LÖYTYNYT, KADONNUT, LÖYTYNYT

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.5.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mietin, olenko kadottamassa empatiani. En jaksa innostua tästä Teksasin ampumisesta.

Janine antoi hiljattain tulkinnan, jossa oli erilaisia painotuksia hänen katsojilleen riippuen siitä, minkä kolmesta korttipakasta valitsimme katsoessamme hänen videotaan. 1) Jahkailin ensimmäisen ja kolmannen pakan kanssa, ja lopulta päädyin kolmanteen.

Hän kanavoi informaatiota ja neuvon Universumilta – hahmotellen, missä olemme ja mistä tulimme, ja neuvoen, miten navigoimme tulevia tapahtumia ja sen jälkeistä aikaa. Kuten monet muutkin kommentoijat ja kanavoijat, hän tuntee, että nämä tapahtumat ovat hyvin lähellä. Auringonpurkaus? Luonnon- tai ihmisen aikaansaama katastrofi? Kymmenen päivän pimeys? Mitä tahansa. Jotain suurta on tulossa, ja se on melkein tässä.

Kolmannelle vaihtoehdolle kanavoitu informaatio tuntui sopivalta minulle. Resonoin kahden ensimmäisen tukinnan kanssa, mutta en samassa määrin kuin kolmannen.

Hän määritteli kolmannen pakan valinneet katsojat äärimmäisen herkiksi. Empaateiksi itse asiassa. Tunnemme kaiken syvästi, ja olemme aina olleet hyvin intuitiivisia. Olemme luultavasti työstäneet henkisiä asioita ja taistelleet hyvän puolesta monta, monta elämää. Ja tunnemme voimakkaasti, mitä muut ihmiset tuntevat.

Mieleeni tulee luutnantti Troi sarjasta Star Trek – uusi sukupolvi. Samaistuin syvästi hänen empatiakykyihinsä ja olin varma, että minulla oli jokin oma peruskykyni. Kun sarja esitettiin alun perin 1980-luvulla, en ollut yhtä tietoinen metafyysisistä asioista, kuin nyt. Mutta kun minua oli syytetty yliherkkyydestä koko lapsuuteni ja myös sen jälkeen, tiesin, millaista oli tuntea asiat liian voimakkaasti.

Siis missä on ylistetty empatiani Teksasin kouluampumisen uhreja kohtaan? Miksi vedän vesiperän, kun vilkaisen siihen suuntaan?

*****

Luulen, että noudatan jo Universumin ohjetta, Janinen kanavoimana, miten empaatit voivat navigoida tätä siirtymäaikaa ja tapahtumien jälkeistä aikaa. Myöhemmin tiedämme, milloin olemme valmis siirtymään tehtäväämme, mikä se onkin – luultavasti jonkinlainen hoitotyö.

Mutta tällä erää, ja kenties noin vuoden tapahtumien jälkeen, kun maailma pääsee ajan tasalle siinä, minkä me jo tiedämme … eräänlainen vetäytyminen voisi olla hyödyllistä. Irrallisuus. Tai kiintymättömyys, mikä kuulostaa vähän lämpimämmältä ja pörröisemmältä.

Ei ole kuitenkaan mitään tapaa pehmentää sitä peruslähtökohtaa, että etäännyn muista jossain määrin. Ollen sallimatta itseäni kiedottavan maailman tragedioihin, maailmantapahtumiin, myös henkilökohtaisesti tuntemieni ihmisten huoliin ja murheisiin.

Tämä on vaikeaa, koska pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä, eikä tämä ei-välittäminen tunnu kovin ystävälliseltä. Itse asiassa sitä voitaisiin pitää suorastaan epäystävällisenä.

*****

"Minun" kolmannen pakan tulkinnassani Universumi ehdottaa, että empaatit auttavat itseään eniten pysymällä poissa vastikään heränneiden myllerryksestä ja heidän reaktioistaan epämiellyttäviin uutisiin, jotka eivät ole uutisia minulle (enimmäkseen ainakaan).

Löysin empaattisen ja ymmärtäväisen itseni lapsuudessa, ja se on ollut yksi pääluonteenpiirteeni niin kauan, kuin muistan. En ole koskaan kadottanut näkyvistäni sitä, siirtänyt sitä tarkoituksella sivuun tai tuntenut sen vähenevän itsestään, kuten näyttää tapahtuvan nyt. On kummallista tuntea tavallaan este halukkaan empatiani ja niiden ihmisten tai tilanteiden välillä, jotka näyttävät huutavan ymmärrystä ja tukea – esim. joukkoampumisen uhrit.

Jos en ole varsinaisesti kadottanut empatiaani, se tuntuu olevan keskeytyksen tai unohduksen tilassa. Se ei vaivaa minua läheskään niin paljon, kuin olisin luullut. Omakuvani on ystävällinen ja myötätuntoinen, ja mentaalinen olankohautus tragedialle tuntuu päinvastaiselta.

Kuten Janinen tulkinnassa kuvattiin, tämä saattaisi kuitenkin olla uusi normaalini, kunnes tapahtumista on kulunut vähän aikaa. Se tuntuu oudolta tällä hetkellä, mutta luulen, että olen mennyt tätä kohti viimeiset kaksi ja puoli vuotta, kun yksitellen ihmiset joista välitän, ovat ottaneet rokotuksen, käyttäneet maskia tarpeettomasti ja nielaisseet varauksetta sen sepitettyjen uutisten alati muuttuvan buffetin, jota suolletaan heidän televisioistaan ja laitteistaan.

On ollut pitkään tuskallista katsella näiden yksilöjen valitsevan polun, joka tuntuu vähintään epäterveelliseltä ja pahimmillaan mahdollisesti tappavalta. Kenties ei ole mikään ihme, että pystyn nyt reagoimaan joukkoampumiseen surun ja katumuksen vihlaistessa, mutta osallistumatta todella tuohon suruun. Minusta tuntuu pahalta, mutta ei järkyttyneeltä.

Nyt kun ajattelen asiaa, se ole lainkaan huono paikka. Ottaen huomioon, mitä luultavasti on tulossa, on melko terve reaktio olla pahoillaan julmuuksien uhrien puolesta, mutta ei kauhun ja surun lamaannuttama. Se on vakaata tavalla, mitä ylenpalttisen negatiivinen reaktio ei voi olla. En pidä kauhutarinoista, joten niihin osallistumisen välttäminen tosielämässä nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa, kuulostaa sopivalta ja realistiselta.

Sitä odotellessa, Universumi neuvoo myös löytämään kauneutta ja asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi, ja niitä voi löytää – eläessään Tyynenmeren paratiisissa, kuten minä – astumalla ulos ovesta ja käyskentelemällä katua pitkin. "Paha" todellisuus ei mene pois, mutta voin fokusoitua ympäristöön, jonka mieluummin haluaisin toteutuvan: ystävällisiä lohikäärmeitä, hohtavia perhosia, urheita yksisarvisia ja sateenkaaria joka ikinen päivä.

____________

1) Tarot by Janine, "Message from the Universe: How to Navigate the Darkness of the World! How to Be & Stay in the Light!", 24.5.2022 (https://tinyurl.com/2p8692f4)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.