FAYN TEHTÄVÄ, OSA 1

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
20.11.2015
Suomennettu Luxoniassa

Tämä on kolmiosainen tarina joka tapahtuu nykyhetkessä.

Valotyöntekijänä Fay ymmärsi, että kaikkein tärkein asia, minkä hän voi tehdä maailman muuttamiseksi oli oman värähtelyn kohottaminen ja tuleminen rakastavammaksi ja anteeksiantavammaksi itselleen ja muille, ja hän harjoitteli sitä joka päivä. Hän myös lähetti rakkautta ja valoa levottomuuspesäkkeisiin kaikkialle maailmassa. Mutta jotenkin tuntui, että se ei riittänyt. Hän halusi Tehtävän - jotakin mihin pureutua - ja muistutti siitä henkioppaitaan säännöllisesti. Mutta toistaiseksi mitään ei ollut ilmaantunut.

Yksi asia mitä hän teki - hyväksyi hänen korkeampi itsensä sitä tai ei - oli yrittää kertoa ihmisille siitä, mitä maailmassa tapahtui. Tämä johti usein hyväntahtoiseen kinaan hänen naapurinsa Edwardin kanssa, joka eläkkeellä olevana fysiikanopettajana katsoi voivansa pilkata salaliittoteorioita, UFOja, salaisia avaruusohjelmia ja itse henkimaailmaa. Fay oli luopunut toivosta vakuuttaa häntä, mutta tunsi silti tarvetta puolustaa ja ilmaista omaa näkemystään.

Lauantai-iltapäivisin hän kävi säännöllisesti Edwardin luona teellä vaihtamassa kuulumisia, ja eräällä näistä kerroista hän sai tekstiviestin Tonylta.

"Hyvänen aika, se on Tony," sanoi Fay. "Siitä onkin aikaa."

"Se lääkäriystäväsi?"

"Niin."

"Se, jonka kanssa riitauduit?"

"En minä riitautunut, Edward - hän vain lopetti yhteydenpitämisen... Hän haluaa tavata, lähteä kävelylle huomenna. Ei uutisia eikä mitään. Vähän outoa oikeastaan - ilmaantua noin vain yhtäkkiä."

"Hänellä on varmaan paljon mielessään. Kun ottaa huomioon mitä Afrikassa tapahtuu. Aiotko mennä?"

"Kyllä, tietysti."

"Fay, toivon, että et loukkaannu, mutta kun tapaat hänet ehdotan, että et ota puheeksi salaliittoteorioitasi. Miesparalla on muutenkin paljon tekemistä. Ethän halua karkottaa häntä luotasi toistamiseen?"

"Kiitos neuvosta Edward," hän vastasi ärtyneesti.

"Jonka selvästikin jätät huomiotta," hän sanoi nauraen.

"Tietenkin," hän vastasi, pehmeten hiukan. "Mutta nyt pitää lähteä jos aion olla vapaa huomenna. Tarvitsetko jotain marketista?"

"En, pärjään kyllä, tyttökulta."

"Nähdään siis myöhemmin."

***

Fay ja Tony olivat tavanneet yliopistossa - Toni luki lääketiedettä ja Fay taidehistoriaa. Vuosien mittaan heidän ystävyyttään oli koeteltu useita kertoja - Fayn päätös ryhtyä homeopaatiksi, heidän erilaiset näkemyksensä rokotuksista, heidän tuloeronsa ja pieleen mennyt yritys seurustella. Mutta kummankin osapuolen rehellisyyden ja hyväntahtoisuuden ansiosta - ja koska he olivat päätyneet asumaan samalle seudulle - ystävyys oli kestänyt ja kukoistanut monia vuosia.

Tonysta oli tullut yhä kiireisempi - kotona, omalla vastaanotollaan ja muissa lääkäritehtävissä sekä ulkomailla. Hän teki säännöllisiä keikkoja Kansainvälisille Lääkäreille Zimbwanan pienessä Afrikan valtiossa.

Fayn elämä maalla oli rauhallisempaa ja joustavampaa, joten hän tottui sopeutumaan Tonyn aikatauluun, tapaamaan milloin siinä oli tilaa. Niinkuin sinä katkerana tammikuun iltana kolme vuotta aikaisemmin.

