YHDISTYMISTÄ YHTEISKUNTAAN
Kirjoittanut Lauren C. Gorgo (thinkwithyourheart.net)
10.2.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kohdataanpa se - yhteiskunnallisten (ja toisinaan myös omien) standardien mukaan olemme kummajaisia.
Eikä vain sen vuoksi, että elämämme jonkin näkymättömän, paremman maailman lupauksen perusteella, vaan koska olemme "talvehtineet" ikuisuuden kuin erakot - ryömineet koloomme kuin mäyrä ja katselleet kymmenien vuodenaikojen kulkevan ohi, jotta voisimme irrottautua jokaisesta mahdollisesta 3D-todellisuuden pelkoon ja rajoittuneisuuteen juurtuneesta matriisista. Ja kyllä, tämä on tietysti merkinnyt päästämistä irti vanhoista tavoistamme havaita todellisuutta, mihin sisältyivät ystävät, viholliset, perhe, työpaikka, koti, ura ja kaikki muut alemman ulottuvuuden kietoutumat, joihin huomasimme kompastelevamme - ja kaikki tämä tarkoituksena levittää sisuksemme ulos kaiken karmamönjän sinnikästä tutkimista varten.
Lopputulos?
No, jos emme olleet sitä aiemmin, niin nyt olemme TÄYSIN yhteiskuntaan sopeutumattomia.
Realististesti sanottuna, emme ole koskaan todella sopeutuneet (tai edes halunneet sopeutua) valtavirtaan ennen henkilökohtaista kehitysprosessiamme, mutta nyt näyttää lähes mahdottomalta olla yhteydessä siihen maailmaan, joka on itse luomamme, hyperherkän kuplamme ulkopuolella (ehdottomasti ajattelen tässä John Travoltan elokuvaa vuodelta 1976 "Poika kuplassa").
Ironista on se, että niillä joilla ympyrä on sulkeutunut ja jotka käynnistelevät uutta elämää, on hitaasti kasvavaa halua ja syvälle juurtunutta kaipausta yhdistyä taas toisten kanssa - olla osa maailmanlaajuista yhteisöä ja tukea maailmaa todellisin, tekoihin perustuvilla tavoilla. Kuitenkin tämä halu voi myös samanaikaisesti kääntyä tunteeksi "kokemattomuudesta", haavoittuvuudesta ja huolesta, kun uskaltaudumme yhteiskuntaan tai yritämme suhtautua toisiin elettyämme hyvin pitkään eristyneenä. (Kyllä, hyvin Tom Hanks -maisesti elokuvassa Tuuliajolla :))
Noin viimeisen vuosikymmenen ajan olemme herkistyneet täysin fyysisille, tunne-, mentaalisille ja henkisille aistimuksille, meidät on riisuttu kaikesta teeskentelystä ja epäolennaisuudesta, meitä on "säteilytetty" sisäisen totuutemme valolla ja nyt - kuin vastasyntyneet - kohtaamme 3D-maailman armottomuuden ja kovuuden, kun kuoriudumme muodonmuutoskotelostamme uusine siipinemme, mutta kykenemättöminä vielä täysin lentämään. Tämä herkkä siirtymäaika voi saada aikaan tunteen olemisesta ulkopuolisen maailman ansassa, vaikka onneksi tämä on vain väliaikaista, kun jatkamme maadoittumista syvemmälle aitouteemme ja voimaamme ja hivuttaudumme täysin uuteen ja hyvin KYLLÄISEEN elämäämme.
Halu yhdistyä
Selvästikin tämä on kummallista aikaa. Onneksi me keksimme outouden, mutta jotkut valotyöntekijät, tähtisiemenet ja erityisesti tiennäyttäjät/polunviitoittajat alkavat tuntea halua yhdistyä taas muun maailman kanssa, päästä takaisin elämään ja toteuttamaan unelmiamme fyysisesti uuden tietoisuustasomme kera ja rakentamaan uutta maapalloa vastakehitetyillä työkaluillamme. Vitsinä on se - kuten tavallista - ettei fyysisyys ole vielä täysin harmonisoitunut tukemaan näitä lisääntyviä haluja, mikä voi saada meidät tuntemaan ennen kaikkea kauhua.
