ILO VIIMEAIKAISISTA MAAN TAPAHTUMISTA ON VÄLITTÄMISTÄ
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
16.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Palataanpa viimeisimpään katastrofinäyttämöön - Japaniin. Monet teistä - huolimatta uuden ajan ajatuksistanne, jotka kieltävät uhrina olemisen ja pelon - ovat huolestuneita niistä, jotka kuolivat tai loukkaantuivat. Se ei ole kamalaa tai ei-hyväksyttävää. Monet teistä roikkuvat vanhan ajan ajatuksissa oikeasta ja väärästä huolimatta puheistamme, ettei sellainen tuomitseminen ole tämän uuden ajan ongelma. Ainoa huolenaiheenne ja ongelmanne on, mitä sydämenne tai sisäinen olemuksenne tuntee jostain.
Älkää soimatko itseänne välittämisestä, myötätunnosta tai surusta. Vaikka tiedättekin, ettei ole kuolemaa, vain siirtyminen eri ympäristöön, voitte silti huomata niiden tuskan, jotka jäävät ja joita tavallaan piinataan rakkaiden tai yhteisön vammojen tai menetyksen kautta. Ei ole kamalaa välittää tai huolehtia. Se on osa ihmisenä olemista.
Olette siirtymässä uuden ajan siltaa pitkin iloon. Osa tuota iloa on toisista välittäminen. Toteamusta "olemme kaikki yhtä" ei pitäisi ottaa kevyesti. Tosiasiassa ylistäkää itseänne huolestumisesta ja surusta.
Jos näkisitte loukkaantuneen eläimen, tuntisitteko iloa vai surua? Jos löytäisitte piinatun lapsen, tuntisitteko iloa vai surua? Jos havaitsisitte, että kaunis metsä on tuhoutunut, tuntisitteko surua vai iloa? Ymmärrättekö nyt, miten ihanaa on, että teillä on tunteita ihmisten, eläinten ja maan puolesta, vaikka ne jotka ovat nyt Japanissa, ovat osa maailmaa, jossa ette ole koskaan käyneet tai ehkä koskaan käy? Näettekö, miten ihania tunteenne ovat? Annamme teille toisen esimerkin. Jos olisitte auto-onnettomuudessa, jossa menettäisitte jalkanne, olisivatko ensimmäiset ajatuksenne ilo vai suru - kenties viha?
Niin on teillä nyt. Olette menettäneet osan itsestänne maan/Gaian odottamattomien myllerrysten vuoksi. Olette ikään kuin menettäneet jalan ilman omaa vikaanne. Ilo kaikessa tässä on, että välitätte. Tunnette. Ja tunnette ihmisten ja paikkojen vuoksi, jotka eivät ole välitöntä yhteisöänne.
Kenties väitätte, että niin on aina ollut. Saanemme olla eri mieltä. Vanhassa ajassa huolenne kohdistui välittömään elinpiiriinne - perheeseenne, yhteisöönne tai maahanne. Ja vaikka jotkut teistä ovat ehkä lähettäneet lahjoituksia luonnonkatastrofissa loukkaantuneille eri paikkoihin, tuo katastrofi oli jossain muualla eikä oikeastaan vaikuttanut teihin sisäisesti.
Sitä ette ole noteerannut, että tämä katastrofi, Haiti ja Katariina-hurrikaani ovat vaikuttaneet teihin eri tavalla. Olette lähettäneet rahaa tai ette, mutta sydämenne on vuotanut myrskyn silmässä olleiden vuoksi. Monet teistä väittävät, että te ja muut välitätte vain niin pitkään, kun media osoittaa teille tuon tuskan. Tämä on jokseenkin oikea kuvaus, mutta se on nopeasti muuttumassa.
Tunnette toisten tuskan syvemmin ja pidempään kuin ennen. Sydämenne on heräämässä toisten tuskalle, jotka ovat kaukana näkö- ja yhteyskenttänne ulkopuolella.
