ULOSTULO, OSA 5

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
7.8.2016
Suomennettu Luxoniassa

He pitivät sotakokouksen seuraavana iltana ja pyysivät Katin, Arabellan ja Pipin mukaan. Aluksi näytettiin jalat ja tällä kertaa Caroline pystyi sanomaan 'Minä olen hybridi' kakistelematta. Aivan kuin joka kerta kun hän sanoi sen, se teki todellisuuden vähemmän järkyttäväksi, vähemmän hävettäväksi ja helpommaksi kantaa. Sitten Pen ja Teri esittelivät heille perusasiat Salaseurasta, ET:istä ja niin edelleen. Ja lopuksi Caroline kertoi tarinansa ja Pen kommentoi lakiasioista.

'Ei oo sillä helppoa!' sanoi Pip.

'Hänellä,' korjasi Arabella.

'Niin tietysti,' sanoi Pip punastuen.

'Ei se niin pahaa ole ollut,' sanoi Caroline. 'Monilla lapsilla on ollut paljon huonommin. Kasvatusvanhempani kuitenkin rakastavat minua.'

'Mutta etkö ole ollut yksinäinen?' kysyi Pip.

'Olin ihan viime aikoihin saakka', myönsi Caroline vilkaisten Teriä.

'Aivan kauhea mies se kirjallisuudenopettaja!' sanoi Kat. 'Tiesimme, että jotain oli pielessä. Mikä liero!'

'Täysin halpamainen,' komppasi Pip.

'Mutta täytyy sanoa', sanoi Arabella, 'että minusta jalkasi ovat varsin kauniit, Caroline. Niin tyylikkään muotoiset.'

'No niin, voisimmeko sitten...' alkoi Fran.

'Ja räpylät!' jatkoi Arabella, 'Miten upea sinisen sävy!'

'Ne ovat suurenmoiset,' jatkoi Pip. 'Kaikki nuo sinisen ja indigon ja purppuran muunnelmat.'

'Sinulla pitäisi olla tuota väriä päälläsi, Caroline,' sanoi Arabella. 'Se sopisi täydellisesti ihonväriisi.'

'Mutta juuri nyt,' sanoi Fran, 'meidän täytyy päättää kuinka autamme Carolinea tulemaan ulos kaapista.'

Syntyi hetken hiljaisuus.

'Ulostulojuhlat!' huudahti Arabella ja kaikki katsoivat tyhjää.

'Älä nyt Arabella, etkö voi ottaa tätä vakavasti?' protestoi Fran.

'Minä otan tämän vakavasti. Miksei juhlat? Kaikki pitävät juhlista. Voisimme kutsua koko koulun.'

'Viesti pitää saada leviämään niin laajalti kuin mahdollista ja niin pian kuin mahdollista. Luonnollinen reitti on sosiaalinen media.'

'Niin tietenkin,' myönsi Arabella. 'Mutta miksi emme ottaisi koulua mukaan. Kutsuisimme kaikki saman katon alle ja kertoisimme heille Carolinen tarinan, sitten he voivat mennä Facebookiin ja kertoa kaikille kavereilleen. Heillä on yhteyksiä monenlaisiin ikä- ja kiinnostusryhmiin, joten he voivat levittää juttua paljon laajemmalle ja nopeammin kuin me itse pystyisimme.'

'Emme voi tehdä sitä koululla,' hän jatkoi, 'sillä joutuisimme vain vaikeuksiin ja meidät pysäytettäisiin. Se pitää olla koulun ulkopuolella, mutta kaikki kuitenkin mukana. Joten järjestetään juhlat! Kaikki tulevat mukaan.'

'Ja sillä tavalla se on myös henkilökohtaista,' lisäsi Pip. 'He voivat sanoa, "Minä olin siellä, kuulin itse. Hän on todella mukava ja hän antoi minun koskea jalkojaan."'

'Mutta mehän voisimme kutsua kenet vain,' sanoi Kat. 'Miksi keskittyä kouluun?'