Mutta tässä on jujunsa. Tässä kuussa meillä on kyky tulla selkeämmäksi, hioa taitojamme ja testata uusia työkalujamme, ennen kuin alamme käyttää niitä täysillä. Helmikuu tarjoaa meille kyvyn löytää jalansijamme ja tasapainottua omassa tilassamme, viimeistellä asioita, yhdistyä taas tarkoitukseemme ja valmistautua täysin tulevaan päiväntasaukseen, mikä sinkoaa meidät stratosfääriin.
Jos olet jollain tavalla kokeillut vesiä ja toiminut hienovaraisista impulsseista yhdistyä taas ulkoiseen maailmaan - ja erityisesti jos roolinasi on olla siltana (joka palaa jollain tavalla työskentelemään valtavirran kanssa) - voi olla hämmentävää aikaa. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, ettemme ole vielä 100%:sti valmiita, mutta myös siitä, että olemme tehneet kovasti töitä irrottautuaksemme ja poistuaksemme 3D-polariteettimatriisin (yhteiskunnan suurimman osan) kaaoksesta ja nyt kun ympyrä on sulkeutunut ylöspäin suuntautuvassa kehitysspiraalissa, meitä opastetaan palaamaan sinne takaisin!
Paljon meitä tällä hetkellä kiertävästä hämmennyksestä ja ahdistuksesta liittyy tähän epäjohdonmukaisuuteen - tunne siitä, että on aika siirtyä eteenpäin, yhdistyä ulkoisen maailman kanssa, tehdä jotain tai mennä jonnekin, mutta EI ole HAJUAKAAN siitä, minne tai mitä se on. Energeettisesti puhuen, uusi elämämme on niin lähellä, että olemme kirjaimellisesti nokikkain vilpittömien unelmiemme kanssa. Ja vaikka emme voi nähdä sitä vielä, voimme tuntea tämän uuden elämän, kun se kirjaimellisesti elävöittää kehomme jokaista solua ja samalla luo suuria jännityksen ja kiusoittelevan odotuksen aaltoja - ja tietysti täydellisen loppuun palamisen tunteen ja väsymyksen kera.
Tämä horjuvuusjakso on normaalia ja väliaikaista, kun jatkamme ankkuroitumista maahan - kuten lentokoneen tullessa maahan pyörät koskettavat maata, joskus yksi pyörä ennen toisia, ja ponnahtavat taas ilmaan, kunnes pyörät ovat tiukasti maassa ja riittävän tasapainossa kestääkseen koneen vauhdin.
Ja vaikka teknisesti olemme maadoittamassa tätä uutta havaintotodellisuutta maapallolle, Plejadilaiset kuvaavat avaruussukkula-analogiaa käyttäen sitä, mitä käymme läpi. He sanovat, että ennen kuin sukkula pystyy nousemaan avaruuteen, sen on ensin testattava jokainen polttomoottori ja käytävä läpi tarkka diagnostiikka varmistaakseen, että moottorit pystyvät ylläpitämään lennon työntövoiman. Tämä on laukaisua edeltävää testausta, mitä käymme parhaillaan läpi henkilökohtaisessa elämässämme, kun valmistaudumme nousuun. Helmikuun loppuosan testaamme uutta todellisuuttamme ja viimeistelemme kaikkia kalibrointeja, joita tarvitaan sopeutumiseksi uuteen taajuuteemme - se on muodostunut niistä monista muutoksista, joilla meitä on kumautettu viimeisten kolmen kuukauden aikana.
Yhdistyminen taas yhteiskuntaan
Jos astumme maailmaan ennenaikaisesti (ilman sydämen yhdistymistä), on melko helppoa huomata, miten kaukana voimme tuntea olevamme massatietoisuudesta tai "tyypillisestä tavasta ajatella". Hyvin monta vuotta syvällisimmät keskustelumme ulkomaailman kanssa ovat saattaneet olla "kiitos pakkaamisesta" ja nyt yhtäkkiä meidän täytyy oppia olemaan yhteydessä, kommunikoimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa oleellisena osana yhteiskuntaa.
Ja monet ovat tässä kohtaa.
Nyt kuin olemme saaneet haltuumme sisäisen asuintilamme, seuraava matkamme alkaa elämällä reaalimaailmassa, todellisten ihmisten kanssa ja tehden todellisia asioita. Melko konstikasta, kun on kehittänyt täysin oman tavan ajatella ja nähdä maailma - ja kehittänyt lähes oman kielensä kuvaamaan sitä. Mutta kaikille teille sillanrakentajille, tämä on seuraavan tason TYÖTÄNNE elääksenne aidosti.
Miten tämä on edes mahdollista?
