VALPPAAT SOTURIT
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Äskettäinen "Lapsuuden taika" -dreamwalk ei ollut teeskentelyä, vaan taas yksi transformaatiokokemus Adamus-dreamwalkien sarjassa. Olin olettanut, että Adamus veisi kuuntelijat lapsuuteen kokemaan hetkiä, jolloin oltiin yhteydessä enkeli- ja keijuolentoihin. Siinä oli jonkin verran tätä, mutta sen syvällisin osa keskittyi syntymisprosessiin ja siihen pulmatilanteeseen, keskitytäänkö fyysiseen maailmaan vai pysytään enkeli/keijutodellisuudessa.
Dreamwalkin aikana tunsin lapsuusitselläni valtavaa haluttomuutta osallistua taas fyysiseen maailmaan, mutta myös syvän tietämisen, että olin päättänyt olla täällä … ja nyt minun täytyi vetää syvään henkeä ja sukeltaa maailmaan. Yhdessä kohtaa muistin sanoneeni hyvästi enkeli- ja keijuystävilleni. Mutta eniten minuun todellisuudessa vaikutti se, kun dreamwalkin jälkeen puhuin Lindan kanssa tuosta päivästä. Hän kertoi minulla omasta kokemuksestaan sen aikana ja totesi tunteneensa valtavaa turvattomuuden tunnetta lapsuudessaan. Se ei tullut mistään erityisestä tapahtumasta tai ihmisestä, vaan oli yleistunne siitä, kun ympärillä oli tiheä fyysinen todellisuus ja ihmisiä tunteidensa ja agendojensa kera. Siihen aikaan oli sellaisia tapahtumia kuin Kuuban ohjuskriisi ja John F. Kennedyn salamurha, mitkä lisäsivät ahdistusta, mutta enemmänkin oleminen tässä tiheässä ja kovassa todellisuudessa aiheutti vaaran tunteita.
Yleinen turvattomuuden tunne sai olemaan valppaana. Valppaus on olemisesta aina varuillaan, tarkkaavainen ja varautunut. Ihminen voi toimia myös tuntiessaan turvattomuutta, mutta se tukahduttaa todellisen elämänilon. Valppaus on jatkuvasti läsnäoleva varjo. Se on kuin pysyvä pilvi peittämässä auringon lämpimiä säteitä. Se on kurtistuneet kulmat kasvoilla, joiden pitäisi ja jotka voisivat hymyillä.
Kuulin ja panin merkille, mitä Linda sanoi, mutta vasta seuraavana päivänä se iski minuun todella. Sain vilauksen siitä, millaista olisi voinut olla täydellisessä turvan tunteessa. Se oli kaukana siitä, mitä koin lapsuusvuosinani ja jossain määrin aikuiselämässäni. Lyhyen hetken tunsin vastakkain turvallisuuden ja turvattomuuden, levottomuuden ja tyyneyden, jännittyneisyyden ja rentouden. Kontrasti oli dramaattinen.
Sitten mielen takaosassa kuulin yhden Adamuksen suosikkiteemoista: VAPAUS. Jos tuntee turvattomuutta, on luultavasti tunteiden, uskomusten ja rajallisten mahdollisuuksien vankilassa. Jos luottaa itseensä ehdottomasti, tuntee turvaa - myös turvattomassa maailmassa - ja kokee vapauden.
Yksi yleisimmistä kommenteista joita kuulen shaumbroilta, on, että heillä on jatkuvasti "kohta tapahtuu jotain" -tunne. Toisin sanoen, jotain "ei kovin hyvää" sattuu kohta. Adamus sanoo, että herkkyytemme vuoksi nappaamme aina toisten ihmisten ajatuksia, tulevaisuuden potentiaaleja tai tulevia maan/luonnon tapahtumia, mutta sitten meillä on tämä omituinen tapa ottaa monet näistä tunteista omiksemme.
