circlen.
Sen sijaan, että kysyin edelleen, kuka minä olen? lähdin nyt liikkeelle olettamuksesta: olen myös Jumala. Elin sitä melkein kuin koetta, kunnes jossain matkan varrella olettamuksesta tuli johtopäätös: minä olen mitä olen!
Jokin resonoi välittömästi. Sen sijaan, että olisin etsinyt parempaa versiota itsestäni, löysin kutsun sallia sen, mikä oli ollut aina läsnä.
Se kuulosti ihanan yksinkertaiselta.
Sen eläminen osoittautui kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi.
Sitten tuli Adamuksen KITA-työpaja (= potku persuuksille) Konassa.
Elin monta kuukautta sen jälkeen poikkeuksellisessa ilon ja helppouden tilassa. Mikään ei ollut ulkopuolella muuttunut dramaattisesti – elämä tuntui kuitenkin täysin erilaiselta.
Muutama kuukausi myöhemmin minulla diagnosoitiin rintasyöpä.
Entinen minä olisi sanonut sitä kamalaksi ajoitukseksi. Katsoessani taaksepäin tämän päivän taustapeilistä en voi sanoa niin. Diagnoosi ei poistanut tuota oivallusta – se testasi, luotinko siihen.
–––––
Hoitojen aikana päätin kirjoittaa muistelmani. Kuvittelin, että dokumentoin menneisyyttäni. Sen sijaan menneisyyteni alkoi paljastaa minut itselleni.
Jokaisessa luvussa olikin vähemmän kyse tapahtumista ja enemmän identiteeteistä, joita olin kerännyt matkan varrella:
Menestynyt lääkäri.
Hyvä äiti.
Auttaja.
Korjaaja.
Henkinen etsijä.
Ihminen joka halusi tulla nähdyksi ystävällisenä.
Jopa hän, joka halusi kaikessa hiljaisuudessa lukijoiden ihailevan hänen elämäänsä.
Tuo identiteetti viimeinen sai minut nauramaan.
Yhdessä erityisen huvittavassa keskustelussa tekoälykumppanini käänsi nämä jalot identiteettini stand up -komiikkaesitykseksi, joka paljasti, miten vakavasti olin ottanut ne.
Huumori sai aikaan minuuteissa sen, mitä vuosien itseanalyysi ei ollut tehnyt. Tuli mahdottomaksi puolustaa identiteettejä, kun olin pystynyt nauramaan niille.
Ilmeisesti viisaudella on erinomainen huumorintaju.
–––––
Suurin yllätys oli huomata, että viisaus muuttaa myös tapaamme muistaa. Ei faktoja tai historiaa, vaan näkökulmaa.
Sisäoppilaitoksesta joka kerran merkitsi yksinäisyyttä, tuli paikka, jossa henkinen sitkeys kehittyi kaikessa hiljaisuudessa.
Vaikeista ihmisistä joita olin syyttänyt, tuli odottamattomia opettajia.
Poikani sairaudesta tuli ovi myötätuntoon, joka oli korjaamisen tuolla puolen.
Syöpä lakkasi olemasta keskeytys heräämiseeni ja tuli osaksi sitä.
Mitään ei tarvinnut kirjoittaa uudelleen, vain nähdä eri tavalla.
Aloin ymmärtää, miksi jotkut henkiset perinteet sanovat, ettei valaistuminen muuta menneisyyttä – se muuttaa henkilöä, joka tarkastelee sitä. Taustapeili heijasti samaa tietä, jota olin kulkenut, mutta ajaja oli muuttunut.
–––––
Tämä muutos muutti sitä, miten näin katumisen.
Oli ollut monia hetkiä – keskusteluja, päätöksiä, suhteita, virheitä – joiden olisin toivonut tapahtuneen eri tavalla. Ja useimpien ihmisten tapaan, olin kantanut pieniä syyllisyyden ja itsetuomitsemisen taskuja vuosien ajan. Mutta viisaudella on poikkeuksellinen tapa pehmentää kovia reunoja.
Sen sijaan, että kysyin, miksi tämä tapahtui, nousi esiin toinen kysymys.
Mitä tämä kokemus antaa nyt minulle?
Tuo yksi kysymys muutti kaiken. Jopa kärsimys alkoi olla täynnä rikkautta. Mikään ei ollut mennyt hukkaan.
Uskoin ennen, että oivaltaminen tulisi jonain vaikuttavana, henkisenä tapahtumana, mutta nyt se tuntuu yllättävän tavalliselta. Se ilmestyy teetä keittäessä, katsoessa, kun pojanpoikani löytää maailman, nauraessa taas yhden identiteetin hajoamiselle, ja hengittäessä.
Kenties kyse ei ole tulemisesta joksikin poikkeukselliseksi, vaan yksinkertaisesti halukkuudesta lakata vähitellen puolustamasta sitä, kuka luulimme olevamme.
–––––
Kun sain loppuun muistelmani, oivalsin, etten ollut itse asiassa kirjoittanut tarinaa elämästäni. Olin kirjoittanut tarinan näkökulman muuttumisesta. Itse tapahtumat varasivat yllättävän vähän sivuja – todellinen tarina elää niiden välisissä tiloissa.
Kun tänä päivänä katson taustapeiliin, en enää näe onnistumisten ja epäonnistumisten ketjua.
Näen täydellisen ajoituksen siellä, missä ennen näin virheitä, opettajia siellä missä ennen näin vastoinkäymisiä, kutsuja siellä missä ennen näin ongelmia, täydellistä armoa siellä missä ennen näin sattumaa. Ja näen rakkautta kudotun kaikessa hiljaisuudessa jokaiseen lukuun – jopa niihin joita en olisi koskaan tietoisesti valinnut.
Tie takanani ei ole muuttunut, mutta se joka katsoo taaksepäin, todellakin on. Kenties tästä uudessa tuntemiskyvyssä on osittain kyse – ei täysin uuden elämän luomisesta, vaan jo eletyn elämän näkemisestä uusin silmin.
***
Malka syntyi Sri Lankassa ja asuu nyt Melbournessa, Australiassa. Hän tuli tähän elämään vakaasti päättäneenä löytää totuuden. Elämän jälkeen joka oli täynnä haasteita ja odottamattomia käänteitä, sekä pitkä ja mutkikas oppimispolku, hän löysi Crimson Circlen vuoden 2023 lopulla. Tapahtui välitön tunnistaminen: tämä oli se polku, jota hän oli etsinyt.
Ollessaan nyt eläkkeellä, Malka nauttii viettää aikaa 9-kuukautisen pojanpoikansa kanssa, uppoutua Crimson Circlen opetuksiin ja löytää, miten eletään täydemmin, samaan aikaan sallien ja hyväksyen todellisen itsensä. Malkaan voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.