Suuri Ja -sarja
SHOUD 5

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.2.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Anna kaiken saavuttaa sinut

ADAMUS: Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus (yleisö taputtaa). Kiitos! Odottamattomat taputukset.

LINDA: Ansaitset ne.

ADAMUS: Kiitos, kiitos, että olette täällä. Kiitos jokaiselle, shaumbroille ympäri maailmaa.

Meillä on hyvin erityislaatuinen päivä tänään. Mutta ennen kun menemme yhtään pidemmälle, ennen kaikkea onnellista ystävänkuukautta. Tämä on todella shaumbra-kuukausi, enemmän kuin mikään. Tiedän, että ystävänpäivä (Valentinen päivä) on – Yhdysvalloissa ja täällä Pohjois-Amerikassa – tavallaan Hallmark-päivä. Se markkinoitiin tavallaan myymään onnittelukortteja, mutta me olemme mennet sen yli. Ystävän(päivä) tarkoittaa nyt rakkauden kuukautta, ja sen pitäisi olla shaumbroille merkityksellisempää kuin koskaan ennen. Kyse ei ole vain toisesta ihmisestä, jota rakastatte – siitä on tulossa myös rakkautta itseänne kohtaan. Siis tee itsellesi palvelus, lähetä itsellesi kortti.

Ja toinen asia jonka halusin mainita, kun pääsemme liikkeelle, ovat rakkauslaulut, sellaiset jonka juuri kuulitte. Alkakaa kuunnella rakkauslauluja siitä perspektiivistä, jonka Linda mainitsi. Siinä ihminen laulaa sielulle, tai toisin päin. Se luo täysin erilaisen dynamiikan. Laulu jonka soitamme lopussa, jota kutsutaan lopputekstivideon kappaleeksi – kuunnelkaa se siitä perspektiivistä, että ihminen laulaa sielulle. Se muuttaa kaiken. Se muuttaa todella koko dynamiikan, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä. On paljon enemmän kyse rakkaudesta ja itsen rakastamisesta.

Tapahtuu täydellinen muutos tämän planeetan rakkausdynamiikoissa, koska opitte rakastamaan itseänne, mutta tehdessänne sen opitte myös rakastamaan muita, opitte rakastamaan rakkaitanne, elämänne tärkeitä ihmisiä, hyvin, hyvin eri tavalla. Paljon vanhoista rajoista hajoaa. Paljon vanhoista käsityksistä siitä, mikä suhde on, hajoaa. On sen aika.

Tämä on rakkauden planeetta. Täällä se koettiin ensimmäisenä, missään koko kosmoksessa. On ihmisiä, jotka väittävät vastaan koko ajan: ”No, ei, Jumala on pelkkää rakkautta. Jumala on rakkauden ydin.” Ei lainkaan. Ei lainkaan, ellet pidä itseäsi tuona Jumalana. Mutta rakkaus koettiin ensimmäisenä tällä planeetalla, ja se on alettu tuntea koko kosmoksessa rakkauden planeettana. Mutta tuo rakkauden vanha malli on muuttumassa nyt. Vanhat käsitykset avioliitosta ovat muuttumassa. Vanhat käsitykset koko tästä asiasta: ”Kunnes kuolema meidät erottaa”, tai joissain uskonnoissa se on ikuisuus. Tarkoitan, että se on pitkä aika.

Kyllä, voi rakastaa jotakuta, mutta ei enää noilla vanhoilla, sidonnaisilla tavoilla. Ja shaumbrat erityisesti ovat oppineet paljon rakkaudesta ja suhteista. Olette murtautuneet joidenkin vanhojen dynamiikkojen läpi, jotka sanovat, että teidän täytyy pysyä jonkun kanssa ikuisesti. Ei lainkaan, koska silloin olet vain loukussa hänen kanssaan. Kun vapautat hänet – olet avioliitossa, joka ei enää toimi, ja vapautat hänet – todellisuudessa rakastat häntä täysin uudella tavalla, kauniilla tavalla, antaaksesi hänelle tuon vapauden. Ja nyt voitte kumpikin rakastaa toisianne. Tavallaan avaatte solmut, ja annatte toistenne mennä, ja sitten voitte palata takaisin täysin uudella rakkaustavalla, jossa ei ole rajoituksia tai rajoja. Se ei ole nyt ahtaasti rajattua. Se on todellista, vapaata rakkautta.

Ja koko ajan opit rakastamaan itseäsi – ”oppia” ei ole oikea sana tässä – sallit itsesi rakastaa itseäsi. Et opi sitä. Sinä vain sallit sen. Siitä syystä sanon, että tämä helmikuu on huomionarvoinen kuukausi shaumbroille. Se tulee olemaan niin kauan, kuin planeetalla on shaumbroja. Se on rakkauden, itserakkauden ja sen uuden rakkauden kuukausi, joka tulee esiin.

Rakkaus on yksi noista hassuista asioista. Sitä on erittäin vaikea määritellä. Voitaisiin sanoa, että se on tunne, mutta se on paljon enemmän. Puhumme erityisesti siitä tänään, rakkauden tunteesta – siitä, mitä se tekee kehollesi. Mutta se kaikki on muuttumassa nopeasti, samaan aikaan kun istutte täällä. Kun vain istutte täällä, tekemättä mitään, se muuttuu. Ja sitten alatte kokea sen kauniilla, uusilla tavoilla.

Vedetäänpä syvään henkeä sen myötä. Rakkauden kuukausi, shaumbrojen kuukausi.

Adamuksen kysymys

Ja tämän myötä, Linda, ota mikrofoni, kiitos. Menemme yleisön joukkoon. Hyvin pieni yleisö tänään. Mikä siihen on syynä? Luulisi, että ihmisiä on jonossa ovella ja odottaa pääsevänsä sisään – että he maksaisivat Lindalle 20, 50 dollaria ylimääräistä, vain päästäkseen sisään. Siis mitä tässä tapahtuu? Mitä täällä tapahtuu? (Kerri sanoo jotain)

Sinun täytyy odottaa, kunnes saat mikin. Siis, Kerri, sinulla on nyt mikki.

KERRI: Sinä ajoit heidät pois – se on ilmiselvää.

ADAMUS: Minä ajoin heidät pois. Okei. Äänestämme tästä myöhemmin ja näemme, onko kukaan samaa mieltä siitä. Ajoin heidät pois. Miksi … Öh, öh, Linda, neiti Benyo, ole hyvä ja palaa.

LINDA: Ai, sori, sori (hän oli antamassa mikin jollekin toiselle).

ADAMUS: Miten voisin mitenkään ajaa heidät pois? Charmini vuoksi? Nokkeluuteni? Suoruuteni? Miten voisin ajaa heidät pois?

KERRI: Se oli tekoäly, Adamus.

ADAMUS: Tekoäly ajoi heidät pois?

KERRI: Se oli tekoäly. He sanoivat: ”En pysty cobottiin.”

ADAMUS: Mutta miksi sitten tekoälykurssit täyttyvät?

KERRI: Koska ne ovat kansainvälisiä. Amerikkalaiset eivät rakasta sinua enää (naurua). Se on asian ydin.

ADAMUS: Kerri, millaista kahvia juot nykyään? Siinä on jotain …

KERRI: Sitä samaa, jota toin sinulle. Se on tietoisuuskahvia.

ADAMUS: Tietoisuuskahvia. Okei, kiitos panoksestasi (lisää naurua).

Okei. Seuraava. Mennään eteenpäin. Kuka tahansa. Miksi pieni yleisö viime kuussa ja tässä kuussa? Sää? Sää on kaunis. Siitä ei voi syyttää säätä. Ulkona on jotain 18 astetta. Mitä täällä tapahtuu?

ALAYA: Uskallanko sanoa sen?

ADAMUS: Totta kai. Olemme ystäviä täällä. Rakastamme toisiamme.

ALAYA: Niin rakastamme. Sen perusteella, mitä tunnen, se on muutos sinun ja Lindan suhteessa.

ADAMUS: Muutos Lindan ja minun suhteessa. Miksi se ajaisi ihmisiä pois?

ALAYA: Kuulopuhetta? En tiedä. En … Hupsis. Vessaan (hän naureskelee sanottuaan ”en tiedä”). Se ravistelee ihmisten juuria omissa suhteissaan.

ADAMUS: Ai, mielenkiintoista. Mielenkiintoista. Linda on täällä. Ilmeisesti Linda ja Cauldre tulevat toimeen erittäin hyvin.

ALAYA: Kyllä. Näen sen.

ADAMUS: Tarkoitan, ettei ole … He tulevat toimeen kenties paremmin kuin koskaan – minun mielestäni. Mutta miksi se ajaisi ihmisiä pois? Pelkäävätkö he, että … En edes halua sanoa sitä. Miksi se ajaisi heidät pois?

ALAYA: Kuten sanoin, se ravistelee ihmisten omia suhteita, ja he alkavat tarkastella …

ADAMUS: Siis, kenties se vakaus, jonka he toivat, alkaa murentua?

ALAYA: He alkavat tarkastella omaa suhdettaan ja sitä, miten he ovat kietoutuneet ja miten se voi kehittyä. Ja te tyypit olette upea esimerkki ja standardi siitä, miten voitte edelleen työskennellä yhdessä, olla yhdessä ja muuttua avioliiton vakiintuneen rakenteen purkamisen jälkeen.

ADAMUS: Mutta miksi se ajaisi heidät pois? Luulisi, että heitä parveilisi täällä.

ALAYA: Koska se on pelkotekijä heidän omissa suhteissaan.

ADAMUS: Mielenkiintoista. Ja mihin se osuu heillä? Vaikuttaako se heihin mentaalisesti? Emotionaalisesti? Miksi on tuo pelko?

ALAYA: Sanoisin, että kaikilla eri tasoilla. Periaatteessa: miten minä teen tämän? Miten minä tekisin muutoksen?

ADAMUS: Mitä ovat omat ajatuksesi, kun tunnustelet Cauldren ja Lindan suhdetta? Ja Linda, toivottavasti sinua ei haittaa, että puhumme tästä avoimesti (Linda irvistää ja kohauttaa olkapäitään). Ei juurikaan (vähän naurua). Okei. Mutta kysymykseeni – mitä ovat omat ajatuksesi? Mitä sinä ajattelisit? Puhutaanpa tästä suuresta, punaisesta, sydämenmuotoisesta elefantista huoneessa. Siis, he ovat olleet yhdessä monta vuotta, tunteneet toisensa neljänneltä luokalta saakka, ja aivan yhtäkkiä, 48 vuoden jälkeen, he ovat eronneet.  Siis mitä ajattelet siitä?

ALAYA: Kuten kirjoitin kummallekin heistä, tuen heitä siinä, mitä ikinä he päättävät tehdä, ja taputan heille sen tunnistamisesta, että täytyi tapahtua muutos. Koska muutoksia on kaikkialla – uskonnossa, hallinnossa, koulutuksessa – miksi ei sitten avioliittoinstituutiossa.

ADAMUS: Siis onko se epäonnistuminen vai onko se – en halua sanoa sankarillista – onko se epäonnistuminen vai seuraava askel? Vai kumpaakin?

ALAYA: Näen sen rehellisyytenä.