Jos tuntee jatkuvasti kriisin uhkaavan, kehittää luultavasti "valppauskuoren", kuin psyykkisen tutkan joka on aina hälyytystilassa. Keho ja mieli siirtyvät vaihtelevassa määrin ahdistukseen, mikä johtaa mahdollisesti syömishäiriöihin, terveysongelmiin, psykoosiin ja herra ties mihin. Ihminen joka ihmettelee, mikä hänessä on vikana, käy terapioissa, konsultoinnissa ja saa hoitoja, mitkä voivat itse asiassa vahvistaa turvattomuuden tunnetta. Se on koira, joka jahtaa omaa häntäänsä, ja tämä jatkuu, kunnes koira joko saa häntänsä kiinni tai oivaltaa, että se on sen oma.
"Lapsuuden taika" -dreamwalkin aikana oivalsin, miten tiheä ja armoton tämä todellisuus on. Kun Adamus puhui meidät syntymisprosessin läpi, tunsin keinotekoisten valojen vastenmielisen loisteen ja mekaanisten äänien korvia huumaavan ja järkyttävän äänen (koneita, autoja, televisioita, moottoreita jne.). En ole koskaan ennen ajatellut näitä asioita, mutta nyt tullessani enkelimaailmoista syntymään oivalsin, miten kovia 3D-elementit ovat verrattuna eteerisempiin ulottuvuuksiin. Syvemmällä tasolla oivalsin myös, että tämä on luonnoton todellisuus tai ainakin hyvin tiivistynyt ja rajoittunut todellisuus. Kuitenkin huomasin pakottavani itseni osallistumaan siihen kuin klubiin, mistä tiesin, ettei se ollut oikein minua varten.
Turvattomuuden tunne tai kenties taustalla oleva tietämys, ettei tämä todellisuus ole aito, johtaa valppauteen. Olemme aina varuillamme päällekäyvien energioiden varalta ja pidämme silmällä ongelmia matriisissa. Olemme maailmassa, mistä on tullut hyvin tuttu erittäin monien elämien jälkeen, mutta se ei ole sielumme maailma. Se on ulottuvuus, mikä on toisinaan aiheuttanut meille tuskaa ja kidutusta, kuitenkin myös todellisuus mikä on antanut meille monia pyhiä kokemuksia.
Niinpä monilla meistä on ollut tilapäistä halua paeta tästä maailmasta, livahtaa takaovesta takaisin valokehoomme ja enkeliperheeseemme. Kuitenkin on sisäinen tietoisuus, että tämän maailman kautta pääsemme omaan valaistumiseemme.
Aivan kuin on tuo tietämys syntymässä, että teimme valinnan tulla takaisin fyysiseen kehoon, on myös sisäinen viisaus, että polku ylösnousemukseen kulkee tämän todellisuuden etuoven kautta eikä sitä tapahdu perääntymällä takaovesta. Menemme 3D:n läpi, mutta emme pois siitä. Siitä tulee osa sielumme perintöä ja muistoja.
Sitä odotellessa valppautemme toimii kuin robotti. Mietimme, olemmeko totuuden polulla … vai itsepetoksen polulla … vai ylipäätään millään polulla. Olemme majoittuneet fyysiseen kehoon syvällä vieraassa maassa ja odotamme … ???
Joulukuun 7. päivän shoudissa Adamus kysyi meiltä: "Miten se loppuu?" (Hän puhuu tästä nettilähetyksessä 4.1.) Astumme uuteen vuoteen, kenties yhteen transformatiivisimmista vuosista nykyhistoriassa. Valpas tutkasi luultavasti paikansi jo tämän, mutta et tiennyt sen merkitystä. Ennen kuin tulee liikaa ahdistusta, vedä syvään henkeä tinkimättömään ITSELUOTTAMUKSEEN. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla - et rahtuakaan edellä tai perässä, vasemmalla tai oikealla. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla. Tulevana vuotena koet tulevaisuuden itsesi läsnäolon ja se jakaa sanat: "Kaikki on hyvin luomisessamme/luomakunnassamme."
