KOMMUNIKOINNIT OVAT NYT SISÄISIÄ SOPIMUKSIA TOISTEN KANSSA
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
9.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Kommunikaation jakaminen on osanen, minkä kanssa työskentelette tällä viikolla. Pystyttekö kommunikoimaan toisten kanssa ilman sanoja? Kyllä ja ei. Vaikka luotatte edelleen sanoihin toistaiseksi, teillä on nyt kommunikointimenetelmä, mikä on luotettavampi kuin ennen.
Kaikki vuorovaikutus on vaihtoa - on se sitten fyysistä, tunteellista tai henkistä.
Ennen pelko tukki suurimman osan tarpeestanne tasavertaiseen tai kaikenlaiseen vaihtoon. Kenties olette osallistuneet tilanteisiin, missä aloititte keskustelun, mikä loppui heti, kun lopetitte kysymysten esittämisen tai heti kun kumppaninne tunsi tarvetta löytää buffetin.
Sellainen vuorovaikutus saa lisää merkitystä. Ette ole enää niin kiinnostuneita vuorovaikutukseen toisten kanssa, jotka eivät halua täyttää sisäistä sopimusta kanssanne. Jos teillä ei ole enää tarvetta olla uhri tai huolehtija, miksi tuntisitte tarvetta viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, joka ei tunne tarvetta antaa teille mitään vastavuoroisesti?
Kenties olette hämillään, sillä yhteiskuntanne on kannustanut tällaiseen vuorovaikutukseen kehittämällä sellaisia termejä kuin "small talk", "pienet valkoiset valheet" ja "rupattelu". Jos sellaiset keskustelut tuntuvat "täysiltä", niin jakamista on tapahtunut. Mutta jos olette kyllästynyt - yksi parhaista sanoista kuvaamaan ei-vuorovaikutusta - tiedätte, ettei kommunikointikumppaninne ole sisäisesti mukana.
Jos puhuitte jonkun kanssa, joka ei ollut sitoutunut, luultavimmin tunsitte, että keskustelussanne oli jotain vikaa (uhri), sen sijaan että sisäinen olemuksenne informoi teille, ettei kumppaninne ollut sitoutunut.
Kenties keskustelukumppaninne sanoi kaikki oikeat sanat, mutta ne eivät sopineet hänen kehoilmaisuunsa tai ette osanneet "palauttaa" niitä keskustelussa. Sanoitte jotain eikä hän vastannut. Tai sanoitte jotain ja hänen vastauksensa oli lattea ettekä saaneet mitään, mistä ottaa kiinni. Kommunikointi on enemmän kuin sanoja.
Tämän viikon jälkeen monet teistä alkavat huomata, että te ette enää tunne tarvetta kommunikoida niiden kanssa, jotka eivät jaa sydäntään/olemustaan kanssanne. Ovatko ne pahoja, jotka eivät jaa kiinnostuksianne? Eivät lainkaan. Ette välttämättä vain välitä tehdä tuollaista kommunikointia vain siksi, että teidän pitäisi - ei siksi että se tuntuu oikealta.
Yhteiskunnalliset käytöstavat putoavat pois, kun siirrytte aitoon olemukseenne. Miksi haluaisitte viettää aikaa keskustellen jonkun kanssa, koska tunnette, että teidän pitäisi, vaikka teille ei vastata tunteilla tai fyysistä, tunne- tai henkistä olemustanne uuvutetaan?
Kenties hän haluaa pysyä kolmannessa ulottuvuudessa. Tai kenties hänen ajatuksensa ovat jossain ongelmassa, mikä ei mitenkään liity teihin. Sillä ei ole merkitystä. Ette enää halua "kantaa häntä" vain, koska teidän pitäisi.
Merkitseekö tämä, että olette vuorovaikutuksessa harvempien ihmisten kanssa? Ei. Pelkästään, että vaaditte sisäisesti kommunikointia niiden kanssa, joka haluavat jakaa tunteita - todella kommunikoida kanssanne. Vaikka tuo kommunikointi olisikin vain hymy ja nyökkäys, tunnette sisäisen vuorovaikutuksen. Small talk small talkin vuoksi ei ole enää osa helppoa repertuaarianne. Vaaditte sisältöä ja siksi saatte sitä.
Sisältö on jakamista. Rupattelu ilman mitään merkitystä ei enää ole ponnistelujenne arvoista riippumatta siitä, miten taitava olette siinä. Kuvaillaanpa, mitä tapahtuu tämän viikon jälkeen. Kommunikointikumppaninne voi sanoa: "Olen hyvin onnellinen." Aistitte sisäisen olemuksenne kautta, että toteamus on valheellinen. Sitten on teidän vastuunanne joko vastata "Oletko onnellinen?" tai lähteä keskustelusta. Sillä ne jotka haluavat jäädä kolmanteen ulottuvuuteen, eivät arvosta sitä, että aistitte heidän olemuksensa. Toinen esimerkki on, että joku jatkaa suhteen tavoittelua kanssanne keskusteluilla, jotka näännyttävät teitä. Se ei ole jakavaa tai rakastavaa keskustelua - se on huolehtijavuorovaikutusta.