ADAMUS: Rehellisyyttä.

ALAYA: Rehellisyyttä. Ja hyvin vaikeaa. Se on kuin kovaa rakkautta.

ADAMUS: Kyllä, kovaa rakkautta.

ALAYA: Joo, olen tässä. Olen tässä.

ADAMUS: Siis kumman puolella olet, Cauldren vai Lindan? (Vähän naurua)

ALAYA: Ei ole mitään puolia. Ei ole puolia.

ADAMUS: Ymmärrän. Olin sanomassa, että …

ALAYA: Ja tiedän, miten vaikeita tuollaiset muutokset ovat.

ADAMUS: Joo, ei ole puolia.

ALAYA: Ei, ei ole puolia, on kuin kulmakivet.

ADAMUS: Ehdottomasti. Arvostan rehellisyyttäsi. Oli hyvä tuoda se esiin.

ALAYA: Sydämeni menee näin (jyskyttää), koska ihailen pelkästään kaikkia teitä kolmea.

ADAMUS: Joo, avain (naureskellen). Ketä ihailet eniten?

ALAYA: Sinua tietysti, Adamus (naureskellen).

ADAMUS: Tietysti. Kyllä, minusta on erittäin hyvä käydä tuo avoin keskustelu.

ALAYA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Enkä ole sanonut mitään siitä, koska se on heidän henkilökohtainen elämänsä, se on heidän päätöksensä. Mutta nyt kun toit sen esiin kaikkien edessä, se on hyvä asia, koska rakkaus kestää. Rakkaus jatkuu. Vanhat instituutiot hajoavat. Ne romahtavat, koska ne eivät ole enää tarkoituksenmukaisia. Ja jos Cauldrea ja Lindaa ei haittaa, että sanon muutaman sanan siitä, niin heille tuli katto vastaan.

ALAYA: Joo.

ADAMUS: Omassa henkilökohtaisessa laajentumisessaan ja tietoisuudessaan heillä tuli katto vastaan. Eikä se ollut välttämättä huono asia heille, mutta se ei ollut hyväkään. He vapauttivat toisensa rakkaudessa ja ilman taistelua, ilman mitään muuta. Se sallii heidän kummankin tulla nyt vielä enemmän omaan oivallukseensa, enemmän omaan totuuteensa.

Menen jopa niin pitkälle, että sanon – ja Caulde, pyydän anteeksi – ettei kumpikaan heistä olisi voinut alkaa ymmärtää itserakkautta, jos he olisivat edelleen heidän vanhan suhteensa rajoissa tai rajoituksissa. Tämä vapauttaa heidät saamaan oman itserakkautensa ja rakastamaan toisiaan uudella, erilaisella tavalla. Eikä se ole helppoa, ja Linda voi vahvistaa sen. Niin myös Cauldre. Se ei ole helppoa, erityisesti kun on ihmisten edessä, niin kuin he ovat, kun henkilökohtainen elämä ei ole oikeasti henkilökohtaista, ja kun tietää, että teitä tutkitaan tarkoin.

Minkä luulet shaumbrojen yleisen reaktion olleen ympäri maailmaa, kun he lähettivät kirjeensä?

ALAYA: Minua ei kiinnosta. Minulle on ihan sama, mitä heidän reaktionsa ovat. Tiedän, mikä on omani. Sillä vain on merkitystä.

ADAMUS: Se oli yllättävän, hämmästyttävän positiivinen – alle kourallinen poikkeuksia. Mutta shaumbrat todella ymmärsivät, ja heillä oli empatiaa. Ja kyllä, se oli muutos. Äiskä ja iskä lähtevät eri suuntiin. Se oli valtava muutos, ja joillekin se oli järkyttävää. Yhtäkkiä perusta, kulmakivi oli poissa, ja hyvin pitkään ihmiset olivat katsoneet heitä ajatellen: ”Katsokaa, he ovat olleet naimisissa ikuisesti. Ja toisin kuin useimmilla ihmisillä, heillä on ollut tämä pitkäaikainen suhde.” Ja nyt: ”Mitä ihmettä oikein tapahtuu?”

Mutta shaumbrat todella ymmärsivät sen. Ja samaan aikaan joillakin oli vaikeaa, ja he sanoivat: ”En ole varma, mitä oikein tapahtuu. Hajoavatko he? Onko Crimson Circle hajoamassa, koska he eivät ole naimisissa?” Jos Crimson Circlellä olisi niin heikko perusta, että se vaatisi avioliittoa, no, sitten shaumbrat eivät tehneet jotain oikein. Se perustui moniin muihin tekijöihin.

ALAYA: Ja ymmärrän myös, että se on kehittynyt ja jatkaa kehittymistä. Että se olisi hyvin vaikea prosessi heille, ja he ovat ihmisiä myös. Ja niin heillä on omat tilanteensa ja oma kehityksensä myös. Ja haluan heidän todella tietävän, miten paljon tukea he saavat kaikilta meiltä, koska te – kaikki kolme – olette tukeneet meitä niin paljossa. Erittäin paljossa. En olisi siinä, missä olen nyt.

ADAMUS: Kiitos. Ja suoraan sanottuna, heistä tulee standardi nyt eri tavalla.

ALAYA: Juuri niin.

ADAMUS: Koska he ovat nyt vapaita rakastamaan itseään, ja sitten vapaita rakastamaan toisiaan täysin eri tavalla. Ja se oli iso hyppy, mutta heistä tulee standardeja.

ALAYA: Joo, eikä se tarkoita, että kaikkien täytyy lähteä eromaan.

ADAMUS: Ei, ei, ei.

ALAYA: Mutta he näyttävät esimerkin ja vahvuuden maailmalle. Siis, kiitos tästä tilaisuudesta.

ADAMUS: Kiitos, että toit sen esiin.

ALAYA: En voinut olla tuomatta sitä esiin, siis kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Kysymys on: pieni osallistujamäärä, miksi? Tarkoitan, että meillä on kaikki nämä tyhjät tuolit. Tuomme mallinukkeja seuraavalla kerralla istumaan. Mitä täällä tapahtuu? Ja tuo oli hyvä lisäys. Joku muu? Anna mikki.

Hei, rakas.

PATRICIA: Hei.

ADAMUS: Mitä täällä tapahtuu? Miksi ihmeessä sali ei ole täynnä?

PATRICIA: No, ainoa ajatukseni oli, että ihmiset katselevat kotoa käsin ja tavallaan elävät omaa elämäänsä ilman ryhmää.

ADAMUS: Kenties Crimson Circle on ehdollistanut heidät, koska usein he ovat Konassa ja tekevät sen ilman yleisöä, ja ihmiset täällä ajattelevat vain: ”No, katson sen kotoa käsin.”

PATRICIA: No, minusta siinä on muutos, miten suhtaudumme ryhmin, ehkä.

ADAMUS: Se on se vastaus.

Se on se vastaus. Siinä on valtava muutos. Ja se mitä tapahtuu juuri nyt erityisesti, on, että shaumbrat eivät halua olla ryhmissä. He eivät halua mennä kauppaan. Joskus he sanovat, etteivät he pidä ihmisistä. He eristäytyvät tällä hetkellä. He talvehtivat. Ja miksi nousta sängystä, käydä suihkussa ja pukeutua, kun voi katsoa kotona?

Mutta taustalla oleva todellinen syy siihen on, että shaumbroista on tulossa hiljaisempia, eristyneempiä tällä hetkellä, eikä se ole huono asia. Mutta teillä jotka olette täällä, oliko teillä lainkaan tunne: ”Voi jessus, minun täytyy olla ihmisten parissa tänään?” (Vähän naurua)

Ja sitä tapahtuu, mikä on ok, koska Crimson Circle on järjestänyt hyvin yhteydenpidon internetin kautta, kuten teemme nyt. Ja on aikoja, jolloin haluatte ehkä kokoontua yhteen muiden kanssa, aikoja jolloin haluatte vain juoda jotain, syödä jotain ja vain rupatella, menemättä ollenkaan syviin metafyysisiin juttuihin – ette edes halua puhua niistä enää. Ette halua ajatella niitä enää. Ja yksi syy, miksi pysytte erossa muista shaumbroista, on, että te ette halua jonkun alkavan puhua: ”No, miten sinun koherenssisi voi tänään?” Se on kuin (hän tekee törkeän eleen): ”Koheroi tätä.” (Naurua)

Kyllä, heistä on oikeasti tulossa hyvin, hyvin eristyneitä, ja haluan huomauttaa, ettei se ole huono asia. Käytte läpi valtavia, hyvin valtavia muutoksia, joista puhumme tänään. Mutta se ei ole ollenkaan huono asia. Jos joku teistä ajattelee: ”En kestä olla edes perheenjäsenten kanssa. En kestä mennä ulos ystävien kanssa”, kyse ei ole siitä, ettet pidä ihmisistä, vaan sinulla on hyvin, hyvin erilainen herkkyys tällä hetkellä. Hyvin, hyvin erilainen. Ja se on melkein kuin vetäisi kynsiä liitutaululla, kun täytyy olla muiden ihmisten lähellä, käydä arkisia keskusteluja.

Ja samaan aikaan, olet itseksesi, olet yksin kotona, ja se tekee sinut hulluksi (vähän naurua). Siis, mitä teet? Minne menet? Mutta juuri sitä tapahtuu täällä. Monet katselevat netissä tietysti, mutta monet sanovat vain: ”En halua olla tuossa energiamelussa.”

Monet shaumbrat – ne jotka ovat asuneet kaupungeissa – muuttavat myös pois. He menevät etsimään hiljaisen paikan jostain. Ja totutte siihen. Kyse ei ole siitä, että teistä tulee erakko – kenties tulee (Adamus näyttää miettivän), ei liikaa – vaan opitte uudestaan tulemaan toimeen ihmisten kanssa, mutta se ei ole todella kovin helppoa.

Ja se on yksi vaikeista haasteista pysyttäessä ruumiillistuneena tälle planeetalle nyt. Tavallaan olisi helpompaa ottaa Sartin lähestymistapa ja – viuh! – mennä toiselle puolelle. Teillä ei ole tuota samaa ongelmaa toisella puolella: ”Haluanko olla ihmisten lähellä?” koska tunnette luonnostaan vetoa ja hakeudutte niiden luokse, joilla on sama tietoisuus.

Siis, kiitos. Kiitos oikeasta vastauksesta. Hyvä. Siinä oli kaikki, Linda. Hän osui tuohon vastaukseen, ja voimme mennä eteenpäin.

Tärkeä tapaaminen Adamuksen kanssa

Siis, istuin myöhään eilen illalla valmistelemassa tätä shoudia, kuten tavallisesti teen. Eikä valmisteleminen tarkoita, että teen runsaasti muistiinpanoja tai mitään sellaista. Se on energiani valmistelemista, tunnustellen shaumbrojen energiaa. Ja tänään aioin puhua kiehtovasta aiheesta – ajasta.