He olivat tavanneet Mustassa Lampaassa, maaseutupubissa jossa oli Cotswoldin kultaista kalkkikiveä ja tummia mutkikkaita tammipalkkeja. Se oli hieman lysähtänyt vuosisatojen aikana, käpertynyt mukailemaan maata ja tarjosi matalakattoisen sisustan, jossa oli hämäriä hyvin topattuja nurkkia. He olivat asettuneet yhteen niistä, lähelle takkatulta.

Tony oli halunnut Fayltä mielipiteen jostain. Edellisellä viikolla hän oli tavannut Frank Parkin, miljardöörin joka oli ryhtynyt hyväntekijäksi ja päättänyt, että oli tullut aika 'antaa jotain takaisin' ihmiskunnalle rahoittamalla terveydenhoitoa kolmannelle maailmalle. Joten hän järjesti tapaamisia sellaisten lääkäreiden kanssa, jotka tekivät vapaaehtoistyötä Afrikassa, keskustellakseen vaihtoehdoista.

Tonyllä oli vaikeuksia asian kanssa. Sosialistina hän ei ensinnäkään pitänyt siitä, miten Park oli miljardinsa hankkinut, joten hänellä oli ennakkoluuloja. Mutta toisaalta, jos hän todella halusi tehdä hyvää maailmassa, eikä häntä pitänyt kannustaa tekemään niin?

Asioita mutkisti entisestään Tonyn luonnollinen innostus siitä, että niin huomattava henkilö oli valinnut hänet. Hän myönsi, että huomio imarteli hänen egoaan ja hän pelkäsi, että se vaikuttaisi hänen arvostelukykyynsä - joko hän haluaisi miellyttää liian innokkaasti tai jos hän reagoisi sitä vastaan, olisi kohtuuttoman negatiivinen.

Mitä Fay ajatteli? Vinkkejä?

"No ensinnäkään en olisi liian huolissani egostasi Tony. Pääasia on, että olet tietoinen siitä, ja sitä olet. Kunhan et anna sen kaapata ohjaksia ja tehdä päätöksiä puolestasi."

"Ja mitä Frank Parkiin tulee," hän jatkoi, "olen aika samaa mieltä kanssasi. Kun katsoo miten hän on miljardinsa tehnyt, onko todennäköistä, että tuollaisella ihmisellä olisi ihmiskunnan paras sydämessään? Se olisi aika hurja asennemuutos. Minä en luota siihen mieheen Tony."

"Mutta mitä pahaa hän voisi tehdä?" kysyi Tony, "siis hän haluaa rakentaa sairaaloita ja klinikkoja, maksaa niiden toiminnan, maksaa lääkkeet, maksaa henkilökunnan palkat. Kuinka kummassa se voi olla negatiivista?"

"Mitä pahaa? Kysyt sitä minulta koska haistat palaneen käryä, etkö vain? Ja niin minäkin. Sinun pitäisi luottaa vaistoosi Tony, sillä luulen että se osuu juuri oikeaan."

"Minä kerron mitä pahaa," Fay jatkoi. "Tiedän, että sanot sitä salaliittoteoriaksi, mutta kerron kumminkin. Hän saattaa toimia globaalin eliitin agenttina. Joka saattaa haluta käyttää Kansainvalisiä Lääkäreitä keinona aloittaa maailmanlaajuisen kulkutaudin" - ja tässä hän veti syvään henkeä - "rokotteiden avulla."

"Voi ei Fay, taas rokotukset! Minä luulin että lupasimme välttää aihetta!"

"Odota hetki. En sanonut mitään pahaa itse rokotuksista, vai sanoinko? En tällä kertaa. Sanon vain, että ne olisivat täydellinen työkalu pandemian aloittamiseen. Ethän mitenkään voi olla asiasta eri mieltä?"

"Mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi aloittaa pandemian? Kaikki olisivat vaarassa, myös globaali eliitti, jos sellaista on olemassa. Tuo on vainoharhaista Fay."

"Vainoharha on vainoharhaa ainoastaan jos ei ole mitään pelättävää. Katsos nyt Tony, salaseura haluaa vähentää maailman väkilukua radikaalisti millä tahansa keinolla, mukaanlukien ydinsota ja pandemiat. Ja he ovat sanoneet niin. SARS, AIDS, lintuinfluenssa, sikainfluenssa ja ebola on kaikki kehitetty laboratoriossa juuri sitä tarkoitusta varten."