Saatatte vastata, että teidän pitää edelleen olla vuorovaikutuksessa tiettyjen ihmisten kanssa, koska työskentelette heille tai heidän kanssaan tai he ovat sukulaisianne. Vuorovaikutuksen jatkaminen noiden ihmisten kanssa epämukavista tunteistanne huolimatta on yhtä paljon uhriasennetta kuin mikä muu tahansa, mitä voitte kuvitella.
Sallikaa itsenne olla kaikessa sisäisessä rehellisyydessänne. Suojelkaa olemustanne niiltä, jotka haluavat jatkaa uhri- tai huolehtijaroolissa, joka on heille kovin mukava. Teidän täytyy vain kyseenalaistaa heidän toteamuksensa pätevyys, lopettaa keskustelu tai lähteä tilanteista, jotka pakottavat teidät olemaan joku, kuka ette ole.
Tämä informaatio aiheuttaa monille teistä painetta. Luulitte, että tämä muutos merkitsisi siirtymistä iloiseen uuteen elämään harvojen, jos minkään, muutosten kera. Se ei ole mikään muutos, se on pelkästään uuden maapallon ja uuden ajan katsomista ja hyppäämistä takaisin vanhaan pelkoelämäänne.
Te jotka olette jo muodostaneet ilon ja rakkauden yhteisön - riippumatta siitä, ilmaiseeko tuo yhteisö sanoin uuden maan käsityksiä vai ei - tämä siirtymä avoimeen kommunikoitiin ei ole niin huomattava. Mutta te jotka olette jatkaneet sen toivomista, että elämänne ei muutu, kun siirrytte uuteen aikaan, saatatte yllättyä, miten vaikeaa kommunikointinne on tämän viikon jälkeen.
Antakaa itsenne olla ja siirrytte iloon, mitä olette kauan toivoneet. Sallikaa itsenne jäädä vanhaan aikaan - minkä muodon se ottaakin, ja pysytte vanhassa ajassa vastakkaisista toiveistanne huolimatta. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
9.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Kommunikaation jakaminen on osanen, minkä kanssa työskentelette tällä viikolla. Pystyttekö kommunikoimaan toisten kanssa ilman sanoja? Kyllä ja ei. Vaikka luotatte edelleen sanoihin toistaiseksi, teillä on nyt kommunikointimenetelmä, mikä on luotettavampi kuin ennen.
Kaikki vuorovaikutus on vaihtoa - on se sitten fyysistä, tunteellista tai henkistä.
Ennen pelko tukki suurimman osan tarpeestanne tasavertaiseen tai kaikenlaiseen vaihtoon. Kenties olette osallistuneet tilanteisiin, missä aloititte keskustelun, mikä loppui heti, kun lopetitte kysymysten esittämisen tai heti kun kumppaninne tunsi tarvetta löytää buffetin.
Sellainen vuorovaikutus saa lisää merkitystä. Ette ole enää niin kiinnostuneita vuorovaikutukseen toisten kanssa, jotka eivät halua täyttää sisäistä sopimusta kanssanne. Jos teillä ei ole enää tarvetta olla uhri tai huolehtija, miksi tuntisitte tarvetta viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, joka ei tunne tarvetta antaa teille mitään vastavuoroisesti?
Kenties olette hämillään, sillä yhteiskuntanne on kannustanut tällaiseen vuorovaikutukseen kehittämällä sellaisia termejä kuin "small talk", "pienet valkoiset valheet" ja "rupattelu". Jos sellaiset keskustelut tuntuvat "täysiltä", niin jakamista on tapahtunut. Mutta jos olette kyllästynyt - yksi parhaista sanoista kuvaamaan ei-vuorovaikutusta - tiedätte, ettei kommunikointikumppaninne ole sisäisesti mukana.
Jos puhuitte jonkun kanssa, joka ei ollut sitoutunut, luultavimmin tunsitte, että keskustelussanne oli jotain vikaa (uhri), sen sijaan että sisäinen olemuksenne informoi teille, ettei kumppaninne ollut sitoutunut.
Kenties keskustelukumppaninne sanoi kaikki oikeat sanat, mutta ne eivät sopineet hänen kehoilmaisuunsa tai ette osanneet "palauttaa" niitä keskustelussa. Sanoitte jotain eikä hän vastannut. Tai sanoitte jotain ja hänen vastauksensa oli lattea ettekä saaneet mitään, mistä ottaa kiinni. Kommunikointi on enemmän kuin sanoja.