-----------
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Äskettäinen "Lapsuuden taika" -dreamwalk ei ollut teeskentelyä, vaan taas yksi transformaatiokokemus Adamus-dreamwalkien sarjassa. Olin olettanut, että Adamus veisi kuuntelijat lapsuuteen kokemaan hetkiä, jolloin oltiin yhteydessä enkeli- ja keijuolentoihin. Siinä oli jonkin verran tätä, mutta sen syvällisin osa keskittyi syntymisprosessiin ja siihen pulmatilanteeseen, keskitytäänkö fyysiseen maailmaan vai pysytään enkeli/keijutodellisuudessa.
Dreamwalkin aikana tunsin lapsuusitselläni valtavaa haluttomuutta osallistua taas fyysiseen maailmaan, mutta myös syvän tietämisen, että olin päättänyt olla täällä … ja nyt minun täytyi vetää syvään henkeä ja sukeltaa maailmaan. Yhdessä kohtaa muistin sanoneeni hyvästi enkeli- ja keijuystävilleni. Mutta eniten minuun todellisuudessa vaikutti se, kun dreamwalkin jälkeen puhuin Lindan kanssa tuosta päivästä. Hän kertoi minulla omasta kokemuksestaan sen aikana ja totesi tunteneensa valtavaa turvattomuuden tunnetta lapsuudessaan. Se ei tullut mistään erityisestä tapahtumasta tai ihmisestä, vaan oli yleistunne siitä, kun ympärillä oli tiheä fyysinen todellisuus ja ihmisiä tunteidensa ja agendojensa kera. Siihen aikaan oli sellaisia tapahtumia kuin Kuuban ohjuskriisi ja John F. Kennedyn salamurha, mitkä lisäsivät ahdistusta, mutta enemmänkin oleminen tässä tiheässä ja kovassa todellisuudessa aiheutti vaaran tunteita.
Yleinen turvattomuuden tunne sai olemaan valppaana. Valppaus on olemisesta aina varuillaan, tarkkaavainen ja varautunut. Ihminen voi toimia myös tuntiessaan turvattomuutta, mutta se tukahduttaa todellisen elämänilon. Valppaus on jatkuvasti läsnäoleva varjo. Se on kuin pysyvä pilvi peittämässä auringon lämpimiä säteitä. Se on kurtistuneet kulmat kasvoilla, joiden pitäisi ja jotka voisivat hymyillä.
Kuulin ja panin merkille, mitä Linda sanoi, mutta vasta seuraavana päivänä se iski minuun todella. Sain vilauksen siitä, millaista olisi voinut olla täydellisessä turvan tunteessa. Se oli kaukana siitä, mitä koin lapsuusvuosinani ja jossain määrin aikuiselämässäni. Lyhyen hetken tunsin vastakkain turvallisuuden ja turvattomuuden, levottomuuden ja tyyneyden, jännittyneisyyden ja rentouden. Kontrasti oli dramaattinen.
Sitten mielen takaosassa kuulin yhden Adamuksen suosikkiteemoista: VAPAUS. Jos tuntee turvattomuutta, on luultavasti tunteiden, uskomusten ja rajallisten mahdollisuuksien vankilassa. Jos luottaa itseensä ehdottomasti, tuntee turvaa - myös turvattomassa maailmassa - ja kokee vapauden.
Yksi yleisimmistä kommenteista joita kuulen shaumbroilta, on, että heillä on jatkuvasti "kohta tapahtuu jotain" -tunne. Toisin sanoen, jotain "ei kovin hyvää" sattuu kohta. Adamus sanoo, että herkkyytemme vuoksi nappaamme aina toisten ihmisten ajatuksia, tulevaisuuden potentiaaleja tai tulevia maan/luonnon tapahtumia, mutta sitten meillä on tämä omituinen tapa ottaa monet näistä tunteista omiksemme.
