TYÖN TEKEMINEN, OSA 3

Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
14.3.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

YLISIELUSTA

Jason puhuu:

Heti kun aloimme seurata Mytriaa, vilahdimme pois alukselta ja löysimme itsemme kotimme olohuoneesta. Muistimme sädettämisemme ylös ja upean tervehdyksemme, mutta sen sijaan heti kun aloimme seurata Mytriaa, tulimme 3D-taloomme.

Voi, meistä tuntui kovin yksinäiseltä. Kenties unohdimme, mitä tapahtui muualla aluksessa, jotta voimme palaa viimeistelemään tehtävämme maapallolla. Itse asiassa tämä ajatus Sandyllä ja minulla oli mielessä aina, kun ihmettelimme, miksi olimme unohtaneet niin paljon.

Myös katsoessamme olohuoneen seinässä olevaa kelloa, näimme, että oli vain muutama minuutti siitä, kun olimme päättäneet mennä ulos. Jos kokemuksemme oli harhaa, se ei alkanut aluksesta, vaan mennessämme ulos etsimään taivaalta tiedustelualuksia. ”Ei”, huudahdimme kumpikin. Juuri kokemamme tapahtumat eivät olleet harhaa. Ne olivat todellisia, mutta voisivatko ne olla eri todellisuudessa?

Emme tienneet, olimmeko vaihtaneet todellisuutta. Emme myöskään ymmärtäneet, miksi meidät palautettiin aikaan ennen ulos menemistämme eikä siihen, kun näimme aluksen. Joka tapauksessa koska palasimme, ennen kuin menimme ulos, olimme ehdottomasti lähteneet ajasta. Sandy ja minä päätimme, että he olivat suunnitelleet paluumme näin osoittaakseen meille selvästi, että voisimme lähteä ajasta ja todella lähdimme.

”Tai muuten meillä oli hallusinaatioita”, sanoimme yhtä aikaa.

Olimme juuri menossa nukkumaan, kun kuulimme monta koputusta ovelta. Mietimme, voisiko se olla taas Arcturuslainen, mutta sitten kuulimme useita tuttuja ääniä. Ryntäsimme ovelle ja neljä naapuriystäväämme jotka jakoivat omat uskomuksemme, alkoi puhua yhtä aikaa tiedustelualuksesta, minkä he olivat nähneet leijuvan talomme päällä.

Siinä meni taas yhdet yöunet, sillä valvoimme aamunkoittoon saakka puhuen vierailustamme. Se oli itse asiassa erittäin hyvä asia, koska ystävämme pakottivat meidät muistamaan jokaisen yksityiskohdan ja yksi heistä kirjoitti muistiin kaiken, mitä sanoimme. Emme vieläkään silti muistaneet, mitä tapahtui seuratessamme Mytriaa. Lopulta juuri ennen aamunkoittoa menimme porukalla keittiöön etsimään jotain syötävää. Saatuamme yhdessä kokoon aterian, ystävämme auttoivat meitä siivoamaan ja lähtivät kotiin.

Löysimme Sandyn kanssa jotenkin sänkyyn ja rojahdimme päiväpeitteen päälle. Joskus varhain aamulla tunsin Sandyn peittelevän meidät ja nukuimme iltapäivään saakka. On hyvä asia, ettemme ottaneet niitä ”hyviä työpaikkoja”, jotka halusimme, kun nyt olisimme taatusti saaneet potkut.

Päätimme pitää päivän vapaata, jotta kumpikin meistä voi meditoida kokemustamme ja kirjoittaa opastusta, mitä saimme. Suunnittelimme viettää upean ja rauhallisen päivän ja tehdä siitä hyvin kodikkaan, vaikka satoi. Teimme kunnon tulen takkaan ja asetuimme aloillemme.

Meille oli kuitenkin lisää yllätyksiä varastossa. Taas kerran kuulimme oveltamme koputusta ja näimme Mytrianin. Mytrianilla oli humanoidimuoto, joka oli melko lyhyt mies, noin 1.6 metriä. Hänellä oli vahvat hiukset ja yllään ruskea puku.

Kirkkaasti hymyillen hän sanoi: ”Mitä pidätte uudesta kehostani?”

Nauroimme, päästimme Mytrianin sisään ja halasimme häntä kunnolla.

