TYÖN TEKEMINEN, OSA 4

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
25.3.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

MAAPALLON MATRIISI

Sandy puhuu:

Tiedän, että olimme Jasonin kanssa innostuneita näkemään Mytrianin ja aloittamaan uuden seikkailun. Kuitenkin heti kun innostuneesti sanoimme olevamme valmiita, aloin tuntea suurta väsymystä liian pitkästä nukkumattomuudesta. Katsoin Jasonia ja näin, että hänenkin luomensa alkoivat painua alas. Onneksi Mytrian vastasi ajatuksiini sanomalla:

"Älkää murehtiko, rakkaat ihmisitseni, tämä matka on kaksoispaikantumista. Siksi maa-astianne lepää turvallisesti sängyssä, kun tietoisuutenne matkaa seitsemännen ulottuvuuden ylisieluumme. Kuten Mytria ja Mytre ovat oppineet, fyysinen keho on laitettava turvalliseen ja suojaisaan paikkaan kaksoispaikannuttaessa.

"Siksi pyydämme teitä laittamaan kehonne mukavasti sänkyyn. Minäkin kaksoispaikannun, jotta pystyn pitämään muotoni hereillä ja suojelemaan nukkuvia itsejänne matkamme aikana. Laajentunut kokemukseni ylisielussa on muistuttanut minua myriadeista taidoista, jotka olin unohtanut Mytrian-muodossani. Kun palasin muodottomaan ylisielu-ITSEENI, muistin tehtäväni sekä ne luontaiset kyvyt, joita minulla on sen täyttämiseen."

Mytrian ohjasi sitten uupuneet kehomme makuuhuoneeseen ja odotti kärsivällisesti, kun valmistauduimme nukkumaan. "Pitäisikö minulla olla oikein vaatteet eikä vain yöpaita?"

"Älkää huolehtiko siitä, mitä teillä on yllänne, koska kaksoispaikantuvalla muodollanne on sopiva peite", Mytrian vastasi hymyillen minulle. En ollut koskaan ennen nähnyt sen hymyilevän ja mietin, oliko se asia, minkä se muisti ylisielussa ollessaan.

"Kyllä", Mytrian vastasi ajatuksiini. "Olin unohtanut huumorin ja naurun hyvät puolet ja voiman. Ne ovat kumpikin fyysisen astian upeita parantajia, koska ne vapauttavat parantavia endorfiineja elimistöön. Itse asiassa kaikki tunteet ovat tärkeitä, kun ne nousevat tiedostamattoman itsen ytimestä informoimaan mieltä ja puhdistamaan kehoa."

Kun olin asettunut sänkyyn, Mytrian katsoi minua silmiin ja sanoi: "Tunteista puheen ollen, tunnen sinusta tulevan surua, mitä en usko sinun tiedostavan. On tärkeää vapauttaa kaikki tunteet, joita ehkä tukahdutat, ennen kuin aloitamme matkamme. Nimittäin, Sandy, tunteilla ohjaatte ajatuksianne/aikomuksianne moniulotteisella matkalla."

Jason ja minä asetuimme mukavasti sänkyymme, mikä antoi minulle vähän aikaa päättää, olinko riittävän rohkea olemaan rehellinen. Jos en kuitenkaan pysty olemaan rehellinen Mytrianille, joka on yksi korkeampi ilmaisuni, en voi olla rehellinen itselleni. Sitten oivalsin, että olen tukahduttanut monia tunteita, koska halusin olla voimakas ja urhea.

"Tunteidensa hyväksyminen on erittäin urheaa", Mytrian vastasi taas ajatuksiini. Samaan aikaan Jason laittoi käsivartensa suojelevasti ympärilleni. Oivalsin, että olin hyvin turvallisessa ympäristössä, riittävän turvallisessa ollakseni rehellinen itselleni. Tuntiessani Jasonin ja Mytrianin ehdottoman rakkauden sanoin: "Minun on myönnettävä, että olen tukahduttanut outoa surua päiväkausia. Minua vähän nolottaa myöntää nämä tunteet, mutta ne ovat vainonneet minua."

Kun he kumpikin odottivat kärsivällisesti minun jatkavan, oivalsin, miten paljon olin pitänyt todelliset tunteet sisälläni koko elämäni ajan. Mietin myös, miten monet aiotuista luomuksistani olivat epäonnistuneet, koska tunteeni olivat pelkoa, surua tai vihaa. Ymmärsin yhtäkkiä, miten olin sabotoinut itseäni pelkopohjaisilla tunteillani.

"Kaikki sabotoivat itseään negatiivisilla tunteilla", Jason sanoi vastaten ajatuksiini. "Anna mennä, kulta, puhu näistä tunteista. Sitten minunkin on myönnettävä joitain tunteita."