'No jos kaikki koulussa tietävät,' selitti Arabella, 'Caroline on paljon paremmassa turvassa koululla. Ympärillä lapsia jotka tietävät tilanteen ja haluavat suojella häntä.'

'Hetkonen,' sanoi Pen. 'Ettehän voi kuvitella, että lapset suojelevat Carolinea Salaseuralta.'

'Minä olen samaa mieltä Arabellan kanssa,' sanoi Teri.

'Kiitos Teri,' sanoi Arabella säteillen.

'Useasta syystä,' Teri jatkoi. 'Sillä jos kirjallisuusluokka olisi tiennyt Carolinesta, ei Tom Price olisi voinut hänelle mitään. Sillä jos Eversti lähettäisi jonkun viemään hänet pois, lapset tekisivät hälytyksen. Ja koska ajatuksemme, odotuksemme ja aikomuksemme luovat todellisuutemme. Jos kaikki koulun lapset ovat Carolinen puolella ja haluavat, että hän on turvassa, se luo hänelle turvallisemman ympäristön.'

'Tuo on vähän liian New Agea minulle Teri,' sanoi Pen.

'Hyvä on,' sanoi Teri. 'Mutta olen tässä kuitenkin Arabellan kannalla.'

'Niin minäkin,' sanoi Pip.

'Ja minusta ulostulojuhla on loistava idea,' sanoi Julia. 'Sori Fran, mutta niin on. Sopii kuin nenä päähän.'

'Joka tapauksessa,' sanoi Teri, 'Caroline päättää.'

'En minä sitä yksin vain voi päättää Teri,' sanoi Caroline.

'Kyllä voit, siinä mielessä, että sinä olet se, joka seisoisi kaikkien edessä sanomassa, "Tällainen minä olen ja tätä minä haluan ja tätä en halua."'

'Aivan niin,' sanoi Pen. 'Sinun täytyisi puolustaa itseäsi julkisesti.'

'Eikä vain julkisesti - kaikkien lasten edessä joita näet joka päivä,' sanoi Kat.

'No mitä luulet Caroline?' kysyi Teri. 'Olisiko sinusta siihen?'

Caroline mietti minuutin, pari. Lopulta hän sanoi, 'Puolitiehen jättämisessähän ei juuri ole järkeä? Jos aion tulla ulos kaapista, voin sen samalla tehdä kunnolla.'

***

Arabella vaatimalla vaati viedä heidät ostoksille hankkimaan juhlamekkoa.

'Nimittäin,' hän sanoi, 'totuus on, että näytät tyrmäävältä vaikka sinulla olisi mitä päälläsi Caroline. Näyttäisit tyrmäävältä vaikka mattorullassa. Mutta tämä on erikoistilaisuus ja on aika sonnustautua täyteen sotisopaan ja tyrmätä kaikki kerralla. Ja koska teillä kummallakaan ei ole minkään valtakunnan tyylitajua ...'

'Törkeää!' sanoi Teri.

'... niin tulen mukaan oppaaksi, ohjaajaksi ja muotidiktaattoriksi. En pyydä teitä - käsken, okei?'

Teri tiesi, että omalla tavallaan Arabella yritti hyvittää aiempaa käytöstään. Hän tiesi myös, että hänen vanha ystävänsä olisi elementissään ja että hänellä olisi tosi hauskaa. Joten puhuttuaan Carolinen kanssa he päättivät antaa hänen ottaa ohjat käsiinsä.

'Mutta ei meikkiä!' he sanoivat. 'Siinä menee raja, okei?'

'Voi harmi.'

'Ei ole,' sanoi Teri. 'Tiedät vallan hyvin, ettei hän tarvitse sitä.'

Niinpä he lähtivät kolmistaan ostoksille lauantaina ja asia, joka olisi ollut rasittavaa Terille ja Carolinelle kahdestaan, oli yllättävän miellyttävää Arabellan ohjaksissa. He menivät liikkeeseen, Caroline meni sovituskoppiin, Arabella valitsi vaatteet ja toi ne hänelle ja Teri toimi moraalisena tukena ja antoi palautetta.