Annamme teille esimerkin siitä, mitä useimmiten tapahtui vanhassa ajassa. Kansantuhoa näytettiin ja siitä keskusteltiin välittömästi toisen maailmansodan jälkeen. Medianne jatkaa sen tutkimista, mitä tapahtui juutalaisille ja muille ryhmille, joita natsit eivät pitäneet hyväksyttävinä. Silti 1950-luvulla monien juutalaisten lääkäreiden ei sallittu harjoittaa ammattiaan kristillisissä tai edes yleisissä sairaaloissa. Ja Amerikan japanilaisten integroiduttua USA:n yhteiskuntaan sukupolvien ajan, heidät pakotettiin leireille toisen maailmansodan aikana. Amerikan saksalaisten ja italialaisten ei ajateltu tarvitsevan leirejä.
Uusi aika ei ole tullut kaikille. On edelleen monia ihmisiä, jotka haluavat syyttää jotakuta tai jotain epämukavuudestaan - on se sitten taloudellista, fyysistä, henkistä tai tunteellista. Mutta jokaisen katastrofin myötä lisää ihmisiä alkaa "ajatella" sydämellään, sen sijaan että he ajattelevat lompakollaan tai ennakkoajatuksillaan siitä, mikä ihmisryhmä on oikeassa tai väärässä.
"Olemme kaikki yhtä" on tulossa enemmän ja enemmän hyväksytyksi uskomusmalliksi. Uskomuksenne ovat muuttumassa afro-amerikkalaisten seurustelusta kaukasialaisten kanssa, homoseksuaalien naimisiinmenosta ja nuorempien miesten seurustelusta vanhempien naisten kanssa. Yhtenäisen käyttäytymisen rajat ovat samentumassa kauniin harmaiksi. Ja sellaiset katastrofit joita tapahtui Haitilla, Uudessa Seelannissa ja Japanissa, ovat välineitä tähän.
Teidän on ehkä vaikeaa ymmärtää sitä nyt, mutta uusi aikanne, uusi ilonne liittyy ihmisten sekoittumiseen tunteiden perusteella, ei värin tai taloudellisen aseman. Tämä palauttaa meidät alkuperäiseen ajatukseemme. Miten ihmeellistä ja iloista teille USA:ssa, jotka tunnette äärimmäistä empatiaa niitä samoja ihmisiä kohtaan, jotka halusitte tuhota 70 vuotta sitten. Sydämenne laajenee ja siksi ilonne.
Kunnioittakaa itseänne empatian tuntemisesta. Lähettäkää rakkautta tarpeessa oleville, kuin olisitte lähettäneet 70 vuotta sitten niille, joiden kanssa taistelitte toista maailmansotaa. Tietäkää, että tunteenne ovat apuna siirtymisessä uuteen aikaan.
Ja kunnioittakaa niitä, jotka sopivat esittävänsä rooleja, joita monet teistä eivät valinneet esittävänsä - niitä Haitissa, Uudessa Seelannissa ja Japanissa. Kunnioittakaa ihmiskuntaanne, maapalloanne ja universumeita. Kaikki liittyvät yhteen varmistamaan, että kietoudutte rakkaudessa ja ilossa. Niin olkoon. Aamen.
Meillä on vielä pieni juttu Brendalle. Vaikka ne jotka kärsivät Japanissa, Haitilla ja Uudessa Seelannissa, näyttävät olevan toivottomassa tilanteessa, maa on muuttumassa, aivan kuin sinäkin. Ja aivan kuin luonnollinen metsäpalo näyttää aluksi ylivoimaiselta, se on välttämätön tuon alueen uutta kasvua ja eläimiä varten. Haitin, Japanin ja Uuden Seelannin kansat rakentavat uudelleen nopeammin, kuin nyt näyttää todennäköiseltä. Tuosta uudelleenrakennuksesta tulee malli uusille yhteisöille ympäri universumeita. Tapahtuuko se huomenna? Ei. Tapahtuuko se elinaikanasi? Luultavimmin. Aivan kuin sinä tunsit itsesi erilaiseksi ja vahvemmaksi, kun olit sallinut itsesi kulkea "myrskyn silmän" läpi puhdistuessasi uutta aikaa varten, se on totta myös niille maapallon osille, jotka suostuivat kulkemaan traumojensa läpi massana. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
16.3.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Palataanpa viimeisimpään katastrofinäyttämöön - Japaniin. Monet teistä - huolimatta uuden ajan ajatuksistanne, jotka kieltävät uhrina olemisen ja pelon - ovat huolestuneita niistä, jotka kuolivat tai loukkaantuivat. Se ei ole kamalaa tai ei-hyväksyttävää. Monet teistä roikkuvat vanhan ajan ajatuksissa oikeasta ja väärästä huolimatta puheistamme, ettei sellainen tuomitseminen ole tämän uuden ajan ongelma. Ainoa huolenaiheenne ja ongelmanne on, mitä sydämenne tai sisäinen olemuksenne tuntee jostain.