Ensin kyyneliä vieri kasvojani pitkin. Kun aloin pyyhkiä niitä pois, aloin itkeä. En tiedä, miksi olin yhtäkkiä täynnä sellaista surua, mutta tuntui ihanalta päästää siitä irti. Tunsin Jasonin voimakkaan käsivarren ympärilläni ja Mytrian istui sängyllä vieressäni ja kosketti lempeästi selkääni.

Tuollaisen turvallisuuden ja rakkauden ympäröimänä pato murtui ja aloin nyyhkyttää hallitsemattomasti. Näytti siltä, että itkin koko elämäni puolesta, kaikkien pettymysten ja epäonnistumisten vuoksi. Minulla ei ollut koskaan ollut hyvä itsetunto. Jos minun oli tarkoitus pitää aina itseäni arvossa, minun olisi hyväksyttävä sisäinen tunnetuskani.

Jason ja Mytrian olivat äärettömän kärsivällisiä, kun itkin pois menneisyyttä. Olin unohtanut, miten hyvältä tuntui vapauttaa surua. Olin osallistunut niin kovasti nyt-hetkeeni, että olin unohtanut sallia itseni tuntea rehellisesti, miten pelottavaa oli havaita elämä niin täysin eri tavalla. Kyllä, jokainen seikkailu korkeampaan itseeni oli ollut hämmästyttävä, mutta entä se minä, jolla on edelleen keho?

Miten pystyn integroimaan tämän uuden elämän todellisuuskäsitykseeni? Ja nyt olen menossa seitsemännen ulottuvuuden ylisieluuni, kun en ole varma, onko minulla kontrollia edes kolmannen ulottuvuuden elämääni. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Miten pystyn integroimaan kaiken oppimani fyysiseen todellisuuteeni? Onko minulla jatkossa edes fyysistä todellisuutta? Nyt kun olen löytänyt suuren rakkauteni, haluan pitää tämän kehon jonkin aikaa ja nauttia rakkaasta, millaisen olen kokenut vain muutamissa inkarnaatioissa.

Juuri kun olin melkein valmis menettämään kontrollin täysin, tunsin lämpimän hehkun tulevan nyyhkyttävään kehooni. Se oli sisäinen olemus, minkä olin aina tuntenut. Tämä olemus lohdutti minua aina näkymättömästi. Se oli salainen sisäinen valoni, minkä 3D-elämän jokapäiväiset haasteet hyvin usein himmensivät. Sisäisen oppaani tunnistaminen sai minut itkemään vielä enemmän, jos mahdollista.

Nyt kyyneleeni olivat kuitenkin ilon ja tunnistamisen kyyneleitä, eivät pelon ja yksinäisyyden kyyneleitä. Tuo lämmin sisäinen hehku liikkui hitaasti kehoni läpi parantaen ja lohduttaen minua sisältä. Muistin kaikki ne kerrat lapsuudessani, kun juoksin korkean aidan ja erityispuuni väliin itkemään, raivomaan, nauramaan ja "kuvittelemaan", että puhuin kultaiselle olennolle, joka oli salainen ystäväni.

Milloin, miten ja miksi unohdin tuon ystävän? Ai niin, kyllä, olin teini-ikäinen ja halusin olla tosi makee, joten lakkasin leikkimästä mielikuvitusystäväni kanssa. Tietysti masennuin kovasti silloin, mutta masennus oli makeeta ollessani teini. Mutta masennus jäi pitkään murrosiän jälkeen ja salainen ystäväni pysyi poissa.

Tein kiireisenä kaikkia asioita, jota yhteiskunta sanoi, että aikuisten täytyy tehdä. Hassua, miten aloin tuntea onnellisuutta, sitten kun lakkaisin tekemästä kaikkia noita "aikuisten asioita". Tuo ajatus sai aikaan lyhyen naurahduksen, mikä paransi surun ja lopetti itkemisen.

Heitin käteni Jasonin ja Mytrianin ympärille ja nauroimme yhdessä. Nauraminen tuntui niin hyvältä, että nauroimme, kunnes olimme liian väsyneitä jatkamaan. Sitten Jason kietoi ympärilleni vahvat käsivartensa ja hautasin kasvoni hänen rintaansa. Nukahdin tuntien hänen sykkivän sydämensä. Tiesin jotenkin, että Jason teki samoin.

Yhtäkkiä heräsin unessani, minkä muistin olleen todellinen kokemus. Olimme kaikki kolme pilvimaailmassa, joka oli yhtä lämmin ja mukava kuin iso sänky. Me kuitenkin seisoimme ja katsoimme utuista kuvaa, mitä en pystynyt oikein hahmottamaan. Mytrian opasti meidät lähemmäs kuvaa ja näimme, että se oli jonkinlainen matriisi.

