MILLOIN ALOITTE PELÄTÄ MUUTOSTA?
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
24.7.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Tulevan viikon rinnalla "jumalakin kalpenee"! Vaikka ehkä naurattekin meidän vanhentuneelle slangillemme, haluamme teidän ymmärtävän, että tämä muutos on iloinen, säteilevä, hauska tai typerä - mutta jättimäisissä mittasuhteissa.
Pamppailiko sydämemme vähän, kun kuvasimme tämän viikon muutoksen kokoa? Ettekö ajatelleetkin: "Mihin traumaan minun täytyy sopeutua nyt?" Uskotteko edelleen, että muutos on negatiivista ja kaoottista?
Miksi uskotte, että rakastuminen tai lapsen syntymä on ihmeellinen asia ja kuitenkin odotatte, että kaikkiin muihin muutoksiin on sisällyttävä varovaisuutta tai pelkoa?
Tarkastellaanpa pelkouskomusmallejanne - tai paremmin tämän blogin aiheeseen sopivasti uskomuksianne muutoksesta. Vaikka ihmisen olemassaolo on jatkuvaa muutosta syntymästä ns. kuolemaan, uskotte, että pysyvyys on mahdollinen - jopa haluttu ominaisuus. Missä maaelämänne kohdassa päätitte, että muutos esittää automaattisesti negatiivisia puolia?
Monet teistä kyseenalaistavat ajattelutapamme. Ettekö odota innolla työtarjousta, koulusta valmistumista tai rakastumista? Ja ettekö odota kovasti sitä päivää, kun teitä ei enää kutsuta vauvaksi, teiniksi tai kokemattomaksi aikuiseksi? Siis missä kohtaa elämässänne aloitte pelätä muutosta?
Muutos on jatkuvaa olemisessanne, sillä miten muuten voisitte ns. ikääntyä? Mutta nyt kun puhumme fyysisemmästä muutoksesta, mitä odotitte 20 vuotta sitten, eikö teitä vähän pelota?
Mitä se merkitsee, että solujenne kemiallinen koostumus muuttuu tai että olette lisänneet aktiivisia DNA-säikeitänne? Mitä tarkoitamme, kun kerromme, että fyysinen ulkonäkönne muuttuu? Mitä jos ikätoverinne eivät enää pidä teitä viehättävänä? Mitä merkitsee, että niistä tulee vähemmän mielenkiintoisia, joiden kanssa nyt olette tekemisissä? Eristäydyttekö te? Mitä merkitsee, että lisäätte intuitiivisia, uuden ajan kykyjänne? Oletteko yhteiskunnan hylkimä outojen ajattelumallienne vuoksi? Miten yhteiskunta hyväksyy uuden elämänne ja uuden olemuksenne?
Kun te muututte fyysisesti, henkisesti ja tunteellisesti tämän uuden ajan siirtymän aikana, näin tapahtuu myös niille, jotka kulkevat samanlaista polkua. Pelkäätte, että jäätte yksin - mitä teille ei välttämättä tapahtunut saavutettuanne puberteetin. Tiesitte, että kehonne muuttui - kenties nopeammin tai ei niin nopeasti kuin halusitte - mutta tiesitte, että nuo muutokset olivat vääjäämättömiä, koska ystävänne ja perheenne informoi niin olevan.
Ero puberteetin ja tämän uuteen aikaan vaihtamisen välillä on, ettei ole historiaa tai biologian kirjoja, mihin viitata. Eikä ole ystäviä tai perhettä, jotka ovat käyneet läpi samanlaisia muutoksia. Tunnette olevanne ikään kuin yksin. Päinvastainen on totta.
Tämä uuden ajan siirtymä on avoin kaikilla ikäryhmille, roduille ja sukupuolille. Tämä on mittasuhteiltaan valtava muutos.
Palataanpa pelkoajatuksiin, kun ikäännytte maatasolla. Mitä vanhemmaksi tulette maan päällä, sitä vähemmän luottavainen olette - tästä ajatuksesta useimmat teistä ovat samaa mieltä. Miksi oletatte sen olevan totta?
