AITOA ONNELLISUUTTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.10.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Puhut onnellisuudesta, minun.
Kuin se olisi totta.
– Marjorie Maddox, Chimera
Jotain erilaista tapahtui eilen. Kun uusi Rolfing-terapeuttini laittoi sanat ”lonkan tekonivel” ja ”sinun pitäisi harkita sitä” samaan lauseeseen, automaattireaktiotani ei ilmestynyt. Sen sijaan kuuntelin uteliaana ja mieli avoimena, enkä sulkeutunut välittömästi.
Herätykseni tänä aamuna klo 4 kertoi kuitenkin eri tarinaa. Nuo aamunkoittoa edeltävät pelot eivät ole helposti karkotettavissa, silloin kun todennäköisesti alitajuinen mieli antaa jonkin ison vinkin.
*****
Merkittävää suunniteltua leikkausta ei ole näytölläni, useista syistä, jotka kaikki kumpuavat pelosta. Oikeutettuja, aiheettomia – sillä ei ole merkitystä. Vaikka pelolla on huono maine, uskon, että sillä on myös jokin hyödyllinen tarkoitus.
Keskiyön huolijuhlissani kääntelin tuota asiaa mielessäni. Jos valitsisin mennä leikkaukseen, joka estäisi minua toimimasta lähiajan, ei olisi ketään huolehtimassa minusta. Rolfing-terapeutti huomautti, että voisin palkata hoitajan – tietyt hankaluudet tekevät siitä epäilyttävän ehdotuksen. Tuon hoitajan täytyisi huolehtia kaikesta minulla, iäkkäällä perheenjäsenellä, ja kahdesta kissastamme.
Olisi kiva ajatella, että joku rakas ystävä tarjoutuisi muuttamaan avuksi (muutamaksi viikoksi!), mutta se on paljon pyydetty keneltä tahansa. Lähimmät ystävämme asuvat satojen mailien päässä, ja heillä on omat vastuunsa.
Voisin käyttää päivän vaihtoehtojeni järkeilyyn, mutta epäilen, että rationaalisuudella ei ole mitään tekemistä todellisten syideni kanssa.
*****
Kun päivä mateli eilen eteenpäin, myönsin vähitellen sen, minkä olin aina tiennyt. Voisin laittaa pisteen tälle kivulle koska tahansa. Syväkudoshieronnan, energiaparannuksen ja monien muiden lähestymistapojen sijasta, olisin voinut tehdä muiden yleisen valinnan omassa tilanteessani ja antautua kirurgin veitselle.
Sallin myös mieleni vaeltaa miellyttävässä kuvassa elämästä ilman kipua. Voisin saada lähetteen ortopediltäni ja leikkausajan viikkojen kuluessa. Kolmen, enintään neljän, kuukauden päästä voisin huudahtaa sen, mitä olen kuullut monilta muilta, jotka ovat saaneet onnistuneesti tekonivelen: ”Kipu on poissa! Olen saanut elämäni takaisin.”
Huomasin tämän ajatusketjun yllättävän lohduttavaksi. Itseni sättimisen sijasta siitä, etten tehnyt elämääni paremmaksi jo vuosia sitten, tunsin jotain, mikä oli sukua varmuudelle/turvalle. Nyt kun en suoralta kädeltä torju tuota mahdollisuutta, niin jos kaikki muu epäonnistuu (lisää Rolfingia, Trans-scalar healing, ”medipetien” ilmestyminen ”pian”), voisin vielä valita leikkauksen.
*****
Olen saanut elämäni takaisin. Miten mielenkiintoinen lause. Eilisen päiväunelmointini taustalla pohdin, haluanko edes saada elämäni takaisin. Haluanko elää niin, kuin elin melkein vuosikymmen sitten?
Haluan elämän ilman kipua ja siihen liittyviä rajoituksia – ei epäilystäkään. Mutta haluanko ”vanhan elämäni” takaisin sillä hinnalla, että suistan raiteiltaan sen kiistattoman henkisen kehityksen, jota minulle on tapahtunut kuluneiden kahdeksan vuoden aikana? Ei ole liioiteltua sanoa, etten postaisi tätä tässä nyt, jos tuo kipu ei olisi saanut minua etsimään leikkausta vaatimattomia hoitotapoja, ja se käynnisti parantumisen, hyvinvoinnin ja henkielämän monisyisen esoteerisen tutkimisen, alkaen Reikistä vuonna 2017, ja se on jatkunut tähän päivään.
*****
Kivun ”syylle” voi hyvin laittaa henkiset kasvot. Mutta mietin, hidastuisiko valaistuminen – tai kiertäisi reitille, jota sieluni haluaa vähemmän, kuin tämä jolla olen nyt – jos hyväksyisin lähes varman parantumisen kivulle, lonkan tekonivelen avulla.
Neljä sanaa: Minä. En. Vain. Tiedä.
Sanoin uudelle, erinomaiselle Rolfing-terapeutilleni, että puhuisin sen asiakkaan kanssa, josta hän kertoi minulle – noin 65-vuotias nainen, jolla on hyvin samanlainen kiputarina. Torjuttuaan ensin ajatuksen leikkauksesta, hän lopulta hyväksyi sen, sai tekonivelen ja ”sai elämänsä takaisin”.
Voisiko tämä nainen – jonka satun tuntemaan, Santa Barbaran omalaatuisen pikkukaupunkisyndrooman vuoksi – olla avain mieleni muuttamiseen? Voisiko hänen kanssaan puhuminen olla ensimmäinen askel hehkuvalla uudella polulla (polulla jota voisin kulkea ontumatta tai ilman kipua vain muutaman lyhyen kuukauden päästä!)?
Toistan noita neljää sanaa. Minä en vain tiedä. Kuten kerroin Rolfing-terapeutilleni, tämä vaatisi minulta intuitiivista tutkimista täydellä voimalla, sekä Trans-scalar-hoitajani konsultointia tammikuussa ennen lisäaskelien ottamista.
Puhuuko siinä pelko? Löydänkö tekosyitä kärsimisen jatkamiselle?
Kuten sanotaan, se on toisen päivän tarina, ystäväni.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.