"Tämä on maaplaneetan kolmannen ulottuvuuden matriisi", Mytrian vastasi ajatuksiini. "Näettekö, miten osa tästä matriisista on kirkas ja hehkuva, kun taas muu osa on pimeä? Osa pimeistä osista on rikki."

"Kyllä, näen sen", Jason sanoi. "Voin myös tuntea sen. Valopaikat tuntuvat hyvin rakastavilta ja tunnen, että nuo paikat ovat täynnä tervettä luontoa ja onnellisia ihmisiä. Tunnen myös, että pimeät paikat ovat täynnä saasteita ja ihmiset ovat pelokkaita ja vihaisia. Rikkinäiset paikat - hyvänen aika, niissä on käyty sotaa. Näitä paikkoja on pommitettu, poltettu ja myrkytetty. Voin tuntea ihmisten kuolleen siellä tuntien tuskaa, pelkoa ja vihaa."

"Voi ei", Jason jatkoi. "Nämä paikat ovat itse asiassa portaaleja alemmille astraalitasoille. Matriisi on rikki, koska nämä maapallon alueet kuolevat hitaasti ja tuskallisesti! Meidän on tehtävä asialle jotain. Emme voi jättää Gaiaa kärsimään tällä tavalla. Miten ihmiset voivat tehdä tämän Gaian planeettakeholle? Siellä ei kasva mitään ja ihmisten elämä on kurjuutta, nälkää, janoa ja epätoivoa."

"Kyllä", sanoin. "Minäkin näen kaiken tämän. Mitä voimme tehdä auttaaksemme?"

Mytrian oli hiljaa pitkän aikaa. Vaikutti siltä, että se kommunikoi jonkin korkeamman osansa kanssa. Lopulta se sanoi: "Olen konsultoinut ylisielu-ITSEÄNI ja saanut suosituksen, että astutte näille alueille palvelemaan elävinä käytävinä, joiden kautta he voivat lähettää korkeampaa valoaan. Vaikuttaa siltä, että koska ihmiset ovat aiheuttaneet tämän tuhon, ihmisiä tarvitaan tämän valon maadoittamiseen.

"Sandy ja Jason, oletteko valmis olemaan tuo käytävä, jonka kautta heidän korkeampi valonsa virtaa, ja maadoittamaan sen?"

"Kyllä", sanoimme yhtenä persoonana.

"Hyvä. Minä ylivalaisen teitä niin, että teillä on ehdottoman rakkauden polttopiste. Mytria ja Mytre ylivalaisevat minua ja Arcturuslainen ylivalaisee heitä. Tällä tavalla te kaksi olette moniulotteisesti hyvin suojattuja, kun maadoittatte valon, mikä kulkee meidän yhdessä luoman käytävän läpi.

"Oletteko kumpikin valmiita nyt?"

Jason ja minä katsoimme toisiamme ja ymmärsimme kumpikin nyt, miksi minun oli ollut päästettävä irti vanhasta surustani. Käännyimme katsomaan Mytriania ja sanoimme: "On vain nyt." Mutta emme olleet läheskään yhtä innokkaita, kuin olimme olleet aiemmin.

Viesti Suelta:
Kun tämä korkeampi valo tulee tietoisuuteemme, tunteet jotka olemme kätkeneet syvälle tiedostamattomaan, tulevat valoon parannettavaksi ja vapauttavaksi. Jos meistä on tarkoitus tulla energiakenttämme mestari, meidän täytyy poistaa monia vanhoja tiedostoja, jotka eivät enää palvele meitä ja jotka vääristävät todellisuushavaintoamme.

Havaitaksemme korkeampia valotaajuuksia, sydämemme ja mielemme on oltava puhdas pelkopohjaisista ajatuksista ja tunteista. Vaikka uskommekin suorittaneemme täysin tämän tehtävän tässä elämässämme, meillä on vaihtoehtoisia ja rinnakkaisia elämiä, jotka ovat olleet piilossa meiltä, kunnes heräämisen valo on tullut sydämeemme ja mieleemme.

Voidaksemme vapauttaa täysin jonkin tunteen, meidän on tunnettava se kehossamme, koska vanhat tunteet on tallennettuna kehoon. Silloin kun koemme syvästi jonkin tunteen kehossamme, voimme vapautua täysin pelkopohjaisista tunteista ja hyväksyä parantavat ja valaisevat rakkauspohjaiset tunteet.

Tiedämme, että olemme valmis tekemään tuon työn nyt, kun tunnemme kutsun muistaa ja suorittaa tehtävämme. Kun pelon ääni on puhdistettu iäksi, voimme kommunikoida selkeästi moniulotteisen ITSEMME kanssa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.