Jos tämä kysymys on juolahtanut mieleesi, niin ole varma, että sitä tapahtuu jo sinulla. Meidän on vain muistettava, että ilmentäminen alkaa ajatuksesta, sitä seuraa tunne ja viimeiseksi sopeutuu aina fyysisyys. Tällä hetkellä ollaan ajattelun (ajatukset yhdistymisestä) ja tunteiden (odotuksen tunteet) välillä, mutta fyysinen puolemme ei ole aivan vielä selvillä, vaikka voimme tuntea sen nopeasti lähestyvän. Kun kaikki palat loksahtavat yhteen, tunnemme paljon turvallisemmaksi ja tuetummaksi mennä ulos uskollisena itsellemme - riippumatta siitä, missä olemme tai mitä teemme.
Epävarmuuden tunne siirtymisestä eteenpäin näkemättä vielä sitä ulkoisesta maisemaa, mihin olemme menossa, voi saada aikaan ahdistusta ja levottomuutta, mutta pian pystymme näkemään selvemmin, mitä varastossa on varallemme. Viime pimennyksistä saakka ulkoinen maailmamme on nyt nopeasti sopeutumassa uusiin energioihin, fyysisen perustan asettamiseksi sille, mitä on tulossa, vaikkakin satunnaisella ja ei-lineaarisella tavalla. Tämä myös lisää odotusta siitä, että näemme pitkään ylläpidettyjen aikomustemme fyysisen syntymän ensimmäistä kertaa.
Ajattele (korkealla) sydämelläsi!
Vaikka yhdistyminen takaisin yhteiskuntaan voi näyttää parhaimmillaankin eriskummalliselle, tarkoituksenamme on harjoitella mestaruuttamme vauvanaskelin ja oppia kokemuksen kautta, miten suhtaudutaan muihin sydämen kautta, ei mielen. Korkea sydän on portti korkeampaan tietoisuuteen, se perustuu pelkästään rakkauteen ja siksi se tukee yltäkylläistä, iloista ja täyttymyksellistä elämää. Koska yhdistyminen rakkauden kautta on ainoa tapa navigoida onnistuneesti näitä uusia energioita, hyvin luultavasti saamme runsaasti tökeröitä tilaisuuksia harjoitella sitä. Kuten aina, sydän johtaa tietänne.
Ja kun "pääsemme takaisin elämään", huomaamme, että värähtely määrittelee nyt selvästi maailmamme ja että se intensiivinen puhdistuminen, jonka kestimme, oli vain tätä tarkoitusta varten - jotta voisimme jatkuvasti vetää puoleemme ihmisiä, paikkoja, tilanteita ja tilaisuuksia, jotka laulavat harmonisesti sielumme kanssa ja antavat meille kyvyn "olla maailmassa, muttei maailmasta". Kyse ei ole siitä, että jokainen kohtaamamme ymmärtää mielessään vankasti niitä asioita, joita teemme, koska jokaisen meidän rooli on erilainen, vaan siitä, että vedämme puoleemme heitä puhtaasta sydämestä.
Työskennellessämme siltana luonnollisesti hankaamme niitä vasten, jotka huokuvat pelkoa ja rajoittuneisuutta, mutta myös tämä palvelee tarkoitustaan auttaessaan meitä ilmaisemaan itseämme selkeästi aitoutemme voiman kautta, tekemättä myönnytyksiä vilpittömyydestämme. Taas kerran, tämä vaatii harjoittelua ja sitoutumista, mutta tästä seuraavassa matkassa on kyse - kaiken sen laittamisesta käytäntöön, mitä olemme ja mitä olemme oppineet.
Seuraavaksi?
Uudenkuun 13.2. myötä ja kiinalaisen uuden vuoden (metallitiikerin vuosi) koittaessa, koemme yhden merkittävän muutoksen uuteen suurempaan todellisuuteemme. Suuren taivaallisen tuen ollessa eduksemme, menestymisen ja mahdollisuuksien energia kirjaimellisesti ympäröi meidät lohduttavalla turvallisuuspeitteelle, kun valmistaudumme viimeistelemään uudestisyntymämme ja saavumme fyysisten, uusien alkujemme sisäänkäynnille. Olemme odottaneet ikuisuuden oikeaa aikaa, energiaa ja asetelmaa laukaisemaan meidät seuraavan tason matkallemme. Tuo aika on tullut ja menestyksemme on taattu!
Iso kysymys on: miltä tuo menestys näyttää?