Jos tuntee jatkuvasti kriisin uhkaavan, kehittää luultavasti "valppauskuoren", kuin psyykkisen tutkan joka on aina hälyytystilassa. Keho ja mieli siirtyvät vaihtelevassa määrin ahdistukseen, mikä johtaa mahdollisesti syömishäiriöihin, terveysongelmiin, psykoosiin ja herra ties mihin. Ihminen joka ihmettelee, mikä hänessä on vikana, käy terapioissa, konsultoinnissa ja saa hoitoja, mitkä voivat itse asiassa vahvistaa turvattomuuden tunnetta. Se on koira, joka jahtaa omaa häntäänsä, ja tämä jatkuu, kunnes koira joko saa häntänsä kiinni tai oivaltaa, että se on sen oma.
"Lapsuuden taika" -dreamwalkin aikana oivalsin, miten tiheä ja armoton tämä todellisuus on. Kun Adamus puhui meidät syntymisprosessin läpi, tunsin keinotekoisten valojen vastenmielisen loisteen ja mekaanisten äänien korvia huumaavan ja järkyttävän äänen (koneita, autoja, televisioita, moottoreita jne.). En ole koskaan ennen ajatellut näitä asioita, mutta nyt tullessani enkelimaailmoista syntymään oivalsin, miten kovia 3D-elementit ovat verrattuna eteerisempiin ulottuvuuksiin. Syvemmällä tasolla oivalsin myös, että tämä on luonnoton todellisuus tai ainakin hyvin tiivistynyt ja rajoittunut todellisuus. Kuitenkin huomasin pakottavani itseni osallistumaan siihen kuin klubiin, mistä tiesin, ettei se ollut oikein minua varten.
Turvattomuuden tunne tai kenties taustalla oleva tietämys, ettei tämä todellisuus ole aito, johtaa valppauteen. Olemme aina varuillamme päällekäyvien energioiden varalta ja pidämme silmällä ongelmia matriisissa. Olemme maailmassa, mistä on tullut hyvin tuttu erittäin monien elämien jälkeen, mutta se ei ole sielumme maailma. Se on ulottuvuus, mikä on toisinaan aiheuttanut meille tuskaa ja kidutusta, kuitenkin myös todellisuus mikä on antanut meille monia pyhiä kokemuksia.
Niinpä monilla meistä on ollut tilapäistä halua paeta tästä maailmasta, livahtaa takaovesta takaisin valokehoomme ja enkeliperheeseemme. Kuitenkin on sisäinen tietoisuus, että tämän maailman kautta pääsemme omaan valaistumiseemme.
Aivan kuin on tuo tietämys syntymässä, että teimme valinnan tulla takaisin fyysiseen kehoon, on myös sisäinen viisaus, että polku ylösnousemukseen kulkee tämän todellisuuden etuoven kautta eikä sitä tapahdu perääntymällä takaovesta. Menemme 3D:n läpi, mutta emme pois siitä. Siitä tulee osa sielumme perintöä ja muistoja.
Sitä odotellessa valppautemme toimii kuin robotti. Mietimme, olemmeko totuuden polulla … vai itsepetoksen polulla … vai ylipäätään millään polulla. Olemme majoittuneet fyysiseen kehoon syvällä vieraassa maassa ja odotamme … ???
Joulukuun 7. päivän shoudissa Adamus kysyi meiltä: "Miten se loppuu?" (Hän puhuu tästä nettilähetyksessä 4.1.) Astumme uuteen vuoteen, kenties yhteen transformatiivisimmista vuosista nykyhistoriassa. Valpas tutkasi luultavasti paikansi jo tämän, mutta et tiennyt sen merkitystä. Ennen kuin tulee liikaa ahdistusta, vedä syvään henkeä tinkimättömään ITSELUOTTAMUKSEEN. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla - et rahtuakaan edellä tai perässä, vasemmalla tai oikealla. Olet juuri siinä, missä sinun pitäisi olla. Tulevana vuotena koet tulevaisuuden itsesi läsnäolon ja se jakaa sanat: "Kaikki on hyvin luomisessamme/luomakunnassamme."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.