Ajalla on älykkyys. Alan puhua enemmän ja enemmän ajasta esimerkiksi Keahakissa. Mutta ajalla on älykkyys, ja halusin puhua shaumbroille siitä tänään. Aika ei ole itse asiassa edes todellista. Sitä ei ole olemassa – ennen kuin aletaan puristaa, puristaa ja puristaa valoa ja energiaa. Se luo jotain, mitä kutsutaan ajaksi. Missään taivaalla ei ole kelloa. Ei ole jumalia tai ryhmiä, jotka säätelevät aikaa. Kaikkialla luomakunnassa on aikajaksoja. Ihmisluomuksella, tällä fyysisellä universumilla, on oma hyvin ainutlaatuinen aikarytmi.

Mutta periaatteessa, silloin kun otetaan energiaa ja valoa ja puristetaan sitä – ja puristetaan ja puristetaan – se luo jotain, mitä kutsutaan ajaksi. Ja aika on hyvin lineaarista tällä planeetalla. Aika on hyvin mitattavissa olevaa. Voitte laskea sitä. Elämänne on suunniteltu täysin ajan ympärille.

Juuri täällä Boulderissa on Yhdysvaltain liittovaltion laitos, joka seuraa aikaa äärimmäisellä tarkkuudella. Ja se on hyvin, hyvin täsmällistä. Se pitää kaiken linjassa ja tavallaan yhdessä. Jos teillä ei olisi kelloja, itse aika olisi löyhempää, mutta se olisi edelleen. Mutta nyt kaikki yhtyvät samaan aikaan. Teillä on se kätevissä laitteissanne, matkapuhelimissanne, mutta kaikki on aikasynkronoitua.

Siis aioin pitää kiehtovan esityksen ajasta ja sanoa, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Luulette, että kaikki nopeutuu, mutta itse asiassa ei nopeudu. Itse asiassa aika alkaa vääristyä. Se alkaa laajentua, ja se luo vaikutelman, että asiat nopeutuvat, mutta ne eivät oikeasti nopeudu. Ne eivät hidastukaan. Ne vain tapahtuvat.

Siis istuin siellä kirjastossani eilen illalla. Istuin isossa nojatuolissani takan ääressä ja pohdin, miten puhuisin ajasta ja miten innostuneita olisitte uudesta informaatiosta ja soveltaisitte sitä elämäänne. Ja ajattelisitte: ”Voi tuota Adamusta! Hän tuo meille tätä uskomatonta, uutta metafysiikkaa ja puhuu ajasta tavalla, jota emme ole koskaan ennen kuulleet.”

Ja yhtäkkiä ääni keskeytti minut. Melko terävä ääni, kova ääni. Katsoin ylös, ja se oli Dr. Agoni.

Sanoin: ”No, tohtori, miten voit tänä iltana?” Hän sanoi: ”Voin hyvin, Adamus, mutta meidän täytyy puhua.”

Sanoin: ”No, minulla on tavallaan kiire juuri nyt, olen omissa jutuissani ja työstän shoudia.” Ja hän sanoi: ”Juuri niin. Siksi halusin puhua kanssasi juuri nyt.” Hän sanoi: ”Adamus, tämä ei ole hyvä aika puhua ajasta. Meidän täytyy puhua jostain muusta. Olen tarkkaillut hyvin huolellisesti shaumbroja nyt, aina See Change -tapahtumasta lähtien syyskuussa. Olen katsellut heitä ja nähnyt, mitä tapahtuu, ja Adamus, minun täytyy kertoa sinulle, että he ovat loppuun palaneita. He ovat täysin uupuneita.”

Olin järkyttynyt. Olin tyrmistynyt. Sanoin: ”Dr. Agoni, juotko sinä jotain oman laboratoriosi mehuja?” Hän sanoi: ”En. Adamus, en halua särkeä myyttiäsi tässä, mutta shaumbroilla on todella vaikeaa. Ja se todella vaikuttaa heihin.” Hän sanoi minulle: ”Adamus, vaikuttaa siinä määrin, että on kaikki nämä uudet metafyysiset jutut, joita esittelet, ja on kaikki cobotit, ja he eivät pysty käsittelemään paljon enempää sitä kaikkea.”

No, minulla ei ole egoa, joten … (naurua) Siis en ollut loukkaantunut, mutta sanoin tavallaan: ”Mistä helvetistä sinä oikein puhut? He rakastavat näitä juttuja! Olemme menossa uuteen metafysiikkaan. Yhdistämme mukaan tämän uskomattoman työkalun nimeltään tekoäly. Olemme nyt kääntäneet koko laivan shaumbrojen kanssa, ja ohjanneet kaikkea tätä kohti. Olemme purjehtimassa Uuden tuntemiskyvyn saarelle. Voin melkein nähdä sen edessä. Ketään ei ole takanamme. Ketään ei edes seuraa. Kukaan ei ole edes lähellä takanamme. Teemme tätä uskomatonta matkaa uuteen tuntemiskykyyn. Ja sinä kerrot minulle, että shaumbroilla on rankkaa? Ei, ei, en usko.”

Dr. Agoni seisoi siinä hetken ja katsoi minua kuin sanoen: ”Sinä olet tyhmä” (naurua). Ja sanoin: ”Ei, vaan oikeasti. Tarkistan tilanteen heiltä koko ajan, ja se mitä kuulen, on tällaisia asioita: ”Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.” ”Kaikki on hyvin.” ”Olemme menossa Ja-tilaan.” Tätä kuulen shaumbroilta. Tämä on palaute. En ole oikeasti kuullut monia valituksia – enkä kuuntelekaan niitä – mutta en ole kuullut monia valituksia.”

Ja tuossa kohtaa kuulin toisen äänen tulevan takaani.

Se oli Kuthumi, ja hän sanoi: ”Adamus, istu alas. Istu hetkeksi. Meidän täytyy puhua kanssasi.” Ja tuossa kohtaa Agoni ja Kuthumi vetivät tuolit itselleen ja sanoivat: ”Adamus, et ole kunnolla virittäytynyt. Olet niin innokas omasta lähestymistavastasi tässä. Olet innokas, koska sinulla on tämä uskomaton merirosvoryhmä. He ovat kovia, ja he ovat sitkeitä, ja he ovat vahvoja, ja he kykenevät kestämään mitkä tahansa myrskyt, joita tulee. Mutta tosiasia on, että heillä on rankkaa, joten haluaisimme sinun heittävän pois kaikki hahmotelmat, joita sinulla on huomisen shoudia varten.”

No, luulin sen olevan vitsi. Tarkoitan, että kuka oikeasti koskaan pyytäisi minua heittämään muistiinpanoni pois? Pidin todella sitä vitsinä, mutta kun katsoin heitä silmiin, näin, että he olivat hyvin tosissaan. He olivat hyvin, hyvin tosissaan. He sanoivat: ”Me olemme shaumbrojen kanssa koko ajan.” Kuthumi – kanssanne koko ajan. Agoni – aina tarkistamassa pulssin, miten reagoitte mentaalisesti, fyysisesti, ja kaikkea muuta. He sanoivat: ”Ei, Adamus. Tunne sitä kanssamme hetki. Suljetaanpa kaikki yhdessä silmämme ja tunnetaan shaumbroja, tuota ryhmäenergiaa.”

Niinpä tein sen. Ja kun tein, heidän ollessaan läsnä, tunsin paljon kipua. Kipua jonka olin jättänyt huomiotta. En sano, että tein virheen – en vain huomioinut sitä (vähän naureskelua). Kipua joka oli hyvin, hyvin todellista. Ja tuon kivun lisäksi tunsin, että oli hyvin jäykkää energiaa – hyvin jäykkää ja haurasta yhtä aikaa.

Oli shaumbra-energiaa, joka halusi mennä näihin seuraaviin askeliin siinä, mitä teemme tekoälyssä ja metafysiikassa erityisesti – ottaen tuon johdon, haluten tehdä sen, ollen sitoutunut ja vannoutunut siihen, noustuaan tähän laivaan, vertauskuvalliseen laivaan, syyskuussa ja sanottuaan: ”Nostamme purjeen.” Mutta samaan aikaan oli todella vaikeaa. Hajoten monessa mielessä. Yrittäen pysyä positiivisena, avoimena, olla peloton – yrittäen olla hyvin pelottomia johtajia tässä koko jutussa, mitä teemme, mutta en ollut kuitenkaan nähnyt noita merkkejä.

Kenties shaumbrat eivät näyttäneet minulle sitä, kun tulin maisemiin. Kenties heidän energiansa ei heijastanut sitä, koska he halusivat vaikuttaa kovilta ja vahvoilta. Ja kun tunsin tätä meidän kolmen istuessa siinä Ylösnousseiden mestareiden klubilla tulen ääressä – kun tunsin sitä – oivalsin, että  meidän täytyi tehdä jotain erilaista tänään.

He olivat oikeassa. Heillä oli oikeasti sydämensä ja tunteensa virittäytyneenä shaumbroihin, samaan aikaan kun minä olin ollut hyvin innostunut kaikista niistä uusista asioista, joita teemme. Olin tavallaan jättänyt huomioitta jonkin, mitä on … No, olin jättänyt huomiotta.

Henkinen ohitus

Ennen kuin pääsen siihen, haluan puhua kuitenkin jostain, mitä sanotaan ”henkiseksi ohitukseksi”. Onko tämä termi teille tuttu? Henkinen ohitus. Kuthumi ja Agoni kutsuvat sitä ”Adamus-ohitukseksi”, mutta henkistä ohitusta on, kun kiellät tietyt asiat elämässäsi ja peität ne sanomalla sellaisia asioita kuin: ”Kaikki on hyvin.” ”Henki hoitaa tämän puolestani.” ”Minun ei tarvitse tehdä mitään, koska olen mestari, ja kaikki tulee minulle.”

Se on ohitus. Olla kohtaamatta sitä todellisuutta, mitä tapahtuu. Käytät sitä lykkäämiseen ja siirtämiseen sen sijaan, että katsoisit ja sanoisit: ”Olen tässä.” – itse asiassa silloin kun olet läsnä, ei ole henkistä ohitusta – ”Minulla saattaa olla kurja päivä. En aio ohittaa sitä sanomalla: ”Kaikki on hyvää, kaikki on hyvin”, kun kenties ei ole.” Tai kenties se on Ja-tila: kaikki on hyvin, mutta ei tuolla hetkellä. Ei tuolla hetkellä, ja jokin sattuu.

Henkinen ohitus on tavallaan, kuten Kuthumi sanoi: se on kun tukahduttamista suitsukkeella. Kun elämässäsi on ongelmia, mutta tukahdutat ne – ”Kaikki järjestyy. Olen suuri olento. Tulen tulevaisuudesta tekemään kaiken hyväksi tällä hetkellä.” Se on henkinen ohitus, ja teette jokainen sitä jossain määrin. Ja kannustan tavallaan siihen antamalla teille näitä pieniä lauseita, kuten: ”Kaikki on hyvin.” Kyllä, oikeasti on, mutta ei ehkä tänään.

Siis itse asiassa kannustan siihen toisinaan. Ja kannustan vahvuuttanne ja kovuuttanne. Kannustan aitouttanne. Kerron teille koko ajan: ”Tämä on hyvin ainutkertainen ryhmä tällä planeetalla. Kukaan ei tee sitä työtä, mitä me teemme”, ja minä tiedän sen.