”Taidat olla nyt mies?”, Sandy kysyi leveästi hymyillen.

”Voin muuttua naiseksi, jos haluat”, Mytrian vastasi.

”Olemme tyytyväisiä nähdessämme sinut missä tahansa valitsemassasi muodossa”, Sandy sanoi halatessaan häntä uudestaan.

Käperryimme kolmistaan takan eteen ja Sandy ja minä kerroimme taas tarinamme. Mytrianin selitykset olivat kuitenkin hyvin yllättäviä. Heti lopetettuamme tarinan Mytrian sanoi:

”No, merkitseekö se, että olette nyt valmiita? Kaikki odottavat teitä.”

Sandy ja minä katsoimme toisiamme hämmentyneenä. Menikö meiltä jokin ohi?

”Kyllä”, Mytrian vastasi ajatuksiimme. ”Kaikki on valmiina mennäksenne Gaian ytimeen auttamaan neljän kulmakivikristallin uudelleenkalibroinnissa. Mutta ensin pistäydymme ylisielussa.”

”Odota”, sanoin. ”Ylisielu on paljon korkeampaa taajuutta kuin planeetan ydin.”

”Ei, ei”, Mytrian sanoi. ”Ulottuvuudet eivät kulje ylöspäin, vaan sisäänpäin. Moniulotteinen todellisuutemme ei ole kuin tie, jonka kulkeminen alusta loppuun vie aikaa.

”ITSEMME ulottuvuusaspektit avautuvat ytimestämme, niin kuin kukka avautuu puussa. Kukan ulkoreunat ovat kiinni fyysisen maapallon 3D-hologrammissa. Siksi katsomme ulospäin nähdäksemme fyysisen ympäristömme. Toisaalta meditoimme katsoaksemme sisäänpäin ja löytääksemme korkeamman ulottuvuuden opastuksemme.

”Planeetan ytimen löytämiseksi meidän on löydettävä ITSEMME ydin, mikä on ylisielumme. Ylisielumme sisältää sieluvirtamme puumerkkitaajuuden sekä kaikki myriadit purot, joita virtaa sielustamme. Maavirtaukset kulkevat alaspäin, mutta tietoisuutemme virtaukset kulkevat ulospäin todellisuuden tiheämpiin ja tiheämpiin ilmaisuihin.

”Seitsemännen ulottuvuuden ylisielumme edustaa kaikkia todellisuuksia, joissa meillä on ollut muoto. Näin ollen ylisielumme säilyttää puumerkkitaajuutemme niiden myriadien versioiden mallit, joita käytetään luomaan moniulotteisen ITSEMME kaikki versiot.

”Ylisielumme jakaa sitten yhden puumerkkitaajuutemme monet mallit alas kaikkien todellisuusulottuvuuksien läpi. Kuudennen ulottuvuuden taajuus ilmentyy häilyvänä valona, mikä tanssii yhdestä mahdollisesta muodosta toiseen.

”Viidennessä ulottuvuudessa kehomme ottaa enemmän muodon, mutta se on tehty läpinäkyvästä kristallivalosta. Neljännessä ulottuvuudessa kehomme koostuu astraalienergioista ja kolmannen ulottuvuuden kehomme koostuu aineesta.

”Ylisielustamme voimme valita minkä tahansa kehotaajuuden, mitä haluamme käyttää, jotta ilmaisutaajuutemme voi sisältää tietyn todellisuuden kirjautumiskoodin. Sitten kun kirjautumiskoodimme on kalibroitu tiettyyn todellisuuteen, muotomme voi mennä tuohon todellisuuteen ehdottoman rakkauden yhdistämisvoimalla.

”Koska te, Sandy ja Jason, olette ylisielussani, minut on valittu auttamaan teitä palaamisessa seitsemännen ulottuvuuden ylisieluilmaisuumme. Mytre ja Mytria odottavat siellä meitä. Arcturuslainen ITSEMME joka resonoi kahdeksannesta kymmenenteen ulottuvuuteen, ylivalaisee kokemuksemme.

”Oletteko valmiita nyt?”, Mytrian lopetti.

Sandy ja minä katsoimme toisiamme ja sanoimme: ”On vain nyt!”

Vähänpä tiesimme seikkailusta, minkä saisimme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.