Älkää soimatko itseänne välittämisestä, myötätunnosta tai surusta. Vaikka tiedättekin, ettei ole kuolemaa, vain siirtyminen eri ympäristöön, voitte silti huomata niiden tuskan, jotka jäävät ja joita tavallaan piinataan rakkaiden tai yhteisön vammojen tai menetyksen kautta. Ei ole kamalaa välittää tai huolehtia. Se on osa ihmisenä olemista.
Olette siirtymässä uuden ajan siltaa pitkin iloon. Osa tuota iloa on toisista välittäminen. Toteamusta "olemme kaikki yhtä" ei pitäisi ottaa kevyesti. Tosiasiassa ylistäkää itseänne huolestumisesta ja surusta.
Jos näkisitte loukkaantuneen eläimen, tuntisitteko iloa vai surua? Jos löytäisitte piinatun lapsen, tuntisitteko iloa vai surua? Jos havaitsisitte, että kaunis metsä on tuhoutunut, tuntisitteko surua vai iloa? Ymmärrättekö nyt, miten ihanaa on, että teillä on tunteita ihmisten, eläinten ja maan puolesta, vaikka ne jotka ovat nyt Japanissa, ovat osa maailmaa, jossa ette ole koskaan käyneet tai ehkä koskaan käy? Näettekö, miten ihania tunteenne ovat? Annamme teille toisen esimerkin. Jos olisitte auto-onnettomuudessa, jossa menettäisitte jalkanne, olisivatko ensimmäiset ajatuksenne ilo vai suru - kenties viha?
Niin on teillä nyt. Olette menettäneet osan itsestänne maan/Gaian odottamattomien myllerrysten vuoksi. Olette ikään kuin menettäneet jalan ilman omaa vikaanne. Ilo kaikessa tässä on, että välitätte. Tunnette. Ja tunnette ihmisten ja paikkojen vuoksi, jotka eivät ole välitöntä yhteisöänne.
Kenties väitätte, että niin on aina ollut. Saanemme olla eri mieltä. Vanhassa ajassa huolenne kohdistui välittömään elinpiiriinne - perheeseenne, yhteisöönne tai maahanne. Ja vaikka jotkut teistä ovat ehkä lähettäneet lahjoituksia luonnonkatastrofissa loukkaantuneille eri paikkoihin, tuo katastrofi oli jossain muualla eikä oikeastaan vaikuttanut teihin sisäisesti.
Sitä ette ole noteerannut, että tämä katastrofi, Haiti ja Katariina-hurrikaani ovat vaikuttaneet teihin eri tavalla. Olette lähettäneet rahaa tai ette, mutta sydämenne on vuotanut myrskyn silmässä olleiden vuoksi. Monet teistä väittävät, että te ja muut välitätte vain niin pitkään, kun media osoittaa teille tuon tuskan. Tämä on jokseenkin oikea kuvaus, mutta se on nopeasti muuttumassa.
Tunnette toisten tuskan syvemmin ja pidempään kuin ennen. Sydämenne on heräämässä toisten tuskalle, jotka ovat kaukana näkö- ja yhteyskenttänne ulkopuolella.