"Siinä tapauksessa he ovat olleet tavattoman epäonnistuneita."

"Luojan kiitos. Mutta älä hetkeäkään luule, että he ovat luovuttaneet. Ja järjestö kuten Kansainväliset Lääkärit on ideaalinen naamio - koska sillä on nuhteeton maine. Täydellistä!"

"Luuletko siis, että Kansainväliset Lääkärit noin vain antautuu ja antaa vallata itsensä?"

"Ne soluttautuvat Tony! Ne soluttautuvat kaikkialle! Kaikkeen kunnolliseet mitä he voivat käyttää. Tai tuhota sen, jos se on uhka heidän intresseilleen. Joskus molemmat."

"Ole nyt järkevä, Fay. Miten ne voisivat soluttautua meihin? Miten he meitä käyttäisivät? Emme me anna pois oman organisaatiomme hallintaa."

"Ette, mutta tekisitte sopimuksen Frank Parkin kanssa, eikö vain? Missä olisi pykäliä jotka heikentäisivät valtaanne. Esimerkiksi pykälä, että kaikki lääkkeet hankitaan jostain tietystä lääkeyhtiöstä, myös rokotteet. Ja se lääkeyhtiö voisi tietenkin olla salaseuran hallinnassa ja ohjeistettu lisäämään virus sekoitukseen."

"Ja teidän ihana henkilökuntanne upouusissa klinikoissaan toteuttaisi rokotusohjelmaa parhain aikein, tartuttaen kuitenkin samalla uusinta kulkutautia potilaisiinne."

"Ja kun se sitten on valloillaan Afrikassa he 'löytäisivät' yhden tai kaksi tapausta Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja yhtäkkiä kaikkien olisi pakko ottaa rokote tautia vastaan ja - yllätys yllätys! - he käyttäisivät rokotetta antamaan tauti kaikille. Ja bingo! Hyvästi maailma."

"Voidaanko vaihtaa puheenaihetta, kiitos? Minusta olet sanonut tarpeeksi."

***

Muistellessaan jälkeenpäin keskustelua, Fay ihmetteli oliko hän mennyt liian pitkälle. Hänellä oli taipumus innostua liikaa ja se saattoi olla haitallista - ihmiset sulkeutuivat kokonaan pelkästä itsepuolustuksesta.

Mutta ei. Sinä tammikuun iltana Mustassa Lampaassa asia oli koskenut suoraan Tonya ja hänen työtään ja Fayn mielestä oli vieläkin perusteltua kertoa hänelle mihin hän saattaisi joutua. Mutta Tony oli suhtautunut siihen huonosti ja oli ollut hiljainen lopun iltaa huolimatta Fayn parhaista yrityksistä saada häntä muuttamaan mieltään. Ja sen jälkeen hän ei ollut kuullut Tonysta mitään. Itse asiassa hän oli melkein luovuttanut toivonsa ystävyyden säilymisestä.

Mutta Tony oli ollut hänen mielessään taas viime aikoina, sillä valtavirtamedia raportoi uudesta tappavasta epidemiasta joka oli lähtöisin Zimbwanasta. Se aiheutti kouristuksia, verenvuotoa ja kuoliota ja sen virallinen nimi oli SHN eli Spasmodic Haemorrhagic Necrosis. Mutta koska se näytti tarttuvan satunnaisiin ihmisiin ilman selkeää kuviota, tabloideissa sitä sanottiin tombolaksi.

***

Seuraava päivä oli aurinkoinen ja varsin lämmin syyspäiväksi. Fay saapui ajoissa kohtaamispaikkaan Painswickin pysäköintialueelle, mutta heti kun hän sammutti moottorin, matkustajan puoleinen ovi avautui ilman varoitusta ja Tony liukui istuimelle hänen viereensä. Fay aikoi esittää valituksen tästä käytöksestä kun hän näki kuinka sairaalta Tony näytti ja järkyttyi siitä niin, että unohti asian.

Mutta ei tervehdystä, ei halausta, ei 'hauska nähdä sinua'. Ainut mitä hän sanoi oli, 'Voisitko ajaa?'

"Luulin, että meidän piti mennä kävelylle?"

"Fay kiltti, voisitko ajaa?"

"Tietysti, mutta..."

"Ja voisimmeko lähteä nyt?"

Fay käynnisti moottorin.

