LEMPEÄ JOULU
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.12.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun istuin aiemmin hiljaisessa tyytyväisyydessä, oivalsin, että jotain … puuttui.
On jouluaatto. Ei suuria suunnitelmia jouluksi – itse asiassa emme huomioi sitä lainkaan. (Pyhäpäivistä tai syntymäpäivistä puhuminen saa iäkkään, kognitiivisesti heikentyneen äitini pois tolaltaan.) Reilun 15 vuotta tämä on ollut järkyttävää ja masentavaa, erityisesti jouluna.
Mietin, mihin jouluahdistus oli piiloutunut, ja etsin sitä, kuin tökkisin kipeää hammasta. Mutta hammas ei ollut kipeä. Ahdistusta ei ollut.
Perhe- ja ystäväpiirimme on hyvin pieni, oikeastaan vain yksi ihminen tällä seudulla ja pari San Franciscon lahden alueella. Paikallisella ystävällä, suurin piirtein ikäiselläni sinkkutytöllä, ei ollut joulusuunnitelmia tänä vuonna, ja tarjosin epäröiden ”joulupäivällistä” meillä.
”Se ei ole oikeasti joulupäivällinen”, varoitin. ”Emme mainitse joulua. En tehnyt joulukoristelua – on vain pari koristetta ja paljon pieniä valoja. Mutta jos haluat tulla käymään ja syödä, mitä satun tarjoamaan …” Hän otti kutsun vastaan auliisti ja kysyi, mitä hän voisi tuoda.
Ja minusta tuntuu … Ei stressiä, ei painetta, ei ahdistusta. Meillä on Trader Joesin idioottivarmaa appelsiinikanaa, riisiä ja salaattia. Ystävämme tuo mukanaan tuoreita hedelmiä jälkiruuaksi. Ei mitkään pidot lihotetun hanhen ja luumuvanukkaan kera, mutta täysin sopivaa minulle tällä hetkellä.
*****
Ajatellessani sitä nyt, suupielessäni nyki pieni hymynkare. Niin paljon siitä loiston ajasta, jolloin koristeltiin yli äyräiden, pöytään katettiin kristallia ja posliinia, kynttilät hehkuivat, takka roihusi – puhumattakaan innokkaasti odotetusta lahjojen vaihdosta. Nuo olivat lapsuuteni ja varhaisaikuisuuteni hilpeitä jouluja, perheen ja pitkäaikaisten ystävien kanssa. Myöhemmät aikuisvuoteni, ilman puolisoa ja lapsia, ovat tarkoittaneet juhlapyhiä kahdestaan äitini kanssa. Tiedän, että olen onnekas, kun yhtälööni kuuluu tuo ”äitini kanssa”.
Tämä saattaa olla ensimmäinen kerta vuosikymmeniin. etten ole miettinyt kipeällä kaipauksella noita entisaikojen kotoisia ja seurallisia jouluja.
Mittaan emotionaalisen sykkeeni. Olenko yksinkertaisesti turta? Alistunut? Myönnän: ”Ei se tästä paremmaksi muutu”?
Päinvastoin. Kuplin hiljaista innostusta ja jotain vähän enemmän kuin tyytyväisyys. itse asiassa onnellisuutta.
Edes Santa Barbaran rajumyrsky – sade piiskaa taukoamatta, vakavia tulvavaroituksia – ei tunnu lannistavalta (hah-hah) (suom. huom. sama sana tarkoittaa myös ”kosteuttava”). Emme ole tulva- tai mutavyöryalueella. Ystävämme asuu 10 minuutin ajomatkan päässä, ja huomiseen mennessä pahimman sateen pitäisi olla jo ohi. Jos sähköt pysyvät (jos luoja suo), meillä on niin kotoisaa, kuin voi olla.
*****
Viisaudessaan universumi heittää yllätyskierrepallon omahyväisyyttä kohti. Olen huolissani, että Brownie-kissallamme jolla on diabetes, saattaa olla matala verensokeri … tai korkea verensokeri … ärtynyt vatsa eilen illalla, vähän horroksessa tänään. Ei mitään maata ravisuttavaa, mutta se ei tunnu olevan ihan ok. Onneksi eläinlääkäri keskusteli tänään iltapäivällä tekstiviesteillä, ja sain tarvittavaa ohjausta.
Kissa on tällä hetkellä käpertyneenä vartaloani vasten ja kehrää, ja käsivarteni on kietoutuneena sen ympärille, kurkottaen läppäriä polvieni päällä. Viesti: voin hyvin, älä ole huolissasi.
Okei, ”kissa vireessä universumin kanssa”, uskon sinua.
On niin outoa, niin uutta, kokea ok- ja jopa kädenlämpöistä parempia tunteita ei-joulu-juhlastamme. Luulen, että kaikessa tuossa metakassa 3I/Atlaksen Maata lähimmästä ohituspisteestä oli jotain perää, kuten myös talvipäivänseisauksessa. Minulla oli 20.12. vastenmielisin päivä, jonka olen kokenut kuukausiin, kenties pidempään aikaan, mutta noin vuorokausi sen jälkeen, puh! – kaikki ratkesi, tai kenties liukeni pois. Ja jälkimainingeissa tämä hiljainen onnellisuus, joulusta huolimatta.
En koskaan kuvitellut, että lempeän joulun lahja olisi saattanut piileskellä 3I/Atlaksen kulun komeettamaisessa hännässä, tai suodattua auringon vuodenajanvaihdoksen läpi. Mistä ikinä se tulikin, ja mikä ikinä se onkin, hyväksyn sen ilahtuneena.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.