Mitä kauemmin elätte tiheässä ja pelkoa täynnä olevassa maaympäristössä, sitä vähemmän todennäköisesti muistatte universumien ilot ja rakkauden. Taatusti joukossanne on positiivisia ajattelijoita. Mutta myös positiiviset ajattelijat ovat hyvin järkähtämättömiä tiettyjen asiakirjojen allekirjoittamisesta ennen kodin ostamista tai toiseen yhteisöön muuttamista.
Useimmat teistä ajattelevat, että tällainen on vain viisasta käyttäytymistä - mutta miksi? Aionien pelko on luonut ajattelumalleja siitä, miten parhaiten suojautua vammoilta tai epäonnistumisilta. Olitte erinomainen vanhan ajan oppilas, jos hyväksyitte, että joku "jahtasi" teitä - ja niin luultavasti tapahtui. Vanha aika oli pelkopohjainen yhteiskunta.
Uusi aika ei ole pelkopohjainen. Uusi aika on paluu yhteiskuntaan, minkä tunsitte muutamana ensimmäisenä päivänä maan päällä. Kenties olitte nälkäinen ja joku syötti teidät. Tai teidän oli kylmä ja teidät kiedottiin lämpimään peittoon. Kenties ei. Mutta aloititte elämän maan päällä odottaen sen ilon ja yltäkylläisyyden tunteen jatkuvan, mistä lähditte juuri ennen saapumistanne maapallolle.
Vanhassa ajassa teidän täytyi muuttaa uskomusprosessejanne sopeutuaksenne täysin maan värähtelyihin. Mutta maakuolemassa, kuten sitä kutsutaan, päinvastainen on totta. Usein loitte oman helvettinne myös pian kuoleman jälkeen, koska teillä oli vaikeuksia hyväksyä, että muut ulottuvuudet ja paikat olivat rakkauspohjaisia.
On aika ymmärtää, miten syvälle haudattuja pelkouskomusmallinne ovat - ja miten nuo mallit vaikuttavat siirtymiseenne uuteen aikaan. Jos uskotte, että muutos on pelottavaa tai useimmiten negatiivisista, siirtymänne vie kauemmin. Olette osa siirtymää, mutta ette kenties samassa tahdissa kuin joku, joka kohtaa muutoksen vähemmän peläten.
Kaikilla teillä on vähän pelkoa tästä siirtymästä. Teidän on mahdotonta täysin hyväksyä kaikki, mitä nyt tapahtuu, koska aloititte tämän maaelämän pelossa. Tämä ei tarkoita sitä, että te ette voi palata iloelämään siirtymättä pelon läpi - niin ymmärrettävää kuin onkin, että jotkut siirtymisenne uuteen aikaan ovat enemmän pelossa kuin ilossa.
Nuo pelot eivät ole osa uuden ajan siirtymää, vaan pelkästään vanhan ajan asioita, jotka leijuvat olemuksenne ympärillä jonkin aikaa.
Ei voi odottaa siirtymistä ajattelumallista toiseen muutamassa tunnissa tai päivässä, erityisesti sellaisesta mikä on ollut syvälle juurtuneena olemukseenne aioneita. Kenties olette huomanneet 14-vuotaanne käyttäytyvän erittäin lapsellisesti joinain päivinä ja kypsästi toisina. Hän vain testaa määrätietoisuuttaan ja uusia kykyjään, samalla kun suree lapsuuden vapautta. Sama on totta teillä. Olette käyttäneet vanhan ajan taitojanne aioneita. Vaikka kovasti haluattekin siirtyä uuden ajan iloihin, toisinaan vanhan ajan taitonne ja tekonne ovat paljon mukavampia kuin uuden ajan vastaavat.
Älkää pelätkö. Siirtymänne on vääjäämätön - aivan kuten puberteetissa. Teidän täytyy pelkästään muistaa, ettei siirtymänne ole pelottava tai rajoittava. Se on upea setti uusia taitoja kera suuremman vapauden, mitä koskaan kuvittelitte. Mutta sitten toisaalta, aivan kuten puberteetissa, se sisältää myös vastuita, jotka näyttävät liian vaikeilta joinain päivinä.