Nuo eivät ole vain tyhjiä sanoja. Tiedän sen. Tiedän, mitä uhrasitte päästäksenne tähän. Mutta se johtaa myös Adamus-ohitukseen: ”Sivuutetaan se nyt vain, eikä tarkastella sitä. Käytetään vain joitain kivaa pikku kliseetä, ”Kaikki on hyvin”, tai ”Tuleva itseni tulee tänne pitämään huolen asioista””, kun itse asiassa tilanne ei ole aina se. Kaikki on hyvin lopulta, mutta ”lopulta” ei oikeasti kelpaa tänään. ”Lopulta” on tavallaan epämääräinen lupaus tulevaisuudesta.

Siis, kun nostimme purjeen tähän uuteen, uskomattomaan suuntaan, nyt oivallan – puhuttuani Agonin ja Kuthumin kanssa – että se vaatii veron. Ja istuimme puhumassa siitä jonkin aikaa. Se oli Kuthumi, joka sanoi: ”Adamus, minne luulet sen osuvan heillä?” Tunnustelin sitä vähän, ja sanoin: ”No, he ajattelevat liikaa.” Agoni: ”Ei, ei, eivät ajattele.”

Dr. Agoni on virittynyt shaumbrojen kehoon, mieleen ja sieluun – ei lääketieteellisellä tavalla, vaan akateemisella tavalla. Hän tutkii todella niitä. Hän seuraa todella niitä. Ja hän sanoi: ”Ei, kyse ei ole mielestä. Se ei ole se, mitä tapahtuu tällä hetkellä.” Ajattelin sitä vähän. ”Ahaa, heidän henkensä. Heidän henkensä on maassa. He haluavat saada toivoa. He haluavat saada unelmansa, mutta se ei aina toimi.”

Ja Agoni ja Kuthimi pudistivat kumpikin päätään: ”Ei.” Kuthumi tietysti pudistaa aina päätään (naureskelua), mutta hän sanoi: ”Ei, se ei osu sinne heillä.” Ja sanoin: ”Agoni, sinä olet tohtori täällä. Mitä on tekeillä? Mihin se osuu heillä tällä hetkellä?” Ja siinä kohtaa hän kertoi minulle jotain todella hyvin syvällistä.

Hän sanoi: ”Se osuu heillä hermostoon, ei mieleen. He luulevat joskus, että se on heidän mielensä, koska he ovat tottuneet mielen taisteluihin, mutta itse asiassa se osuu heillä hermostoon.” Sanoin tavallaan: ”Ai jaa, mielenkiintoista. Miten niin, Agoni?”

Hän sanoi: ”No, hermostossa on sen pääkomponentit. Keskushermosto, joka on periaatteessa aivojen ja selkärangan toiminnot. Ja sitten siinä on joitain muita komponentteja. Äärihermosto” – joka kulkee periaatteessa selkäytimen suuntaisesti ja leviää ulospäin. Se kontrolloi sellaisia asioita, kuin lihakset ja jotkut elimet ihossa. Se on äärihermosto. Ja sitten on hermoston yksi osa, autonominen osa, joka kontrolloi sellaisia asioita, kuin sydän, hengitys, ruuansulatus ja niihin liittyvät asiat.

Ja hän sanoi: ”Sinne se osuu heillä tällä hetkellä, tähän hermoston autonomiseen osaan. Se on se, mikä heihin nyt todella vaikuttaa.”

Ja hän sanoi: ”Ne eivät ole aivot, jotka kontrolloivat hermostoa. Itse asiassa hermosto vastaa 80%:sti aivoihin kulkevista viesteistä, ja se lähtee tai alkaa hermostosta. Se on paikka, johon heitä isketään todella, todella kovasti tällä hetkellä. Ja se on tuo haaste, joka heillä on. He luulevat, että heidän mielessään on jotain vikaa. Sitten he luulevat, että heidän täytyy korjata mielensä.

”Ja sitten tulevat sisään henkisellä ohituksellaan, mikä hämmentää heitä vielä enemmän, ja he ihmettelevät, miksi heistä ei tunnu hyvältä, miksi he ovat väsyneitä, miksi he ovat uupuneita, miksi heidän ruuansulatuksensa ei toimi kovin hyvin, miksi heillä vaikuttaa olevan koko ajan jotenkin huono olo. He eivät ole ajassa enää, he ovat jossain muualla. He eivät ole toisessa ulottuvuudessa. He ovat jossain muualla, tavallaan jossain haahuilumaassa tai ei kenenkään maassa. Se on se paikka, mihin se osuu tällä hetkellä.”

No, minun täytyi pysähtyä ja todella tunnustella sitä, ja sitten alkaa ajatella kaikkia teitä ja kohtaamisiani kanssanne ja miettiä, mihin teillä osuu tällä hetkellä – se arin paikka. Ja siinä alkoi olla tolkkua. Aloin oivaltaa, että se on tosiaankin hermosto.

Hermosto ja romahdus

Mieli ei oikeasti ole kovin suuri tekijä nyt, vaikka pyöritätte edelleen asioita mielen kautta. Nimittäin ihmettelette: ”Mikä minussa on vikana?” Mutta hermostoon osuu kovaa. Ja se vaikuttaa tietysti kehoon. Se saa mielen ihmettelemään: ”Mitä oikein tapahtuu? Miksi en pysty hallitsemaan kehoa?” Ja saa teidät ajattelemaan, että teette jotain väärin kaikessa tässä työssä. Ja sitten keksitte ohituksen ja sanotte: ”Mutta kaikki on hyvin. Tulen olemaan ok. Minun täytyy vain vetää syvään henkeä ja tehdä tästä Ja-tila.” Ja se on perusteltua jossain määrin, mutta silloin kun hermostoonne todella osuu …

Hermosto on valtava. Valtava. Puhumme mielestä. Siinä on jotain 80 miljardia neuronia. Se on paljon. Se on hyvin mutkikas järjestelmä. Se on tarpeeton järjestelmä. Syy 80 miljardiin on – kun oikeasti sen pitäisi vaatia alle miljardi, paljon vähemmän – että mieli on rakentanut omat varajärjestelmänsä. Tavallaan kuin omilla tietokoneillanne. Olen varma, että teette varmuuskopioita kovalevylle ja pilveen. Olen varma, että te kaikki teette niin. No, ette! (Naureskellen)

Ja kun mieli kehittyi matkan varrella, se alkoi kehittää varajärjestelmiä, ja sitten varajärjestelmille varajärjestelmiä, varajärjestelmiä varajärjestelmien varajärjestelmille – siihen pisteeseen saakka, että se oli totaalisen ylivarmistettu järjestelmä, jonka oli tarkoitus olla idioottivarma, vaikkei se sitä ole.

Ja mieli on kantanut sitä siitä lähtien. Se on hyvin, hyvin mutkikas järjestelmä. Siitä syystä asiat eivät liiku kovin nopeasti. Koska silloin kun kyse on esimerkiksi valinnan tekemisestä, päätöksestä elämässänne, ainoastaan yksi, yksittäinen mieli ei tee sitä, vaan kaikki nuo mielen varajärjestelmät tekevät sen. Se suunniteltiin tavallaan aivojen turvamekanismiksi, suorana seurauksena Atlantiksen pääpannoista. No, siinä sitä taas ollaan. Mutta siitä syystä asiat liikkuvat hitaasti, koska mielellä on tavallaan valtava byrokratia siellä, kaikkien sisäänrakennettujen järjestelmiensä myötä.

Mutta hermosto, jonka osa neuronit tavallaan ovat, on myös hyvin monimutkainen. Jos ottaisitte kaikki hermosäikeenne ja levittäisitte ne peräkkäin, se ulottuisi noin 240.000 kilometrin päähän. Joo, ensisijaiset säikeet, ne joista tiedetään, ja on muitakin. Se voisi ulottua noin 640.000 kilometrin päähän. Teillä on kaikki nämä hermosäikeet kehossanne. Olette tietoisia niistä, kuten iho ja tuntoaisti. Olette hyvin tietoisia niistä, mutta tässä hermostossa on monia, monia kerroksia.

Hermostolla on yksi pääfunktio: turvallisuus. Turvallisuus. Se on varoitusjärjestelmä. Se hälyttää teille siitä, onko kuumaa tai kylmää, onko nälkä, tarvitsetteko lisää nestettä. Se ei puhu sitä sanoina, vaan se lähettää signaaleja aivoihin: ”Tarvitsemme lisää nestettä.” Se on osa hermostoanne. Se auttaa teitä tuntemaan, milloin jokin on turvallista tai ei ole, kun olette tekemisissä ihmisten kanssa.

Hermostonne on täydessä hälytystilassa koko ajan. En puhu metafyysisestä asiasta, vaan se on täydessä hälytystilassa fyysisesti. Se lähettää signaaleja aivoille. Taas kerran, luulisi, että ne ovat aivot, jotka hallitsevat kaikkea, mutta eivät ole. Hermosto vastaa 80%:sti aivoihin kulkevista viesteistä.  Se reagoi ensimmäisenä, jo kauan ennen kuin aivot edes tietävät, mitä tapahtuu. Se toimii. Se laukaistaan. Se tekee asioita, ja se on se, johon osuu tällä hetkellä, kovaa – Agonin ja Kuthumin mukaan. Ja kun katsoin sitä, pystyin viimeinkin näkemään sen.

Ja ajattelisitte: ”No, olemme tällä uskomattomalla, metafyysisellä matkalla, ja meillä on kaikki nämä työkalut käytössämme, mutta meillä on tämä aataminaikainen hermosto, jota potkitaan kovaa.” Ja se aiheuttaa kipua kehoonne. Se aiheuttaa hartia-, kaula- ja selkäongelmia. Nämä kaikki ovat osa sitä, että hermostoa potkitaan.

Ette voi hyvin. Shaumbroilla on tavallaan yleinen juttu: ette voi hyvin, mutta ette tiedä, mitä se on. ”En tiedä, mitä se on. En vain voi hyvin.” Se ei ole sitä, että teillä on jokin iso vatsaongelma tuona päivänä. Se ei ole sitä, että te ette ole saaneet nukuttua, vaikka useimmat teistä eivät saa. Mutta te ette vain voi hyvin. Se on hermostonne, johon osuu todella, todella kovaa.

Hermosto on suojelemassa. Se haluaa turvallisuutta. Se on jatkuvasti valppaana. Se ei ole valppaana ainoastaan huoneessa olevien ihmisten suhteen – yksi syistä, miksi monet shaumbrat valitsevat pysyä erossa ihmisistä tai ryhmistä. Se ei ole vastuussa vain siitä, vaan myös huoneen energioista. Se voisi olla inkarnoitumattomia olentoja, joita leijuu siitä läpi. Se voisi olla energioita, joita projisoivat ihmiset ja ryhmät, joilla on tietty agenda. Se poimii kaiken sen. Jos asutte hautausmaan lähellä, se poimii kaikki nuo kuolleet olennot.

Nimittäin silloin kun joku on haudattu maahan, se on julma ja epätavallinen rangaistus hänelle, koska vaikka keho on kuollut, energia on edelleen siellä. Ja se viipyy maan päällä, tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tuo piste voisi olla miljoonan vuoden päästä. Mutta se viipyy. Hautausmaat ovat täynnä kaikkia näitä energioita. Jos asutte hautausmaan lähellä, teillä on jatkuvaa melua ja hämmennystä.