Annamme teille esimerkin siitä, mitä useimmiten tapahtui vanhassa ajassa. Kansantuhoa näytettiin ja siitä keskusteltiin välittömästi toisen maailmansodan jälkeen. Medianne jatkaa sen tutkimista, mitä tapahtui juutalaisille ja muille ryhmille, joita natsit eivät pitäneet hyväksyttävinä. Silti 1950-luvulla monien juutalaisten lääkäreiden ei sallittu harjoittaa ammattiaan kristillisissä tai edes yleisissä sairaaloissa. Ja Amerikan japanilaisten integroiduttua USA:n yhteiskuntaan sukupolvien ajan, heidät pakotettiin leireille toisen maailmansodan aikana. Amerikan saksalaisten ja italialaisten ei ajateltu tarvitsevan leirejä.
Uusi aika ei ole tullut kaikille. On edelleen monia ihmisiä, jotka haluavat syyttää jotakuta tai jotain epämukavuudestaan - on se sitten taloudellista, fyysistä, henkistä tai tunteellista. Mutta jokaisen katastrofin myötä lisää ihmisiä alkaa "ajatella" sydämellään, sen sijaan että he ajattelevat lompakollaan tai ennakkoajatuksillaan siitä, mikä ihmisryhmä on oikeassa tai väärässä.
"Olemme kaikki yhtä" on tulossa enemmän ja enemmän hyväksytyksi uskomusmalliksi. Uskomuksenne ovat muuttumassa afro-amerikkalaisten seurustelusta kaukasialaisten kanssa, homoseksuaalien naimisiinmenosta ja nuorempien miesten seurustelusta vanhempien naisten kanssa. Yhtenäisen käyttäytymisen rajat ovat samentumassa kauniin harmaiksi. Ja sellaiset katastrofit joita tapahtui Haitilla, Uudessa Seelannissa ja Japanissa, ovat välineitä tähän.
Teidän on ehkä vaikeaa ymmärtää sitä nyt, mutta uusi aikanne, uusi ilonne liittyy ihmisten sekoittumiseen tunteiden perusteella, ei värin tai taloudellisen aseman. Tämä palauttaa meidät alkuperäiseen ajatukseemme. Miten ihmeellistä ja iloista teille USA:ssa, jotka tunnette äärimmäistä empatiaa niitä samoja ihmisiä kohtaan, jotka halusitte tuhota 70 vuotta sitten. Sydämenne laajenee ja siksi ilonne.
Kunnioittakaa itseänne empatian tuntemisesta. Lähettäkää rakkautta tarpeessa oleville, kuin olisitte lähettäneet 70 vuotta sitten niille, joiden kanssa taistelitte toista maailmansotaa. Tietäkää, että tunteenne ovat apuna siirtymisessä uuteen aikaan.
Ja kunnioittakaa niitä, jotka sopivat esittävänsä rooleja, joita monet teistä eivät valinneet esittävänsä - niitä Haitissa, Uudessa Seelannissa ja Japanissa. Kunnioittakaa ihmiskuntaanne, maapalloanne ja universumeita. Kaikki liittyvät yhteen varmistamaan, että kietoudutte rakkaudessa ja ilossa. Niin olkoon. Aamen.
Meillä on vielä pieni juttu Brendalle. Vaikka ne jotka kärsivät Japanissa, Haitilla ja Uudessa Seelannissa, näyttävät olevan toivottomassa tilanteessa, maa on muuttumassa, aivan kuin sinäkin. Ja aivan kuin luonnollinen metsäpalo näyttää aluksi ylivoimaiselta, se on välttämätön tuon alueen uutta kasvua ja eläimiä varten. Haitin, Japanin ja Uuden Seelannin kansat rakentavat uudelleen nopeammin, kuin nyt näyttää todennäköiseltä. Tuosta uudelleenrakennuksesta tulee malli uusille yhteisöille ympäri universumeita. Tapahtuuko se huomenna? Ei. Tapahtuuko se elinaikanasi? Luultavimmin. Aivan kuin sinä tunsit itsesi erilaiseksi ja vahvemmaksi, kun olit sallinut itsesi kulkea "myrskyn silmän" läpi puhdistuessasi uutta aikaa varten, se on totta myös niille maapallon osille, jotka suostuivat kulkemaan traumojensa läpi massana. Niin olkoon. Aamen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.