"Minne olemme menossa?"

"Minne vain juuri nyt. Voisitko nyt vain ajaa, kiitos?"

"Okei. Hyvä on."

He ajoivat hiljaisuuden vallitessa puolisen tuntia, ylös kukkuloille. Tony antoi lyhyitä ohjeita malliin 'tästä oikealle' ja 'tästä vasemmalle', kunnes he viimein pysäköivät korkealle lähelle jyrkkää rinnettä, ja Tony nousi autosta. Fay teki samoin, hämmentyneenä ja hieman närkästyneenä.

"Anteeksi tuo", Tony sanoi. "Pelkäsin, että saattaisin sinut vaaraan. Mutta luulen, että meitä ei seurattu."

Nyt kaikki valkeni.

"Tony, tässä on kysymys tombolasta?"

"Jep."

"Jos siis olet huolissasi siitä, että globaali eliitti seuraa meitä tai salakuuntelee keskusteluamme, tälläisistä ajelusta ei ole mitään hyötyä. Sillä tekniikalla mitä heillä on, ei ole olemassa yksityistä tapaamista tai yksityistä keskustelua, ei missään maailmassa."

Tony kalpeni.

"Mutta älä murehdi sitä. Kävelläänkö?"

"Tarkoitatko siis, että olen jo saattanut sinut vaaraan?"

"Tony, ei se haittaa. Ihan totta. Kerro nyt. Haluan kuulla kaiken siitä."

"Mutta miksi se ei haittaa? Sinähän se aina selitit kuinka vaarallisia nämä tyypit ovat. Mutta nyt kun vihdoin ymmärrän näkökulmasi, tunnut aivan välinpitämättömältä!"

"No hyvä on sitten. Minä kerron. Se johtuu siitä, että minua suojellaan."

Tony ei voinut olla vilkaisematta olkapäänsä yli ja tutkimatta tarkasti maisemaa, ja Fay nauroi.

"Näkymätöntä suojelua, Tony. Enkelisuojelua. Mutta en kerro siitä sen enempää, koska muuten uskottavuuteni silmissäsi katoaa taas. No niin, puhutaan kävellessä."

Ja he lähtivät yhdessä pitkin polkua, joka kiemurteli puiden seassa ja seurasi jyrkänteen reunaa.

"Luulen, että tiedät jo mitä aion sanoa, vai mitä Fay? Ne jutut joista kerroit kolme vuotta sitten... Ikävä tunnustaa, mutta olit oikeassa. En halunnut uskoa sitä silloin, enkä nytkään. Mutta olit oikeassa."

"Jatka vaan. Mitä tapahtui?"

"No, Kansainväliset Lääkärit sanoivat 'Kyllä kiitos,' Frank Parkille ja Zimbwana oli yksi edunsaaja. Uusi sairaala, uusi klinikka, uusi synnytysosasta - koko hoito..."

"Mutta..."

"Mutta olit oikeassa sopimuksesta."

"Aaha."

"Siellä oli pykälä jossa mainittiin tietty lääkeyhtiö. Ja minusta se ei tuntunut hyvältä, sen perusteella mitä sanoit. Joten kyselin siitä ja hänellä oli tietysti monta hyvää syytä sille. Mutta kun ehdotin, että hylkäämme pykälän ja pidämme oikeuden itse määritellä toimittajamme, se osoittautui sopimuksen esteeksi. Se vaivasi minua vielä enemmän, mutta muut komitean jäsenet luulivat minua vainoharhaiseksi ja että riskeeraan koko hankkeen ja äänestivät minut kumoon."

"Joten... klinikka rakennettiin ensin ja me aloitimme rokotusohjelman kolme kuukautta sitten. Ja muutamassa päivässä ilmestyivät ensimmäiset SHN tapaukset. Voi luoja, se oli kauheaa. Seurasin sitä, Fay. Jossain sisälläni tiesin. Tiedätkö miksi sitä sanotaan tombolaksi? Koska uhrit ovat satunnaisia. Se on vale. Ne eivät ole lainkaan satunnaisia. Ne ovat niitä jotka on rokotettu. Näin kun se tapahtui Fay. Taivas auttakoon, näin kun se tapahtui. Pidin kirjaa."

"No miksi et pysäyttänyt rokotusohjelmaa?"