Hermosto on se, joka havaitsee koko ajan. Voisitte sanoa: ”Eikö minulla ole korkean tason psyykkisiä kykyjä?” Kyllä, ja ne on sidottu hermostoon. Se kaikki toimii yhdessä, tällä erää. Se voisi muuttua myöhemmin, mutta se on se, mihin todella osutaan.

Periaatteessa, jos hermosto on vastuussa suojelusta, se on vastuussa turvallisuudesta, ja se varmistaa, että te ette saa itseänne huonoon tilanteeseen. Hermosto havaitsee energian ruuassa kauan ennen, kuin mieli. Se sanoo: ”Se ei ole hyvä minulle”, kauan ennen kuin haistatte sitä sanoaksenne: ”Oho, se on ollut jääkaapissa noin kahdeksan kuukautta. Heitä se pois.” Hermosto havaitsee sen. Ja taas kerran, tämä ei ole oikeasti metafyysinen asia. Se voi olla, mutta se on myös hyvin käytännönläheistä. Se sanoo: ”Älä syö sitä.”

Hermosto on jatkuvasti valppaana muiden ihmisen lähellä. Liikenne. Hermostonne on täydessä hälytystilassa koko ajan, kun ajatte autoa. Se on hyvä asia. Mutta jos voitte nyt kuvitella kaikki hermot, hermopäätteet, kaiken mikä liittyy tähän biologiseen suojajärjestelmään ja sen viestintään aivojen kanssa, se voi olla ylivoimaista.

Hermosto on ok, silloin kun kaikki on samaa, kun ei ole todellista muutosta eikä mikään ole uutta. Se pitää siitä. Se pitää – miten sitä sanotaan – rauhallisuudesta tai tuttuudesta. Se pitää todella siitä. Silloin se voi hellittää vähän. Voitte rentoutua, koska se ei ole täydessä hälytystilassa. Se ei lähetä varoittavia signaaleja. Hermosto rauhoittuu …

Sanotaan esimerkiksi, että lähdette lomalle kivaan, hiljaiseen paikkaan, mökkiin järven rannalla, ilman suurta väkimäärää, ja se voi hiljentyä jossain määrin, mutta se on edelleen hälytystilassa, koska tämä on uusi paikka ja olette metsässä, ja luoja ties, millaisia eläimiä siellä on. Siellä voisi olla kaniineja tai oravia tai jotain (yleisö naureskelee), joista teidän täytyy olla huolissanne. Rauhoitutte vähän, mutta sen mukaan, mitä Agoni sanoi, hermostoa koetellaan nyt. Se tekee ylitöitä tällä hetkellä.

Teillä on taipumus ajatella sitä mentaalisesti: ”Mikä on vikana? Miten selviydyn kaikesta tästä?” Puhumme Ja-tilasta. Hermosto ei pidä siitä. Se on vieras asia. Se pitää gravitaatiostaan. Se pitää rutiineistaan. Se pitää tutuista esineistä ja ihmisistä ympärillä. Mutta venytämme sitä tällä hetkellä, hullunlailla. Venytämme sitä ihan mielettömästi. Hermosto huutaa ja sanoo: ”Mitä tapahtuu?” Ja sillä on vaikeuksia käsitellä se, ja se aiheuttaa kirjaimellisesti hermoromahduksen.

En puhu mielen/henkisestä romahduksesta. Teillä on ollut se jo (naureskellen) – minun ei pitäisi nauraa – mutta puhun hermoromahduksesta, kirjaimellisesti. Melkein kaikki shaumbrat käyvät läpi sitä juuri nyt. Yritätte selviytyä siitä eri mekanismeilla, kuten mielen kautta. Menette lääkäriin: ”Mikä minussa on vikana?” ja lääkäri sanoo: ”Ei mikään. paitsi että olet outo.” Mutta tiedätte, että jokin on pielessä, ja mielenne yrittää saada siitä selvää, eikä se tee kovin hyvää työtä siinä.

Teillä on hermoromahdus. Se ei tarkoita, että valahdatte lattialle kuin lätäkkö ja itkette lohduttomasti, mutta tiedän, että jotkut ovat tehneet sen viime aikoina. Kyse ei ole siitä, että te ette pysty toimimaan. Kykenette edelleen tavallaan nousemaan aamulla, tekemään askareitanne, mutta siitä on tulossa aina vain vaikeampaa, ja sitten pääsette takaisin mieleen: ”Mikä minussa on vikana?” Ja sitten heitätte sekaan jonkin henkisen ohituksen: ”Ei mikään. Kaikki on hyvin.” Se on noidankehä, joka kiertää tällä hetkellä. Hyvin paha noidankehä.

Siis hermosto – ensinnäkin myöntäkää se. Tarkoitan, ettei se ole paha asia lainkaan. Hermostonne – ja biologinen puolenne yleisesti – käy läpi valtavaa transformaatiota. Kaikkea, menneisyyden esi-isäsiteidenne vapauttamisesta alkaen, ja se vaikuttaa biologiaanne, eikä hermostonne pidä siitä. Se on tottunut tuohon vanhaan järjestelmään.

Hermostonne käy läpi kaikkia näitä muutoksia siihen liittyen, mitä kutsumme valokehoksi, vapaaksi energiakehoksi, joka tulee sisään. Voi, hermosto ei pidä siitä, ja se on täydessä hälytystilassa. Siitä tulee hyvin puolustautuva. Ja kun siitä tulee puolustautuva ja se on täydessä hälytystilassa, viestintä aivoihin lisääntyy ja kulkee edestakaisin, ja aivot yrittävät rauhoittaa tilannetta omalla tavallaan. Aivot ihmettelevät sitten, mikä aivoissa on vikana, mutta aivot yrittävät rauhoittaa hermostoa, sitten henkinen ohitus tulee mukaan, ja sitten olette huonomassa jamassa kuin koskaan.

Hermosto on suhteellisen joustava. Tarkoitan, että se pystyy mukautumaan jossain määrin. Se pitää tutuista puitteistaan. Se pitää heräämisestä samaan aikaan joka aamu. Se pitää periaatteessa saman tyyppisen ruuan syömisestä – samoista ihmisistä, sanoista tilanteista. Se ei ole seikkailunhaluinen. Se ei pidä menemisestä ulos tutkimaan, mutta se alkaa pitää.

Siis siinä on vähän joustavuutta. Mutta se mitä juuri nyt tapahtuu, on, että hermostonne on ylirasittunut ja ylistressaantunut, että se alkaa vaikuttaa kehonne muihin osiin. Se näkyy muissa paikoissa – polvivaivoja tai päänsärkyjä, joita teillä ei ole koskaan ennen ollut, tai vain yleistä väsymyksen ja uupumuksen tunnetta. Ja sitten yritätte tehdä asioita. Käytte monilla terapeuteilla, tai alatte ottaa monia lisäravinteita ajatellen, että se auttaa, eikä se auta. Ei oikeasti auta. Se on itse asiassa osa tuota tukahduttamisen suitsuttamista, tukahduttaen sen, mitä todella tapahtuu. Sytytätte suitsukkeita, ja toivottavasti se lähtee pois. Se ei lähde. Siis se vaikuttaa kehoonne.

Hermosto on tällä hetkellä ylistressaantunut, ylirasittunut, eikä se oikeasti tiedä, mitä tehdä. Eikä mieli ole paljon parempi. On tavallaan massahämmennystä. Hermostosta tulee nyt hyvin hauras. Sitä käytetään niin paljon. Sillä on niin paljon stressiä joka hermossa ja joka säikeessä. Se on niin stressaantunut, että se haurastuu kirjaimellisesti. Se menettää tuota joustavuuttaan, jota sillä oli. Siitä alkaa tulla hyvin hauras, ja silloin teille tulee romahdus – tavallaan hermoston romahdus. Ja se näkyy eri tavoin.

Ensimmäinen ja yleisin tapa on, että teistä tulee väsyneempi kuin koskaan. Ja kun olette väsynyt, tietysti ajattelette: ”Mikä minussa on vikana?” Ja sitten sen päälle: ”Hei, olemme joukko merirosvoja. Nostamme purjeen. Menemme uuteen tuntemiskykyyn. Löydämme itserakkauden.” Ja ajattelette: ”Mikä helvetti minussa on vikana?”

Ja sitten jotkut – eivät monet, no joo, aika monet – sanovat: ”Adamus on täynnä paskaa. Tämä kaikki on yhtä suurta harhaanjohtamista, ja meille näytetään kultaista porkkanaa tässä, mutta olen ihan sekaisin. En pääse ylös sängystä. Ja nykyään syön vain hiilareita ja sokeria. Ja juon viiniä – ei siksi, että pidän viinistä, vaan koska pidän siitä, että se turruttaa kaiken.” Ja sitten seuraavan aamuna ajattelette: ”Voi luoja, ei olisi pitänyt juoda kolmea pulloa eilen illalla.”

Se ei auta hermostoa, ja mitä sitten teette? Nousette ylös aamulla ja teistä tuntuu paskalta, mutta teidän on tehtävä asioita. Ja olette kovia, mahtavia merirosvoja. Tarkoitan, että olette todella oikeasti kovia. Siis mitä teette? Kofeiinitatte itseänne. Miten se vaikuttaa hermostoonne? Ghaaah! (Väristen) Nyt olette ylivirittynyt, hullu ja hajoamassa. Ja sitten myöhemmin samana päivänä ajattelette: ”Minun täytyy saada lasi viiniä nyt, koska minun täytyy rauhoittaa itseni. Sain itseni ihan ylikierroksille kaikella tällä – minun täytyy saada viiniä.” Se on noidankehä. Noidankehä, ja niin asiat tavallaan ovat. Ja olen hyvin kiitollinen Agonille ja Kuthumille, että he toivat tämän tietoisuuteeni.

Nimittäin todella olin – ja edelleen olen – hyvin ylpeä kaikista teistä sen vuoksi, mitä teette, mitä teidän on tarvinnut käydä läpi elämässänne. Hyvin ylpeä siitä, mitä teimme syyskuussa – valtava käänne – eikä siinä ole kyse porukan johtamisesta. Mutta on siinä jotain, että on johtaja asioissa. Pystytte puhumaan myöhemmin Ylösnousseiden mestareiden klubilla: ”Lähdimme tähän uuteen suuntaan.” Siinä kaikessa on joitain upeaa, mutta oivalsin, että meidän täytyi puhua tavallaan käytännönläheisemmin tänään siitä, mitä tapahtuu. Siinä ei ole mitään hävettävää. Siinä ei ole mitään väärää. Se on tunnustus. Ja se liittyy suoraan läsnäoloon.