Lopulta he kaikki ihastuivat samaan kolmeneljännes mittaiseen viskoosipukuun, sellaisena sinisenä joka sopi Carolinen silmien väriin. Leikkaus oli yksinkertainen, mutta laskeutui suloisesti hänen pehmeiden muotojensa päälle, hame oli levenevä, jolloin se saattoi liehua hänen sääriensä ympärillä. Siihen löytyi sointuva pörröinen sininen bolero. Kumpikaan ei ollut halpa, mutta Carolinella oli melkoinen pankkitili, sillä tähän asti hän ei ollut osoittanut minkäänlaista kiinnostusta vaatteisiin, kenkiin tai koruihin, joten hänen taskurahansa olivat päässyt kertymään.

Asusteliikkeestä he löysivät kaulakorun, joka näytti vanhalta kultanauhalta, ja sinisiä kangaskukkia - iso ruusu hänen hiuksiinsa ja kaksi ruusurykelmää piristämään hänen vähiten nukkavieruja kenkiään.

Tässä kohtaa Arabella julisti olevansa tyytyväinen ja muut huokaisivat helpotuksesta yhdessä.

'Toivottavasti ei haittaa, että kysyn,' sanoi Arabella kun he kävelivät takaisin bussipysäkille. 'Mutta oletteko te kaksi yhdessä? Kunhan ihmettelin. Sanokaa ettei se minulle kuulu, jos haluatte.'

Teri ja Caroline katsoivat toisiinsa ja hymyilivät.

'Kyllä,' sanoi Teri. 'Olemme me.'

'Siistiä. Ja onko se salaisuus vai voinko kertoa toisille?'

'Mitä luulet Caroline?' sanoi Teri.

'Ei se minua häiritse,' sanoi Caroline. 'Entä sinua?'

'Ei. Ei enää.'

Ja ihan noin vain, Teri tuli ulos kaapista.

***

He vuokrasivat St Bartsin seurakuntasalin tilaisuutta varten ja lähettivät avoimen kutsun jokaiselle koulun luokalle. He sanoivat sitä Carolinen täysi-ikäisyysjuhlaksi - mikä oli tarpeeksi lähellä, sillä hänen syntymäpäivänsä oli vain kolmen viikon päässä. Ja he palkkasivat DJ:n, bändin ja tarjoilun.

'Onko sinulla varmasti varaa tähän kaikkeen?' kysyi Teri.

'Ei hätää. En kuluta rahaa juuri mihinkään nykyisin,' sanoi Caroline. 'Mutta Teri, minua huolettaa Eversti ja hänen kaverinsa. Heistä ei ole kuulunut pihaustakaan, mutta täytyyhän heidän tietää mitä on tekeillä. Tom Price tiesi mitä puhuimme makuuhuoneessani, joten hänen täytyy tietää tästä.'

'Hän vaikuttaa kadonneen, luojan kiitos,' sanoi Teri.

'Ilman mitään selitystä,' lisäsi Caroline. 'Uusi opettaja vain ilmestyi kuin tyhjästä. Kummallista.'

'Iso helpotus kuitenkin. Olen minäkin levoton. Mutta samalla tiedän, että se kaikki on mielenhallintaa - tarkoituksena saada sinut pelkäämään jos käyt millään tavalla heitä vastaan ja sitten odotat taivaan putoavan niskaasi. He ohjaavat sinut tuntemaan sillä tavalla tarkoituksellisesti niin, että odotuksesi tukevat heidän suunnitelmiaan.'

'Aivan, ymmärrän miten se toimii Teri. Mutta sen ymmärtäminen ei estä sitä tapahtumasta. Yritän ihan todella olla rohkea.'

'Sinä olet rohkea. Ja muista - meitä suojellaan.'

'Toivoisin voivani olla noin varma.'