"Pysäytin minä. Tottakai pysäytin. Heti kun se oli jotain muuta kuin villi teoria. Heti kun todistusaineisto oli kiistaton. Sinun täytyy muistaa, tämä on kääntänyt koko maailmani ylösalaisin. Eikä se ole helppoa."

"Tiedän, tiedän,"

"Minun täytyi olla varma. Älyllisesti varma. Todisteiden piti olla varmoja. Mutta intuitioni tiesi paljon ennen kuin aivoni tulivat perässä."

"Niin se yleensä tekee."

"Joo, pysäytin rokotusohjelman esittämällä huoleni rokote-erästä - odottamattomia sivuvaikutuksia. Mutta olin klinikalla vain kolmen viikon keikalla ja kun lähdin, seuraava lääkäri käynnisti ohjelman uudelleen."

"Etkö raportoinut löydöistäsi muille lääkäreille?"

"Yritin. Herra jumala se oli kauheaa. He katsoivat minua kuin olisin ... hullu tai syntinen tai jotain."

"No mitä kerroit heille?"

"Että rokotettujen ja sairastuneiden välillä oli täydellinen korrelaatio."

"Ja mitä he sanoivat?"

"Että todistusaineistoni täytyi olla virheellinen. Että oli silkkaa vainoharhaa ajatella, että hyvämaineinen lääkeyhtiö olisi sellaisessa mukana. Että olin salaliittoteorioiden uhri. Tarjouduin esittämään todistusaineiston mutta he eivät halunneet nähdä sitä. He eivät halunneet tietää. Olin järkyttynyt. Meidänhän pitäisi olla järkeviä. Meidän tulisi kunnioittaa todistusaineistoa. Mutta oli kuin olisin kyseenalaistanut jonkun ... en tiedä - jonkun uskonkappaleen."

"No juuri niin olit tekemässä," sanoi Fay. "Kaikki luulevat sitä tieteeksi, mutta se ei ole. Se on uskonasia. Usko siihen, että auktoriteetit kertovat totuuden. Usko siihen, että vallassa olevilla on meidän etumme sydämissään. Usko siihen, että lääketieteellinen tutkimus ei ole omien etujen korruptoima."

"Täsmälleen. Ja tietysti kun on toiminut koko ikänsä tuon uskon mukaan, ei todellakaan halua miettiä mahdollisuutta, että olisi ollut väärässä - että hyväntekemisen sijasta oletkin ehkä tehnyt haittaa. Ainakin välillä. Sitä ei voi ajatella."

"Mutta sinä mietit tätä mahdollisuutta. Kaikki kunnia sinulle, Tony. Se ei varmaan ollut helppoa. Olen ylpeä sinusta."

"Ei minulla ollut vaihtoehtoa. Ei sen jälkeen mitä näin. Vaikka vastustelin kyllä päivän tai pari. Sillä se tarkoitti myös sen myöntämistä, että olin vastuussa ohjelman toteuttamisesta - ja ihmisten sairastuttamisesta. Ja se oli melkein liian raskasta kestää. Mutta mitä kauemmin viivyttelin sen enemmän ihmisiä sairastui, ja sitä suuremmaksi syyllisyydentunteeni kasvoi ... Fay, minä halusin lääkäriksi koska halusin auttaa ihmisiä. Lähdin Afrikkaan koska halusin auttaa ihmisiä. Mutta sen sijaan ..."

Fay huomasi, että Tony oli kyynelten partaalla, hänen kasvonsa vääristyivät kun hän taisteli niitä vastaan.

"Tony, et saa syyttää tästä itseäsi. Sinua huijattiin. Sinua käytettiin hyväksi. Mutta aikomuksesi oli aina tehdä hyvää. Aina."

"Niin, mutta en kiinnittänyt huomiota päinvastaiseen todistusaineistoon. Enhän? Kirjoihin joita annoit minulle luettavaksi - en lukenut niistä ainuttakaan Fay."

"Niin arvelinkin."

"Enkä uskonut omia epäilyjäni. Ne vaivasivat minua kyllä ajoittain, mutta sysäsin ne syrjään."

"Olisi ollut vaikeaa jatkaa toimimista roolissasi jos olisit uskonut niitä, eikö niin?"

"Kyllä, mutta jos olisin uskonut, en kai olisi päätynyt tähän tilanteeseen? Myötävaikutin tähän. Myötävaikutuksellista huolimattomuuta!"