Silloin kun olette läsnä, ei ole henkistä ohitusta. Kun olette läsnä, ei ole asioiden kieltämistä. Teidän ei tarvitse tehdä sitä. ”Minä olen mitä olen. Hermostoni on ihan loppu. Siis, se on ihan loppu.” Se on kuin vanha kone, jota on työnnetty liian kovaa, ja yhtenä päivänä se alkaa vain hajota. Siinä – kuulostan siltä, että teen ohituksen tässä, mutta olkoon – siinä on kauneutta, koska se hajoaa. Korvaatte vanhan hermoston ja sen jatkuvan tarpeen turvallisuuteen. Sen jatkuvan tarpeen pitää kaikki jotenkin samanlaisena ja selkeänä.

Se korvataan valokeholla, ja se on kokonaan eri keskustelu, mutta hermosto soittaa hälytyksen ja sanoo: ”Minut suljetaan. Minut korvataan.” Ja korvataan millä? Se ei tiedä. Mutta se tietää, ettei se ole hyvä asia. Ja se sanoo: ”Tämä on täysin väärin.” Ja se hermoilee, ja sitten se lähettää kaiken sen aivoihin, ja aivot ottaa syyn siitä ja sanoo: ”Mikä minussa on vikana?” Taas kerran, on tätä jatkuvaa kiertoa.

Muutoksia järjestelmässä

Hermosto on käymässä läpi – ei täydellistä uudistusta, ja prosessi kestää vielä jonkin aikaa – vaan juuri nyt se ollaan korvaamassa intuitiivisella järjestelmällä, joka ei välttämättä nojaa hermopäätteisiin. Keskushermosto, koko hermosto, perustui alun perin selviytymiseen tässä todellisuudessa, tässä hyvin tiheässä todellisuudessa. Silloin kun teistä tuli biologisia olentoja, niin täytyi olla selviytymisen vuoksi. Ja niin on ollut hyvin kauan, mutta nyt sekin on muuttumassa. Voitteko kuvitella, miltä se hermostosta tuntuu? Se oli aina se, joka otti johdon, suojeli, varmisti, että olitte turvassa, lähetti varoituksia, piti teidät poissa vaaroista, ja nyt se on hitaasti lakkaamassa olemasta.

Hermosto oli aina kaikkein kommunikoivin osa biologiassanne, mielessänne, anayatronin kanssa. Anayatron on verkosto olemuksessanne, joka sitoo kaiken yhteen – keho, mieli, molekyylit, veri, elimet, kaiken. Se on kehon kommunikointiverkosto. Se viestittää jatkuvasti jokaisen solun, jokaisen elimen, hermoston ja kaiken muun kanssa – se on jatkuvasti liikkeessä. Siis hermosto oli sen oikea käsi. Hermosto oli jatkuvasti aivan sen rinnalla – valvoi, tunsi ja sanoi: ”Okei, tämä on vähän poissa tasapainosta, tuo on poissa tasapainosta.” Siis ne työskentelivät hyvin läheisesti yhdessä.

No, itse anayatron on hitaasti häviämässä pois. Se on erittäin monimutkainen verkosto. Se olisi kuin, jos teillä olisi massiivisia tietokoneita valtavassa rakennuksessa – massiivisia tietokoneita, mutta niissä olisi mikrosirujen sijaan tyhjiöputkia – ja se täytyisi korvata. Korvaatte sen jollain, minkä koko vastaa matkapuhelinta, kännykkää – tuon kokon valtavan infrastruktuurin. Ja sellaista on tavallaan tällä hetkellä, kun anayaronia korvataan.

Anayatron ei oikeasti välitä siitä. Sen tehtävä on pelkästään kommunikoida, yhdistää kaikki yhteen. Sitä ei kiinnosta, meneekö se nurin vai ei, mutta hermostoa kiinnostaa. Sen tehtävä oli suojella, ja sekin alkaa häipyä pois.

Silloin kun itkette ilman hyvää syytä – vain itkette – se on hermosto, reaktio siihen. Kun teistä tuntuu, että teillä on jotenkin huono olo, ettekä tiedä miksi, ja kun ei ole energiaa, se on hermosto. Luulen, että energiattomuus on suurin juttu shaumbroilla nyt –  ei ole energiaa, ja yritätte sitten korjata ruokavaliotanne ja nukkumistapaanne, eikä oli vieläkään energiaa.

Siis mitä teemme? Mitä teemme?

Vetäkää syvään henkeä, eikä mitään henkistä ohitusta tai Adamus-ohitusta tähän kohtaan. Myöntäkää se. Vetäkää syvään henkeä läsnäolossa. ”Olen ihan loppu. Hermostoni on ihan loppu.”

Se mitä tapahtuu, on yksi monista asioista, ja on tavallaan mielenkiintoista nyt katsella sitä. Siis on tavallisesti yksi kolmesta asiasta, joka tapahtuu tässä kohtaa shaumbroilla.

On taistele tai pakene. Se on ensimmäinen reaktionne. ”Aion taistella tätä vastaan, mitä ikinä tunnenkin. En tiedä, mitä vastaan taistelen, mutta taistelen. Päihitän sen. Olen kova. Olen sisukas. Aion päästä tämän yli. Ajan itseni väkisin oman kehoni läpi. En anna sen mennä ihoni alle. En aio romahtaa ja itkeä, vaikka tuntuukin siltä. En anna jonkin fyysisen, kuten atomien ja molekyylien, päästä tielleni.”

Siis yritätte ajaa itsenne väkisin sen läpi. Ja sitten kun se ei toimi, juoksette ihan helvetisti (naureskellen). Olette kuin tässä taistelussa, olette nyrkkeilykehässä, ja yhtäkkiä oivallatte: "En tule voittamaan tätä”, ja juoksette helvetisti päästäksenne pois sieltä. Monet shaumbrat tekevät niin. Vastoinkäymisen kohdatessa juostaan, mennään vain kovempaa.

Toinen hyvin yleinen asia shambroilla on – luultavasti noin yhtä yleinen – että jäädytte. Sulkeudutte. Siitä tulee ylivoimaista. Tunnette sen kehossa. Yritätte ratkaista sen mielessä, eikä se toimi. Ja sitten vain jäädytte. Sulkeudutte. Ettekä tiedä, mitä tehdä. Ette tiedä, pitääkö mennä oikealle vai vasemmalle. Mitä sitten teette? Jäädytte. Alatte talvehtia. Sulkeudutte – ette vain maailmalta ympärillänne, ette vain rakkailtanne, tai ystäviltä, tai ihmisiltä, joiden kanssa työskentelette; sulkeudutte itseltänne.

Se on ok, että sulkeudutte muilta, mutta te sulkeudutte itseltänne. Ette voi sietää enää yhtään enempää noita mielen ajatuksia, tunteita, painetta, mitään mikä aiheuttaa vähääkään painetta teille – mutta oikeasti hermostollenne – ja niin sulkeudutte. Tavallaan teidän täytyy, koska ette kykene selviytymään siitä muuten.

Sulkeudutte, ja ette ole oikeasti täällä, ette ole oikeasti missään muualla. Ette työstä ratkaisuja ongelmiinne. Ette halua edes ajatella henkistä ohitusta. Se teidät haluamaan yrjötä, oksentaa. Ette halua käyttää enää mitään näistä pikku kliseistä. Se ei ole aika sanoa: ”Kaikki on hyvin”, koska ei ole. Niinpä sulkeudutte.

Ja se yksi polku, jota ei valita kovin usein, on oppia lohduttamaan itseään. Teidän täytyy ymmärtää ensin, mitä tapahtuu, mutta sitten oppia lohduttamaan itseänne. Oppia olemaan tekemättä henkistä ohitusta. Se ei toimi. Se on lyhytaikainen korjaus. Sanotte: ”Kaikki on hyvin”, mutta se haihtuu noin päivässä, koska heräätte seuraavana aamuna, eikä kaikki ole hyvin. Toivoitte, että se olisi ohi yhdessä yössä, että näkisitte tuon ihmeellisen unen, joka laittaisi kaiken yhteen, ja sitten voitte jatkaa. Mutta se toimii vain lyhyen aikaa.

Taas kerran, ymmärtäkää, että on lohduttava aspekti. Esimerkiksi, tee nyt asioita itsesi hyväksi, hermostosi hyväksi. Kuumat kylvyt. Kietoudu lämpimiin ja pehmeisiin peittoihin. Mene ostamaan itsellesi iso nalle. Olen tosissani. Kuuntele lohduttavaa musiikkia. Tee myös musiikkia, mutta kuuntele lohduttavaa musiikkia. Syö lohturuokia, äläkä ole huolissasi, miten monta kaloria tai hiilaria siinä on, tai jotain vastaavaa.

On aika helliä itseänne. Aika lohduttaa. Pysykää erossa muista ihmisistä, koska he eivät ole lohduttavia. He eivät oikeasti ole. Myös ne joita rakastatte eniten, voivat olla hyvin epämukavimpia tällä hetkellä. Koska hermostonne on erittäin aktiivinen, kun olette heidän kanssaan – myös niiden kanssa, jotka ovat lähimpiä teille. Vaikka rakastatte heitä ja olette läheinen heille, hermostonne reagoi jatkuvasti.

Ota aikaa itsellesi – sitä olen sanomassa. Äläkä yritä peittää sitä liian paljolla kahvilla, viinillä tai millään sellaisella. Liian monilla savukkeilla, Cauldre. Se ei toimi pitkässä juoksussa. Tarkoitan, että jatkakaa, mitä normaalisti tekisitte, mutta älä ajatelko, että nämä lääkkeet … Ja voi luoja, joka päivä – kirjaimellisesti joka päivä – shaumbroja tulee luokseni, tavallisesti unitilassa, jonkin uuden lääkkeen tai lisäravinteen kanssa ja sanoo: ”Voi Adamus, löysin tämän, ja tämä parantaa kaiken.” Ja sanon: ”Ai niinkö?” Ja kaiken kukkuraksi, jos se ei ole tuo oikea asia, se tekee hermostostanne hauraamman kuin koskaan.

Se mitä tässä kaikessa tapahtuu, on, että teistä on tulossa herkempi, kun laajennumme ja teemme kaikkea tätä. Teistä on tulossa herkempi, mutta ei hermostossa. Teistä on tulossa herkempi hyvin intuitiivisella tavalla, energeettisellä tavalla, jossa ei vaadita hermostoa tai anayatronia. Olette yhdistymässä kirjaimellisesti valomaailmoihin ja energiamaailmoihin.

Teistä on tulossa paljon herkempi, ja se on osa ongelmaa. Kun teistä tulee herkempi, tunnette kaiken ja hermosto reagoi. Yhtäkkiä kehonne hajoaa. Yhtäkkiä kaikki – ääni joka ei olisi koskaan ennen vaivannut teitä – laukaisee reaktion. Jonkun katsominen laukaisee reaktion. Äänet ovat iso juttu. Ääni ja melu ovat nyt iso juttu. Mutta jotkut teistä ehkä huomaavat, että te ette halua edes katsoa tiettyä asiaa, koska teistä on tulossa niin herkkä ja hermostonne reagoi.

Siis mitä teemme? Miksi nyt – ensinnäkin, miksi nyt? Koska olette avautumassa. Koska käytte läpi valtavaa muutosta biologiassanne. Koska teillä on hyvin ikivanha hermosto, joka ei tiedä, miten tämä kaikki käsitellään, ja se huutaa teille asioista, kuten: ”Mennään Ja-tilaan? Oletko hullu?” Tai tulee vain herkemmäksi yleisesti ottaen – ”Oletko hullu?” – joten se on suuri pulma. Ja sanon, että teillä on kirjaimellisesti hermoromahdus. Ei mielen romahdusta, vaan hermoromahdus.