'Hyvä on neropatti, mikä on todennäköisyys sille, että menestyvä asianajaja joka tietää Salaseurasta ja ET:istä ja hybrideistä ilmestyy tarjoamaan apuaan juuri kun tarvitsemme sitä? No, sanos se.'

'Luulet siis, että enkelit järjestivät sen, vai mitä?'

'Ja sinäkö et? Sinähän se nero olet. Kuinka todennäköistä on, että kaikki on vain sattumaa?'

Nolo hymy kohotti hiukan Carolinen suupieltä. 'Hyvä on ... yhden suhde miljooniin varmaan.'

'Juuri niin. Sitä sanotaan synkronismiksi ja se tarkoittaa, että olemme oikealla polulla ja meistä huolehditaan. Joten yritä rentoutua kulta. Ja luota. Miten puhe edistyy?'

'Voi, Kat on loistava. Luulen, että olemme melkein valmiita. Se mikä minua eniten hämmästyttää on, että ketään ystävistäsi ei hiukkaakaan häiritse se, että olen hybridi. He eivät mitenkään anna sen häiritä itseään. Tiedätkö, alan vähitellen uskoa, että ehkä sittenkin pystyn sopeutumaan ihmisyhteiskuntaan kaikesta huolimatta.'

'Tottakai pystyt kultaseni. Epäilitkö sitä?'

'Totta puhuen Teri, epäilin... Epäilin kyllä.'

'Voi kultarakas, älä itke. Tule tänne. Tai itke sittenkin. Päästä se ulos. Juuri noin.'

***

Juhlan aika tuli aivan liian pian ja alkupuoli iltaa meni vilauksessa.

'Teri, en usko, että pystyn tähän,' sanoi Caroline. Hän oli kalpea ja hikoili, hänen huulensa vapisivat ja hän oli käynyt vessassa puolen tusinaa kertaa. Sinisessä asussaan hän näytti enemmän jumalattarelta kuin koskaan, mutta jumalattarelta joka oli pulassa.

'Kultaseni, tottakai pystyt siihen,' sanoi Teri. 'Olet harjoitellut sitä niin monta kertaa, että se menee automaattisesti. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin mennä mikrofonin luo ja avata suusi ja se vain tapahtuu. Pärjäät ihan hyvin.'

Mutta kaikesta huolimatta matkassa oli mutkia. Kun hän kiipesi portaita lavalle Caroline oli niin hermostunut, että hän kompastui ja kaatui, raapaisi polvensa ja repi reiän uuteen hameeseensa. Mutta jotenkin hän onnistui kompuroimaan mikrofonin luo ja avaamaan suunsa. Ja sen jälkeen - kuten Teri oli ennustanut - se vain tapahtui.

'Kiitoksia kaikille, että olette tulleet tänä iltana,' hän aloitti. 'Erityisesti koska useimmat teistä eivät tunne minua lainkaan. Mutta haluan nyt korjata tilanteen ja kertoa hiukan itsestäni.'

'Ensiksikin, en ole koskaan tavannut oikeita vanhempiani tai ketään sukulaisia ja totta puhuen olen ollut aika yksinäinen suurimman osan elämästäni. Kasvatusvanhempani ovat ystävällisiä ihmisiä ja olen onnekas, että minulla on heidät - mutta meillä ei ole paljon yhteistä. Minulla ei ole veljiä tai siskoja. Ja olemme muuttaneet niin monta kertaa, että on ollut vaikeaa saada ystäviä.'

'Mutta on toinenkin syy miksi tunnen yksinäisyyttä. Nimittäin, minulla on salaisuus ja pikkutytöstä lähtien minulle on rummutettu, että en koskaan, ikinä saa kertoa kenellekään mikä tuo salaisuus on.'

Hiljaisuus oli täydellinen. Hänellä oli kaikkien huomio.