Tämän viikon jälkeen monet teistä alkavat huomata, että te ette enää tunne tarvetta kommunikoida niiden kanssa, jotka eivät jaa sydäntään/olemustaan kanssanne. Ovatko ne pahoja, jotka eivät jaa kiinnostuksianne? Eivät lainkaan. Ette välttämättä vain välitä tehdä tuollaista kommunikointia vain siksi, että teidän pitäisi - ei siksi että se tuntuu oikealta.
Yhteiskunnalliset käytöstavat putoavat pois, kun siirrytte aitoon olemukseenne. Miksi haluaisitte viettää aikaa keskustellen jonkun kanssa, koska tunnette, että teidän pitäisi, vaikka teille ei vastata tunteilla tai fyysistä, tunne- tai henkistä olemustanne uuvutetaan?
Kenties hän haluaa pysyä kolmannessa ulottuvuudessa. Tai kenties hänen ajatuksensa ovat jossain ongelmassa, mikä ei mitenkään liity teihin. Sillä ei ole merkitystä. Ette enää halua "kantaa häntä" vain, koska teidän pitäisi.
Merkitseekö tämä, että olette vuorovaikutuksessa harvempien ihmisten kanssa? Ei. Pelkästään, että vaaditte sisäisesti kommunikointia niiden kanssa, joka haluavat jakaa tunteita - todella kommunikoida kanssanne. Vaikka tuo kommunikointi olisikin vain hymy ja nyökkäys, tunnette sisäisen vuorovaikutuksen. Small talk small talkin vuoksi ei ole enää osa helppoa repertuaarianne. Vaaditte sisältöä ja siksi saatte sitä.
Sisältö on jakamista. Rupattelu ilman mitään merkitystä ei enää ole ponnistelujenne arvoista riippumatta siitä, miten taitava olette siinä. Kuvaillaanpa, mitä tapahtuu tämän viikon jälkeen. Kommunikointikumppaninne voi sanoa: "Olen hyvin onnellinen." Aistitte sisäisen olemuksenne kautta, että toteamus on valheellinen. Sitten on teidän vastuunanne joko vastata "Oletko onnellinen?" tai lähteä keskustelusta. Sillä ne jotka haluavat jäädä kolmanteen ulottuvuuteen, eivät arvosta sitä, että aistitte heidän olemuksensa. Toinen esimerkki on, että joku jatkaa suhteen tavoittelua kanssanne keskusteluilla, jotka näännyttävät teitä. Se ei ole jakavaa tai rakastavaa keskustelua - se on huolehtijavuorovaikutusta.
Saatatte vastata, että teidän pitää edelleen olla vuorovaikutuksessa tiettyjen ihmisten kanssa, koska työskentelette heille tai heidän kanssaan tai he ovat sukulaisianne. Vuorovaikutuksen jatkaminen noiden ihmisten kanssa epämukavista tunteistanne huolimatta on yhtä paljon uhriasennetta kuin mikä muu tahansa, mitä voitte kuvitella.
Sallikaa itsenne olla kaikessa sisäisessä rehellisyydessänne. Suojelkaa olemustanne niiltä, jotka haluavat jatkaa uhri- tai huolehtijaroolissa, joka on heille kovin mukava. Teidän täytyy vain kyseenalaistaa heidän toteamuksensa pätevyys, lopettaa keskustelu tai lähteä tilanteista, jotka pakottavat teidät olemaan joku, kuka ette ole.
Tämä informaatio aiheuttaa monille teistä painetta. Luulitte, että tämä muutos merkitsisi siirtymistä iloiseen uuteen elämään harvojen, jos minkään, muutosten kera. Se ei ole mikään muutos, se on pelkästään uuden maapallon ja uuden ajan katsomista ja hyppäämistä takaisin vanhaan pelkoelämäänne.
Te jotka olette jo muodostaneet ilon ja rakkauden yhteisön - riippumatta siitä, ilmaiseeko tuo yhteisö sanoin uuden maan käsityksiä vai ei - tämä siirtymä avoimeen kommunikoitiin ei ole niin huomattava. Mutta te jotka olette jatkaneet sen toivomista, että elämänne ei muutu, kun siirrytte uuteen aikaan, saatatte yllättyä, miten vaikeaa kommunikointinne on tämän viikon jälkeen.
Antakaa itsenne olla ja siirrytte iloon, mitä olette kauan toivoneet. Sallikaa itsenne jäädä vanhaan aikaan - minkä muodon se ottaakin, ja pysytte vanhassa ajassa vastakkaisista toiveistanne huolimatta. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.