Nähdään, kun sumu hälvenee…
Lauren
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kirjoittanut Lauren C. Gorgo (thinkwithyourheart.net)
10.2.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kohdataanpa se - yhteiskunnallisten (ja toisinaan myös omien) standardien mukaan olemme kummajaisia.
Eikä vain sen vuoksi, että elämämme jonkin näkymättömän, paremman maailman lupauksen perusteella, vaan koska olemme "talvehtineet" ikuisuuden kuin erakot - ryömineet koloomme kuin mäyrä ja katselleet kymmenien vuodenaikojen kulkevan ohi, jotta voisimme irrottautua jokaisesta mahdollisesta 3D-todellisuuden pelkoon ja rajoittuneisuuteen juurtuneesta matriisista. Ja kyllä, tämä on tietysti merkinnyt päästämistä irti vanhoista tavoistamme havaita todellisuutta, mihin sisältyivät ystävät, viholliset, perhe, työpaikka, koti, ura ja kaikki muut alemman ulottuvuuden kietoutumat, joihin huomasimme kompastelevamme - ja kaikki tämä tarkoituksena levittää sisuksemme ulos kaiken karmamönjän sinnikästä tutkimista varten.
Lopputulos?
No, jos emme olleet sitä aiemmin, niin nyt olemme TÄYSIN yhteiskuntaan sopeutumattomia.
Realististesti sanottuna, emme ole koskaan todella sopeutuneet (tai edes halunneet sopeutua) valtavirtaan ennen henkilökohtaista kehitysprosessiamme, mutta nyt näyttää lähes mahdottomalta olla yhteydessä siihen maailmaan, joka on itse luomamme, hyperherkän kuplamme ulkopuolella (ehdottomasti ajattelen tässä John Travoltan elokuvaa vuodelta 1976 "Poika kuplassa").
Ironista on se, että niillä joilla ympyrä on sulkeutunut ja jotka käynnistelevät uutta elämää, on hitaasti kasvavaa halua ja syvälle juurtunutta kaipausta yhdistyä taas toisten kanssa - olla osa maailmanlaajuista yhteisöä ja tukea maailmaa todellisin, tekoihin perustuvilla tavoilla. Kuitenkin tämä halu voi myös samanaikaisesti kääntyä tunteeksi "kokemattomuudesta", haavoittuvuudesta ja huolesta, kun uskaltaudumme yhteiskuntaan tai yritämme suhtautua toisiin elettyämme hyvin pitkään eristyneenä. (Kyllä, hyvin Tom Hanks -maisesti elokuvassa Tuuliajolla :))
Noin viimeisen vuosikymmenen ajan olemme herkistyneet täysin fyysisille, tunne-, mentaalisille ja henkisille aistimuksille, meidät on riisuttu kaikesta teeskentelystä ja epäolennaisuudesta, meitä on "säteilytetty" sisäisen totuutemme valolla ja nyt - kuin vastasyntyneet - kohtaamme 3D-maailman armottomuuden ja kovuuden, kun kuoriudumme muodonmuutoskotelostamme uusine siipinemme, mutta kykenemättöminä vielä täysin lentämään. Tämä herkkä siirtymäaika voi saada aikaan tunteen olemisesta ulkopuolisen maailman ansassa, vaikka onneksi tämä on vain väliaikaista, kun jatkamme maadoittumista syvemmälle aitouteemme ja voimaamme ja hivuttaudumme täysin uuteen ja hyvin KYLLÄISEEN elämäämme.
Halu yhdistyä
Selvästikin tämä on kummallista aikaa. Onneksi me keksimme outouden, mutta jotkut valotyöntekijät, tähtisiemenet ja erityisesti tiennäyttäjät/polunviitoittajat alkavat tuntea halua yhdistyä taas muun maailman kanssa, päästä takaisin elämään ja toteuttamaan unelmiamme fyysisesti uuden tietoisuustasomme kera ja rakentamaan uutta maapalloa vastakehitetyillä työkaluillamme. Vitsinä on se - kuten tavallista - ettei fyysisyys ole vielä täysin harmonisoitunut tukemaan näitä lisääntyviä haluja, mikä voi saada meidät tuntemaan ennen kaikkea kauhua.
Mutta tässä on jujunsa. Tässä kuussa meillä on kyky tulla selkeämmäksi, hioa taitojamme ja testata uusia työkalujamme, ennen kuin alamme käyttää niitä täysillä. Helmikuu tarjoaa meille kyvyn löytää jalansijamme ja tasapainottua omassa tilassamme, viimeistellä asioita, yhdistyä taas tarkoitukseemme ja valmistautua täysin tulevaan päiväntasaukseen, mikä sinkoaa meidät stratosfääriin.