'Olen pitänyt tämän salaisuuden koko ikäni. Kunnes kolme viikkoa sitten paljastin sen vahingossa. Ensin se hirvitti minua, mutta sitten olen alkanut ajatella, että ehkä se kuitenkin oli hyvä asia kaikesta huolimatta.'

'Ensimmäinen, jolle kerroin oli Teri. Sitten kerroin Franille ja Julialle ja Franin äidille, Penille. Sitten kerroin Arabellalle ja Pipille ja Kitille.'

'Ja tiedättekö, se ei häiritse heitä ollenkaan. Ja minä luulin, että se oli niin kauhea salaisuus, että kukaan joka saisi sen selville ei haluaisi tuntea minua sen jälkeen. Mutta he osoittivat minulle, että se ei ollut totta.'

'Joten haluan kiittää näitä henkilöitä. Olette saaneet minut ajattelemaan, että muutkin ihmiset voisivat hyväksyä minut. Ja että minä voisin elää normaalia elämää.'

Tässä kohtaa hänen äänensä sortui ja hän joutui kangerrellen lopettamaan.

Mutta se on hyvä, ajatteli Teri. Se vain näyttää kaikille, että hänellä on inhimilliset tunteet kuten heilläkin. Kunhan hän pystyy jatkamaan.

Ja hän pystyi.

'Joten olen nyt päässyt vähän harjoittelemaan salaisuuteni kertomista. Mutta tämä on iso juttu, sillä tänä iltana haluan kertoa teille kaikille, samanaikaisesti.'

'Mutta ensin haluan tietää, haluatteko kuulla salaisuuteni?'

Välittömästi joukko ensimmäisen luokan tyttöjä huusi 'Kyllä!' saaden kaikki muut nauramaan.

'Jotkut siis haluavat, mutta en tiedä teistä muista. Joten kysyn uudelleen. Haluatteko kuulla salaisuuteni?'

Tällä kertaa 'KYLLÄ!' oli paljon suurempi ja naurua oli vielä enemmän.

'Okei. Onko täällä ketään, joka ei halua kuulla salaisuuttani?'

Hiljaisuus.

'Ei ketään. Siistiä. No niin, ennenkuin kerron, haluan näyttää teille jotain. Kaksi juttua itse asiassa. Haluan näyttää jalkani. Ei kuulosta kovin jännittävältä? Mutta luulen, että ne ovat teistä hyvin mielenkiintoiset. Saisinko pyytää ekaluokkalaiset tänne lavan reunaan? Noin juuri. Ja sitten tokaluokkalaiset voivat tulla katsomaan, ja niin edelleen.  Pip, saisinko valonheittimen nyt, kiitos?'

Ja kun kohdevalo syttyi, Caroline riisui kenkänsä ja astui valokehään. Huone hiljeni.

Viimein sen rikkoi ensimmäisen luokan tyttö, kysyen henkeä pidättäen: 'Oletko sinä muukalainen?'

Ja Caroline, joka vastasi selkeällä, rauhallisella äänellä, joka kantoi salin joka nurkkaan: 'En, minä olen hybridi.'

'Mikä on hybridi?' keskeytti seuraava tyttö rivissä.

'Se tarkoittaa, että toinen vanhemmistani oli ET.'

'Mutta et sinä näytä ET:ltä,' heitti kolmas tyttö.

'Jotkut ET:t näyttävät aivan tavallisilta ihmisiltä,' sanoi Caroline.

'Olet hyvin kaunis,' sanoi tyttö numero kaksi. 'Minua ei haittaisi olla ... mikä se oli?'

'Hybridi,' sanoi Caroline.

'Minua ei haittaisi olla hybridi, jos olisin yhtä kaunis kuin sinä.'

'Voinko koskettaa jalkojasi?' kysyi seuraava.

Ja niin se jatkui.

Jalkojen katseluun meni paljon aikaa, sillä kaikki halusivat puhua Carolinelle tai koskea hänen jalkojaan tai ottaa valokuvia. Ja kun aika vain kului alkoi Teri olla huolissaan siitä, että ekaluokkalaisten vanhemmat tulisivat hakemaan heitä, ennenkuin Carolinella olisi mahdollisuus sanoa sanomansa loppuun.