Halusitteko koskaan 20-vuotiaana palata leikki-ikään? Mutta 14-vuotiaana sellainen ajatus näyttää houkuttelevalta joskus. Ja näin on teillä. Joinain päivinä on vain helpompaa palata vanhan ajan mukavuusalueelle. Ei mitään uutta, ei mitään pelättävää, vaan hyvin mukavaa kuin erittäin vanha kenkäpari, mikä ei enää sovi, mutta osaatte laittaa ne jalkaanne niin, ettei teitä satu niin paljon. Pian haluatte heittää nuo vanhat kengät pois - mutta teette sen, sitten kun aika on oikea teille.
Teidän ei tarvitse pelätä uutta aikaa - yhtään sen enempää kuin puberteettiakaan. Mutta sitten toisaalta, puberteetti pakotettiin teille fyysisten muutostenne ja yhteiskunnan paineiden kautta - ulkoisesti ohjattua työntöä kypsyyteen. Uusi aika on sisäisesti ohjattua työntöä, mikä on ehkä vähemmän havaittava toisille fyysisesti, mutta havaittavampi teille itsellenne sisäisesti.
Te muututte. Tätä muutosta ei pidä pelätä, vaan tarkkailla hämmästellen ja iloiten. Tietäen, että kaikki muuttuvat - ainoastaan eri tahdilla ja eri aikaan. Käyttäytyminen mikä saattaa näyttää kummalliselta yhteiskunnalle tällä viikolla, voi olla äärimmäisen hyväksyttyä seuraavalla. Sillä tosiaankin samalla kun te muutatte omia uskomusmallejanne, niin tekevät toisetkin. Avaimena on löytää omat pelkouskomusmallinne ja muuttaa niitä sisäisen äänenne mukaisesti.
Vietnamin sodan protestoiminen oli radikaalia ajattelua 1960-luvun alkupuolella ja valtavirta-ajattelua 1970-luvulla. Ja niin on nyt. Tarkkailkaa pelkojanne. Pitäkää ne pelot, jotka tuntuvat oikeilta, ja olkaa piittaamatta niistä, jotka eivät tunnu. Se on voimanne. Se on vapautenne. Ja se on ilonne. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
24.7.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Tulevan viikon rinnalla "jumalakin kalpenee"! Vaikka ehkä naurattekin meidän vanhentuneelle slangillemme, haluamme teidän ymmärtävän, että tämä muutos on iloinen, säteilevä, hauska tai typerä - mutta jättimäisissä mittasuhteissa.
Pamppailiko sydämemme vähän, kun kuvasimme tämän viikon muutoksen kokoa? Ettekö ajatelleetkin: "Mihin traumaan minun täytyy sopeutua nyt?" Uskotteko edelleen, että muutos on negatiivista ja kaoottista?
Miksi uskotte, että rakastuminen tai lapsen syntymä on ihmeellinen asia ja kuitenkin odotatte, että kaikkiin muihin muutoksiin on sisällyttävä varovaisuutta tai pelkoa?
Tarkastellaanpa pelkouskomusmallejanne - tai paremmin tämän blogin aiheeseen sopivasti uskomuksianne muutoksesta. Vaikka ihmisen olemassaolo on jatkuvaa muutosta syntymästä ns. kuolemaan, uskotte, että pysyvyys on mahdollinen - jopa haluttu ominaisuus. Missä maaelämänne kohdassa päätitte, että muutos esittää automaattisesti negatiivisia puolia?
Monet teistä kyseenalaistavat ajattelutapamme. Ettekö odota innolla työtarjousta, koulusta valmistumista tai rakastumista? Ja ettekö odota kovasti sitä päivää, kun teitä ei enää kutsuta vauvaksi, teiniksi tai kokemattomaksi aikuiseksi? Siis missä kohtaa elämässänne aloitte pelätä muutosta?
Muutos on jatkuvaa olemisessanne, sillä miten muuten voisitte ns. ikääntyä? Mutta nyt kun puhumme fyysisemmästä muutoksesta, mitä odotitte 20 vuotta sitten, eikö teitä vähän pelota?