Jos olet jollain tavalla kokeillut vesiä ja toiminut hienovaraisista impulsseista yhdistyä taas ulkoiseen maailmaan - ja erityisesti jos roolinasi on olla siltana (joka palaa jollain tavalla työskentelemään valtavirran kanssa) - voi olla hämmentävää aikaa. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, ettemme ole vielä 100%:sti valmiita, mutta myös siitä, että olemme tehneet kovasti töitä irrottautuaksemme ja poistuaksemme 3D-polariteettimatriisin (yhteiskunnan suurimman osan) kaaoksesta ja nyt kun ympyrä on sulkeutunut ylöspäin suuntautuvassa kehitysspiraalissa, meitä opastetaan palaamaan sinne takaisin!
Paljon meitä tällä hetkellä kiertävästä hämmennyksestä ja ahdistuksesta liittyy tähän epäjohdonmukaisuuteen - tunne siitä, että on aika siirtyä eteenpäin, yhdistyä ulkoisen maailman kanssa, tehdä jotain tai mennä jonnekin, mutta EI ole HAJUAKAAN siitä, minne tai mitä se on. Energeettisesti puhuen, uusi elämämme on niin lähellä, että olemme kirjaimellisesti nokikkain vilpittömien unelmiemme kanssa. Ja vaikka emme voi nähdä sitä vielä, voimme tuntea tämän uuden elämän, kun se kirjaimellisesti elävöittää kehomme jokaista solua ja samalla luo suuria jännityksen ja kiusoittelevan odotuksen aaltoja - ja tietysti täydellisen loppuun palamisen tunteen ja väsymyksen kera.
Tämä horjuvuusjakso on normaalia ja väliaikaista, kun jatkamme ankkuroitumista maahan - kuten lentokoneen tullessa maahan pyörät koskettavat maata, joskus yksi pyörä ennen toisia, ja ponnahtavat taas ilmaan, kunnes pyörät ovat tiukasti maassa ja riittävän tasapainossa kestääkseen koneen vauhdin.
Ja vaikka teknisesti olemme maadoittamassa tätä uutta havaintotodellisuutta maapallolle, Plejadilaiset kuvaavat avaruussukkula-analogiaa käyttäen sitä, mitä käymme läpi. He sanovat, että ennen kuin sukkula pystyy nousemaan avaruuteen, sen on ensin testattava jokainen polttomoottori ja käytävä läpi tarkka diagnostiikka varmistaakseen, että moottorit pystyvät ylläpitämään lennon työntövoiman. Tämä on laukaisua edeltävää testausta, mitä käymme parhaillaan läpi henkilökohtaisessa elämässämme, kun valmistaudumme nousuun. Helmikuun loppuosan testaamme uutta todellisuuttamme ja viimeistelemme kaikkia kalibrointeja, joita tarvitaan sopeutumiseksi uuteen taajuuteemme - se on muodostunut niistä monista muutoksista, joilla meitä on kumautettu viimeisten kolmen kuukauden aikana.
Yhdistyminen taas yhteiskuntaan
Jos astumme maailmaan ennenaikaisesti (ilman sydämen yhdistymistä), on melko helppoa huomata, miten kaukana voimme tuntea olevamme massatietoisuudesta tai "tyypillisestä tavasta ajatella". Hyvin monta vuotta syvällisimmät keskustelumme ulkomaailman kanssa ovat saattaneet olla "kiitos pakkaamisesta" ja nyt yhtäkkiä meidän täytyy oppia olemaan yhteydessä, kommunikoimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa oleellisena osana yhteiskuntaa.
Ja monet ovat tässä kohtaa.
Nyt kuin olemme saaneet haltuumme sisäisen asuintilamme, seuraava matkamme alkaa elämällä reaalimaailmassa, todellisten ihmisten kanssa ja tehden todellisia asioita. Melko konstikasta, kun on kehittänyt täysin oman tavan ajatella ja nähdä maailma - ja kehittänyt lähes oman kielensä kuvaamaan sitä. Mutta kaikille teille sillanrakentajille, tämä on seuraavan tason TYÖTÄNNE elääksenne aidosti.
Miten tämä on edes mahdollista?