Hän katseli ympärilleen. Lukuunottamatta Pipiä, joka hoiti valonheitintä, muu porukka oli hajaantunut juttelemaan ympäri huonetta. Kukaan muu ei tuntunut tajuavan tilanteen kiireellisyyttä. Teri tunsi paniikin nousevan. Jonkun täytyisi tehdä asialle jotain - mutta kuka? Se ei voinut olla Caroline - hän oli yhä näyttämässä jalkojaan nelosluokkalaisille.

Eivät kai hänen oppaansa odottaneet hänen tekevän sitä itse? Pelkkä ajatus sai aikaan ramppikuumekohtauksen joka puristi häntä sisuksista ja sai voimaan pahoin. Mutta samalla hän kuuli itsensä sanovan Carolinelle, 'Tottakai pystyt siihen. Ei sinun tarvitse tehdä muuta kuin mennä tuon mikrofonin eteen ja avata suusi, ja se vain tapahtuu. Pärjäät hyvin.' Perhana, hän ajatteli. Jos se pätee häneen, se pätee minuunkin. Ja hän tunsi oppaittensa hilpeyden. Tosi hauskaa joo, hän ajatteli.

Asia oli sitten sillä selvä. Hän veti syvään henkeä ja vapisi mikrofonin luo.

'Anteeksi,' hän sanoi. Mikrofoni kiljaisi, kaikkien katseet kääntyivät häntä kohti ja vatsahappo nousi hänen suuhunsa. Mutta hän pakotti itsensä jatkamaan. 'Anteeksi kaikki. Minun täytyy sanoa jotain. Voitteko lopettaa puhumisen pieneksi hetkeksi olkaa hyvä ja kuunnella minua?'

Meteli laantui mutinaksi.

'Kiitos. On vielä pari asiaa, mitä Caroline ei ole sanonut ja haluan varmistaa, että kaikki kuulevat ne ennenkuin kenenkään täytyy lähteä.'

'Ensiksi, ne henkilöt, jotka ovat järjestäneet Carolinen syntymän kuvittelevat, että hän kuuluu heille ja että he voivat tehdä hänelle mitä tahansa. Joten he voivat yrittää siepata hänet ja tehdä hänellä kokeita tai jotain vielä kamalampaa. Se on täysin vastoin lakia, mutta nämä henkilöt ovat tottuneet rikkomaan lakia ilman seuraamuksia. Emmehän me halua sen tapahtuvan Carolinelle?'

'Emme!' huusi joukko ekaluokkalaisia.

'Yritän uudelleen. Emmehän me halua sen tapahtuvan Carolinelle?'

'EMME!' ja huuto kuului huoneen joka kolkasta.

'Hyvä. Olen iloinen että kuulen tämän. Joten jos näette jotain epäilyttäviä tyyppejä koulun lähellä, ilmoittakaa siitä koulusihteerille tai tulkaa kertomaan jollekin meistä.'

'Toinen asia mikä minun pitää kertoa on vielä tärkeämpi. Meidän täytyy varmistaa, että Carolinen salaisuus ei ole enää salaisuus. Sillä mitä useampi ihminen tietää siitä, sen paremmassa turvassa hän on. Joten haluan, että teette jotain Carolinen hyväksi kun menette kotiin tänään. Haluan, että menette Facebookiin ja kerrotte kaikille kavereillenne, koko perheellenne, kaikille kenet tunnette. Ja postatkaa kuvia Carolinen jaloista ja kuvia itsestänne ja Carolinesta yhdessä. Ja jos teette niin, autatte häntä pysymään turvassa.'

'Kiitoksia kaikille. Seuraavaksi lisää musiikkia, nauttikaa loppuillasta.'

No niin, sanoivat hänen henkioppaansa, eihän se niin pahaa ollut, eihän?

Viimeinen osa pian