"Tony. Tony, kuuntele. Sinun täytyy antaa anteeksi itsellesi. On ehdottoman tärkeää, että teet niin."

Hän pudisti päätään.

"En... en tiedä kuinka se tehdään..."

Ja kun hänen äänensä alkoi pettää, Fay kääntyi häntä kohti, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja piti häntä niin kauan kun hän itki.

Jälkeenpäin he kävelivät puoli tuntia hiljaisuudessa, kunnes löysivät penkin jyrkänteen reunalla jolta oli näköala alas, ja istuutuivat sille.

"Fay, minun täytyy pyytä sinulta palvelusta. Ymmärrän jos kieltäydyt. Ei paineita, okei? Ehdottomasti voit sanoa 'ei'."

"Hyvä, ymmärretty. Kerro."

"Olen tehnyt todistusaineistosta muutaman kopion ja piilottanut niitä eri paikkoihin. Mutta se täytyy saada jollekin joka uskoo sen ja pystyy toimimaan sen perusteella. Ajattelin, että sinulla voisi olla ajatuksia kenen puoleen kääntyä, joten toin sinulle kopion. En tiedä keneltä muultakaan kysyä. Enkä tiedä kauanko minulla on aikaa."

"Luuletko että he ovat kannoillasi?"

"Luulen kyllä. Loppujen lopuksi työtoverini luulivat, että olin vain vainoharhainen, joten he eivät ole pitäneet salassa sitä mitä olen sanonut. Mutta jos otat tämän vastaan salaseura saattaa käydä sinunkin kimppuusi."

"Ei haittaa, Tony. Teen sen. Minulla ei nyt ole mitään ideaa kenelle sen veisin, mutta teen taatusti parhaani."

"Kiitos sinulle, Fay. Tämä on suuri pyyntö."

"Se on kunnia. Kiitos kun pyysit. Kun uskoit minuun."

Ja kun Tony antoi Faylle muistitikun ja hän sujautti sen käsilaukkuunsa, Fay tunsi suuren innostuksen aallon. Hänen Tehtävänsä, vihdoinkin.

***

Kun hän ajoi heidät takaisin Painswickiin Fay ehdotti, että he vaihtaisivat autoja - hänen söpö mutta ikivanha Micransa Tonyn uuteen automaattimersuun.

"Tiedäthän, että jo vuodesta 2008 autot on rakennettu niin, että niitä voi kauko-ohjata?" Fay sanoi. "Globaali eliitti on tappanut paljon ihmisiä siten viime vuosina - saanut heidän autonsa ajamaan päin lyhtypylväitä tai ajamaan jyrkänteeltä tai mitä vain - ihmisiä jotka ovat heille maanvaiva tai uhka."

"Oletko tosissasi?"

"Aivan tosissani."

"Mutta sitten sinä olisit vaarassa, etkö olisikin?"

"Kerroin jo. Minua suojellaan. Sitäpaitsi tykkään autostasi. Ja luulen, että sinun pitäisi saada maistiainen siitä miten toinen puoli elää. Tekee sinulle hyvää."

He nauroivat tälle paljon kauemmin kuin oli aihetta, sillä kumpikin heistä oli hiukan sekaisin helpotuksesta - Tony koska hän oli saanut suunnattoman taakan pois harteiltaan, ja Fay koska heidän ystävyytensä oli ennallaan ja koska Tony oli ollut uskollinen itselleen ja säilyttänyt rehellisyytensä.

Se että tilanne saattaisi maksaa heidän molempien hengen oli sillä hetkellä vain ärsyttävä pikkuseikka.

Lisäkeskustelun jälkeen Tony suostui taipumaan Fayn arvioon. Joten kun he pääsivät pysäköintialueelle he vaihtoivat autoja. Tony meni menojaan Micralla, murjoen vaihteita mennessään ja Fay sujahti mersuun ja asettautui meditoimaan ja pyytämään suojelusta ja ohjausta.  Sitten hän ajoi kotiin erittäin varovaisesti, keräten matkalla pitkän jonon autoilijoita peräänsä.

Myöhemmin hän ihmetteli miksi hyökkääjät eivät iskeneet heti. Ehkä he tarvitsivat luvan hyökätä hänen eikä Tonyn kimppuun. Tai ehkä he vain eivät halunneet todistajia...

Osa 2 pian