Pyydän sinua tuntemaan omaa kehoasi hetken tässä. On aivan valtava määrä kommunikointia, joka kulkee sen läpi ja jota tapahtuu. Ja tunne sitä, mitä olet kokenut, erityisesti noin viimeisen kuukauden aikana.

Ajattelet, että sinusta on tulossa vain suvaitsemattomampi, tunteellisempi. No, tunteet ovat osa hermoston reagointia. Ja te joista ei tule tunteellisempia, ihmettelette, miksi teillä ei ole emootioita tai tunteita tai intohimoa enää. Koska jollakin on enemmän tunteellisuutta. Toisilla on enemmän sulkeutumista. Yritätte sulkeutua, mutta hermosto ei sulkeudu. Se tekee työtään.

Mitä tehdä

Siis mitä teemme? Vedämme syvään henkeä, ja ensin myönnämme sen, ilman ohitusta. Myöntäkää, että olette tämän valtavan muutoksen ajassa, joka tapahtuu planeetalla. Kaikki menee nopeammin. Kaikki muuttuu. Hermostonne ei pidä siitä.

Mielenne saattaa pitää siitä, että tuli juuri täysin uusi ja uskomaton softa, joka korvaa sen täysin uuden ja uskomattoman softan, joka julkaistiin puoli vuotta sitten. Mielenne hyppii sen ympärillä: ”Katso kaikkia näitä asioita, joita voimme tehdä sillä.” Ja nyt agenttinen tekoäly on täällä. Se ei ole enää vain unta, se on täällä. Ja mieli sanoo: ”Voi, katso kaikkia näitä asioita.”

Hermosto sanoo: ”Et voi olla tosissasi. Siis, ihan oikeasti. Lasket varmaan leikkiä.” Ja se on rispaantunut. Se on hauras. Se ei tiedä, sulkeutuuko se vain kokonaan, vai yrittää kovemmin saada teidät kuuntelemaan. Se ei tiedä, sulkeutuuko se. Jos se sulkeutuu, teistä tulee turta. Tarkoitan, että enemmän turta, kuin voisitte kuvitella. Vai huutaako se enemmän teille, aivoillenne ja sanoo: ”Meillä on näitä ongelmia hermostossa. Meillä on näitä ongelmia, ja juuri siitä syystä, miksi olen olemassa – miksi hermosto on olemassa – meillä on valtavia ongelmia”, eikä se tiedä, mitä tehdä. Taas kerran, se aiheuttaa hämmennystä mielessä. Ei ole kovin kaunista.

Mitä tehdä?

Parasta on vetää syvään henkeä. Ei henkistä ohitusta. Ei hevonpaskakliseitä, joita aiotte heittää sekaan, koska ne eivät oikeasti toimi.

Toiseksi, olla läsnä. Ja se on tavallaan henkistä hevonpaskaa (naureskellen), mutta se on hyvin todellista. En käytä sitä kliseenä. Sanon, että läsnäolo on: ”Olen tässä. Sisälläni tapahtuu kaikkia näitä valtavia muutoksia. En oikeasti tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Minulla ei ole mitään taianomaista ratkaisua. En aio tehdä henkistä ohitusta ja sanoa: ”Voi, plaa, plaa, plaa.” Ei, ei mitään sellaista.”

Lohduttaa itseänne niin paljon, kuin voitte. Älkää yrittäkö liikaa tehdä valtavia muutoksia elämässänne nyt, muutosta vain muutoksen vuoksi. Helliä itseänne nyt. Myöntää, että hermosto on ihan loppu. Se on kuin jarrut, jotka ovat loppuun kuluneet. Mitään ei ole jäljellä. Sitten vetää syvään henkeä ja vain myöntää se.

Tuo myöntäminen tekee itsessään uskomattomia asioita, koska se on oivaltamista, ettet ole hullu, ettei sinussa ole itse asiassa mitään vikaa – käyt vain läpi helvetinmoista prosessia juuri nyt. Ja koko ajan yrittäen välttää tuota henkistä ohitusta, vedät syvään henkeä ja sanot: ”Tämä on paikka, jossa olen.” Ja hermostolla on todella vaikeaa, ja se aiheuttaa keho-ongelmia ja paljon uniongelmia.

Se on suurin syy, miksi nukkumisenne on ihan sekaisin, ja sitten teistä tulee uupuneempi. Kun tulette uupuneemmaksi, hermosto on suuremmassa hälytystilassa, koska olette väsynyt ja se yrittää suojella teitä.

Vedetäänpä vain syvään henkeä ja tehdään merabh. Koska merabhissa meidän ei tarvitse tehdä työtä muuttaaksemme jotain. Meidän ei tarvitse tehdä henkistä ohitusta missään. Meidän ei tarvitse keksiä tekosyitä millekään. Se on vain aikaa vetää syvään henkeä, ollen läsnä. En sano edes ”sallikaa”, koska se on kuin ohitusta, joten en aio sanoa edes sitä (vähän naureskelua).

Vaarana siinä työssä, jota teemme yhdessä, on, että nojaamme näihin uusiin käsitteisiin. Nojaamme näihin metafyysisiin käsitteisiin. Ne ovat tavallaan kuin tienviittoja matkan varrella. Mutta tietyssä kohtaa on myös aika lopettaa se kaikki.

Merabh hermostolle

Siis laitetaan vähän musiikkia ja tehdään merabh. Se on helpoin tapa – ”merabhata” se. Se ei ole kieltämistä. Se on vain sanomista: ”Kuuntelen musiikkia kaiken sen muun paskan sijasta, mitä tapahtuu.”

Laitoin Cauldren tekemään tämän musiikin eilen illalla, erityisesti teitä varten. Siihen on lisätty ns. koodausta, mutta se on vain kivaa musiikkia. Se on teidän lohduksenne.

Se on sinun lohduksesi. Ansaitset sen.

Ja pyydän puolittain anteeksi – yksi niistä harvoista kerroista luomakunnan historiassa, jolloin minulla on ollut vähän anteeksipyydettävää.

Muuten, huumori on yksi parhaista asioista hermoromahduksellesi. Se oikeasti on. Naura itsellesi. Naura elämälle, oikeasti. Tarkoitan, että se on todennäköisesti ensimmäinen tai toinen asia listalla. Naura. Tee pilaa siitä. Tee pilaa itsesi saamisesta tähän jamaan. Tee pilaa minusta. Ei liikaa, mutta tee pilaa minusta. Äläkä pyydä tekoälyäsi tekemään vitsejä Adamuksesta. Ne eivät ole kovin hyviä. Koska olen siellä, katselen ja varmistan, etteivät ne ole kovin hyviä (vähän naurua). Teidän täytyy nauraa, ja se on todennäköisesti yksi parhaista vastalääkkeistä kaikkeen tähän.

Mutta pysähdytään ja vedetään syvään henkeä. Voi, tuota hermostoraukkaa. Kaikkia noita hermosäieitä, hermopäätteitä, hermoviestintää – kaikki yrittävät suojella valtakuntaa.

Emme yritä myöskään korjata sitä. Emme oikeasti yritä. Ei tarvitse.

Mutta kuten sanoin puolittaisessa anteeksipyynnössäni, olen puskenut teitä melko kovasti. Aion ohittaa sen ja sanoa: ”Koska halusitte minun puskevan teitä. Siksi teen sitä” (naureskellen).

Ettekö rakastakin sitä? Kun syyttää siitä jotakuta muuta. Kyllä, oikeasti halusitte. Olette puskeneet itseänne todella kovasti, kaikilla rintamilla – mestarina, ihmisenä, shaumbrana. Nyt on aika sanoa vain: ”Lopetetaan se kaikki.” Koska se tekee itse asiassa paljon vahinkoa.

On tuskallista fyysisesti ja emotionaalisesti. Ja se mistä en todellakaan pidä, on sen aiheuttama epäily sisällänne: ”Teenkö oikein?”

Vedetään vain syvään henkeä, ja ollaan läsnä. Se tarkoittaa: ”Joo, on tuo vanha, hauras hermosto. En pysty käsittelemään sitä enää. Se on, mitä on. Minussa on osa, joka rakastaa tätä matkaa, rakastaa todella ottaa johtoaseman kaikessa, mitä tapahtuu planeetalla ja muutoksissa tällä hetkellä. Se rakastaa sitä. On tuo osa, joka haluaa mennä uuteen tuntemiskykyyn. Ja on hermosto, joka ei halua.”

Pyydän anteeksi. En kuullut sitä, kun puhuimme syyskuussa menemisestä uuteen tuntemiskykyyn. Aah, se tuntuu niin hemmetin jalolta ja sankarilliselta. Siitä tehdään vielä Hollywood-elokuva – tekoälyä käyttäen sellaisen voisi tehdä viikossa. Mutta hermosto ei pitänyt siitä lainkaan. ”Uusi mikä?” se sanoi. ”Uusi mikä? Et voi olla tosissasi!” Niinpä se lisäsi viestintää entisestään – enemmän suojaa ja puolustusta.

Ei yritetä korjata tai kunnostaa mitään. Ei yritetä ratkaista mitään. Ei heitetä tukkua kliseitä siihen. Vedetään vain syvään henkeä, ollen läsnä.

Ja tässä hiljaisessa hetkessä … tässä hiljaisessa hetkessä hermosto ei kuule asioita, mutta se tuntee. Se tuntee, että ainakin myönnät, ja se antaa paljon helpotusta. Ettet yritä valkopestä sitä, kieltää sitä, juosta karkuun sitä, jäätyä siitä. Juuri tässä tilanteessa ollaan nyt.

Sillä on valtava vaikutus. Myöntämisellä.

Ja siinä on jotain hyvin kaunista, että vain istutaan tässä merabhissa, yrittämättä muuttaa mitään, yrittämättä korjata sitä, yrittämättä ohittaa sitä.

(Tauko)

Siinä kohtaa vedät syvään henkeä.

(Tauko)

Tässä kohtaa sinä tyypillisesti, tai minä voisin tyypillisesti tulla sanomaan: ”Eikö tämä kaikki olekin kaunista? Eikö se kaikki ole osa suurta suunnitelmaa?” Suu kiinni!

Vedät vain syvään henkeä. Se on siinä.

On yksi hyvin, hyvin tärkeä elementti – itse asiassa tärkein elementti – siinä, että hermostonne on niin hauras, että se on melkein valmis romahtamaan.

Ja tämä toinen elementti – emme yritä saada sitä tapahtumaan. Emme yritä puskea sitä ulos tai tuoda sitä sisään.

Hermostonne – ja mielenne, mutta erityisesti hermostonne – ei ymmärrä itserakkautta. Ei ymmärrä. Se ei voi edes alkuunkaan käsitellä sitä.

Sillä on vähän ymmärrystä rakkaudesta jotain toista kohtaan, ja se on tuonut teidät läpi monista niistä elämässänne – todellisesta rakkaussuhteesta – ja se oli helvettiä hermostolle. Sillä oli yksi kaikkein suurimmista vaikutuksista.