Mitä se merkitsee, että solujenne kemiallinen koostumus muuttuu tai että olette lisänneet aktiivisia DNA-säikeitänne? Mitä tarkoitamme, kun kerromme, että fyysinen ulkonäkönne muuttuu? Mitä jos ikätoverinne eivät enää pidä teitä viehättävänä? Mitä merkitsee, että niistä tulee vähemmän mielenkiintoisia, joiden kanssa nyt olette tekemisissä? Eristäydyttekö te? Mitä merkitsee, että lisäätte intuitiivisia, uuden ajan kykyjänne? Oletteko yhteiskunnan hylkimä outojen ajattelumallienne vuoksi? Miten yhteiskunta hyväksyy uuden elämänne ja uuden olemuksenne?
Kun te muututte fyysisesti, henkisesti ja tunteellisesti tämän uuden ajan siirtymän aikana, näin tapahtuu myös niille, jotka kulkevat samanlaista polkua. Pelkäätte, että jäätte yksin - mitä teille ei välttämättä tapahtunut saavutettuanne puberteetin. Tiesitte, että kehonne muuttui - kenties nopeammin tai ei niin nopeasti kuin halusitte - mutta tiesitte, että nuo muutokset olivat vääjäämättömiä, koska ystävänne ja perheenne informoi niin olevan.
Ero puberteetin ja tämän uuteen aikaan vaihtamisen välillä on, ettei ole historiaa tai biologian kirjoja, mihin viitata. Eikä ole ystäviä tai perhettä, jotka ovat käyneet läpi samanlaisia muutoksia. Tunnette olevanne ikään kuin yksin. Päinvastainen on totta.
Tämä uuden ajan siirtymä on avoin kaikilla ikäryhmille, roduille ja sukupuolille. Tämä on mittasuhteiltaan valtava muutos.
Palataanpa pelkoajatuksiin, kun ikäännytte maatasolla. Mitä vanhemmaksi tulette maan päällä, sitä vähemmän luottavainen olette - tästä ajatuksesta useimmat teistä ovat samaa mieltä. Miksi oletatte sen olevan totta?
Mitä kauemmin elätte tiheässä ja pelkoa täynnä olevassa maaympäristössä, sitä vähemmän todennäköisesti muistatte universumien ilot ja rakkauden. Taatusti joukossanne on positiivisia ajattelijoita. Mutta myös positiiviset ajattelijat ovat hyvin järkähtämättömiä tiettyjen asiakirjojen allekirjoittamisesta ennen kodin ostamista tai toiseen yhteisöön muuttamista.
Useimmat teistä ajattelevat, että tällainen on vain viisasta käyttäytymistä - mutta miksi? Aionien pelko on luonut ajattelumalleja siitä, miten parhaiten suojautua vammoilta tai epäonnistumisilta. Olitte erinomainen vanhan ajan oppilas, jos hyväksyitte, että joku "jahtasi" teitä - ja niin luultavasti tapahtui. Vanha aika oli pelkopohjainen yhteiskunta.
Uusi aika ei ole pelkopohjainen. Uusi aika on paluu yhteiskuntaan, minkä tunsitte muutamana ensimmäisenä päivänä maan päällä. Kenties olitte nälkäinen ja joku syötti teidät. Tai teidän oli kylmä ja teidät kiedottiin lämpimään peittoon. Kenties ei. Mutta aloititte elämän maan päällä odottaen sen ilon ja yltäkylläisyyden tunteen jatkuvan, mistä lähditte juuri ennen saapumistanne maapallolle.
Vanhassa ajassa teidän täytyi muuttaa uskomusprosessejanne sopeutuaksenne täysin maan värähtelyihin. Mutta maakuolemassa, kuten sitä kutsutaan, päinvastainen on totta. Usein loitte oman helvettinne myös pian kuoleman jälkeen, koska teillä oli vaikeuksia hyväksyä, että muut ulottuvuudet ja paikat olivat rakkauspohjaisia.
On aika ymmärtää, miten syvälle haudattuja pelkouskomusmallinne ovat - ja miten nuo mallit vaikuttavat siirtymiseenne uuteen aikaan. Jos uskotte, että muutos on pelottavaa tai useimmiten negatiivisista, siirtymänne vie kauemmin. Olette osa siirtymää, mutta ette kenties samassa tahdissa kuin joku, joka kohtaa muutoksen vähemmän peläten.
