TUHKAA JA PÖLYÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Joka päivä herätessä minusta tuntuu hassulta ja kummalliselta – ei oikealta.
Joka päivä herätessä ajattelen myös, että tänään teen laiminlyödyt tehtävät.
Ja sen sijaan minut vedetään kirjoittamaan, hortoilemaan ympäri taloa ja tuijottamaan ikkunasta hidastahtista syyspuutarhaa. Ja teen ehdottomasti vain minimin, mitä täytyy tehdä.
Minulla on arveluttava etuoikeus olla puolieläkkeellä ja voin valita tehdä vain sen, mikä on tarpeellista pitämään kehon ja sielun kasassa.
Siis kysymys kuuluu: voinko olla rauhassa, kun asioita on tekemättä?
*****
Ei minusta itse asiassa tunnu ihan joka aamu kummalliselta herätessä. Mutta useimpina aamuina tiedän, että sitä ei luultavasti tapahdu, mistä sanon itselleni, että se pitäisi tehdä. Ja se tuntuu jotenkin epämukavalta ja tappiolta.
Ongelma on, että päivä ja viikko ja kuukausi toisensa jälkeen kuluu, eikä sillä näytä olevan merkitystä, etten ole tehnyt tiettyjä asioita. Olisiko sillä merkitystä, jos tekisin ne?
Motivaationpuute on mieletön.
*****
Aurinko täyttää hiljaa huoneen. Kuulen haukan kutsuvan aika lähellä, ja toisen haukan vastaavan. Kenties keväällä tulee poikasia.
Katsoin pölyistä pöytää hetki sitten ja ajattelin: pöly ei välitä, missä se on.
Kenties se nauttii kimaltamisesta ilmassa, kun aurinko osuu siihen. Se asettuu kevyesti matolle ja raivaa tiensä alemmas. Se tarttuu joka koloon, jokaiselle pinnalle.
Pöly ei välitä, mihin se laskeutuu. Se olen minä, joka ei halua nähdä sitä pöydällä, joka hermoilee sen hankautumisesta mattoon. Lasi kuvien päällä, ja seinät, vetävät hiukkasia puoleensa kevyellä magneettivoimalla.
Pölyä luultavasti asettuu minuun juuri tällä hetkellä.
*****
Se minulta jatkuvasti unohtuu, että kaiken olevaisen jokainen molekyyli on täydellinen. Siellä missä se on, sellaisena kuin se on, silloin kun se on ja sillä tavalla kuin se on.
Ikään kuin rauha ja hyväksyntä olisi muutettu joksikin melkein esiaineeksi, niin että ne leviävät myös asioihin, jotka eivät ole tietoisia omasta olemassaolostaan.
Miten paljon enemmän minun, joka vakuutan/vaadin itsetietoisuutta, pitäisi ruumiillistaa tämä rauhallisuus, tämä hyväksyntä? Mikä estää minua olemasta yhtä suoraviivainen kuin pölyhiukkanen, joka ottaa oman aikansa löytääkseen täydellisen laskeutumispaikan?
Ei ole kiirettä. Ei huolta. Se ei ajattele, että sen pitäisi tehdä jotain muuta. Se ei ajattele, että sen pitäisi olla jotain muuta.
Voitaisiin väittää, ettei se ajattele lainkaan, mutta en ota itsetietoisuuden mahdollisuutta pois edes pölyhiukkaselta.
*****
Laiskuus hiipii minuun. Mitä merkitystä sillä on, tuleeko pölystä mikrometrin paksumpaa tuolla harmaakarvaisella pöydällä? Pöly itse ei välitä. Miksi minun pitäisi?
Voin kutsua itseäni laiskaksi, tai voin kutsua itseäni viisaaksi. Se mitä teen, ei muutu. Vain itseni leimaaminen voi muuttua. Tyytymättömyydestä neutraaliuteen, ja hyväksymiseen. Ja hyväksymisen jälkeen rauhaan.
Kuin sammuvan tulen kipinät, jotka asettuvat pehmeäksi, harmaaksi tuhkaksi, ja myöhemmin nousevat ja muuttuvat pölyksi. Mystistä alkemiaa, jota voin tarkkailla, mutten ohjata.
Voin olla rauhassa sen kanssa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.