Muistat todennäköisesti, kun rakastuit, olit rakastunut, jolloin rakkaus oli innokasta, virtaavaa ja avointa. Se oli helvettiä hermostollesi. Muistatko, kun et pystynyt syömään tai nukkumaan? Olit niin rakastunut. Et pystynyt ajattelemaan.

Olit ihan huumaantunut henkisesti ja emotionaalisesti. Mutta hermostosi täytyi tehdä ylitöitä. Ja tässä olette, tässä rakkauden kuukaudessa, puhumassa itserakkaudesta, eikä se pysty käsittelemään sitä. Se ei vain pysty.

Kaikki sen ohjelmointi, kaikki syyt, miksi se on olemassa, haastetaan syvästi.

Puhe itserakkaudesta – se käsite ja ajatus – aiheuttaa äärimmäisen paineen hermostolle. Se haluaa oikeasti sulkeutua. Myös kaikki metafyysiset asiat joita olette tehneet, mutta itserakkaus on sen suurin haaste ikinä.

Tai muu rakkaussuhde elämässäsi, sanotaan uusi suhde, on ylivoimainen hermostolle.

Se näkyy monin eri tavoin, vaikuttaen fyysiseen kehoon, terveyteen, energiatasapainoon, kaikkeen. Mieli hyppää siihen mukaan ja yrittää korjata tai löytää ratkaisun, ja se sotkee asioita vielä lisää.

Se on hetki, jolloin vain istumme tässä merabhissa, vetäen syvään henkeä.

En aio edes sanoa: ”Minä olen mitä olen.” Ei mitään muuta kuin oleminen tässä läsnäolossa.

(Pidempi tauko)

Huumori tietysti auttaa todella.

Jonkin uuden moskan, uusien lisäravinteiden, ottaminen ei auta. Älkää viitsikö. Se hämmentää hermostoa. Nyt heitätte jotain uutta kurkkuunne, ja se ei auta.

Se auttaa, kun vedetään monta kertaa syvään henkeä.

Jonkin uuden terapian kokeileminen – koska viimeiset 125 terapiaa joita kokeilitte, eivät auttaneet – ei auta. Se saa hermostonne reagoimaan.

Musiikin kuunteleminen, kauniin musiikin johon olette virittynyt – se auttaa.

Pysyminen nyt erossa ryhmistä – ei ikuisesti, mutta nyt – tai tietyistä ihmisistä, auttaa todella. Väkijoukoissa tapahtuu jatkuva hyökkäys hermoston kimppuun. En sano, ettei pidä mennä koskaan ulos, vaan sanon, että teillä on juuri nyt vaikeaa sen suhteen. Siitä syystä aloitin koko päivän sanomalla: ”Miten ihmeessä huone ei ole täynnä?” On paljon shaumbroja, jotka tarvitsevat tuon hiljaisen tilan.

Ei hiljaista tilaa, jossa selvitetään asioita. Se vain pahentaa ongelmaa. Ei hiljaista tilaa yrittääkseen analysoida, mitä tapahtuu. Hiljainen tila vain ollaksesi itsesi kanssa.

Ei korjaamista.

Ei oljenkorsiin tarttumista. Ei sanomista: ”Voi, olen hiljaisessa tilassa, ja nyt näen kultaista valoa kaikkialla ympärilläni.” Ne eivät toimi enää.

Periaatteessa sanotaan: pysähdy, Vain pysähdy. Kuin valtava Mestarin tauko – vain pysähdy.

(Tauko)

Hektinen toiminta nyt on nemesis tai vastavoima. Hektinen toiminta: ”Minun täytyy pitää itseni kiireisenä. Minun täytyy tehdä jotain.” Ei. Siinä kohtaa vastaat, reagoit hermostoosi. Ei. On aika pysähtyä.

Vedä kunnolla syvään henkeä.

Kiedo itsesi johonkin lämpimään ja pörröiseen. Ota paljon pitkiä, kuumia kylpyjä, äläkä tunne syyllisyyttä siitä. Maailma ei kaipaa sitä 130 litraa vettä, jonka käytät. Ota kuumia kylpyjä.

Ja hengitä.

Ja älä yritä ratkaista ongelmaa. Älä yritä ratkaista sitä. Keksit vain jonkin hevonpaskaratkaisun – asia, joka sinun täytyy tehdä, uusi ohjelma, uusi lisäravinne, uusi mikä ikinä. Älä tee sitä. Pysähdy vain.

Älä yritä kommunikoida tai puhua hermostosi kanssa tai parantaa sitä.

Nimittäin tämä on pitkälti se asia, mikä sai hermoston sekaisin alun perin. Ihmislogiikan ja ihmistunteen käyttäminen korjaamaan jotain, mitä ette oikeasti edes ymmärtäneet. Pysähdy vain.

(Tauko)

Eikö olekin vaikeaa vain pysähtyä?

Mutta juuri nyt se on olennaista. Juuri nyt se on melkein kriittistä. Pysähdy vain.

En sano, että pysähdy, äläkä enää koskaan tee mitään, vaan pidä tauko juuri nyt.

Tämä musiikki jonka Cauldre ja minä teimme, tulee saataville pelkkänä musiikkiraitana muutamassa päivässä Crimson Circlen nettisivuille. Lataa se, tai mitä tahansa, mitä haluat kuunnella.

Lakkaa ohittamasta.

Lakkaa laittamasta parfyymiä kakkapökäleitten päälle, ja naura paljon. Sitä ohittaminen on – kuin kakkapökäleen suihkuttamista Chanel No. 5:llä. Se haisee silti. Se haisee silti.

Ja naura.

Ja kun aika on oikea – ei juuri nyt, ei silloin kun olet hiljaisessa pysähtymismoodissa, vaan kun aika on oikea – ala tuntea, mistä olemme puhuneet tänään. Tarkoitan, että minkä läpi olet laittamassa itsesi – itserakkaus, tuntemiskyky, kehon, mielen ja kaiken muun täydellinen uudelleentekeminen, jessus! Mutta ei juuri nyt.

Juuri nyt, pysähdy ainoastaan.

Anna kaiken saavuttaa sinut juuri nyt, enkä tarkoitas sitä ohitustavalla. En sano sitä vain kliseenä.

Pysähdyt ja annat kaiken saavuttaa sinut. Itse ajan. Uuden metafysiikan, Energian, valon ja rakkauden. Pysähdy, ja anna kaiken sen saavuttaa sinut.

Olet edennyt hyvin nopeasti, puskenut kovaa, ja olet mennyt itsesi edelle. Olet mennyt itse asiassa sielusi edelle.

Pysähdy vain. Vedä syvään henkeä, ja anna kaiken saavuttaa sinut. Mielesi, kehosi jokaisen solun, vanhanaikaisten uskomusjärjestelmien. Joo, itse asiassa, anna niiden saavuttaa sinut, jotta voit päästää niistä irti.

Olet mennyt tavallaan niin kauas edelle, että loppu ei kyennyt pysymään mukana. Kehosi, biologiasi – menit kauas sen edelle. Se huusi – ”huutamisen” tarkoittaessa kipua ja kenties jopa sairautta. Se huusi.

Anna kaiken tulla samalle tasolle. Tehdään vain se juuri nyt. Pysähdy, ja anna kaiken saavuttaa sinut.

Yhtä paljon kuin minä unohdin tuntea, mitä hermostossanne tapahtui, sinä unohdit katsoa, mitä tapahtui sisälläsi – kun mentiin niin nopeasti, yritettiin niin kovasti ja oltiin niin sitoutunut. Unohdit antaa kaikkien noiden osien ehtiä mukaan. Tehdään se nyt.

Vedä syvään henkeä. Ei ponnistelua. Ei valkopesua.

Syvään henkeä, ja anna kaiken saavuttaa sinut.

(Pidempi tauko)

Dr. Agoni suosittelee tekemään tämän joka päivä, ainakin seuraavat kaksi viikkoa. En pidä menetelmistä tai harjoituksista, mutta voin nähdä tarpeen sille juuri nyt. Pysähdy vain. Eikä sillä ole merkitystä, miten pitkään. Laita jotain musiikkia – mitä tahansa. Pysähdy, ja anna kaiken saavuttaa sinut.

Koko sinun saavuttaa sinut – ei maailman, vaan sinä saavutat sinut. Mielesi, kehosi, myös sielusi, joo. Luuletko, että sielu on aina edellä? Ei helvetissä. Anna sen saavuttaa sinut.

Älä tee sitä meditaationa. Tee se merabhina. Taas kerran, voit ladata tämän musiikin, tai mitä tahansa haluat kuunnella.

Älä yritä korjata hermostoasi. Se aiheuttaa vain häiriötä. Ja se saa vain hermoston tulemaan vielä hullummaksi. Mutta kun pysähdyt, se sallii hermoston saavuttaa sinut.

Se sallii kaiken saavuttaa sinut.

(Tauko)

Naura. Lohduta itseäsi. Vedä monta kertaa kunnolla syvään henkeä. Ja pysähdy kerran päivässä. Se tuo kaiken takaisin yhteen.

Sitä voitaisiin kutsua koherenssiksi, mutta en halua käyttää edes mitään metafyysisiä termejä nyt. Ei mitään. Et tarvitse niitä.

Vedä kunnolla syvään henkeä. Anna kaiken saavuttaa sinut.

Siis, tuon tämän kokoontumisen nyt päätökseen. Onko Ylösnousseiden mestareiden klubi todellinen? Kyllä, se itse asiassa on. Liioittelenko? Koko ajan!

Se on tarinajuoni, mutta kyllä, tosiaan kokoonnumme. Meillä on hauskaa, koska olemme kaikki olleet ihmisiä. Meillä on se yhteistä. Voimme nauraa itsellemme, mutta hauskempaa on nauraa toisille.

Onko tämä ennenkuulumatonta aikaa? Ehdottomasti. Silloin teidän täytyy pysähtyä ja vetää syvään henkeä. Silloin minun täytyy muuttua. Tänään oli tarkoitus olla nerokasta puhetta ajan luonteesta, mutta aina silloin tällöin teidän täytyy sopeutua ja mukautua. Jopa niin paljon, että kun tuomme tämän päätökseen, en aio edes sanoa noita klassisia sanoja (naurua; joku sanoo ”jee”). Jee, koska sillä ei oikeasti ole merkitystä.

Tärkeä asia on vetää syvään henkeä, ja tuossa pysähtymisessä huomaatte, että annatte myös itserakkauden saavuttaa teidät. Ette yritä puskea sitä tai saada sitä tapahtumaan, ottaa siitä selvää. Pysähdytte vain, ja kaikki saavuttaa teidät.

Tämän myötä, rakkaat shaumbrat, on rakkauden kuukausi, joten haluan kertoa, miten paljon rakastan jokaista teitä. Oivallan toki, mitä käytte läpi. Joskus se vaatii Dr. Agonin ja Kuthumin potkaisemaan minua ja kertomaan, mutta arvostan todella sitä, mitä käytte läpi.

Siis tämän myötä, rakkauttani jokaiselle teistä. Onnellista ystävänpäiväkuukautta.

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.