Kaikilla teillä on vähän pelkoa tästä siirtymästä. Teidän on mahdotonta täysin hyväksyä kaikki, mitä nyt tapahtuu, koska aloititte tämän maaelämän pelossa. Tämä ei tarkoita sitä, että te ette voi palata iloelämään siirtymättä pelon läpi - niin ymmärrettävää kuin onkin, että jotkut siirtymisenne uuteen aikaan ovat enemmän pelossa kuin ilossa.
Nuo pelot eivät ole osa uuden ajan siirtymää, vaan pelkästään vanhan ajan asioita, jotka leijuvat olemuksenne ympärillä jonkin aikaa.
Ei voi odottaa siirtymistä ajattelumallista toiseen muutamassa tunnissa tai päivässä, erityisesti sellaisesta mikä on ollut syvälle juurtuneena olemukseenne aioneita. Kenties olette huomanneet 14-vuotaanne käyttäytyvän erittäin lapsellisesti joinain päivinä ja kypsästi toisina. Hän vain testaa määrätietoisuuttaan ja uusia kykyjään, samalla kun suree lapsuuden vapautta. Sama on totta teillä. Olette käyttäneet vanhan ajan taitojanne aioneita. Vaikka kovasti haluattekin siirtyä uuden ajan iloihin, toisinaan vanhan ajan taitonne ja tekonne ovat paljon mukavampia kuin uuden ajan vastaavat.
Älkää pelätkö. Siirtymänne on vääjäämätön - aivan kuten puberteetissa. Teidän täytyy pelkästään muistaa, ettei siirtymänne ole pelottava tai rajoittava. Se on upea setti uusia taitoja kera suuremman vapauden, mitä koskaan kuvittelitte. Mutta sitten toisaalta, aivan kuten puberteetissa, se sisältää myös vastuita, jotka näyttävät liian vaikeilta joinain päivinä.
Halusitteko koskaan 20-vuotiaana palata leikki-ikään? Mutta 14-vuotiaana sellainen ajatus näyttää houkuttelevalta joskus. Ja näin on teillä. Joinain päivinä on vain helpompaa palata vanhan ajan mukavuusalueelle. Ei mitään uutta, ei mitään pelättävää, vaan hyvin mukavaa kuin erittäin vanha kenkäpari, mikä ei enää sovi, mutta osaatte laittaa ne jalkaanne niin, ettei teitä satu niin paljon. Pian haluatte heittää nuo vanhat kengät pois - mutta teette sen, sitten kun aika on oikea teille.
Teidän ei tarvitse pelätä uutta aikaa - yhtään sen enempää kuin puberteettiakaan. Mutta sitten toisaalta, puberteetti pakotettiin teille fyysisten muutostenne ja yhteiskunnan paineiden kautta - ulkoisesti ohjattua työntöä kypsyyteen. Uusi aika on sisäisesti ohjattua työntöä, mikä on ehkä vähemmän havaittava toisille fyysisesti, mutta havaittavampi teille itsellenne sisäisesti.
Te muututte. Tätä muutosta ei pidä pelätä, vaan tarkkailla hämmästellen ja iloiten. Tietäen, että kaikki muuttuvat - ainoastaan eri tahdilla ja eri aikaan. Käyttäytyminen mikä saattaa näyttää kummalliselta yhteiskunnalle tällä viikolla, voi olla äärimmäisen hyväksyttyä seuraavalla. Sillä tosiaankin samalla kun te muutatte omia uskomusmallejanne, niin tekevät toisetkin. Avaimena on löytää omat pelkouskomusmallinne ja muuttaa niitä sisäisen äänenne mukaisesti.
Vietnamin sodan protestoiminen oli radikaalia ajattelua 1960-luvun alkupuolella ja valtavirta-ajattelua 1970-luvulla. Ja niin on nyt. Tarkkailkaa pelkojanne. Pitäkää ne pelot, jotka tuntuvat oikeilta, ja olkaa piittaamatta niistä, jotka eivät tunnu. Se on voimanne. Se on vapautenne. Ja se on ilonne. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.