Jos tämä kysymys on juolahtanut mieleesi, niin ole varma, että sitä tapahtuu jo sinulla. Meidän on vain muistettava, että ilmentäminen alkaa ajatuksesta, sitä seuraa tunne ja viimeiseksi sopeutuu aina fyysisyys. Tällä hetkellä ollaan ajattelun (ajatukset yhdistymisestä) ja tunteiden (odotuksen tunteet) välillä, mutta fyysinen puolemme ei ole aivan vielä selvillä, vaikka voimme tuntea sen nopeasti lähestyvän. Kun kaikki palat loksahtavat yhteen, tunnemme paljon turvallisemmaksi ja tuetummaksi mennä ulos uskollisena itsellemme - riippumatta siitä, missä olemme tai mitä teemme.
Epävarmuuden tunne siirtymisestä eteenpäin näkemättä vielä sitä ulkoisesta maisemaa, mihin olemme menossa, voi saada aikaan ahdistusta ja levottomuutta, mutta pian pystymme näkemään selvemmin, mitä varastossa on varallemme. Viime pimennyksistä saakka ulkoinen maailmamme on nyt nopeasti sopeutumassa uusiin energioihin, fyysisen perustan asettamiseksi sille, mitä on tulossa, vaikkakin satunnaisella ja ei-lineaarisella tavalla. Tämä myös lisää odotusta siitä, että näemme pitkään ylläpidettyjen aikomustemme fyysisen syntymän ensimmäistä kertaa.
Ajattele (korkealla) sydämelläsi!
Vaikka yhdistyminen takaisin yhteiskuntaan voi näyttää parhaimmillaankin eriskummalliselle, tarkoituksenamme on harjoitella mestaruuttamme vauvanaskelin ja oppia kokemuksen kautta, miten suhtaudutaan muihin sydämen kautta, ei mielen. Korkea sydän on portti korkeampaan tietoisuuteen, se perustuu pelkästään rakkauteen ja siksi se tukee yltäkylläistä, iloista ja täyttymyksellistä elämää. Koska yhdistyminen rakkauden kautta on ainoa tapa navigoida onnistuneesti näitä uusia energioita, hyvin luultavasti saamme runsaasti tökeröitä tilaisuuksia harjoitella sitä. Kuten aina, sydän johtaa tietänne.
Ja kun "pääsemme takaisin elämään", huomaamme, että värähtely määrittelee nyt selvästi maailmamme ja että se intensiivinen puhdistuminen, jonka kestimme, oli vain tätä tarkoitusta varten - jotta voisimme jatkuvasti vetää puoleemme ihmisiä, paikkoja, tilanteita ja tilaisuuksia, jotka laulavat harmonisesti sielumme kanssa ja antavat meille kyvyn "olla maailmassa, muttei maailmasta". Kyse ei ole siitä, että jokainen kohtaamamme ymmärtää mielessään vankasti niitä asioita, joita teemme, koska jokaisen meidän rooli on erilainen, vaan siitä, että vedämme puoleemme heitä puhtaasta sydämestä.
Työskennellessämme siltana luonnollisesti hankaamme niitä vasten, jotka huokuvat pelkoa ja rajoittuneisuutta, mutta myös tämä palvelee tarkoitustaan auttaessaan meitä ilmaisemaan itseämme selkeästi aitoutemme voiman kautta, tekemättä myönnytyksiä vilpittömyydestämme. Taas kerran, tämä vaatii harjoittelua ja sitoutumista, mutta tästä seuraavassa matkassa on kyse - kaiken sen laittamisesta käytäntöön, mitä olemme ja mitä olemme oppineet.
Seuraavaksi?
Uudenkuun 13.2. myötä ja kiinalaisen uuden vuoden (metallitiikerin vuosi) koittaessa, koemme yhden merkittävän muutoksen uuteen suurempaan todellisuuteemme. Suuren taivaallisen tuen ollessa eduksemme, menestymisen ja mahdollisuuksien energia kirjaimellisesti ympäröi meidät lohduttavalla turvallisuuspeitteelle, kun valmistaudumme viimeistelemään uudestisyntymämme ja saavumme fyysisten, uusien alkujemme sisäänkäynnille. Olemme odottaneet ikuisuuden oikeaa aikaa, energiaa ja asetelmaa laukaisemaan meidät seuraavan tason matkallemme. Tuo aika on tullut ja menestyksemme on taattu!
Iso kysymys on: miltä tuo menestys näyttää?
Nähdään, kun sumu hälvenee…
Lauren
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.